Kirja, joka ravisutti sisintäsi niin, että se jäi mieleesi pitkäksi aikaa? Joko hyvässä tai pahassa..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En saa millään mieleeni kirjan nimeä, mutta kertoi Maon kulttuurivallankumouksen ajoista Kiinassa. Ihmiset olivat hyviä tai pahoja ja itselleen sai etuja kavaltamalla muita ko. vallankumouksen vastustajiksi, vaikka valehtelemalla. Työleireille joutuivat kansanviholliset perheistään eroon.

Kuulostaa peruskommunismilta.

Mao Zedong oli marxilainen kommunisti tosiaan.

Eiköhän Mao ollut enemmänkin maoisti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Bim Mustakorva. Olin ehkä jotain 10-vuotias ja itkin lukiessani.

Meinasin just laittaa tämän saman.

Olin myös tulossa kirjoittamaan tämän. Bim Mustakorva on koskettavin kirja, mitä olen elämäni aikana lukenut. Olen lukenut satoja kirjoja, mutta mikään ei ole ollut niin koskettava, kuin Bim Mustakorva

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Harry Martinsonin runomittaan kirjoitettu Aniara oli aikoinaan minuun todella vahvasti vaikuttanut teos.

Toni Morrisonin kirjat, eniten varmaan Minun kansani, minun rakkaani. Morrison kertoo orjuuden aiheuttamista traumoista Yhdysvaltojen mustaan väestöön. Vieläkin hävettää olla valkoinen noiden kirjojen lukemisen jälkeen.

Ei hävetä tippaakaan olla valkoinen. Minulla ei ole ollut koskaan orjaa enkä ole osallistunut millään tavoin orjakauppaan. Miksi minun tulisi tuntea kollektiivista syyllisyyttä teoista mihin minulla ei ole osaa eikä arpaa, enkä niihin ole millään tavalla vaikuttanut?

Olen samaa mieltä. En itsekään voi tuntea häpeää tai henkilökohtaista vastuuta. Mutta kyllä minusta jokaisen kuuluu sivistää itseänsä näistä historian tapahtumista ja ymmärtää niitä. Nehän vaikuttavat edelleen yhteiskunnassamme.

Bim Mustakorva ehdottomasti. Sitä en pystyisi lukemaan uudestaan, on liian surullinen ja ahdistava

Muita hyviä ja mieleen jääneitä kirjoja, jotka voisin lukea uudelleen, ovat:

- Tuhat loistavaa aurinkoa

- Siilon saaga (kirjasarja)

Virtahepo olohuoneessa!

Eeva-fani kirjoitti:

Eeva Tikka: Hiljainen kesä. Kertoo isoveljen hukkumisen aiheuttamasta surusta pienen pikkuveljen näkökulmasta. Uskomattoman hieno kirja. 

Tätä en ole lukenut, enkä kuunnellut. Kiitos vinkistä, otan listalleni

Sami Nisosen Puujalkavitsikirja. Aivan ihana!!! =D)

En muista koska olisin viimeksi nauranut niin paljon!!

Polttouhrit.

Ajankohtainen tänäänkin.

Suon villi laulu. Mielettömän voimakas kokemus, aivan kuin olisi lähtenyt matkalle tuntemattomaan paikkaan, joka etäisesti muistuttaa jotain, mitä on ollut tai voisi olla.

Jean M. Untinen-Auel Luolakarhun klaani. Olen lukenut sarjan kaikki kurjat, mutta tuo on paras. Se oli kirja, jota luin aikoinaan aamukolmeen asti, kun en pystynyt lopettamaan lukemista. Minulle aamukolme on jotain käsittämätöntä, kun yleensä olen sängyssä kymmeneen mennessä. Kirja oli elämys ja kosketti jotain sisälläni.

Kjell Westön Missä kuljimme kerran. Hieno lukuelämys.

Katriina Huttunen - Surun istukka (päiväkirjamainen tositarina tyttären itsemurhasta, ajasta ennen ja jälkeen), itkin tuota kirjaa lukiessa monesti. 

Luin joskus kirjan siitä, jossa oli tutkittu miten kaikki tutkimukset vääristää :D lopputulema oli jotenkin niin, että erehtyminen on aina mahdollista ja jokainen ihmisen tekemä havainto on subjektiivinen (ja sitä kautta esim. kulttuurisidonnainen.)

Päräytti kyl aika hitosti, maailma ei ollut enää entisensä sen jälkeen. Harmi kun en muista kirjan nimeä.

Eino Leinon runoteoksia luin nuorena usein. Esimerkiksi koskettava on ollut sellainen kokoelma kuin Elämän laulu. Kaikkein kaunein runo on ollut Nocturne, joka on edelleen eräs Suomen tunnetuimmista runoista. Ruislinnun laulu korvissani, tähkäpäiden päällä täysikuu, kesäyön on onni omanani, kaskisavuun laakso verhouu... Siinä runossa on kaikki: Suomen kaunis luonto, valoisa kesäyö ja lisäksi rytmiikka, joka puhuttelee. Suomen kieli on karu ja silti kaunis.

