Kirja, joka ravisutti sisintäsi niin, että se jäi mieleesi pitkäksi aikaa? Joko hyvässä tai pahassa..

Vierailija kirjoitti:

Chaim Potok: "Nimeni on Asher Lev". Tuo kirja sattui käsiini kirjastossa noin 15-vuotiaana ja olin erittäin vaikuttunut siitä. Satuin osumaan paikalle noin 5 vuotta myöhemmin, kun tuo oli kirjaston poistolaatikossa. Ostin sen tietysti omaan kirjahyllyyni. Olen lukenut tuon kirjan kolme kertaa ja nyt parinkymmenen vuoden jälkeen voisin taas lukea ja katsoa, tuntuuko se edelleen yhtä inspiroivalta, kuin aiempina kertoina. Kirja kertoo ortodoksijuutalaisesta Asher-pojasta, jolla on ankara palo taiteen tekemiseen. Asherin perhe ei hyväksy vapaata taiteellista ilmaisua, mutta hän ei silti luovu taiteen teosta. Minulla oli nuorempana saman tapainen ristiriitatilanne vanhoillisuskonollisen lapsuudenperheeni ja taiteellisen ilmaisutarpeeni välillä ja siksi samaistuin päähenkilöön ja sain paljon voimaa hänen tarinastaan.

https://www.kirjasampo.fi/fi/kulsa/kauno%253Aateos_4785

"Olen juuri tuo Asher Lev, josta olette lukeneet lehdistä, josta puhutaan cocktail-kutsuillanne ja päivällisillänne, surullisen kuuluisa ja tarunomainen Lev alkaa kertomus, ja lukija uppoutuu Asher Levin elämän mysteriin, jota hallitsevat sukupolvien perinne, ortodoksisen juutalaisuuden ehdottomuus, synagoogien holveissa luetut rukoukset ja rabbin kiistaton auktoriteetti.

Asher Lev on yksin taiteen ja kutsumuksensa edessä. Hänen on etsittävä uusia ratkaisuja, tehtävä oma täydellinen sisäinen vallankumouksensa pyrkiessään tavoittamaan sitä totuutta, johon häntä ohjaa Picasson aikalainen, kosmopoliitti taidemaalari ja kuvanveistäjä Jacob Kahn.

Legendaarinen, ankara isä, hellä äiti, Brooklynin koti, perinteet ja yhteiskunnan paineet vastakkain taiteilijan tinkimättömän rehellisyyden ja sen uuden tietoisuuden kanssa, jota Asher Lev etsii, ovat osa sitä monivivahteista taustaa, josta Chaim Potokin intensiivinen ja värikäs kertomus kasvaa. Kertomus jossa lukija seuraa luovan neron kehittymistä, kirja jonka sivut ovat tulvillaan dramaattista elinvoimaa ja syvää inhimillistä lämpöä.

(takakansiteksti)"

Tämä on niiin pakko lukea taas uudestaan : )

Vierailija kirjoitti:

Karl Marxin Pääoma sekä yhdessä Friedrich Engelsin kanssa kirjoitettu Kommunistinen manifesti.

Muuttivat käsitykseni kapitalismista ja markkinataloudesta pysyvästi.

Oli varmaan kiinnostavaa, mutta mahtoiko olla kuivaa luettavaa kuitenkin?

Francine Rivers - Redeeming Love.

Willie itkupilli

Yläasteella luettu

Elena Ferranten Napoli-sarja oli huikea ja intensiivinen lukukokemus ja sukellus napolilaiseen elämänmenoon.

Kate Elisabeth Russellin kirja Vanessa muutti ajattelutapaani huomaamaan miten paljon teini-ikäisiä tyttöjä edelleen kulttuurissamme seksualisoidaan ja miten hyväksyttyä se on yhä edelleen. Ja pidin siis itseäni aikaisemminkin tiedostavana tässä asiassa!

Kaari Utrion Eevan tyttäret opetti länsimaisen naisen historiaa, Jung Changin Villijoutsenet kertoi kiinalaisten naisten, ja yleisestikin, historiasta.

Mutta en kuitenkaan sanoisi, että mikään kirja olisi ollut itselleni ravisteleva tai vavahduttava lukukokemus. Olen lukenut monia keskustelussa mainituista kirjoista. Vavahduttavia kokemuksia olen kokenut elokuvissa, esim. Neljä väriä sininen ja Breaking the Waves olivat sellaisia.

Kolme väriä siis : )

Markiisi de Saden Justine ja Sodoman 120 päivää. Olen siis lukenut nämä alkukielellä. Erittäin voimakkaita, ravistelevia lukukokemuksia molemmat.

En suosittele, jos olet kovin herkkä.

Stephen Kingin Uinu uinu lemmikkini.elokuvaversio on aivan paska.kirjana huippu,piti ahmia paksu kirja äkkiä loppuun ja lukenut sen 4 kertaa aina uudestaan vuosien saatoissa.

