Lue keskustelun säännöt.
Onko ok: mies ilmoitti lähtevänsä reissuun yksin?
24.06.2014 |
Olenko mielestänne niuho, kun minua harmittaa, että mies ilmoitti minulle lähtevänsä kahden viikon harrastus- ja lomareissulle yksin? Meillä on molemmilla ollut todella kiireinen alkukesä työprojektiemme parissa ja olemme laskeneet päiviä siihen, milloin tämä pahin kiire ja aikataulujen sumpliminen loppuu ja saamme vain viihtyä toistemme seurassa. Nyt miehelle koittaa sitten tämä irtiotto töistä, mutta sen aikana minä en näe hänestä edes sitä pientä vilausta, jonka olen nähnyt nyt työkiireiden lomassa. Lapsia meillä ei ole, joten sillä tavalla matkalle lähtö ilmoitusasiana ei kerro sen suuremmasta vastuuttomuudesta.
Minusta olisi kyllä ihan ok, että mies lähtee omalle reissulleen, mutta olisi ollut kivaa, että mies olisi edes kohteliaisuudesta kysynyt, sopiiko järjestely minulle. Jos mies olisi sanonut "Olen suunnitellut tällaista matkaa. Tiedäthän. Pidän niin sellaisesta. Olisiko sinulle ihan ok, että menen kahdeksi viikoksi, vaikket itse pääsisikään mukaan?", olisin ilman muuta ollut sitä mieltä, että menee vain ja pitää hauskaa. Nyt harmittaa sen vuoksi, että mies vain ilmoittaa lähtevänsä niin, että on asian jo päättänyt ja reissulle ilmoittautunut. Hän on olettanut, että hän voi vapaasti mennä ilman, että meidän yhteinen aikamme kärsii.
Mies on siis olettanut, ettei minulla ole omia menoja ja haaveita omista jutuistani, vaan että hän ehtii olemaan kanssani mielin määrin, vaikka olisikin kaksi viikkoa poissa. Jos minä olisin kaksi viikkoa reissussa eri aikaan kuin mies, emme ehtisi viettää vapaa-aikaa juuri lainkaan yhdessä. Kesä menisi ohi niin, ettemme saisi siitä yhdessä nauttia. Mies siis suo itselleen mahdollisuuden omaan aikaan ja harrastukseen minun kustannuksellani kysymättä tai edes varovasti pohjustelematta ensin. Kyse on siis pohjimmiltaan miehen asenteesta. Siitä, miten hän näkee meidän yhteisen elämämme ja sen, kuinka molemmat voivat toteuttaa omia erityisiä juttujaan.
Onko tyhmää harmitella, kun 1) minun puolestani mies olisi voinut lähteä reissulle mieli hyvin, jos vain olisi esittänyt asian kohteliaasti ja niin, että minulle olisi tullut tunne, että minut otetaan huomioon ja kun 2) minulla ei täksi kesäksi oikeasti ollutkaan mitään omia suunnitelmia, jotka olisivat vaatineet sen, että olisin jossakin poissa ilman miestä? Tavallaan olen siis ärtynyt periaatteen vuoksi. Sen takia, että hieman eri tilanteessa miehen tapa toimia olisi käytännössä osoittautunut hyvin epäreiluksi. Olenko ihan hölmö?
En ole kertonut miehelle, että minua häiritsee tässä koko matka-asiassa tämä ilmoitusluontoisuus ja oletus siitä, ettei minulla ole meneillä mitään sellaista, mikä missään tapauksessa voisi vaikuttaa miehen suunnitelmiin jotenkin. Olen vain kysellyt matkasta ja suhtautunut neutraalin toteavasti, kun mies on varoitellut, ettei reissun aikana pysty todennäköisesti juuri pitämään minuun yhteyttä. En taida sanoakaan mitään. Miten pääsisin omasta harmituksestani eroon? En tosiaan halua olla miehelle edes mielessäni nyreissäni tästä, koska tiedän, että miehelle reissu on tärkeä ja kiva, ja tätä pientä ajankäyttöön liittyvää ajattelemattomuutta lukuun ottamatta hän on kaikin puolin huomioiva ja mukava kumppani.
