Kirja, joka ravisutti sisintäsi niin, että se jäi mieleesi pitkäksi aikaa? Joko hyvässä tai pahassa..

V.C. Andrews koko tuotanto. Oli aika ristiriitainen lukukokemus teininä, mutta silti piti lukea kaikki hänen tuotokset.

Mikey Walsh: Gypsy Boy. My Life in the Secret World of the Romany Gypsies.

Älä koskaan pyyhi kyyneleitä paljain käsin.

Tämä jäi kiertelemään ihon alle ja ajatuksiin pitkäksi, pitkäksi aikaa.

Eckhart Tolle: Läsnäolon voima

Vierailija kirjoitti:

Kärpästen herran jälkeen en nukkunut minuuttiakaan, ja seuraavana päivänä äidinkielen tunnin jälkeen itkin opettajalle silmät päästäni.

Jokin tehtävähän tuohon teokseen liittyi, mutta sain vapautuksen.

Tätä tulin kirjoittamaan. Luin kirjan jo 1970-luvun lopussa ja vieläkään en ole siitä lukukokemuksesta kunnolla toipunut.

Paljain jaloin. Itkin ja luin.

Sain varhaisteininä Margaret Cravenin kirjan Kuulin pöllön kutsuvan.

En ole uskovainen, mutta vaikka kirja kertookin papista kanadalaisessa intiaanikylässä, niin se on todella hienovarainen. Luin siitä osia juuri äsken ja taas vain aloin itkeä, vaikka tiesin tarinan entuudestaan.

aSTaavakra-giitaa, muuan rakastetuimpia advaita-vedaanta-filosofian pläjäyksiä. En suosittele valaistumattomien luettavaksi, itseni mukaan lukien. Siis oikeanlainen ymmärtäminen edellyttänee vähintään  turiiyaatiitacetanaa -tilaa (Transsendenttisen Meditaation®  terminologiassa Kosminen Tietoisuus), jolloin Puhtaan Tietoisuuden "kokemus" (yoga = samaadhi*) on läsnä jopa syvän unen tilassa! Opus oikeuttaa mm. prokrastinoinnin ja täydellisen välinpitämättömyyden materiaalisista seikoista, ja ylistää patalaiskuutta, perustellen sitä sillä faktalla, että kaikki muu paitsi brahma(n)[1] on illuusiota, kuten esim. kangastus erämaassa. 

Bhojadevan kommentaarista yoga-suutraan: yogaH samaadhiH (yogas samaadhihii: jooga** [on] samaadhi)!

** aasanoiden päätarkoitus lienee helpottaa samaadhiin "valumista" vähentämällä fyysisiä epämukavuuksia praaNaayaaman ja meditaation aikana!

1. Bhagavad-giitaa: anaadimat paraM brahma/na sat tanaasad ucyate.

Luin myös teini-iässä Kärpästen herran ja oli tosi ajatuksia herättävä vaikutus. Nykyajan kirjoista Naria Muradin Viimeinen tyttö, oma kokemus selviämisestä terroristien kynsistä. Häkellyttävää, miten ihminen ajattelee, ettei meille voi tapahtua mitään pahaa, vaikka tapahtumat oli tiedossa ja kahden viikon kuluttua kaikki muuttui.

Teresa Cooper - Trust No One

Luin joskus 15-vuotiaana ulkomailla hotellissa ja kirja järkytti minua syvästi. En kuitenkaan pystynyt lopettamaan lukemista, vaan minun oli pakko saada tietää, miten tämä (tosi)tarina päättyi.

Lasi maitoa kiitos.

Kertoi ihmiskaupasta, oli kohtuu raakaa luettavaa.

Vierailija kirjoitti:

Nuorena surullisia tai ahdistavia:

- Ruohometsän kansa

Luin juuri pitkästä aikaa Ruohometsän kanssa ja olin aivan lumoissani. Mikä tarina! Miten taidolla kirjoitettu. Miten valtavan hieno käännös! Nyt yritän löytää jostain Ruttokoiria koska siitäkin on vahvat muistikuvat.

Vierailija kirjoitti:

Bb:stä voisi kirjoittaa kirjan tai kirjoja sekä tietokirjan että romaanin.

On kirjoitettu romaani, ironinen dekkari, Ben Eltonin Tappavan kuuluisa. Ei huippukirjallisuutta, mutta ainakin minusta ihan hyvä makupala.

Populäärimusiikkia Vittulajänkältä on hieno kirja. Se loppu, jossa kirjailija muistelee sillalla ihmisiä, jotka jakoivat hänen elämänsä. Tunnen toisiaan itsekin haikeutta, kun uppoudun menneisyyteen. Sitten Jumalat juhlivat öisin. Yliopistomaailmaa kuvattu houkuttelevasti. Humiseva harju taasen oli jotenkin karmiva. Vielä, kun tietää Bronten perheen synkän kohtalon, kirja jotenkin tuntuu vielä hyytävämmältä.

Pako helvetistä: kohtalona Pohjois-Korea

Vierailija kirjoitti:

Kaari Utrion Sunneva sarja. Huh huh oli taas niin vauhdikasta historia actionia että oli pakko vain jatkaa ja jatkaa. Piti oikein googlettaa lisää muutamista historian henkilöistä:) 

Hirveää kuraa, tässä ei varmaan kysytty viihdyttävintä kirjaa vaan vaikuttavaa!

Kazuo Ishiguron 'Pysy luonani aina'

Kolme päivää meni ahdistuksesta tokenemiseen.

Ishiguroa luen edelleen.

Myös tää muutaman vuoden takainen finlandian napannut 'Bolla' (kirjailijaa en muista) resonoi sen hetkisen elämäni kanssa inhottavalla tavalla.

Noidan käsikirja.

Sain lapsena mummilta joululahjaksi, tiesi että tykkään lukea mm. Pikku Vampyyri kirjoja niin kai oletti sen olevan samantyyppinen.

Oli ihan pakko lukea koko kirja loppuun muutaman päivän aikana vaikka välillä pelotti tosi paljon mutten vaan millään voinut lopettaa sitä kesken

Leena Krohnin 'Tainaron' teki vaikutuksen kafkamaisella kerronnallaan ja tarjosi aikuisellekin mahdollisuuden sukeltaa satujen maailmaan.

B.A. Paris: Suljettujen ovien takana