Musiikkia ennen v. 2000. Mitä kuuntelit?

winner kirjoitti:

Aznavourin tuotannosta sitten mun lempparibiisi, josta suomeksi Tapio Heinonen ja tässä Willie Nelson teki omat tulkintansa. Eilen kun mä tiennyt en. Niin hyvät sanat, joka kielellä. Tarvitsee vain laulajan tai kuulijan olla tarpeeksi vanha löytääkseen tämän.

Hieno klassikko. Itse pidän Shirley Basseyn vahvasta tulkinnasta.

Olen syntynyt 1987, joten lapsuudessa/teini-iässä tuli kuunneltua cd-levyjä (hyvin hyvin monta suoraan Viipurin torilta tai Tallinnasta.. 🙄).

Ysärin aikaan kokoelma-cd:t ja eurodance oli se juttu. Smurffit, Suomirokkia-levyt, Aqua, Scooter, Pandora ja tietysti Bäkkärit ja Spaissarit.

Ai että sitä tuoksukumien, kirjeenvaihdon ja trollien (niiden lelujen) aikaa!

winner kirjoitti:

Hypätään Depeche Moden kautta nykypäivään.

Remixeistä sieltä Daveltakin parhaat löytyvät.

Deppareilla ongelma on myös siinä, että tämänkin biisin simppelimpi sovitus on 1000x parempi kuin levyversio. Täytyisi olla Flood tai Alan Wilder löytämään ne oikeat sävyt.

Eipä se alkuperäinen (Kingdom-singlen B-puolen) Tomorrow-versiokaan näemmä ihan huono ole. Tarkoitus ottaa lähiaikoina työn alle pieni kertauskurssi Daven sooloiluista. Täytyypä muistaa ulottaa se myös mahd. remixeihin.

Hmm... Brokenin levyversio on vähän nopeampi ja latteampi. Ja sisältää jotain pientä ylimääräistä tuohon versioon verattuna. Erot eivät teknisesti taida olla ihan valtavan suuria (?), mutta vaikuttavat yllättävän paljon lopputulokseen. Pidän kyllä levyversiostakin, mutta helppoa olla samaa mieltä, että tuo on selvästi parempi.

Delta Machine on sellainen levy, jolta en hirveän montaa biisiä ole kelpuuttanut aktiivikuunteluun. Lähes kaikissa biiseissä on enemmän tai vähemmän hyvää ja potentiaalia, mutta kokonaisuutena ei vain oikein toimi. Esim. Soothe my soul olisi muuten hyvä biisi, mutta kertsi suolaa sen aika huolella. (Pitääpä muuten katsella, josko siitä löytyisi parempia remix-versioita, jotka kuitenkin säilyttävät alkup. biisin hyvät elementit.)

winner kirjoitti:

Samoin tämän biisin sovitus jättää biisin potentiaalin hyödyntämättä. "We're all superstars...":in jälkeen (2:40) ei tule ... mitään ... vaan se nostatus tulee vasta minuutti 20 sekuntia myöhemmin, jolloin kaikki ovat jo nukahtaneet sekvensserikuvioon.

Tässä kohtaa en osaa ihan noin kriittinen olla. Itse kuulen siinä "ei mitään" -kohdassakin kyllä nyansseja, koko ajanhan se kuitenkin elää ja buildaa. Saattaisi toki toimia inasen lyhyempänä paremmin, mutta en mä ainakaan ehdi siinä torkahtaa. :-) Hieno biisi, mulle Spiritin paras.

Vierailija kirjoitti:

Mut on kasvatettu Finnhitseillä. Dingolla, Salovaaran Pertin Härdellillä, Radio Mafialla ja Koe-eläinpuistolla.

Minunkin vanhemmillani oli iso Finnhits-kokoelma, ja itselläni toki Dingon levyjä. Ja voe mahoton paikka, kyllähän sitä salodangeria ja heinähässäkkääkin tuli kuunneltua. Siinä missä muitakin Radiomafian ohjelmia, kuten dancemob, Tri Patti, metalliliitto, avaruusromua, koe-eläinpuisto, anssi ja tietenkin Suomen virallisen albumilistan katsaus.

70- luku meni ihan niissä vanhempien musiikki maussa, Olavi virta, Eino Grön, Matti ja Teppo...

Kasarin alussa pelle miljoona, sitten vähän raskaampaa, Kiss, sisterit, mötikät, Ozzy, pyhät nuket, vähän dingoa, Hanoi rocks, zero nine, Rainbow, accept.

BBB, Modern talkin, ym. hyviä disco biisejä.

Myöhemmin kuvioihin tuli myös Alice Cooper. Kaikkia kuuntelin LP levyistä ja nauhoitetuista kaseteista. Älppärit on vielä tallessa. YouTube paukkuu nykyään. Musiikki samaa. Muutama vuosikymmen mennyt. Vanhempien musiikkia en kuuntele.