Kommentit (25)
[quote author="Vierailija" time="24.06.2014 klo 22:28"]
Vetäisin kyllä herneet ja takulla ottaisin äkkilähdön lämpöiseen miehen poissaollessa.En todella jäisi kotiin surkeana vaan reteenä ottaisin lomakuvia Nykissä/Pariisissa tai Malediiveilla.
[/quote] Ja mies saisi tietää mun reissusta VASTA kun napsahtaisi postikortti laatikkoon...en paljon kyselisi mielipidettä tai rahojen menoa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Been there, done that... Ex ilmoitti yhtäkkia suunnittelevansa alunperin meidän yhteistä matkaa yksin. Mikäs siinä, mutta jollain tavalla se oli irtaantumista parisuhteesta. Nopeasti siinä tulikin ero. Ei välttämättä käy näin teille, mutta meille kävi.
Siinä vaiheessa kun jaetaan yhteinen koti, vessa ja sänky niin jaetaan myös elämä. Jatkuvasti ei tarvitse kiehnata kylki kyljessä mutta ennen isompia päätöksiä keskustellaan asiasta kumppanin kanssa. Mun mielestäni ei ole ok tehdä lopulllisia lomanviettopäätöksiä puhumatta ja varmistamatta kumppanilta että tällä ei ole muita suunnitelmia samaan aikaan kummallekin mietittynä. Yhteiset suunnitelmat menevät aina muiden suunnitelmien edelle ja jos yhteisiä suunnitelmia ei ole tai puolisolle sopii suunnitelmien muutos niin sitten...
Olen nyt mennyt itseeni ja tullut siihen tulokseen, että tästä nimenomaisessa tapauksesta minulla ei ole syytä sen enempää miehen kanssa keskustella tai ilmaista epävarmuuttani, vaikka onkin ymmärrettävää, että minua harmittaa.
Tilanne siis on tarkemmin se, että olemme olleet yhdessä vasta vuoden. Mies oli ennen minun tapaamistaan jo tehnyt tätä tulevaa matkaa vastaavan reissun, ja koska oli nauttinut siitä, oli ajatellut todennäköisesti heti sen jälkeen, että ensi vuonna uudelleen. Olimme seurustelleet vasta puolisen vuotta, kun mies kertoi lähtevänsä reissuun reilun puolen vuoden kuluttua. Minulle tämä oli uusi juttu mutta miehelle varmasti jo pitkään mielessä muhinut suunnitelma. Siinä vaiheessa kaikki oli suhteessa vielä niin alussa ja keskeneräistä, ettei kummallakaan ollut mitään velvollisuutta suunnitella elämäänsä toisen mukaan. Mies siis kuitenkin kertoi menostaan etukäteen, mikä sekin oli kivasti tehty, vaikka vain ilmoitusluontoisesti esitettynä.
Nyt sitten myöhemmin, kun suhde on jo vakiintunut ja reissusta on ollut uudelleen puhe ja kun minulle on konkretisoitunut se, että reissu tosiaan kestää kaksi kokonaista viikkoa, ja vielä tätä ennen meillä on työprojektien takia ollut vaikeuksia löytää yhteistä aikaa riittävästi (ihan aidosti, tilanteemme on ollut olosuhteiden takia haastava), minua on alkanut harmittaa, että mies ei ole edes retorisesti pahoitellut tuota kahden viikon poissaoloaan. Oikein huomaavaistahan häneltä olisi todeta, että suunnitelmat on nyt lyöty lukkoon, mutta tässä tilanteessa tuo pitkä reissu on varmasti minulle vähän ikävä juttu ja hänellekin hiukan harmillista siitä näkökulmasta, ettemme ole saaneet emmekä oikein saakaan lainkaan lomailla yhdessä mutta että toivottavasti en ole silti pahalla mielellä. Mutta tämä taitaa olla jo niin, että odotan mieheltä joitain yli-inhimillisiä sosiaalisia taitoja, siis sellaista diplomaattisuutta, johon harva arjessaan todella pystyy.