Pidän myös Tommy Tabermannin teoksista, koska niissä on rakkauden ja sydämen sanomaa. Tosin osa runoista toistaa itseään kielellisesti ja rytmillisesti.

Ollessani surullinen saatan kaivaa kirjahyllystä Saima Harmajan teoksen.

Pidän paljon myös Juice Leskisen runoudesta, mutta hänelläkin taso on minusta vaihdellut, on ollut erittäin loistavia ja sitten niitä ”täyterunoja”.

Jossain vaiheessa luin todella rajuja runoja. En osaa sanoa suosikkia.

Jos kaipaan vaihtelua, otan käteeni Anja Kaurasen (nyk. Snellman) Öisin olemme samanlaisia. Se taitaa olla runokokoelma, hiukan karu ja ajatelmamainen.

Nykysuomen etymologinen sanakirja räjäyttää jokaisen fennofiilihenkisen tai historiasta kiinnostuneen tajunnan.

Tämä ei ole vitsi, kyseessä on uskomaton luotaus historiaan.

Täällä jo mainittu Khaled Hosseinin Tuhat loistavaa aurinkoa oli kyllä sellainen lukukokemus, että oksat pois. Silmät vetisinä sai lenkiltä tulla pois kun sitä kuunteli. Oletettavasti kirjan tapahtumat alkavat olemaan taas ajankohtaisia huomioiden Afganistanin tapahtumat tänä vuonna. Vaikuttavin kirja minkä olen koskaan lukenut.

Vierailija kirjoitti:

Kärpästen herran jälkeen en nukkunut minuuttiakaan, ja seuraavana päivänä äidinkielen tunnin jälkeen itkin opettajalle silmät päästäni.

Jokin tehtävähän tuohon teokseen liittyi, mutta sain vapautuksen.

Mä luin kärpästen herran kanssa jotain koulutehtävää varten. Se on mieleenpainuvin lukukokemus.

Pitäisköhän lukea se näin 30 vuoden jälkeen uudestaan.

Vierailija kirjoitti:

Elena Ferranten Napoli-sarja. Silkkaa timanttia ja niin autenttista kuvausta Napolista, tuntui että tein matkan välimerelliseen Italiaan keskellä koronavuotta!

Tämä. Aloitin Loistavasta ystävästäni, enkä voinut lopettaa ennen kuin kaikki neljä kirjaa oli luettuna. Meni monena yönä aamuyön puolelle, kun en vaan voinut päästää irti tarinasta. Ostin nämä e-kirjoina, joten pystyin lukemaan pätkiä myös pitkin päivää. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vastaan nyt rehellisesti, vaikka ensin mietin etten laita sitä mikä tuli ensimmäisenä mieleen. Olen nimittäin oikeasti aika snobi kirjojen suhteen ja jos jossain, niin kirjallisuudessa puolustan aina laatua ja uuden luomista.

Mutta ensimmäinen kirja mikä tuli itsellä mieleen on Daniella Steelin "Viestejä Saigonista". Luin sen joskus ala-asteella ja se kyllä ruokki sodan romantisointia ja sanakritarinoita mielessäni moniksi vuosiksi.

Ihanaa kun joku on rehellinen ❤️ Snobbailu on tyydyttävää, mutta kaikilla meillä on guilty pleasure-hetkemme. Harvoin ne teknisesti taiturimaisimmat suoritukset ovat niitä aidosti koskettavimpia, oli kyseessä sitten kirjat, musiikki tai elokuvat.

T. Se Luolakarhun klaanista tykännyt

Olen lukenut kaikki ’luolakarhun klaanit’ ensin teininä pariin kertaan ja sitten kertaalleen vielä ihan aikuisena. Eihän siitä mihinkään pääse, että Untinen-Auel ei ole suuri kaunokirjallinen lahjakkuus. Siitä huolimatta hän onnistui herättämään minussa loppuelämän ajaksi kestävän kiinnostuksen muinaisten ihmisten ja muidenkin ihmislajien ajatus- ja kokemusmaailmaan sekä elämään. Auelin faktat olivat käsittääkseni aika hyvin kohdillaan ja hän rakensi omat oletuksensa ja kuvauksensa henkilöiden ajatusmaailmasta ja motiiveista mielestäni erittäin älykkäästi, vaikka en ole ollut samaa mieltä kaikista asioista. Olen saanut Untinen-Auelin kirjoista paljon aineksia omaan ajatteluun ja siitä on ollut jatkuvasti iloa.

Vierailija kirjoitti:

Harry Martinsonin runomittaan kirjoitettu Aniara oli aikoinaan minuun todella vahvasti vaikuttanut teos.

Toni Morrisonin kirjat, eniten varmaan Minun kansani, minun rakkaani. Morrison kertoo orjuuden aiheuttamista traumoista Yhdysvaltojen mustaan väestöön. Vieläkin hävettää olla valkoinen noiden kirjojen lukemisen jälkeen.

Olen lukenut Toni Morrisonin Sinisimmät silmät ja se on kyllä ihmeellisen vangitseva kirja.