Lue keskustelun säännöt.
Musiikkia ennen v. 2000. Mitä kuuntelit?
Vapaata keskustelua kansalle, joka kuunteli vielä levyjä tai kasetteja. Harmittaako, miten silloiset sanoitukset tai biisit ovat meille normaaleja, mutta uudelle sukupolvelle lähinnä mielenpahoituksen, sensuurin tai kieltojen arvoisia.. Muuttuiko musiikin fanittamisesi, esim. kun joku sun lempiartisti tuli kaapista? Oletko aikuisena tajunnut sanoitukset, joita rallattelit silloin, hieman epäsopiviksi nuoren suuhun? ym... Ideologista jatkoa Kaikkien aikojen kauheimmat kappaleet -ketjusta.
Kommentit (383)
winner kirjoitti:
Tuo "IZ"-video on tuossa Judy Garlandin tulkinnan sijaan muutamasta syystä. Musiikillisesti ainakin minä arvostan ensiksi sitä, mitä minä kuulen. Taustasoitto ei tuossa päätä taidokkuudella huimaa, mutta ääni on sielukas ja tulkinta ihan viime sekunteja lukuunottamatta sydämeenkäypää.
Musiikin ja videon yhteensovituksen kohdalla kolahtaa vielä lisää, kun tajuat, että video kuvaa myös IZ:n viimeistä matkaa ja iso mies on jo mennyt sateenkaaren tuolle puolen. Aikanaan ei tätäkään artistia koskaan kuullut, mutta netti on jälkikäteen mahdollistanut senkin, että mitä aiemmin mainitsin kappaleiden tai artistien löytämisestä on tuotu korviini, edes postuumisti ja musiikin ajattomuus todistettu ihmisten yhdistäjinä.
Minulle on yhdentekevää, mitä "IZ":n tausta, seksuaalisuus, ulkonäkö jne. olivat. Tämä tulkinta riittää fanitukseen.Huomasin netin musavideoita ketjua varten etsiessäni myös toisen äänitaiturin, Deep Forestissa ja omilla levyillään maailmanmusiikin pariin houkutelleen, Wesin kuolleen pari päivää sitten. Sanoista ei edelleenkään ymmärrä mitä lauletaan, mutta se paljolti onkin maailmanmusiikin viehätys ja syy, miksi vaikkapa Go_A:n euroviisu Shum tänä vuonna kolahti. Yhtä lailla eksoottiselta suomen kieli kuulostanee (joskin suomalainen rock/metalliharrastus menee sitten maailmalla läpi vasta englanniksi laulettuna ja todennäköisesti hevin junttaus on liian rajua vaikkapa Suomeen muuttaneille afrikkalaisille, joihin rap rytmit tehoavat paremmin kuin äijämeininki).
Tässä Wesin suurin hitti: Alane. Alkuperäinen, ei se Robin Schulzin lämmittely.
ja toinen suosikki samalta levyltä Awa Awa
Annan tosi paljon arvoa sille, että kerrot meille näistä taustoista!
Musiikki on aina ollut tärkeää, mutta kouluissa en koskaan sijoittunut millekään linjalle. En ollut edes vähän punkkari tai fiftari. Meille kaikille oli silloin tilaa; vaan joitain kiusattiin oikein hyvinkin rankasti. Ala-asteella oli rinnakkaisluokalla Nina, jonka isä oli Portugalista. Niin vain silloinkin, 70- luvulla, n-sanaa huudeltiin...
Opettaja, ihana Ritva Särkisilta, vetosi yksityisissä keskusteluissa meihin lapsiin, hyvyyteen ja reiluuteen. En ollut aiemminkaan lällätellyt, mutta sen keskustelun jälkeen pidin huolta, että ne syrjityt saivat kavereita.
Ja juu, tämä nimitelty n-prinsessa kuului luokan kiusaajiin.