Olen ehkä harmistuksissani mielessäni paisutellut asiaa, ja tajuan tämän nyt. Kun seuraavan kerran reissu tulee puheeksi, sanon, ettei se haittaa minua vaikka ikävä tuleekin, sillä tiedän, että mies on varmasti ottanut suunnitelmissaan minut huomioon niin paljon kuin on ollut mahdollista ja että jos nykyinen tilanteemme olisi ollut aiemmin tiedossa, uskon, että olisimme ehkä yhdessä sumplineet asiaa tarkemmin molempien hyväksi. Jatkossa sitten, kun yhteiselämä tästä vielä syvenee, keskustelemme varmasti siitä, miten tällaisten pidempien omien matkojen suunnittelussa toimitaan ja huomioidaan toinen.
Kiitos kaikille kommentoineille ja hyvää yötä!
ap
Älä kieriskele tossa asiassa hyvä ihminen jos kerran olisit joka tap "suonut" tämän asian miehellesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="24.06.2014 klo 22:41"]
Siinä vaiheessa kun jaetaan yhteinen koti, vessa ja sänky niin jaetaan myös elämä. Jatkuvasti ei tarvitse kiehnata kylki kyljessä mutta ennen isompia päätöksiä keskustellaan asiasta kumppanin kanssa. Mun mielestäni ei ole ok tehdä lopulllisia lomanviettopäätöksiä puhumatta ja varmistamatta kumppanilta että tällä ei ole muita suunnitelmia samaan aikaan kummallekin mietittynä. Yhteiset suunnitelmat menevät aina muiden suunnitelmien edelle ja jos yhteisiä suunnitelmia ei ole tai puolisolle sopii suunnitelmien muutos niin sitten...
[/quote]
Isompaa päätöstä?!? Kahden viikon reissu... Ei hyvää päivää
[quote author="Vierailija" time="24.06.2014 klo 22:33"]
Ap: Ei miehesi yksin reissaa vaan ilman Sinua. Oletko ajatellut, että sinulla on nyt periaatteessa oikeus samaan temppuun. Kahta päivää ennen miehesi paluuta jätät lapun pöydälle: "Lähdin etelään. Jääkaapissa on sulle sixpäkki. Hiukan vaikea pitää yhteyttä jutellessani Marcelinon, Jesuksen, Alin ja Aziksen kanssa. Tulen kahden viikon kuluttua.
Ai harrastusmatka? Tiedätkö mitä valistunut vaimo tekee, kun mies lähtee "yksin" laskettelemaan? Vaimo laittaa salaa miehen monoon taskumatin viinaa. Jos puteli on koskematon palatessa, niin mies ei varmaan ole.
[/quote]
Lapsellisen kilpavarustelun varaan on hankala rakentaa mitään. Jos ap haluaa, että mies neuvottelee pitkistä matkoista ja samaan aikaan vietettävistä loma-ajoista ap:n kanssa, ei ap voi itse alentua käyttäytymään päin vastoin ja tempaista itse yllätyslomalle. Ap:n pitää vain ihan kiihkottomasti kertoa miehelle ajatuksistaan ja ehdottaa, että jatkossa sovitaan yhdessä ja yritetään saada aikataulut mätsäämään molempia tyydyttävällä tavalla niin, että sekä omaa että yhteistä aikaa riittää. Voi ihan hyvin olla, ettei ap:n mies ole tarkoittanut mitään pahaa, vaan on ilmoittanut suunnitelmastaan hyvissä ajoin etukäteen ja koska ap ei ole sanonut mitään negatiivista, on mies olettanut, että kaikki on hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="24.06.2014 klo 22:55"]
[quote author="Vierailija" time="24.06.2014 klo 22:41"]
Siinä vaiheessa kun jaetaan yhteinen koti, vessa ja sänky niin jaetaan myös elämä. Jatkuvasti ei tarvitse kiehnata kylki kyljessä mutta ennen isompia päätöksiä keskustellaan asiasta kumppanin kanssa. Mun mielestäni ei ole ok tehdä lopulllisia lomanviettopäätöksiä puhumatta ja varmistamatta kumppanilta että tällä ei ole muita suunnitelmia samaan aikaan kummallekin mietittynä. Yhteiset suunnitelmat menevät aina muiden suunnitelmien edelle ja jos yhteisiä suunnitelmia ei ole tai puolisolle sopii suunnitelmien muutos niin sitten...
