Musiikkia ennen v. 2000. Mitä kuuntelit?

winner kirjoitti:

Hävisipä jo sekin kommentti, jossa kerroin,että kommenttejani poistetaan tästä(kin) ketjusta.

Ylläpidon on turha loukkaantua heille suoraan osoitetuista kommenteista tai kritiikistä,koska Vauvan ylläpito on vitsi.

Voitte ylläpidon vauvat poistaa kokonaan tämän ketjun, koska tietenkään ette halua tänne tämän ketjun kaltaista laadukasta ja informatiivista sisältöä, joka ei loukkaa ketään ja johon osallistuu monenlaisia kirjoittajia eri ikäluokista.

Ota tuo Looser merkkis veke niin voit aukoa ihan rauhassa.

Sielun Veljet ja L`amourha ilmestyi kun olin lukion ykköselle mennyt.

Tai kai se levy oli ilmestynyt jo aiemmin, mutta kun lukion musatunnille piti jotain laulaa, niin kaverit puhui laulavansa Peltirummun. Olin että mikä Peltirumpu? Sain kasetin lainaan ja olin ihan puullapäähän lyöty.

Ikävä nousi omaksi suosikkibiisiksi siltä levyltä

Eput, Hassisen Kone, Siekkarit, Juice kotimaisista

Vierailija kirjoitti:

Elokuu 1997 Helsinki, lämmin ilta ja U2 PopMart ja 50.000 ihmistä paikalla. Eka kerta kun näin U2 livenä

Valitsemasi evästeasetukset estävät tämän sisällön näyttämisen. Nähdäksesi sisällön sinun on hyväksyttävä Sanoman sisällönjakelukumppanien evästeet. Hyväksynnän jälkeen voimme näyttää sinulle sisältöä mm. YouTubesta, Facebookista, Twitteristä ja Instagramista.

Anna lupa evästeille

Kyllä on ehdottomasti aivan ylivoimaisesti paras keikka, jonka miltään bändiltä olen nähnyt. Sitä kyllä vähän edesauttaa se, että olen ollut U2-fani jo sellaiset 37 vuotta. Aivan maaginen tunnelma ja tosiaan lämpimässä elokuun pimenevässä illassa 4 miljoonan ledin valoseinä sekä loistava musiikki.

Vierailija kirjoitti:

Sielun Veljet ja L`amourha ilmestyi kun olin lukion ykköselle mennyt.

Tai kai se levy oli ilmestynyt jo aiemmin, mutta kun lukion musatunnille piti jotain laulaa, niin kaverit puhui laulavansa Peltirummun. Olin että mikä Peltirumpu? Sain kasetin lainaan ja olin ihan puullapäähän lyöty.

Ikävä nousi omaksi suosikkibiisiksi siltä levyltä

Valitsemasi evästeasetukset estävät tämän sisällön näyttämisen. Nähdäksesi sisällön sinun on hyväksyttävä Sanoman sisällönjakelukumppanien evästeet. Hyväksynnän jälkeen voimme näyttää sinulle sisältöä mm. YouTubesta, Facebookista, Twitteristä ja Instagramista.

Anna lupa evästeille

Siekkareita en päässyt L`amourha vaiheessa näkee livenä, koska olin vielä alaikäinen.

Levy Suomi-Finland oli ulkona, kun lopulta näin livenä. Olisiko ollut keikka tyyliin vuonna 1989.

Kova oli, mutta niillä oli silloin joku puoliakustinen vaihe tai ainakin just se keikka ja itse olisin just halunnut Peltirumpua tai Ikävää lujaa ja rosoisesti luukutettavan. Mutta kaikkea ei voi saada.

Pet Shop Boys. Tämä bändi oli suosikkini jo 1980-luvulla enkä ole koskaan "kasvanut ulos" fanituksesta. Kuuntelen edelleen Pet Shop Boysia ja olen sitä mieltä, että tuo kaksikko tekee erittäin laadukasta musiikkia. Biisit kestävät aikaa ja niiden sanoma on yhä ajankohtainen.

Vierailija kirjoitti:

Pet Shop Boys. Tämä bändi oli suosikkini jo 1980-luvulla enkä ole koskaan "kasvanut ulos" fanituksesta. Kuuntelen edelleen Pet Shop Boysia ja olen sitä mieltä, että tuo kaksikko tekee erittäin laadukasta musiikkia. Biisit kestävät aikaa ja niiden sanoma on yhä ajankohtainen.

Ostinpa muuten ensi kesälle PSB liput Hgin Jäähaliin!

Vierailija kirjoitti:

Creedence Clearwater revival, ja John Fogerty ovat olleet suosikkeja. Ja ovat edelleen. 60-70:luvuilla on tehty paras musiikki.

