Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Kirja, joka ravisutti sisintäsi niin, että se jäi mieleesi pitkäksi aikaa? Joko hyvässä tai pahassa..
Kommentit (1325)
Tositarinaan perustuva Seitsemän nimen tyttö.
Nuoren tytön uskomaton pakotarina ja koskettava kuvaus Pohjois-Korean todellisuudesta
Hyeonseo Lee on 17-vuotias paremman perheen tytär, joka rakastaa kotimaataan.
Vähitellen hän alkaa kuitenkin epäillä virallista totuutta. Miten on mahdollista, että maailman parhaassa maassa perheitä kuolee kadulla nälkään ja ihmisiä teloitetaan julkisesti? Luvattoman sukulaisvierailun päätteeksi hän ei palaakaan kauhujen maahan vaan jää laittomasti Kiinaan.
Tästä alkaa hurja selviytymistarina loikkarina Kiinassa ja Etelä-Koreassa. Lopulta tyttö onnistuu myös pelastamaan perheensä luokseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Donna Tartt: Jumalat juhlivat öisin. Kirjan kahden puoliskon välinen näkökulman muutos on tosi hieno. On hämmästyttävää, kuinka alkupuolen lukijana itsekin pitää tapahtumia kohtalaisen oikeutettuina, ja sitten joutuukin muuttamaan ajattelutapaansa täysin.
Tämän Donna Tartin luin itsekin lukioikäisenä. Jollakin kirjallisuuskurssilla. Oli upea teos. Juuri kuten kuvailit. Vielä näin 20 vuodenkin jälkeen muistan - jollen nyt juonta tarkasti, niin sen vaikuttavuuden.
En ollut lukenut vuosiin kokonaista kirjaa, mutta Khaled Hosseinin Leijapoika vei mennessään ensi sivuista lähtien ja olen sen jälkeen ollut tosi kiinnostunut Afganistanista, kävin jopa afg. ravintolassa. Harmi että sinne ei oikein pääse matkustamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ääni täältäkin romaanille Pieni elämä. En oikein osaa edes kuvata järkytyksen tunnetta kirjan loputtua. En voinut vähään aikaan lukea mitään muuta.
Myös Kazuo Ishiguron Olen luonani aina ja Pitkän päivän ilta tekivät syvän vaikutuksen. Melkein pakahduttava surun ja menetyksen tunne. Loistavasti kirjoitettuja romaaneja, varsinkin jälkimmäinen.
Saima Harmajan runot ja päiväkirja liikuttivat ja vaikuttivat myös aikonaan kovasti.
Lisäksi mieleen tulee Ulla-Leena Lundbergin jää, joka on minusta ihan klassikkojen tasoa.
Nuorena myös Dostojevskin Rikos ja rangaistus otti valtaansa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kazuo Ishiguro: Ole luonani aina (engl. Never Let Me Go)
Vahva lukusuositus!
Samaa mieltä. Kyseinen kirja pakotti tutkiskelemaan omia eettisiä arvojaan. Muutenkin hyvin kirjoitettu.
Tätä kirjaa olin itsekin tulossa ehdottamaan.
Juttelin juuri ystäväni kanssa tästä kirjasta. Pohdimme, että Ishiguron tapa saatella lukija tilanteisiin hiljalleen niin, etteivät tämän suojaukset ehdi nousta, tekee teoksista niin vaikuttavia. On jo syvällä sisällä oudossa maailmassa kun yhtäkkiä tajuaa, mistä oikein on kyse.
Päinvastainen tyyli on minusta viimeisen Finlandian voittajalla. Hän alkaa heti tykittää täysillä eikä anna lukijalle hetkenkään hengähdystaukoa. Kaikki on niin absoluuttisen hirveää koko ajan. Ja juuri siksi en ainakaan minä oikein pitänyt koko kirjasta. Se oli liian vimmainen, eikä lukijalle jäänyt yhtään tilaa ajatella itse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Donna Tartt: Jumalat juhlivat öisin. Kirjan kahden puoliskon välinen näkökulman muutos on tosi hieno. On hämmästyttävää, kuinka alkupuolen lukijana itsekin pitää tapahtumia kohtalaisen oikeutettuina, ja sitten joutuukin muuttamaan ajattelutapaansa täysin.