[/quote]
Isompaa päätöstä?!? Kahden viikon reissu... Ei hyvää päivää
[/quote]
Jos pariskunnalla on molemmilla kesällä kaksi viikkoa lomaa suunnilleen samaan aikaan, on aika iso päätös valita viettää lomansa ihan omissa menoissaan ja vieläpä niin, että vain ilmoittaa tästä lainkaan puolisolta kysymättä. Elämän mittakaavassa ei nyt ole valtavasta asiasta kyse, mutta sellaisesta arkisesti merkittävästä jutusta, joka kertoo paljon siitä, miten osaa ottaa toisen huomioon. Jos perheessä on lapsia (joita ap:lla ei nyt ollut), olisi ihan omituista, jos vanhemmat vain omalla ilmoituksellaan hyppäisivät molemmat erikseen kaksiviikkoisella reissulla ja olettaisivat, että asia sopii toiselle ilman muuta ihan sellaisenaan eikä mitään yhteistä suunnittelua ja varautumista tarvita.
Näytä tuo viesti miehelle. Ihan vaan että vastaisuudessa tajuaisi ottaa sinutkin huomioon suunntellessaan elämää. Eipä tuossa muuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kerro ihmeessä miehelle suoraan, että häiritsee!!
Öh, harmillista, ettei kysynyt lupaa, mutta harmillista, että vedät kilarit, koska olisit antanutkin luvan... Sanoisin, että reissujen ja lomien jälkeen juttelette kunnolla, miten toivotte toisenne kohtelevan toisianne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kahden viikon lomareissu yksikseen on kyllä aika pitkä, se nielaisee jo puolet lomasta. Ja koska olette parisuhteessa, ei tuollainen oikein vetele. Voisit itsekin ilmoittaa lähteväsi parin viikon lomareissulle joka alkaa miehen tullessa omalta reissultaan.
En yhtään ihmettele, että harmittaa. Ilman muuta kannattaa mainita miehelle asiasta - voihan sen tehdä myös ihan hyvässä hengessä. Tämä on ihan samaa kuin mitä minun mies välillä tekee (meillä on lapsiakin) ja olen kilahtanut useammankin kerran.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="24.06.2014 klo 20:03"]
Öh, harmillista, ettei kysynyt lupaa, mutta harmillista, että vedät kilarit, koska olisit antanutkin luvan... Sanoisin, että reissujen ja lomien jälkeen juttelette kunnolla, miten toivotte toisenne kohtelevan toisianne.
