Muutin alle vuosi sitten Lappiin. Ei ole sittenkään unelmani.
Vein vielä lapsetkin mukanani. Pk-seutu alkoi ahdistaa ja suunnittelin monta vuotta että lähden heti kun on mahdollista. Halusin rauhaa, puhdasta luontoa ja yksinkertaista elämää. Sainkin nuo, mutta koko ikäni pk-seudulla asuneena olin sittenkin romantisoinut liikaa. Huomasin että en totu palvelujen vähyyteen, julkisen liikenteen puuttumiseen, takapajuisiin ja kyräileviin ihmisiin, murteeseen, uskonnollisiin ja perinteisiä parisuhderooleja pitäviin, konservatiivisiin ihmisiin. En mihinkään. Jopa huumorintaju on erilaista. Ihmiset ovat sulkeutuneita eivätkä ota kontaktia vieraisiin. Olen kuin eri planeetalla.
Kannattaako vielä antaa Lapille mahdollisuus, vai muutetaanko takaisin Etelään? Lapsetkaan eivät viihdy.
Kommentit (102)
Ei täällä Helsingissäkään juuri oteta kontaktia muihin. Ja täällä asuu paljon muualta tulleita
Juuri näin. Joskus tuntuu, että helpointa liikkuminen ilman omaa autoa on isossa kaupungissa (esim. Tampereella oli loistava joukkoliikenne, kun siellä asuin) tai riittävän pienessä kirkonkylässä, jossa keskusta on pieni ja ne kaikki palvelut (mitä nyt enää nykyisin on) ovat siinä pienellä alalla. Asun keskikokoisessa kaupungissa ja bussilla pääsee keskustaan kerran tai pari tunnissa. Kävellen sinne menee n. 40 min. ja usein kävelenkin. Sitten taas esim. liikuntahallit ovat kaupungin toisella laidalla, joten jos sinne haluaa, saa kävellä puolitoista tuntia tai vaihtaa bussia keskustassa, missä taas voi kestää iät ajat, jos sinne toisellekin puolelle kaupunkia bussi menee kerran tunnissa. Ja paljon on paikkoja, joihin bussi ei mene lähellekään. Tuntuu, että autottomalle tämä keskikokoinen kaupunki on huonoin vaihtoehto, jos nyt kuitenkin ihan taajama-alueesta puhutaan.