Opin siis jo 9 v ottamaan vastuuta yhteisön hyvinvoinnista, ja ajatuksen siitä, että hyvä poikii hyvää. Kaunan kantaminen ei auta. Antaa hyvän kiertää! 🙂
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Char kirjoitti:
winner kirjoitti:
Char kirjoitti:
winner kirjoitti:
Char kirjoitti:
Minä kiinnostuin punkista, kotimaisesta, vähän jälkijunassa. Murkkuna oli suuri tarve erottua massasta; kuuntelin paljon klassista, ja elokuvamusiikkia. Tämä siis 80-luvulla.
Olin muutenkin omanlaiseni persoona, aina nenä kirjassa... Asuttiin Hesassa, ja minulla oli Elokuva-Arkiston kausikortti jo 13-v. Istuin siellä lauantaisin katselemassa vanhoja mustavalkoisia raitoja.
#10, mitä metallia kuuntelit? Suosikkirytmiryhmää?
Elokuvamusiikkia tuli ostettua myös ihan vaan leffan takia. Moroderin Metropolis, Scarface, Midnight Express,
Streets of Fire, Morriconen western-soundtrackit, Tangerine Dreamin Thief, Firestarter, Near Dark, Carpenterin Halloween, Assault on Precinct 13, Big Trouble in Little China, Prince of Darkness jne. William Barberin Platoon-soundtrack Queenin levy Highlanderin takia...Sama juttu! Lähtien Disneyn piirretyistä, Morriconen ja aikalaistensa kautta nykypäivään. Tosin välillä käy niin, ettei sitten levyltä uppoa kuin yksi biisi... Pirates of the Caribbean-tunnari minulla oli vanhassa puhelimessa soittoäänenä, myös tekstiviesteissä. Hyvä puoli: tiesin aina, että se just mun puhelin, joka soi. Huono puoli: välillä jäin kuuntelemaan kipaletta, ja vastaaminen meinasi unohtua. Kerroinko jo että olen blondi? 🙂
Rod Stewart - Blondes have more fun löytyy hyllystä. Ja Blondien Parallel Lines kuunneltiin myös aikalailla puhki. Vauvassa suurin osa porukasta vaikuttaa olevan blondeja. Minä en ole, joten jonkinlainen äo-tasapaino säilyy.
Rod Stewartista tuli, ikävä kyllä, mieleen 7 Seinähullua veljestä, ja Kelpaisiko seksi-humppa siinä 70-80-luvulla. Toisaalta: paras ehdotus voi olla se suorin ja selkein. Minä ajauduin vuokramökin naapuritilan isännän aittaan, kun hän suukotellessaan ja hyväillessään kysyi, että eikös se ois kiva. Kun on kesäkin...
Blondie oli hieno!
AI KAMALA! Minua aina naiset pyytävät laulamaan tuon kipaleen karaokessa, koska tietävät että mä niin sanotusti annan siinä kaikkeni :D Kyllä siinä on sitten lahkeessa roikkujia pilvin pimein ihan joka sukupuolta. Jopa niitä naapurin isäntiä ;D
Joo, Blondien Atomic on kaikkien aikojen parhaita biisejä, Debbie laulaa enkelin lailla, mutta uskottavasti syvälliset lyriikat "your hair is beautiful, oh oh tonight" ja mieletön rumpali/basisti synkka ja just kun luulet, ettei biisi tästä voi parantua, niin tulee 2:23 !!!
No, mitäs winner, reipas hemuli! 🙂
Mia Magdalena, näin minun paras ystäväni kutsui minua joskus. Oli se nimi... Olin rakastunut pomoon. Ei ollut suhdetta, ei edes suudeltu... Mutta sain mix-kasetin, kun oltiin puhuttu tunteista, ja minä lopulta varannut liput Wieniin. Mies pyysi minua olemaan vahva, ja minä olin.
Irtiotto oli fyysistä.
J:n rakkauslaulu-kasettien myötä mm, blues tuli tutuksi ja rakkaaksi. Cat Stevens, B.B King...
