Lue keskustelun säännöt.
Onko ok: mies ilmoitti lähtevänsä reissuun yksin?
24.06.2014 |
Olenko mielestänne niuho, kun minua harmittaa, että mies ilmoitti minulle lähtevänsä kahden viikon harrastus- ja lomareissulle yksin? Meillä on molemmilla ollut todella kiireinen alkukesä työprojektiemme parissa ja olemme laskeneet päiviä siihen, milloin tämä pahin kiire ja aikataulujen sumpliminen loppuu ja saamme vain viihtyä toistemme seurassa. Nyt miehelle koittaa sitten tämä irtiotto töistä, mutta sen aikana minä en näe hänestä edes sitä pientä vilausta, jonka olen nähnyt nyt työkiireiden lomassa. Lapsia meillä ei ole, joten sillä tavalla matkalle lähtö ilmoitusasiana ei kerro sen suuremmasta vastuuttomuudesta.
Minusta olisi kyllä ihan ok, että mies lähtee omalle reissulleen, mutta olisi ollut kivaa, että mies olisi edes kohteliaisuudesta kysynyt, sopiiko järjestely minulle. Jos mies olisi sanonut "Olen suunnitellut tällaista matkaa. Tiedäthän. Pidän niin sellaisesta. Olisiko sinulle ihan ok, että menen kahdeksi viikoksi, vaikket itse pääsisikään mukaan?", olisin ilman muuta ollut sitä mieltä, että menee vain ja pitää hauskaa. Nyt harmittaa sen vuoksi, että mies vain ilmoittaa lähtevänsä niin, että on asian jo päättänyt ja reissulle ilmoittautunut. Hän on olettanut, että hän voi vapaasti mennä ilman, että meidän yhteinen aikamme kärsii.
Mies on siis olettanut, ettei minulla ole omia menoja ja haaveita omista jutuistani, vaan että hän ehtii olemaan kanssani mielin määrin, vaikka olisikin kaksi viikkoa poissa. Jos minä olisin kaksi viikkoa reissussa eri aikaan kuin mies, emme ehtisi viettää vapaa-aikaa juuri lainkaan yhdessä. Kesä menisi ohi niin, ettemme saisi siitä yhdessä nauttia. Mies siis suo itselleen mahdollisuuden omaan aikaan ja harrastukseen minun kustannuksellani kysymättä tai edes varovasti pohjustelematta ensin. Kyse on siis pohjimmiltaan miehen asenteesta. Siitä, miten hän näkee meidän yhteisen elämämme ja sen, kuinka molemmat voivat toteuttaa omia erityisiä juttujaan.
Onko tyhmää harmitella, kun 1) minun puolestani mies olisi voinut lähteä reissulle mieli hyvin, jos vain olisi esittänyt asian kohteliaasti ja niin, että minulle olisi tullut tunne, että minut otetaan huomioon ja kun 2) minulla ei täksi kesäksi oikeasti ollutkaan mitään omia suunnitelmia, jotka olisivat vaatineet sen, että olisin jossakin poissa ilman miestä? Tavallaan olen siis ärtynyt periaatteen vuoksi. Sen takia, että hieman eri tilanteessa miehen tapa toimia olisi käytännössä osoittautunut hyvin epäreiluksi. Olenko ihan hölmö?
En ole kertonut miehelle, että minua häiritsee tässä koko matka-asiassa tämä ilmoitusluontoisuus ja oletus siitä, ettei minulla ole meneillä mitään sellaista, mikä missään tapauksessa voisi vaikuttaa miehen suunnitelmiin jotenkin. Olen vain kysellyt matkasta ja suhtautunut neutraalin toteavasti, kun mies on varoitellut, ettei reissun aikana pysty todennäköisesti juuri pitämään minuun yhteyttä. En taida sanoakaan mitään. Miten pääsisin omasta harmituksestani eroon? En tosiaan halua olla miehelle edes mielessäni nyreissäni tästä, koska tiedän, että miehelle reissu on tärkeä ja kiva, ja tätä pientä ajankäyttöön liittyvää ajattelemattomuutta lukuun ottamatta hän on kaikin puolin huomioiva ja mukava kumppani.
