Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Kirja, joka ravisutti sisintäsi niin, että se jäi mieleesi pitkäksi aikaa? Joko hyvässä tai pahassa..
Kommentit (1325)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Harry Martinsonin runomittaan kirjoitettu Aniara oli aikoinaan minuun todella vahvasti vaikuttanut teos.
Toni Morrisonin kirjat, eniten varmaan Minun kansani, minun rakkaani. Morrison kertoo orjuuden aiheuttamista traumoista Yhdysvaltojen mustaan väestöön. Vieläkin hävettää olla valkoinen noiden kirjojen lukemisen jälkeen.
Toni Morrisonin Sinisimmät silmät on jäänyt parhaiten mieleeni.
Hanya Yanagiharan Pieni elämä. Luultavasti vaikuttavin kirja, jonka olen koskaan lukenut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tara Westoverin Opintie jäi mieleen. Kirjailijan ulosanti on kuvaavaa ja pistää todella miettimään, kuinka lapsi on vanhempiensa armoilla eikä osaa kaivata muuta. Se mihin kasvaa, on normaali, olipa se mitä hyvänsä. Toisaalta hän osaa kirjoittaa jotenkin niin elävästi, että saatoin jopa jollain tasolla ymmärtää vanhempien valintaa elämäntavasta, isänsä mielenliikkeitä (sairautta) ja sisarustensa tekemisiä.
Tolkienin koko Keski-Maa tuotanto. Taidan uskoa enemmän Silmarillioniin, kuin Raamattuun...
Ken Folletin keskiaikaiset romaanit Tuli ilta ja tuli aamu jne. En tosin ole vielä ihan varma, jäivätkö mieleen hyvässä vai pahassa. Kirjat ovat hyvin pitkiä, joten ne tuli kuunneltua äänikirjana (n.45-50h/kirja), tuskin niitä koskaan lukemaan olisin ehtinyt. Jotenkin alkoi tuntua, että 45 tuntia epäonnistumista, kaltoin kohtelua, väkivaltaa ja kieroilua oli vain vähän liikaa. Viimeisen 15 minuutin aikana kuitattiin koko kirjan epätoivo antamalla päähenkilölle kiva loppu. Aihe sinänsä mielenkiintoinen, mutta ehkä tässä tapauksessa hieman vähemmän olisi paljon enemmän.
Anteeksi off topic, mutta minua hämmästyttää tuo toteamus että joku kuuntelee kirjan äänikirjana mutta ei olisi ehtinyt lukea. Asiahan on ainakin minun kohdallani juuri päinvastoin. Kirjan lukee ehkä viidesosassa siitä ajasta mitä kuuntelemiseen kuluu aikaa.
Nopeammin toki kirjan lukee, mutta samalla ei voi tehdä muuta. Minä kuuntelen äänikirjoja esim kun siivoan, kokkaan, viikkaan pyykkiä tai käyn lenkillä. Ei tarvi valita kumpaa teet, ja lisäksi tylsät rutiinihommat sujuu rattoisasti samalla äänikirjaa kuunnellen.
Minäkin luin Bram Stokerin "Draculan" ehkä vähän liian pienenä ja kyllä pelotti. :)
Tämä ei ole romaani, mutta nuorempana luin Barbara Ehrenreichin "Nälkäpalkalla" ja se oli sellainen silmiä avaava kokemus mitä valtameren tuolla puolen 'land of dreams' unelmien maassa on se todellisuus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Maj.-Gen. Count Cherep-Spiridovich: The Secret Worl Governement or "The hidden hand"
Kirja kertoo näkyvän politiikan marionettien taustalla näkymättöissä olevista naruistavetäjistä.
Ja aivopestyjä marionetteja olemme me tavallisetkin ihmisetkin.
Alkaa ymmärtää maailmanmenoa aivan toisin silmin, kun on kirjan lukenut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tara Westoverin Opintie jäi mieleen. Kirjailijan ulosanti on kuvaavaa ja pistää todella miettimään, kuinka lapsi on vanhempiensa armoilla eikä osaa kaivata muuta. Se mihin kasvaa, on normaali, olipa se mitä hyvänsä. Toisaalta hän osaa kirjoittaa jotenkin niin elävästi, että saatoin jopa jollain tasolla ymmärtää vanhempien valintaa elämäntavasta, isänsä mielenliikkeitä (sairautta) ja sisarustensa tekemisiä.
Tolkienin koko Keski-Maa tuotanto. Taidan uskoa enemmän Silmarillioniin, kuin Raamattuun...
