Kirja, joka ravisutti sisintäsi niin, että se jäi mieleesi pitkäksi aikaa? Joko hyvässä tai pahassa..

King: Tukikohta

Olin jotain 12 kun löysin sen kesämökin hyllyltä, ja siinä se seuraava pari viikkoa meni. Muistan vieläkin monet tapahtumat kirjasta, ja jännityksen, jolla sen kirjan luin.

Richard Dawkins: Geenin itsekkyys

Välillä piti pitää hengähdystaukoja, kun koulussa opetetut vanhakantaiset käsitykset evoluution valintaperusteista järkkyivät. Nykyään toivottavasti opetetaan eri tavalla kuin 1980-luvulla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joku varmaan luulee The Day of the Triffids -kirjaa joksikin scifi-moskaksi, mutta se on oikeastaan paljonkin pohdintaa sisältävä ja aiheuttava kirja.

Suosittelen kuuntelemaan sen äänikirjana Youtubesta.

Scifi ei ole moskaa. Onpa sivistymätöntä mitätöidä kokonainen genre. Et ole paljon tainnut lukea, etenkään scifiä?

Mikään kirjallisuus ei ole moskaa. Kukin saa omanlaisensa kokemuksen niin fiktiosta kuin faktastakin.

Kaikki Nietzschen teokset, ja Dostojevskin Kellariloukko, myös Kafkan Oikeusjuttu.

Adolf Hitler: Mein Kampf

Pin Yathay: Stay alive my son.

Haruki Murakami: Kafka rannalla

Hitto, että otti koville psyykkisesti. Erinomainen kirja.

c. s. lewis - out of the silent planet.

Kazuo Ishiguro: Ole luonani aina (engl. Never Let Me Go)

Vahva lukusuositus!

Saatana Saapuu Moskovaan

Stalker

Futurologinen Kongressi

Vierailija kirjoitti:

Kazuo Ishiguro: Ole luonani aina (engl. Never Let Me Go)

Vahva lukusuositus!

Samaa mieltä. Kyseinen kirja pakotti tutkiskelemaan omia eettisiä arvojaan. Muutenkin hyvin kirjoitettu.

Orwellin '1984'

Huxleyn 'Uljas Uusi Maailma'

Jevgeni Zamjatin 'Me'.

Vadim Zeland 'Reality Transurfing Steps 1 - 4'

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kazuo Ishiguro: Ole luonani aina (engl. Never Let Me Go)

Vahva lukusuositus!

Samaa mieltä. Kyseinen kirja pakotti tutkiskelemaan omia eettisiä arvojaan. Muutenkin hyvin kirjoitettu.

Tätä kirjaa olin itsekin tulossa ehdottamaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tosi nuorena luetuista kirjoista monet ravisutti.

Leon Uriksen Exodus 16-vuotiaana. Dostojevskin Rikos ja rangaistus sekä Idiootti, 14 - 17-vuotiaana. Utrion Eevan tyttäret joskus 25-v ja Doris Lessingin Shikasta ( ja Avioliitot vyöhykkeiden välillä, Siriuksen kokeet ja Planeetta 8) 24-vuotiaana. Stanislav Lemin Solaris ja Zimmer-Bradleyn Avalonin usvat tuli myös luetuksi nuorena, ja vaikuttivat.

Jatkan. Atwoodit löysin vasta viisikymppisenä, ja ne kolahtivat. Sinuhe on vaikuttanut, ei ensilukemalta mutta varsinkin sen jälkeen kun itse valmistuin lääkäriksi (26 v).

Yksi lempikirjani on Carrolin Liisa Ihmemaassa. Semmoinen tunnen olevani edelleen, 55 iässä. Maailma osaa totisesti aina yllättää, mutta tärkeintä on tietysti pysyä järkevänä ja muistaa kissansa (kuten Liisa).

Matemaatikko Carrol oli pe dof iili, joka pyysi n. 12-vuotiaan serkkunsa kättä tämän vanhemmilta ja otti todella äklöjä valokuvia tästä. Nykypäivänä joutuisi siitä linnaan. Tämä Carrolin lapsi-ihastus oli Liisan esikuva ja innoitti hänet tekemään kirjan. Tätä koskeva artikkeli oli kauan sitten Helsingin Sanomissa. Mua kuvottaa toi stoori joka kerta, etenkin, kun jengi ihailee tätä kirjailijaa. Vähän vastaavan henkinen kirjailija oli Peter Panin taustalla

Ei ole mitään todisteita. Carrollilla oli kyllä lapsia ystävinä, mutta kukaan heistä ei ole sanonut, että jotain sopimatonta olisi tapahtunut. Lämmöllä muistelivat häntä.

Kyllä todellakin mies oli pihalla kuin lumiukko ja niin outo järjenjuoksu, että hän tosiaan kehtasi kysyä tytön vanhemmilta tämän kättä. Hesarin juttu on ikivanha mutta paikkansapitävä. Nämä kirjailijoiden töppäilyt ovat arka aihe, ja hyvin huomaa, että olet onnistunut lukemaan niitä hyssytteleviä lähteitä. On muitakin, jotka tätä arkaluontoista aihetta tohtivat käsitellä rehellisemmin, kuten nyt se Hesarin artikkeli mutta englanniksikin löytyy, kun googlettaa.