Tämän Donna Tartin luin itsekin lukioikäisenä. Jollakin kirjallisuuskurssilla. Oli upea teos. Juuri kuten kuvailit. Vielä näin 20 vuodenkin jälkeen muistan - jollen nyt juonta tarkasti, niin sen vaikuttavuuden.
Samat mietteet! Tosin suomennos ei ollut täysin onnistunut, mutta muuten upea kirja.
Itselleni jäi pitkäksi aikaa mieleen kertoja-Richardin lohduton ulkopuolisuuden kokemus sekä vainoharhainen paljastumisen pelko useammassa kuin yhdessä suhteessa.
Sellaisia kirjoja on paljonkin. Viime vuosilta vahvimpina lukukokemuksina tulevat mieleen Lisa Taddeon Animal ja Carmen Maria Machadon Her body and other parties. Molemmissa on äärimmäisen vahva tunnelma ja noissa Machadon novelleissa on lisäksi jotain todella maagista.
Juuri nyt luen Petra Vallilan runokirjaa Ehkä. Siinä on muutamia runoja, jotka koen valtavan voimakkaasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Gabriel García Márquezin Sadan vuoden yksinäisyys. Teinin maailma meni vähäksi aikaa sekaisin koska lukukokemus oli niin ahdistava (mutta myös muuten vaikuttava).
Günter Grassin Peltirumpu. Vähän sama kuin yllä.
Haruki Murakamin 1q84. Luettu aikuisiällä mutta erikoinen tunnelma jäi vähän ahdistavana mieleen.
Näköjään muistan lähinnä ahdistavalla tavalla vaikuttavat kirjat, pelkästään hyvät ei ole niinkään jääneet mieleen :-D
Sadan vuoden yksinäisyys oli tällekin teinille aikanaan melkoinen kokemus. Tuli samalla luettua muutkin suomennetut kirjansa.
Mutta jos järisyttävistä kokemuksista puhutaan niin William Burroughs: Alaston lounas. Oli kirjastoautossa muiden (Edgar Rice) Burrougshin kirjojen perässä ja nappasin sen kun oli jo tullut luettua kaikki Tarzan ja Marsin sankari - sarjojen kirjat. Se olikin sitten alakouluikäiselle sitten vähän "erilainen" kokemus.
Siihen aikaan ei ollut internettiä eikä huumeiden käyttö ja homoseksuaalisuus ollut maalla asuvalle kakaralle kovin tuttu aihepiiri.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos tykkäätte lukea niin suosittelen ehdotus Torey Hayden kirjoja. Hän on erityisopettaja joka työskentelee mieleltään sairaiden lapsien sekä hyvin pahasti traumatisoituneiden lapsien kanssa. Paras kirjailijani ja Tiikerin lapsi, Torey Hayden on viimeksi lukemani. Nämä tarinat jäävät mieleen. Kirjastoissa on usein lainattuna että niitä joutuu usein jonottamaan viikon tai kaksi mutta suosittelen lämpimästi.
Jostain syystä ainoa kirja mikä on mun mieleen jäänt on joskus yli 30 vuotta sitten lukemani Sokkeloportaikko niminen kirja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Agustina Bazterrican Rotukarja. Todella ravisuttava dystopia, joka koettelee uskoa ihmisyyteen. Saa miettimään niin sitä mitä ihmiset tekevät eläimille kuin mitä ihmiset ovat valmiita tekemään toisilleen. Hirveintä, että jollain tapaa tänä on uskottava; ihmiset ovat mestareita uskottelemaan itselleen, että tekevät oikein ja ovat jotain muuta ryhmää ylempänä.