Ken Folletin keskiaikaiset romaanit Tuli ilta ja tuli aamu jne. En tosin ole vielä ihan varma, jäivätkö mieleen hyvässä vai pahassa. Kirjat ovat hyvin pitkiä, joten ne tuli kuunneltua äänikirjana (n.45-50h/kirja), tuskin niitä koskaan lukemaan olisin ehtinyt. Jotenkin alkoi tuntua, että 45 tuntia epäonnistumista, kaltoin kohtelua, väkivaltaa ja kieroilua oli vain vähän liikaa. Viimeisen 15 minuutin aikana kuitattiin koko kirjan epätoivo antamalla päähenkilölle kiva loppu. Aihe sinänsä mielenkiintoinen, mutta ehkä tässä tapauksessa hieman vähemmän olisi paljon enemmän.
Anteeksi off topic, mutta minua hämmästyttää tuo toteamus että joku kuuntelee kirjan äänikirjana mutta ei olisi ehtinyt lukea. Asiahan on ainakin minun kohdallani juuri päinvastoin. Kirjan lukee ehkä viidesosassa siitä ajasta mitä kuuntelemiseen kuluu aikaa.
Nopeammin toki kirjan lukee, mutta samalla ei voi tehdä muuta. Minä kuuntelen äänikirjoja esim kun siivoan, kokkaan, viikkaan pyykkiä tai käyn lenkillä. Ei tarvi valita kumpaa teet, ja lisäksi tylsät rutiinihommat sujuu rattoisasti samalla äänikirjaa kuunnellen.
Kuunteleminen on vihoviimeinen tapa yrittää uppoutua tarinaan. Aina on oheistekemistä, joka vie keskittymistä, ei ole niin helppoa jäädä makustelemaan ajatuksia ja ideoita joita tarina herättää, vaikeampi palata tarvittaessa taaksepäin tai vaikka lukea hyvä kohta moneen kertaan. Kuunteleminen on kivaa tekemistä muitten juttujen ohessa, mutta ei kyllä vastaa mitenkään lukemiseen uppoutumista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joku varmaan luulee The Day of the Triffids -kirjaa joksikin scifi-moskaksi, mutta se on oikeastaan paljonkin pohdintaa sisältävä ja aiheuttava kirja.
Suosittelen kuuntelemaan sen äänikirjana Youtubesta.
Scifi ei ole moskaa. Onpa sivistymätöntä mitätöidä kokonainen genre. Et ole paljon tainnut lukea, etenkään scifiä?
Osaisitko suositella vaativalle lukijalla hyvää scifi-teosta? En ole scifiä lukenut, ellei Kellopeliappelsiinia lasketa sellaiseksi.
t. Eri
Willie itkupilli, kirjailijaa en muista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tara Westoverin Opintie jäi mieleen. Kirjailijan ulosanti on kuvaavaa ja pistää todella miettimään, kuinka lapsi on vanhempiensa armoilla eikä osaa kaivata muuta. Se mihin kasvaa, on normaali, olipa se mitä hyvänsä. Toisaalta hän osaa kirjoittaa jotenkin niin elävästi, että saatoin jopa jollain tasolla ymmärtää vanhempien valintaa elämäntavasta, isänsä mielenliikkeitä (sairautta) ja sisarustensa tekemisiä.
Tolkienin koko Keski-Maa tuotanto. Taidan uskoa enemmän Silmarillioniin, kuin Raamattuun...
Ken Folletin keskiaikaiset romaanit Tuli ilta ja tuli aamu jne. En tosin ole vielä ihan varma, jäivätkö mieleen hyvässä vai pahassa. Kirjat ovat hyvin pitkiä, joten ne tuli kuunneltua äänikirjana (n.45-50h/kirja), tuskin niitä koskaan lukemaan olisin ehtinyt. Jotenkin alkoi tuntua, että 45 tuntia epäonnistumista, kaltoin kohtelua, väkivaltaa ja kieroilua oli vain vähän liikaa. Viimeisen 15 minuutin aikana kuitattiin koko kirjan epätoivo antamalla päähenkilölle kiva loppu. Aihe sinänsä mielenkiintoinen, mutta ehkä tässä tapauksessa hieman vähemmän olisi paljon enemmän.
Anteeksi off topic, mutta minua hämmästyttää tuo toteamus että joku kuuntelee kirjan äänikirjana mutta ei olisi ehtinyt lukea. Asiahan on ainakin minun kohdallani juuri päinvastoin. Kirjan lukee ehkä viidesosassa siitä ajasta mitä kuuntelemiseen kuluu aikaa.
Nopeammin toki kirjan lukee, mutta samalla ei voi tehdä muuta. Minä kuuntelen äänikirjoja esim kun siivoan, kokkaan, viikkaan pyykkiä tai käyn lenkillä. Ei tarvi valita kumpaa teet, ja lisäksi tylsät rutiinihommat sujuu rattoisasti samalla äänikirjaa kuunnellen.