Elizabeth George, Playing for the Ashes. 

Loppu vaan jotenkin jäänyt mieleen sellaisena "UHHHH".. näin yli 20 v jälkeenkin vielä. 

Vierailija kirjoitti:

Phoolan Devi: Minä, Phoolan Devi.

Elokuvanakin hyvä.

Omaa maailmankuvaani ovat muuttaneet eniten vedat, niiden historiallinen teksti, ei ns. hindukäännökset. Kaunokirjallisuus on jäänyt vähemmälle, mutta kevyemmistä El Codigo de Da Vinci. Suomalaisista voisi mainita Kylmän helvetin.

Janet Fitch - Valkoinen oleanteri.  

No klassikko Hiiriä ja ihmisiä oli kyllä todella tunteita herättävä.

Hitsi pitäis lukee enemmän kirjoja! Luenhan mä useena päivänä viikossa, mutta aika hidasta tahtia. Mukamas on jotain tärkeämpää tekemistä, joka sit kuitenkaan ei ole.

Uusi testamentti, 15 vuotta sitten muutti elämäni Tuli ilo ja rauha sisimpääni. Eikä ole ilo eikä rauha poistuneet. Raamattua pyrin lukemaan päivittäin ei pakosta vaan mielenkiinnosta. Sieltä kumpuaa pelastus sanoma, viisaus, ymmärrys, ilo,rauha, Rakkaus.

Auschwitzin tatuoija, kirjailija Heather Morris 

Tuulikki Soinin kolmiosainen Petsamo sarja. Petsamo, tuulien kotimaa, Suomen siirtomaa ja Petsamon laulu.

Lumoava ja tositapahtumiin perustuva.

Bohumil Hrabal: Too Loud a Solitude

Raamattu. Elämäni muuttui täysin, löysin ilon, siunauksen ja voiman.

Ainakin viimeisimpänä varmaan Aristoteleen Nikomakhoksen etiikka.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tosi nuorena luetuista kirjoista monet ravisutti.

Leon Uriksen Exodus 16-vuotiaana. Dostojevskin Rikos ja rangaistus sekä Idiootti, 14 - 17-vuotiaana. Utrion Eevan tyttäret joskus 25-v ja Doris Lessingin Shikasta ( ja Avioliitot vyöhykkeiden välillä, Siriuksen kokeet ja Planeetta 8) 24-vuotiaana. Stanislav Lemin Solaris ja Zimmer-Bradleyn Avalonin usvat tuli myös luetuksi nuorena, ja vaikuttivat.

Jatkan. Atwoodit löysin vasta viisikymppisenä, ja ne kolahtivat. Sinuhe on vaikuttanut, ei ensilukemalta mutta varsinkin sen jälkeen kun itse valmistuin lääkäriksi (26 v).

Yksi lempikirjani on Carrolin Liisa Ihmemaassa. Semmoinen tunnen olevani edelleen, 55 iässä. Maailma osaa totisesti aina yllättää, mutta tärkeintä on tietysti pysyä järkevänä ja muistaa kissansa (kuten Liisa).

Matemaatikko Carrol oli pe dof iili, joka pyysi n. 12-vuotiaan serkkunsa kättä tämän vanhemmilta ja otti todella äklöjä valokuvia tästä. Nykypäivänä joutuisi siitä linnaan. Tämä Carrolin lapsi-ihastus oli Liisan esikuva ja innoitti hänet tekemään kirjan. Tätä koskeva artikkeli oli kauan sitten Helsingin Sanomissa. Mua kuvottaa toi stoori joka kerta, etenkin, kun jengi ihailee tätä kirjailijaa. Vähän vastaavan henkinen kirjailija oli Peter Panin taustalla

Jos Lewis Carroll olisi ollut nainen, niin tuskin kukaan epäilisi häntä pedofiiliksi.

Vierailija kirjoitti:

Åsne Seierstad - Yksi meistä. Tämä oli jostain syystä todella vaikea saada käsiin ainakin silloin kun sen itse luin useita vuosia sitten. Mutta karmeudessaan erittäin mieleenpainunut ja silmiä avaava lukukokemus. Kertoo Utøyan terrori-iskusta ja Breivikin nuoruudesta. Lopussa kerrotaan myös itse iskuista ja nuorten kokemuksista. Loppu olikin hyvin ahdistava. Ennen tätä olin tutkinut jihadismia ja ääri-islamilaisuudesta kumpuavaa terrorismia, jonka vastapainoksi koin että minun on luettava tämä kirja. Breivikin teot kun kumpusivat äärioikeistolaisuudesta.

Tää on kova. Ehkä hirvein kirja, jonka olen elämässäni lukenut. On omassa hyllyssä.