Myös Kapteeni Nemo ja Liekehtivä alapää. - Juicen sanoitus.
winner kirjoitti:
Char kirjoitti:
winner kirjoitti:
Char kirjoitti:
winner kirjoitti:
Char kirjoitti:
Minä kiinnostuin punkista, kotimaisesta, vähän jälkijunassa. Murkkuna oli suuri tarve erottua massasta; kuuntelin paljon klassista, ja elokuvamusiikkia. Tämä siis 80-luvulla.
Olin muutenkin omanlaiseni persoona, aina nenä kirjassa... Asuttiin Hesassa, ja minulla oli Elokuva-Arkiston kausikortti jo 13-v. Istuin siellä lauantaisin katselemassa vanhoja mustavalkoisia raitoja.
#10, mitä metallia kuuntelit? Suosikkirytmiryhmää?
Elokuvamusiikkia tuli ostettua myös ihan vaan leffan takia. Moroderin Metropolis, Scarface, Midnight Express,
Streets of Fire, Morriconen western-soundtrackit, Tangerine Dreamin Thief, Firestarter, Near Dark, Carpenterin Halloween, Assault on Precinct 13, Big Trouble in Little China, Prince of Darkness jne. William Barberin Platoon-soundtrack Queenin levy Highlanderin takia...Sama juttu! Lähtien Disneyn piirretyistä, Morriconen ja aikalaistensa kautta nykypäivään. Tosin välillä käy niin, ettei sitten levyltä uppoa kuin yksi biisi... Pirates of the Caribbean-tunnari minulla oli vanhassa puhelimessa soittoäänenä, myös tekstiviesteissä. Hyvä puoli: tiesin aina, että se just mun puhelin, joka soi. Huono puoli: välillä jäin kuuntelemaan kipaletta, ja vastaaminen meinasi unohtua. Kerroinko jo että olen blondi? 🙂
Rod Stewart - Blondes have more fun löytyy hyllystä. Ja Blondien Parallel Lines kuunneltiin myös aikalailla puhki. Vauvassa suurin osa porukasta vaikuttaa olevan blondeja. Minä en ole, joten jonkinlainen äo-tasapaino säilyy.
Rod Stewartista tuli, ikävä kyllä, mieleen 7 Seinähullua veljestä, ja Kelpaisiko seksi-humppa siinä 70-80-luvulla. Toisaalta: paras ehdotus voi olla se suorin ja selkein. Minä ajauduin vuokramökin naapuritilan isännän aittaan, kun hän suukotellessaan ja hyväillessään kysyi, että eikös se ois kiva. Kun on kesäkin...
Blondie oli hieno!
AI KAMALA! Minua aina naiset pyytävät laulamaan tuon kipaleen karaokessa, koska tietävät että mä niin sanotusti annan siinä kaikkeni :D Kyllä siinä on sitten lahkeessa roikkujia pilvin pimein ihan joka sukupuolta. Jopa niitä naapurin isäntiä ;D
Joo, Blondien Atomic on kaikkien aikojen parhaita biisejä, Debbie laulaa enkelin lailla, mutta uskottavasti syvälliset lyriikat "your hair is beautiful, oh oh tonight" ja mieletön rumpali/basisti synkka ja just kun luulet, ettei biisi tästä voi parantua, niin tulee 2:23 !!!
Voi vau! Tykkäisin tulla katsomaan. 💕💖
Näin helteillå on ollut käpälät täynnä äidin kanssa, mutta kyä tää tästä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asuin 90-luvun taitteessa Wienissä, en ostellut musiikkia. Paitsi muutaman Kuschel-rock-paketin. Eli "kuhertelu-rockia"... muuten kuuntelin vapaa-ajalla listahittejä rdiosta. Casey Kasem jyräsi!