Kuunteleminen on vihoviimeinen tapa yrittää uppoutua tarinaan. Aina on oheistekemistä, joka vie keskittymistä, ei ole niin helppoa jäädä makustelemaan ajatuksia ja ideoita joita tarina herättää, vaikeampi palata tarvittaessa taaksepäin tai vaikka lukea hyvä kohta moneen kertaan. Kuunteleminen on kivaa tekemistä muitten juttujen ohessa, mutta ei kyllä vastaa mitenkään lukemiseen uppoutumista.
Niin, totta kai tuo on, mutta olikin kyse siitä kun ihmeteltiin miksi joku sanoo että kuuntelee kun ei ehdi lukemaan. Kuuntelemiseen sopii mielestäni suht kevyt kirjallisuus, esim dekkarit. Kyllähän lukeminen vaatii aikaa, niin että nimenomaan uppoudut lukemaan etkä samalla tee muuta. Itsekin luen mieluummin, mutta äänikirjat toimivat hyvin jonkun tylsän tekemisen viihdykkeenä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tara Westoverin Opintie jäi mieleen. Kirjailijan ulosanti on kuvaavaa ja pistää todella miettimään, kuinka lapsi on vanhempiensa armoilla eikä osaa kaivata muuta. Se mihin kasvaa, on normaali, olipa se mitä hyvänsä. Toisaalta hän osaa kirjoittaa jotenkin niin elävästi, että saatoin jopa jollain tasolla ymmärtää vanhempien valintaa elämäntavasta, isänsä mielenliikkeitä (sairautta) ja sisarustensa tekemisiä.
Tolkienin koko Keski-Maa tuotanto. Taidan uskoa enemmän Silmarillioniin, kuin Raamattuun...
Ken Folletin keskiaikaiset romaanit Tuli ilta ja tuli aamu jne. En tosin ole vielä ihan varma, jäivätkö mieleen hyvässä vai pahassa. Kirjat ovat hyvin pitkiä, joten ne tuli kuunneltua äänikirjana (n.45-50h/kirja), tuskin niitä koskaan lukemaan olisin ehtinyt. Jotenkin alkoi tuntua, että 45 tuntia epäonnistumista, kaltoin kohtelua, väkivaltaa ja kieroilua oli vain vähän liikaa. Viimeisen 15 minuutin aikana kuitattiin koko kirjan epätoivo antamalla päähenkilölle kiva loppu. Aihe sinänsä mielenkiintoinen, mutta ehkä tässä tapauksessa hieman vähemmän olisi paljon enemmän.
Anteeksi off topic, mutta minua hämmästyttää tuo toteamus että joku kuuntelee kirjan äänikirjana mutta ei olisi ehtinyt lukea. Asiahan on ainakin minun kohdallani juuri päinvastoin. Kirjan lukee ehkä viidesosassa siitä ajasta mitä kuuntelemiseen kuluu aikaa.
Nopeammin toki kirjan lukee, mutta samalla ei voi tehdä muuta. Minä kuuntelen äänikirjoja esim kun siivoan, kokkaan, viikkaan pyykkiä tai käyn lenkillä. Ei tarvi valita kumpaa teet, ja lisäksi tylsät rutiinihommat sujuu rattoisasti samalla äänikirjaa kuunnellen.
Miksi yätälim on alapeukutettu? En ymmärrä.
Stalin: Punaisen tsaarin hovissa. Suosittelen erityisesti vasemmistolaisille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anne Frankin päiväkirja. Luin sen vissiin 12 -vuotiaana.
Ihan hiljattain vaikutuin Joonatan Tolan Punainen planeetta -kirjasta.
Hessen Demian, Hamsunin Nälkä ja Kytömäen Kultarinta. Kafkan Oikeusjuttu.
Luin ja katsoin teininä Maalaispapin päiväkirjan.
Papin kohtaama vääryys teki minuun lähtemättömän vaikutuksen teininä. Pidin kirjaa ja elokuvaa maailmaan parhaana 20 vuotta. Sitten nelikymppisenä luin kirjan ja katsoin elokuvan (Bresson?) uudelleen. Ei tuntunut enää samalta:(
Alue: Aihe vapaa
Juuret tuli joskus 2000-l alussa Maikkarilta. Oli mukava kesäsarja. Massaaa, Massaaa 🧐
En tajua, miten jotkut ihan traumatisoituu ohjelmista ja kirjoista (jotkut kirjoittaneet tähän ketjuun, että saivat trauman. Siis eivät tajua lukevansa fiktiivisiä teoksia ja vaikka olisikin tositapahtumat taustalla, teosta kuitenkin), ei kovin stabiili psyyke tuollaisilla.