Iän myötä myös Cris Rea on päässyt musiikkimakuuni. Hienoa tulkintaa upealla äänellä.

Nirvana, Metallica, Beck, Black Sabbath, Jefferson Airplane, Sonic Youth, Bush, The Smashing Pumpkins, The Prodigy, CMX, The Doors, Neljä Ruusua, Sielun Veljet, Soundgarden.... Oon syntynyt 1981.

Ysärihän on ollut varsin upea musiikkivuosikymmen. Erityisen hieno muisto on kun ekan kerran kuuntelin Prodigyn Music for The Jilted Generationin -ostin sen kasettina Ylivieskan Kirjasta ja kasetista (eka ja vika kerta kun oon siellä käynyt) ja laitoin autossa korvalappustereoihin soimaan, ajettiin vanhempien kanssa jonnekin ja ehdin kuunnella koko levyn matkan aikana. En tullut autosta ulos samana ihmisenä kuin sinne menin! Olin vitosluokalla silloin.

Eka levyni oli jostain kumman syystä 7-vuotislahjaksi enolta saamani Yngwie Malmsteenin Rising Force. Hassu valinta 7v tytölle. Sitten kuunneltiin isoveljen maidenit, sabbathit, venomit ja muut. Myöhemmin tuli kuvioihin Metallica, Depeche Mode, Megadeth, Cmx, Amorphis ym. Raskaampo rokki pysynyt matkassa vuosikymmeniä, tavallaan musamaun perusrunkona. Kaikkea muuta sitten tarttunut matkaan myöhemmin. Mutta Yngwiestä tuli lähdettyä liikkeelleihme juttu sinällään.

90-luvun musiikki on paskaa.

Musiikki ennen 90-lukua on parasta.

Kuuntelimme nuotion äärellä shamaanin rummutusta ja lauloimme koko heimo. Oli meillä alkeellisia soittimiakin. Siitä on tosin niin kauan aikaa, tuhansia vuosia.

Backstreet Boys, 911, A1, *NSYNC, Westlife, Boyzone, Five

Nykyään voin sanoa että onneksi olen kasvanut ohi noista ajoista huomattavasti mitä musiikkiin tulee

Depeche Modea eniten ehdottomasti!!  Myös U2, Kraftwerk, Pet Shop Boys ovat ikisuosikkeja.

Oon syntynyt 80-luvun alussa ja listaanpa ihan alusta asti:

- Mun eka suosikki oli kuulemma Mikko Alatalo, jonka tahtiin jorailin jo 1-2 -vuotiaana lastenlauluja :D

- Isoveli sai Smash Hit 4 -LP-levyn joskus 80-luvun puolivälissä ja nauhoitti mulle siitä ekan kasetin, jota kuuntelin puhki ennen kouluikää. Siinä oli toinen puoli Martikaa, joka oli suosikki myös, kun en muusta oikein tiennyt. 

- Sitten tuli veljen kautta myös Vanilla Ice ja Roxette 80-luvun lopussa.

- Roxette säilyi mun suurena suosikkina ala- ja yläasteen ajan. Tykkään edelleen paljon niistä vanhoista biiseistä, mut 90-luvun lopun ja 2000-luvun tuotanto ei enää iskenyt.

- 80-luvun lopulla veli tykästyi Depeche Modeen ja minä myös. Telkkarista nauhoitettu joku 101:n taltiointikooste katottiin varmaan puhki. Dave valkoisissa vaatteissaan jäi kuitenkin johonkin 8-vuotiaan alitajuntaan. :D DM kuitenkin jäi jostain syystä unholaan 90-luvun alussa Violatorin jälkeen, kun cd-levyt tuli meille. Veli ei kai tykännyt enää siitä rockimmasta vaiheesta, niin sen soitto jäi meillä.

- Kun KissFM ja Jyrki alkoi & olin yläasteella silloin 90-luvun puolivälissä kuuntelin aika mainstreämiä, mitä noista tuli: Spice Girls, Captain Jack, Eros Ramazzotti, No Doubt, XL5...

- Yläasteen lopulla tykästyin rockiin enemmän: ensin tuli mm. Don Huonot ja Alanis Morissette.

- Lukiossa 90-luvun lopulla mm. U2.

- 1998 löysin uudelleen Depeche Moden vanhat LP-levyt ja sit se oli lopullisesti menoa toistamiseen ja sille tielle olen jäänyt. <3

Windom Pearle kirjoitti:

winner kirjoitti:

Hypätään Depeche Moden kautta nykypäivään.

Remixeistä sieltä Daveltakin parhaat löytyvät.