Bryan Adams
Whitney Huoston
Roxette
Eurythmics
Musiikin tehotuotanto on tuhonnut musiikin laadun. Uutta musiikkia tehdään enemmän kuin koskaan, mutta hyvää uutta musiikkia tulee huomattavan vähän. Sen kaiken diipadaapan seasta on todella haasteellista löytää mitään kuunneltavaa. Mutta onneksi vanhaa hyvää musiikkia on paljon saatavana. (Huom. ei kaikki vanhakaan musiikki ole hyvää.)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Musiikin tehotuotanto on tuhonnut musiikin laadun. Uutta musiikkia tehdään enemmän kuin koskaan, mutta hyvää uutta musiikkia tulee huomattavan vähän. Sen kaiken diipadaapan seasta on todella haasteellista löytää mitään kuunneltavaa. Mutta onneksi vanhaa hyvää musiikkia on paljon saatavana. (Huom. ei kaikki vanhakaan musiikki ole hyvää.)
Eipä niin, onneksi on kuitenkin monia makuja, ettei samaan kyllästytä ja kaikelle musiikille löytyy lopulta faneja (tai ainakin reaktiovideoilla jotkut nobodyt tekevät itsestäänkin julkkiksia) Olen yrittänyt koota monenlaista settiä tähän ketjuun, kaikesta ei tietenkään kaikki yhtä lailla diggaa, mutta semmoista elämä on.
On ne samat biisit sitten kauheimpien tai kauneimpien biisien ketjussa yhtä usein edustettuina ja usein vaan pelkästään sillä perusteella, että ne on kuullut ehkä pari kertaa liian usein, vaikka 100 ensimmäistä kertaa fanittikin.
Vierailija kirjoitti:
winner kirjoitti:
Char kirjoitti:
winner kirjoitti:
Char kirjoitti:
winner kirjoitti:
Char kirjoitti:
Minä kiinnostuin punkista, kotimaisesta, vähän jälkijunassa. Murkkuna oli suuri tarve erottua massasta; kuuntelin paljon klassista, ja elokuvamusiikkia. Tämä siis 80-luvulla.
Olin muutenkin omanlaiseni persoona, aina nenä kirjassa... Asuttiin Hesassa, ja minulla oli Elokuva-Arkiston kausikortti jo 13-v. Istuin siellä lauantaisin katselemassa vanhoja mustavalkoisia raitoja.
#10, mitä metallia kuuntelit? Suosikkirytmiryhmää?
Elokuvamusiikkia tuli ostettua myös ihan vaan leffan takia. Moroderin Metropolis, Scarface, Midnight Express,
Streets of Fire, Morriconen western-soundtrackit, Tangerine Dreamin Thief, Firestarter, Near Dark, Carpenterin Halloween, Assault on Precinct 13, Big Trouble in Little China, Prince of Darkness jne. William Barberin Platoon-soundtrack Queenin levy Highlanderin takia...Sama juttu! Lähtien Disneyn piirretyistä, Morriconen ja aikalaistensa kautta nykypäivään. Tosin välillä käy niin, ettei sitten levyltä uppoa kuin yksi biisi... Pirates of the Caribbean-tunnari minulla oli vanhassa puhelimessa soittoäänenä, myös tekstiviesteissä. Hyvä puoli: tiesin aina, että se just mun puhelin, joka soi. Huono puoli: välillä jäin kuuntelemaan kipaletta, ja vastaaminen meinasi unohtua. Kerroinko jo että olen blondi? 🙂
Rod Stewart - Blondes have more fun löytyy hyllystä. Ja Blondien Parallel Lines kuunneltiin myös aikalailla puhki. Vauvassa suurin osa porukasta vaikuttaa olevan blondeja. Minä en ole, joten jonkinlainen äo-tasapaino säilyy.
Rod Stewartista tuli, ikävä kyllä, mieleen 7 Seinähullua veljestä, ja Kelpaisiko seksi-humppa siinä 70-80-luvulla. Toisaalta: paras ehdotus voi olla se suorin ja selkein. Minä ajauduin vuokramökin naapuritilan isännän aittaan, kun hän suukotellessaan ja hyväillessään kysyi, että eikös se ois kiva. Kun on kesäkin...
Blondie oli hieno!