[/quote]
En kyllä ole kilareita vetämässä. Itsekin juuri aloitusviestissäni kyseenalaistin oman (ihan omana tietonani pitämäni) ärtymyksen, koskapa avauduin siitä tänne. Olen sitä mieltä, että ilman todella painavia perusteluita ei aikuinen ihminen voi toiselta aikuiselta kieltää mitään. Varsinaisesti ei siis tarvitse lupia kysyä, mutta olisi silti mukavaa, että tietäisi toisen harkinneen ja miettineen asiaa siltä kannalta, että mahtaakohan minulla olla jotain toiveita kesän suhteen ja onkohan minulla kurjaa yksin kotona. Pitäisi siis tajuta, että yksin matkalle lähteminen ei ole minun kannaltani ideaalitilanne. Tämä ymmärtämys ja huomaavaisuus sitten saisi aikaan sen, että mielelläni vaikka ihan rohkaisisin ja kannustaisin lähtemään itselle mieluisaan reissuun. Vastaavastihan minä sitten ajattelisin miestäni ja sitä, miten hauska ja hyvä tilaisuus matka olisi miehelle olla ja harrastaa, ja tämän perusteella sitten tulisin siihen tulokseen, että miehen kannattaa lähteä. Huomaavaisuuttaa ja toisen ajattelemista puolin ja toisin.
ap
Kyllä tuosta pitää sanoa. Vaikutat diplomaattiselta ja rauhalliselta. Siispä sano hänelle mitä ajattelet. Muuten tuo varmasti tulee toistumaan.
Aikoinaan mies ilmoitti samalla tavalla lähtevänsä viikon reissulle yksinään. Joku hoitohan sillä oli viereisessä kaupungissa, eikä myöskään "pystynyt pitämään yhteyttä" sinä aikana kun oli niin hankalassa paikassa. Joopa joo.
Joo, sano mitä ajattelet. Olisi kiva, jos asioista kysyttäisiin sen oloisesti kuin olisi valmis ottamaan toisen tarpeet huomioonainakin perustellut sellaiset. Kaikkiahan ei kuitenkaan voi.
toisaalta et minusta voi vetää hernettä nenään siksi, että mies on olettanut, että sinulla ei ole meneillään mitään, mikä vaatisi häneltä jotain, koska ethän sinäkään ole siitä mitään sanonut. JOS sulla olisi, olisit menetellyt ihan yhtä pöljästi tai pöljemmin, kuin mistä miestäsi syystät: jättänyt kysymättä kohteliaasti ja esittänyt sit vaan ilmoitusasiana jotain, mikä sentään koskee miestäkin - olettaen, että sen täytyy olla ok. Eli et voi samaan aikaan vaatia miestä kysymään sulta, milä sulle sopii JA olettaa, että sen pitää olettaa sulla olevan sellaisia suunnitelmia, mistä sä et ole kysynyt,..
samalla mä olen ehdottomasti sitä mieltä, että tästä ei pitäisi thdä mitään elämä suurempaa parisuhteen kynnyskysymystä. Teillä on koko elämä aikaa nysvätä yhdessä.
En mä usko, että tällainen käytös välttämättä aina mihinkään hoitoihin viittaisi. Meidän tapauksessa en usko siihen lainkaan. Miehet voivat vain kokea, että he tällä tavalla saavat olla vapaita parisuhteessa, vapaita liikkumaan ja tekemään omiaan. Silti, minusta jos ollaan parisuhteessa, matkavarauksista ilmoitetaan/kysytään etukäteen, edes hienotunteisuussyistä. Oma mieheni ilmoitti juuri yhdestä matkavarauksesta (mies)kaveriporukassa. Tällä kertaa en hermostunut, koska ilmoitus tuli reilu puoli vuotta etukäteen.
-6
Ap: Ei miehesi yksin reissaa vaan ilman Sinua. Oletko ajatellut, että sinulla on nyt periaatteessa oikeus samaan temppuun. Kahta päivää ennen miehesi paluuta jätät lapun pöydälle: "Lähdin etelään. Jääkaapissa on sulle sixpäkki. Hiukan vaikea pitää yhteyttä jutellessani Marcelinon, Jesuksen, Alin ja Aziksen kanssa. Tulen kahden viikon kuluttua.
Ai harrastusmatka? Tiedätkö mitä valistunut vaimo tekee, kun mies lähtee "yksin" laskettelemaan? Vaimo laittaa salaa miehen monoon taskumatin viinaa. Jos puteli on koskematon palatessa, niin mies ei varmaan ole.