Eiji Yoshikawa: Musashi.
Se käytännössä muutti meikäläisen elämän paremmaksi.
Mutta se taitaa sopia enemmänkin itsen kaltaisille introverteille.
12-vuotiaana lukemani Exodus. Olen sen ikäinen ettei kirjan kuvaamista tapahtumista ollut kulunut kahtakymmentä vuottakaan kun sen luin.
Oli järkyttävää tajuta, että Euroopassa oli maa, joka oli toteuttanut keskitysleirien kaltaiset laitokset.
Chaim Potok: "Nimeni on Asher Lev". Tuo kirja sattui käsiini kirjastossa noin 15-vuotiaana ja olin erittäin vaikuttunut siitä. Satuin osumaan paikalle noin 5 vuotta myöhemmin, kun tuo oli kirjaston poistolaatikossa. Ostin sen tietysti omaan kirjahyllyyni. Olen lukenut tuon kirjan kolme kertaa ja nyt parinkymmenen vuoden jälkeen voisin taas lukea ja katsoa, tuntuuko se edelleen yhtä inspiroivalta, kuin aiempina kertoina. Kirja kertoo ortodoksijuutalaisesta Asher-pojasta, jolla on ankara palo taiteen tekemiseen. Asherin perhe ei hyväksy vapaata taiteellista ilmaisua, mutta hän ei silti luovu taiteen teosta. Minulla oli nuorempana saman tapainen ristiriitatilanne vanhoillisuskonollisen lapsuudenperheeni ja taiteellisen ilmaisutarpeeni välillä ja siksi samaistuin päähenkilöön ja sain paljon voimaa hänen tarinastaan.
Vierailija kirjoitti:
Khaled Hossein: Tuhat loistavaa aurinkoa. En tiennyt paljoakaan Afganistanin historiasta, joten oli ravistelevaa lukea minkälainen paikka se oli, ennen kuin kaikki muuttui.
Donna Tartt: Jumalat juhlivat öisin. Kirjan kahden puoliskon välinen näkökulman muutos on tosi hieno. On hämmästyttävää, kuinka alkupuolen lukijana itsekin pitää tapahtumia kohtalaisen oikeutettuina, ja sitten joutuukin muuttamaan ajattelutapaansa täysin.
Michelle Obama: The Light We Carry. Kunnioitettava nainen, kunnioitettavia ihanteita, ja sydäntäsärkevää kun tietää minkälaiseksi Yhdysvaltain politiikka heidän kautensa jälkeen muuttui.
Se on Khaled Hosseini.
Ja Obaman kirja on suomeksi Valo meissä kaikissa. Luitko siis englanninkielisen vai suomenkielisen laitoksen?
Karl Marxin Pääoma sekä yhdessä Friedrich Engelsin kanssa kirjoitettu Kommunistinen manifesti.
Muuttivat käsitykseni kapitalismista ja markkinataloudesta pysyvästi.
Alue: Aihe vapaa
Khaled Hossein: Tuhat loistavaa aurinkoa. En tiennyt paljoakaan Afganistanin historiasta, joten oli ravistelevaa lukea minkälainen paikka se oli, ennen kuin kaikki muuttui.
Donna Tartt: Jumalat juhlivat öisin. Kirjan kahden puoliskon välinen näkökulman muutos on tosi hieno. On hämmästyttävää, kuinka alkupuolen lukijana itsekin pitää tapahtumia kohtalaisen oikeutettuina, ja sitten joutuukin muuttamaan ajattelutapaansa täysin.
Michelle Obama: The Light We Carry. Kunnioitettava nainen, kunnioitettavia ihanteita, ja sydäntäsärkevää kun tietää minkälaiseksi Yhdysvaltain politiikka heidän kautensa jälkeen muuttui.