AI KAMALA! Minua aina naiset pyytävät laulamaan tuon kipaleen karaokessa, koska tietävät että mä niin sanotusti annan siinä kaikkeni :D Kyllä siinä on sitten lahkeessa roikkujia pilvin pimein ihan joka sukupuolta. Jopa niitä naapurin isäntiä ;D
Joo, Blondien Atomic on kaikkien aikojen parhaita biisejä, Debbie laulaa enkelin lailla, mutta uskottavasti syvälliset lyriikat "your hair is beautiful, oh oh tonight" ja mieletön rumpali/basisti synkka ja just kun luulet, ettei biisi tästä voi parantua, niin tulee 2:23 !!!
Voi vau! Tykkäisin tulla katsomaan. 💕💖
Näin helteillå on ollut käpälät täynnä äidin kanssa, mutta kyä tää tästä!
Sorry, ei yksittäisiä fanitoiveita :D Damiano -ketju on tehokkaasti opettanut pitämään etäisyyttä ihmisiin :D mut äidilles terkkuja ja Evakon laulun kymmeniä kuunteluja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lihamureketta lauantai-iltaan - tekisin kaikkea muuta paitsi sitä :D
Tämä Shakespeare's Sistersin Stay on myös hieno biisi. Harmi, kun jäivät paljolti yhden hitin ihmeeksi, nauhoitin kirjastosta levyltä kummatkin levyt aikoinaan kasetille ja myöhemmin hankin cd:t.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Manic Street Preachers oli ysärin brittirokista se, joka jäi jatkuvaan kuunteluun. Oasis ja Blur menivät paljolti ohi, Wonderwall ja Girls & Boys toki olivat kuuntelussa, mutta koko levyjä en kummaltakaan jaksanut kuulla läpi. Suede ja Placebo kolahtivat niitä paremmin.
winner kirjoitti:
Char kirjoitti:
winner kirjoitti:
Char kirjoitti:
Minä kiinnostuin punkista, kotimaisesta, vähän jälkijunassa. Murkkuna oli suuri tarve erottua massasta; kuuntelin paljon klassista, ja elokuvamusiikkia. Tämä siis 80-luvulla.
Olin muutenkin omanlaiseni persoona, aina nenä kirjassa... Asuttiin Hesassa, ja minulla oli Elokuva-Arkiston kausikortti jo 13-v. Istuin siellä lauantaisin katselemassa vanhoja mustavalkoisia raitoja.
#10, mitä metallia kuuntelit? Suosikkirytmiryhmää?
Elokuvamusiikkia tuli ostettua myös ihan vaan leffan takia. Moroderin Metropolis, Scarface, Midnight Express,
Streets of Fire, Morriconen western-soundtrackit, Tangerine Dreamin Thief, Firestarter, Near Dark, Carpenterin Halloween, Assault on Precinct 13, Big Trouble in Little China, Prince of Darkness jne. William Barberin Platoon-soundtrack Queenin levy Highlanderin takia...Sama juttu! Lähtien Disneyn piirretyistä, Morriconen ja aikalaistensa kautta nykypäivään. Tosin välillä käy niin, ettei sitten levyltä uppoa kuin yksi biisi... Pirates of the Caribbean-tunnari minulla oli vanhassa puhelimessa soittoäänenä, myös tekstiviesteissä. Hyvä puoli: tiesin aina, että se just mun puhelin, joka soi. Huono puoli: välillä jäin kuuntelemaan kipaletta, ja vastaaminen meinasi unohtua. Kerroinko jo että olen blondi? 🙂
Rod Stewart - Blondes have more fun löytyy hyllystä. Ja Blondien Parallel Lines kuunneltiin myös aikalailla puhki. Vauvassa suurin osa porukasta vaikuttaa olevan blondeja. Minä en ole, joten jonkinlainen äo-tasapaino säilyy.
Rodin Do yua-biisi on niin loppuun kulutettu. Aina yhtä hurmaava on 7 Seinähullua veljestä, ja Kelpaisiko seksi.