Olen lukenut monta Carrollin elämäkertaa, mutta tietysti Hesarin toimittajat tietävät aina kaiken paremmin kuin tutkijat.

Sitä paitsi Alice Liddell ei edes ollut Carrollin serkku.

Hesari ja lukuisat muut lähteet. Se on totta, että tuon serkkujutun muistan varmaankin väärin. Elämäkerrat käsittelevät kohuaineksia silkkihansikkain, oletko hieman naiivi? Montako elämäkertaa olet lukenut Peter Panin kirjoittajalta, joka on käsitellyt kirjailijan täälläkin jo mainittua yöpuolta? Ne ovat sitten ne hieman toisenlaiset, kriittisemmät laitokset, jotka käyvät näitä puolia läpi, oli kyseessä kirjailija kuin kirjailija. Haleyn elämäkerrasta en osaa sanoa, uskalsiko käsitellä ideavarkautta ja suoranaisia valheita Kunta Kinten ja Haleyn sukulaisuudesta. Vähintään osa hänekin elämäkerroistaan taatusti nuo puolet häivyttävät hienotunteisesti. Mutta tästä aiheesta en jatka enempää. Ole uskossasi autuas, tunnut tarvitsevan sitä :)

Jerry Lee Lewis meni naimisiin uransa huipulla 13 vuotiaan serkkunsa kanssa. Se siitä urasta.

https://www.leffatykki.com/elokuva/great-balls-of-fire

Paola Pigani:. Älä astu sieluni kengät jalassa.

Herättää kysymyksiä siitä, miten r-o ma -1kansan kohtalo maailmansodassa vaikutti heidän mahdollisuuksiinsa kehittyä toisenlaiseen suuntaan Etelä- ja Keski-Euroopassa.

Sodan jälkeen heidät unohdettiin, jätettiin kärsimyshistoriansa kanssa yksin ja niin heistä tuli todellista Euroopan varjokansaa vailla kunnian palautusta. Mitään korvauksia ei esittänyt kukaan, ei he itsekään, koska olivat lannistettuja, itsetuntonsa kadottaneita, koulujakäymättömiä, lukutaidottomia ja tietämättömiä. Heidän asiaansa ei ajanut kukaan.

Kirja kertoo yhden perheen tarinan, mutta samalla koko kansan suuren kärsimys näytelmän.

Päähenkilön optimismi ilahduttaa, mutta samalla hänen isänsä kohtalo suorastaan vavahduttaa.

Miten reippaasta, ahkerasta, vahvaitsetuntoisesta, osaavasta ja huolehtivasta nuoresta perheenisästä tuli masentunut, kaiken menettänyt, surullinen ja luhistunut mies. Se miten hän joutui voimattomasti sivusta seuraamaan hänelle sen kaikkein tärkeimmän, perheelle turvan ja toimeentulon takaavan hevosen kuolemisen nälkään, on yksi kirjan liikuttavimmista kohdista.

Lukekaa ja miettikää. Kirja kertoo myös eteenpäin menemisen halusta ja siitä, miten aina löytyy kumminkin joku, jolla on innostus tietää asioista eikä vain anna niiden painua unohduksiin, olivat ne miten raskaita asioita tahansa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joku varmaan luulee The Day of the Triffids -kirjaa joksikin scifi-moskaksi, mutta se on oikeastaan paljonkin pohdintaa sisältävä ja aiheuttava kirja.

Suosittelen kuuntelemaan sen äänikirjana Youtubesta.

Scifi ei ole moskaa. Onpa sivistymätöntä mitätöidä kokonainen genre. Et ole paljon tainnut lukea, etenkään scifiä?

Mikään kirjallisuus ei ole moskaa. Kukin saa omanlaisensa kokemuksen niin fiktiosta kuin faktastakin.

Suomessa scifin ajatellaan olevan moskaa, suosituinta ovat thrillerit ja dekkarit. Ja se scifi, mitä Suomessa kirjoitetaan, poislukien muutama oikeasti menestynyt, kuten Hannu Rajaniemi, on minunkin mielestäni moskaa, eli liityn joukkoon. Heti jos kieli vaihdetaan englanniksi ja katse käännetään senkieliseen maailmaan, ollaan aivan toisessa todellisuudessa (no pun intended). Olisi kiva tietää miksi.

Pyhä Raamattu! Jeesus Kristus on Herra!

Satu Rämön romaanit Hildur & Rosa ja Björk. Upeaa, vavahduttavaa, nerokasta! Lukunautinto ja taide elämys, jota en uskonut voivani  koskaan kokea!

Raamattu. Että Luojani rakastaa minua niin paljon, että oli valmis uhraamaan itsensä minun puolestani. Kiitos!

Vierailija kirjoitti:

Satu Rämön romaanit Hildur & Rosa ja Björk. Upeaa, vavahduttavaa, nerokasta! Lukunautinto ja taide elämys, jota en uskonut voivani  koskaan kokea!

Niihin on koottu laskelmoidusti kaikki pohjoismaisten "dekkarieen" kliseet, ainana tavoitteena isot myyntiluvut. Tylsiä, kaupallisa, moneenkertaan luettuja tyhjiä tarinoita. Kiusallisen kliseiset hahmot kaupan päälle.