Kommentit (25)
[quote author="Vierailija" time="24.06.2014 klo 20:24"]
Joo, sano mitä ajattelet. Olisi kiva, jos asioista kysyttäisiin sen oloisesti kuin olisi valmis ottamaan toisen tarpeet huomioonainakin perustellut sellaiset. Kaikkiahan ei kuitenkaan voi.
toisaalta et minusta voi vetää hernettä nenään siksi, että mies on olettanut, että sinulla ei ole meneillään mitään, mikä vaatisi häneltä jotain, koska ethän sinäkään ole siitä mitään sanonut. JOS sulla olisi, olisit menetellyt ihan yhtä pöljästi tai pöljemmin, kuin mistä miestäsi syystät: jättänyt kysymättä kohteliaasti ja esittänyt sit vaan ilmoitusasiana jotain, mikä sentään koskee miestäkin - olettaen, että sen täytyy olla ok. Eli et voi samaan aikaan vaatia miestä kysymään sulta, milä sulle sopii JA olettaa, että sen pitää olettaa sulla olevan sellaisia suunnitelmia, mistä sä et ole kysynyt,..
samalla mä olen ehdottomasti sitä mieltä, että tästä ei pitäisi thdä mitään elämä suurempaa parisuhteen kynnyskysymystä. Teillä on koko elämä aikaa nysvätä yhdessä.
[/quote]
Joo, ymmärrän pointin tuossa kaksinaisajattelussa, ettei voi edellyttää toista toimimaan tavalla, jolla itse ei toimi. En kuitenkaan tarkoittanut ihan tuota. Tarkoitin, että mies on olettanut, ettei minulle tule niitä menoja kuitenkaan, ettei minulla mitään ole ja ettei matka-asiassa ole siksi mitään suunniteltavaa ja sovittavaa. Tarkoitan sitä periaatetta, että toiselta kysytään ja varmistetaan juuri sen takia, ettei ole kohteliasta, että parisuhteessa osapuolet vain ilmoittamalla tulevat ja menevät miten tahansa. En tarkoita sitä, että yksi hyvähenkisesti kertoo suunnitelleensa harrastusmatkaa ja kysyy, olisiko tällainen toiselle ok ja tällä toisella sitten olisikin oikeus pamauttaa, ettei ole ok, koska hänpä on jo tahollaan päättänyt tehdä jotain ihan muuta. Ei noin. Kyllä niiden ideoiden pitää puolin ja toisin olla sillä tavalla mietintäasteella, kun keskusteluun ryhdytään. Ja kun sitten haluaa edetä miettimisestä toteutukseen, otetaan asia puheeksi ja varmistetaan.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="24.06.2014 klo 20:03"]
Öh, harmillista, ettei kysynyt lupaa, mutta harmillista, että vedät kilarit, koska olisit antanutkin luvan... Sanoisin, että reissujen ja lomien jälkeen juttelette kunnolla, miten toivotte toisenne kohtelevan toisianne.
[/quote]
Eihän kyse olekaan siitä, olisiko reissuun päässyt vai ei, vaan siitä, miten toista ja toisen tarpeita, ajatuksia, odotuksia ja suunnitelmia kunnioitetaan. Kahden viikon reissua voisi kuvata kuitenkin niin merkittäväksi poikkeamaksi yhdessäolon arkeen, että siitä olisi hyvä keskustella ennalta. Ihan jo siksikin, että toinen osaa jo hyvissä ajoin ottaa tämän poissaolon huomioon tehdessään omia suunnitelmiaan.
Kyllä kilahtaisin, ihan varmasti :(
Vetäisin kyllä herneet ja takulla ottaisin äkkilähdön lämpöiseen miehen poissaollessa.En todella jäisi kotiin surkeana vaan reteenä ottaisin lomakuvia Nykissä/Pariisissa tai Malediiveilla.
Sinulla on ihan oikeus ärtymyksen tunteisiin (kuten yleensäkin ihmisillä on oikeus tunteisiinsa, vaikka ne toisista olisi hölmöjäkin). Ja luultavasti minäkin tuntisin oloni ärtyneeksi tilanteessasi, juuri tuon käytöksen "piittaamattomuuden" takia. Se, miten julkistat tunteesi onkin sitten eri asia. Minusta olet toistaiseksi reagoinut ihan fiksusti, ei tästä tosiaan kilareita kannata vetää.
Mutta, kyllä tästä aiheesta ehkä jotenkin kannattaisi miehen kanssa keskustella. Tämä yksittäinen kerta ei nyt varmaan ole pitkällä tähtäimellä kovin suuri ongelma, unohtuu nopeasti eikä myöhemmin enää harmita. Mutta jos tämä samantyyppinen käytös jatkuu vuosikausia (vuosikymmeniä?) voi olla, että kertyy kohtuuttomasti katkeruuden tunteita parisuhteeseen, joka voisi muuten olla ihan hyvä.
Ehkä voit ehdottaa, että pidemmistä reissuista keskusteltaisiin sen verran etukäteen, että saadaan aikataulut sovittua yhteen. Eikä ilmoittauduta ennenkuin ollaan kotona keskusteltu asiasta. Se on sikälikin ihan kiva, että mahdollisuuksien mukaan kannattaa toki sopia omat menot samanaikaisesti, niin saa maksimoitua sen yhdessäoloajankin.