Silloin ennen milleniaaleja me pantiin kuulkaas humpaten! 😎
Char
Sisältö jatkuu mainoksen alla
winner kirjoitti:
Laitetaan sitten muutama koostevideo retrohenkisille. Aika ei ole ollut kaikille armollinen, mutta myöskin valitut klipit ovat useimmiten ehkä tarkoituksellisesti artisteille epäedullisia. Etsin parempia live-vetoja listaan myöhemmin.
Comeen vanha kunnon hemuli, winner!
Sinäkö et kaipaa vanhaa aikaa? 😉
Vaikka vanhukset välillä nolaavat, kiva että edes yrittävät!
Mitenkäs tähän kohtaan Sympathy for Satan, Rollarit. Nuorisohenkilöt varmaan kuuntelevat viimeistään nyt, ja tietävät, mistä tämäkin rokin saatanallisuus alkoi. - Jopa aloitti Death Metalin!
Kiitos, winner, sain tuoda taas kulttuurihistoriaa nykysuosikkeihin.
Ja hei, ei teidän hevareiden tartte laahustaa synkkinä himaan. Ootte te kovia. 🙂
Char
winner kirjoitti:
Laitetaan sitten pari Pride-henkistä konserttipätkää. Freddie Mercury ja Queen-yhtye olivat ja ovat edelleen puheenaihe ja yksi glbt-yhteisön kestosuosikkeja (huom. olen ajalta, jolloin ei tarvinnut olla niin monen kirjaimen yhdistelmä ollakseen jotain). Ikoninen Live Aid konsertti 1985 kokonaisuudessaan. Katsoin koko konsertin livenä ja se oli siihen aikaan jotain ainutlaatuista nähdä niin monta bändiä esiintymässä jonkin yhteisen sosiaalisen asian takia. Joidenkin ura sai siitä tietysti muutaman vuoden buustin ja popparit maailmanpelastajina -ideologia koki myös vastustusta, varsinkin U2:n Bono, mutta en mä sitä ihan pahana näkisi, jos joku edes jotenkin toisia yrittää auttaa oman levynmyynnin edistämisen ohessa.
Ihana Freddy, ja ihana bändi! Olin tulossa kirjoittamaan tästä!
Onko suomalaisesta "Maksamme velkaa" jo puhuttu? - No olihan se kotikutoinen, mutta yhdisti silloin Juicen voimalla "Suomen eturivin rockmuusikot"!
Kun 2015 Yle kirjoitti projektista, framille pääsivät "popparit, tyhjä sanoma", jonkun rouvan tallotut kukkapenkit, ja osaamaton toimittaja.
Kertomukset muuttuvat.
Char 💕
. kirjoitti:
winner kirjoitti:
Laitetaan sitten muutama koostevideo retrohenkisille. Aika ei ole ollut kaikille armollinen, mutta myöskin valitut klipit ovat useimmiten ehkä tarkoituksellisesti artisteille epäedullisia. Etsin parempia live-vetoja listaan myöhemmin.
Comeen vanha kunnon hemuli, winner!
Sinäkö et kaipaa vanhaa aikaa? 😉
Vaikka vanhukset välillä nolaavat, kiva että edes yrittävät!
Mitenkäs tähän kohtaan Sympathy for Satan, Rollarit. Nuorisohenkilöt varmaan kuuntelevat viimeistään nyt, ja tietävät, mistä tämäkin rokin saatanallisuus alkoi. - Jopa aloitti Death Metalin!
Kiitos, winner, sain tuoda taas kulttuurihistoriaa nykysuosikkeihin.
Ja hei, ei teidän hevareiden tartte laahustaa synkkinä himaan. Ootte te kovia. 🙂
Char
Sympathy for the Devil, siis... mutta mitäs piruista kun ei pirutkaan meistä...
Enkä ole mitenkään synkkänä laahustava hevari, jos yhtään olet ketjun musiikkivalintoja seurannut, enkä hemuli, mikä se sitten olikaan, mutta kiitos kannustuksesta kuitenkin. Ehkä?