Deppareilla ongelma on myös siinä, että tämänkin biisin simppelimpi sovitus on 1000x parempi kuin levyversio. Täytyisi olla Flood tai Alan Wilder löytämään ne oikeat sävyt.

Eipä se alkuperäinen (Kingdom-singlen B-puolen) Tomorrow-versiokaan näemmä ihan huono ole. Tarkoitus ottaa lähiaikoina työn alle pieni kertauskurssi Daven sooloiluista. Täytyypä muistaa ulottaa se myös mahd. remixeihin.

Hmm... Brokenin levyversio on vähän nopeampi ja latteampi. Ja sisältää jotain pientä ylimääräistä tuohon versioon verattuna. Erot eivät teknisesti taida olla ihan valtavan suuria (?), mutta vaikuttavat yllättävän paljon lopputulokseen. Pidän kyllä levyversiostakin, mutta helppoa olla samaa mieltä, että tuo on selvästi parempi.

Delta Machine on sellainen levy, jolta en hirveän montaa biisiä ole kelpuuttanut aktiivikuunteluun. Lähes kaikissa biiseissä on enemmän tai vähemmän hyvää ja potentiaalia, mutta kokonaisuutena ei vain oikein toimi. Esim. Soothe my soul olisi muuten hyvä biisi, mutta kertsi suolaa sen aika huolella. (Pitääpä muuten katsella, josko siitä löytyisi parempia remix-versioita, jotka kuitenkin säilyttävät alkup. biisin hyvät elementit.)

Silloin aikoinaan kun DM:ltä tuli SOFAD-live, sitä kovasti kyseenalaistettiin ja morkattiin rahastukseksi ja ihmeteltiin mikä idea julkaista samat biisit samassa järjestyksessä, mutta vaan livenä. 

Nyt 2000-luvun levyjen kohdalla kuitenkin toivoisin, että niistä olisi kaikista tehty samanlailla live-levyt ihan joka biisistä. Koska livenä nuo "uudet" 2000-luvun biisit on kaikki olleet paljon, paljon parempia kuin studiolevyversiot. Tai en tiä, onko se vaan se keikkojen tunnelataus ja muistot kiertueilta (12 keikkaa tullut koluttua kahdella viimeisellä kiertueella molemmilla :D), mut paljon mieluummin kuuntelen youtubesta niitä liveversioita ja tykkään niistä. Levyt lähinnä seisoo hyllyssä, tunnustettakoot.

Elvis Presley. Taisto Tammi. Olavi Virta. Arja koriseva

winner kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuuntelimme nuotion äärellä shamaanin rummutusta ja lauloimme koko heimo. Oli meillä alkeellisia soittimiakin. Siitä on tosin niin kauan aikaa, tuhansia vuosia.

Tai sitten kävit Siekkareiden tai Eläkeläisten konsertissa :D

Tai Heilungin :-)

Oasis - Definitely Maybe ja (What's the story) Morning Glory, Be Here Now

Manic Street Preachers - Everything Must Go

Pulp - Different Class

Synnyin 70-luvulla, mutta en kovin montaa vuotta kerennyt sitä vuosikymmentä elää, varsinkaan että olisin musiikista jotain jo tajunnut.

80-luvulla lapsena tuli kasetillekin nauhoitettua aika sekalaista musiikkia, mm. Madonnan Open Your Heart, Gary Mooren Over The Hills And Far Away, Popedan Kellot Lyö, Iron Maiden Sun and Steel, jne.

90-luvulla oli sitten vähän tarkemmin fokusoitunut musiikkimaku, oikeastaan paljolti sen mukaan mitä Radiomafian Dancemobissa, Salovaara Showssa ja Tri Patin Partylinessä soitettiin :)

Ysärin alussa mm. Kym Sims Take My Advice, Jomanda - Got A Love For You, Mc Sar feat Real McCoy - It's On You, Sonia - Can't Forget You, Together - Hardcore Uproar, Enigman Sadeness, jne. näiden tyyliset.

Myöhemmin ysärillä sitten sitä tyypillistä Eurodancea, Dj Bobo, Haddaway, Cappella, jne. mutta myös technompaakin meininkiä kuten West Bam - Bam Bam Bam, U96 - Club Bizzarre, Bass Bumpers - Runnin, jne.

Ysärin lopulla sitten enemmänkin trancen tyylistä musiikkia, esim. Paul Van Dyk - For An Angel, Push - Universal Nation, Binary Finary - 1999, Sash! - Mysterious Times, tosiaankin olivat jotenkin jännittäviä aikoja ennen maagista vuotta 2000.

Elokuu 1997 Helsinki, lämmin ilta ja U2 PopMart ja 50.000 ihmistä paikalla. Eka kerta kun näin U2 livenä

Sepultura!