Kävin Fogetyn katsoo livenä, olisko ollut 2018 Hartwall?

Erittäin hyvä vire edelleen ja kunnia siitä, ettei turhaan venyttänyt biisejä sellaisiksi laulwtaanpa vielä kerran kertosäe -yhdessä lauluiksi.

Lyhytaikainen js kiinnostava tuttavuus oli FYC

Yhtyeen taru oli vain lyhyt

CCR, Modern Talk, Frederick, Ottawa, Boney M ja kaikkea discoa, Bob Marley, Rainer Fridman, Matti ja Teppoa (salaa) ei ollut coolia. Pogues ja Irkku rockia, Frank Sinatra, Bruce Springsteen,

Styxs, Kreikkalaista, ja paljon paljon muuta. Laidasta laitaan.

Mötikka oli tehokuuntelussa.

Frank Zappa ja Captain Beefheart.

Pilliä kuuntelin.

The Beatles: All my loving <3

Poikabändiosastoa: NKOTB, Take that ja Bäkkärit. Olin ysärillä teini.

Echo and the Bunnymen löytyi omaan kuunteluun, vasta sen jälkeen kun bändi oli jo hajonnut. Armeijassa yksi tyyppi sitä soitteli Tuvassa.

Char kirjoitti:

winner kirjoitti:

R.E.M - Automatic for the people

Bruce Springsteen - Born in the USA

Radiohead - Paranoid Android

Springsteenistä tykkään kovasti, on monta älppäriä. Point blank jostain syystä vetoaa kovasti. Kate Bush, kyllä, U2 samoin. Kun aikoinaan vietin kesiä Ateenassa isosiskon kanssa (hänen egyptiläinen rakkaansa asui siellä), Amplianis-kadun parvekkeella soitin Joshua treetä. Vastapäisessä talossa asui ikäiseni nuori likka, ja hänellä oli sama kasetti. Me ei koskaan tavattu, mutta vilkuteltiin, ja soitettiin kasetteja vuorotellen. Musiikin universaali kieli, nääs.

Kreikasta tuli mieleen: sieltäkin olen tuonut monta levyä musiikkia. Theodorakis oli Saijonmaan kautta tullut tutuksi, mutta uudemmista ns. isoista nimistä mainitsen Giorgios Dalaraksen. Hänet olen nähnyt Hesassa livenä, ja ihastunut kiertueen kitaristiin etänä. Arabialainen musiikki on myös hienoa, Ateenassa käytiin paljon arabiklubeilla. Kerrankin oltiin siskon kanssa ainoat länsimaalaiset paikassa, ja kun olimme asettuneet seureen kanssa pöytään, yhtye soitti "Strangers in the night". Muista pöydistä hymyiltiin ja kohoteltiin maljoja. 80-luku oli monin tavoin upeaa aikaa! Suvaitsevaista, sallivaa, ihmiset hakivat yhteyttä ja yhteisyyttä, eikä toista/erilaista kulttuuria nähty pelottavana tai vihattavana.

Sama juttu, kun alta parikymppisenä matkustin yksin Kairoon ja Luxoriin. Pitihän se nyt omin silmin käydä katsomassa kaikki nähtävyydet ja aarteet, jotka saivat kreikkalaisen antiikin näyttämään siltä, millä lapset leikkivät pihalla, kuten Aziz, lankomies, sanoi. Ihmiset olivat ihania, sydämellisiä ja vieraanvaraisia. Kun kävelin kadulla, äidit nostivat taaperoita vilkuttamaan minulle ohiajavista autoista. Kairon eläintarhassa sain lapsilta kutsun paikallisen koulun eväsretkelle. Mikä hieno päivä! Juteltiin, opet tulkkasivat oppilaille, ja ruusuteen palanpainikkeeksi oli kakkua. Kun olin lähdössä, koko koulu järjestäytyi jonoon kättelemään minua. Ja sitten yksi pikkutyttö kysyi, että voimmeko vaihtaa poskisuukot. No tottakai - minkä jälkeen kaikki jo kättelemäni lapset ryntäsivät takaisin pusuttelujonoon, 10 v pojanviikarit hihittäen ja toisiaan tönien.

Milleniaaleja käy sääliksi. He ovat joutuneet kasvamaan vihan keskellä.

Springsteenin tuotanto oli rautaa aina Tunnel Of Loveen asti. Sen jälkeen on ollut epätasaisia ja tasapaksuja levyjä. Joillain uudemmilla levyillä ei ole yhtä ainoaa mieleenjäänyttä biisiä. Silti livenä tykkäsin, kun näin.

Hyvää uutta vuotta ketjun lukijoille!

Myös vuonna 2023 ;D

Old habits die hard.

Depeche Mode soi jatkuvasti.