. kirjoitti:
winner kirjoitti:
Laitetaan sitten pari Pride-henkistä konserttipätkää. Freddie Mercury ja Queen-yhtye olivat ja ovat edelleen puheenaihe ja yksi glbt-yhteisön kestosuosikkeja (huom. olen ajalta, jolloin ei tarvinnut olla niin monen kirjaimen yhdistelmä ollakseen jotain). Ikoninen Live Aid konsertti 1985 kokonaisuudessaan. Katsoin koko konsertin livenä ja se oli siihen aikaan jotain ainutlaatuista nähdä niin monta bändiä esiintymässä jonkin yhteisen sosiaalisen asian takia. Joidenkin ura sai siitä tietysti muutaman vuoden buustin ja popparit maailmanpelastajina -ideologia koki myös vastustusta, varsinkin U2:n Bono, mutta en mä sitä ihan pahana näkisi, jos joku edes jotenkin toisia yrittää auttaa oman levynmyynnin edistämisen ohessa.
Ihana Freddy, ja ihana bändi! Olin tulossa kirjoittamaan tästä!
Onko suomalaisesta "Maksamme velkaa" jo puhuttu? - No olihan se kotikutoinen, mutta yhdisti silloin Juicen voimalla "Suomen eturivin rockmuusikot"!
Kun 2015 Yle kirjoitti projektista, framille pääsivät "popparit, tyhjä sanoma", jonkun rouvan tallotut kukkapenkit, ja osaamaton toimittaja.
Kertomukset muuttuvat.
Char 💕
ajat muuttuvat tai sitten ei. Ohesta kipaleesta YT:ssa sademetsien suojelu-versio, jos haluaa lahjoittaa sen asian puolesta.
winner kirjoitti:
. kirjoitti:
winner kirjoitti:
Laitetaan sitten muutama koostevideo retrohenkisille. Aika ei ole ollut kaikille armollinen, mutta myöskin valitut klipit ovat useimmiten ehkä tarkoituksellisesti artisteille epäedullisia. Etsin parempia live-vetoja listaan myöhemmin.
Comeen vanha kunnon hemuli, winner!
Sinäkö et kaipaa vanhaa aikaa? 😉
Vaikka vanhukset välillä nolaavat, kiva että edes yrittävät!
Mitenkäs tähän kohtaan Sympathy for Satan, Rollarit. Nuorisohenkilöt varmaan kuuntelevat viimeistään nyt, ja tietävät, mistä tämäkin rokin saatanallisuus alkoi. - Jopa aloitti Death Metalin!
Kiitos, winner, sain tuoda taas kulttuurihistoriaa nykysuosikkeihin.
Ja hei, ei teidän hevareiden tartte laahustaa synkkinä himaan. Ootte te kovia. 🙂
Char
Sympathy for the Devil, siis... mutta mitäs piruista kun ei pirutkaan meistä...
Enkä ole mitenkään synkkänä laahustava hevari, jos yhtään olet ketjun musiikkivalintoja seurannut, enkä hemuli, mikä se sitten olikaan, mutta kiitos kannustuksesta kuitenkin. Ehkä?
No minä tässä soitan suutani. Tykkään jutuistasi, winner 🙂, ja hemuli on komplimentti, jostain vitsistä tarttunut.
En kuitenkaan kutsu sua vielä dinnerille. Pitää ensin katsoa tuota sun kontinenttia.
Meikämandoliini tekee meinaan maailman parasta lasagnea...
Se alkulämmittelystä.
Heart: Crazy on you, live, erityisesti
Bonnie Tyler, mikä vain
Roxette
Eurythmics
George Michaels, balladi-osasto
U2
Elvis
Boycott. Sharona sai mut teininä ostamaan levyn.
Juice: Bluesia Pieksämäen asemalla-musavideo. Aki Kaurismäen ohjaama lyhytelokuva. Suosittelen!
Juice: Mikä vaan. Oma rakas äitini kuoli eilen illalla seitsemältä. Hyvä näin, hän oli 92 v, ja oli käynyt massiivinen aivoinfarkti. Mieli jäi, puhekyky ei. Hyvä, että pääsi pois, sanoo mun mieli. Kuusi vuotta olin tässä omaishoitajana, vaikea nyt tässä miettiä mitään. Hyvä, ettei tullut kitumista, se oli hänen hoitotahto myös. Taustalla hiljattain todettu mahalaukun syöpä. Mamma pelkäsi vähän kipuja... No niitä ei kulta Mamma tule. - En ole osannut vielä itkeä edes...
No mutta nyt siis Mamman lempparia Juicea! Mikä vaan käy. Renkutus tai balladi. -
Ei elämästä selviä hengissä, nyt näin äkkiä tulee mieleen. - Ja se mun oma äiti nauraa. 🙂
Yölento
Pyromaani palaa rikospaikalle-kasetti, kaikkineen.
Joskus kerron winner sulle, ja kaikille, jotka haluavat viettää rattoisan illan, miksi isoisän hinttipussi sopii kuin nenä päähän tähän iltaan.
Edu Kettunen: Minä olen muistanut
Albinoni: Adagio
Juice: Pyhä toimitus
Nuo äidin omia rakkaita. Vähän niinkuin Kolme Kärjessä Kirkkoon! Eivät muuten pääse messiin, kun pitää muistaa protokolla. Albinoni pääsee. Se soi myös isäni hautajaisissa -94.
Vanhempani kuuntelivat usein sylikkäin sitä älppäriä. Me tajusimme olla hiljaa.
Meillä soi aina musiikki, nyt kun mietin! Ei taustalla, niinkään, vaan että me koko perhe myös keskityttiin ja kuunneltiin.
Maria Magdalena
Twist in my sobriety
Roxette - mikä vaan.
Ensi kerraksi mielessäni on muutama rajoja venyttävä tapaus! Stay tuned!
P. S. Luuletko, että milleniaalit, boomerit sun muut y-veitikat tajuavat, että me ollaan cool? 😎
Kiitos Rollareista!!
P. S. 1 Näin Maailman Nörtti-Kuningttarena on vain ihan pakko kertoa, että googlasin hiljattain tämän biisin, kun kiinnosti tausta, symbolismi, historia jne. Se oikeasti avasi sen dekkarin tarinaa, minulle!
P. S. 3 Sinnittele, winner! Nyt rasittaa, pian tuntuu homommalta kuin koskaan - ja hey, presto! Tykästyt emojeihin, ja haluat aktiivisesti etsiä ja postata mulle uusia hymiöitä, söpöjä kuin mitkä!
Ei auta vinkua, olen kaatanut vahvempiakin miehiä... Natihaleja, hani! 🙂
No siinä iso osa miettimistäni taiteiilijoista olikin jo.
Bonnie Tyler käheine äänineen on yksi suosikeistani - ja kyllä, retrohenkisesti jämähdin jollain tasolla 80-90-luvun tienoille. Silloin koin, parikymppisenä, ensirakkauteni. Mies oli vanhempi, naimisissa ja kahden lapsen hellä isä. Kun työpaikkaa muutenkin laitettiin uusiksi, minä otin puheeksi tunteet. Olimme erityisen paljon tekemisissä, hän kun oli esimies, minä luottamusmies. - Tuo valta-asetelma löi muuten lisää vettä kiukaalle. Täysin kielletty oli kiellettyä, juu, mutta kokousten välissä flirttailtiin noppana. Kumpikaan ei tehnyt ensimmäistäkään myönnytystä kiellettyyn, mutta kiusoiteltiin toisiamme.
Silloin hankin työpaikan Wienistä, en olisi voinut rikkoa perhettä. Meillä ei ollut koskaan mitään suhdetta - mies pyysi minua olemaan vahva, kun hän ei pysty. Jos minulta pyydetään järkeä, sitä piisaa. Oli "paķko" muuttaa niin kauas, ettei kaupungilla törmäillä .
Hän teki mulle mix-kasetin, joista kappaleista nyt nopeasti löysin youtubesta Cat Stevensin Playin' in the dirt , ja Kapteeni Nemon Liekehtivä alapää. - Juicen sanoitus, muuten.