Lue keskustelun säännöt.
Kirja, joka ravisutti sisintäsi niin, että se jäi mieleesi pitkäksi aikaa? Joko hyvässä tai pahassa..
Paulo Coelho - Alkemisti sai alkuun henkisen heräämisen.
Kommentit (1325)
Teemu Keskisarja: Saapasnahka-torni. Elämänkertomus Aleksis Kivestä.
Seitsemän veljestä oli silloisen (eli 1800-luvun) "kirjallisuusaatelin" mukaan totaalinen pyhäinhäväistys. Häpeäksi suomen kielelle ja suomalaisille...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Harry Martinsonin runomittaan kirjoitettu Aniara oli aikoinaan minuun todella vahvasti vaikuttanut teos.
Toni Morrisonin kirjat, eniten varmaan Minun kansani, minun rakkaani. Morrison kertoo orjuuden aiheuttamista traumoista Yhdysvaltojen mustaan väestöön. Vieläkin hävettää olla valkoinen noiden kirjojen lukemisen jälkeen.
William Golding Kärpästen herra
George Orwell Eläinten vallankumous.
Hirveydessään niin raa ´an totta.
Vierailija kirjoitti:
William Golding Kärpästen herra
George Orwell Eläinten vallankumous.
Hirveydessään niin raa ´an totta.
Aikoinaan joo varmaan. Koetko nuo vielä ajankohtaisiksi?
Kauhujen kirja kirjoitti:
Ilmestyskirjan enkelit . Niitä on paljon . Sitten ainakin 3 kohtaa miten väärät profeetat heitetään tulikivijärveen . Sekin selvisi että Kreetan peto on juutalainen ja ilkeä myös Juudas oli .
Tässä kohtaa on turha alapeukuttaa kun Ilmestyskirja on 2000 vuotta vanha ja Juuda myi Jeesuksen rahasta sekä oli esimerkki kieltäjistä ja Kreetalla asui Jeesuksen kieltävä juutalaisia joista sanottiin että he ovat petoja 666 ja ilkeitä muita kohtaan oikeita pettureita myös omiaan kohtaan silloin siihen aikaan ja yksi noita heistä oli väärä Jeesus joka rahasti noituudella rahaa mutta kääntyi pois pahoilta tieltään oikean Jeesuksen luokse . Kreikan juutalaiset uhrasi myös sikoja ja piti muita jumalia .
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siitä luettiin kirjaa kun muslimit ja juutalaiset vainosi kristittyjä turkin kabbadokiassa ne pakeni luoliin. Vähän kuin Kyproksella nykyäänkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
William Golding Kärpästen herra
George Orwell Eläinten vallankumous.
Hirveydessään niin raa ´an totta.
Aikoinaan joo varmaan. Koetko nuo vielä ajankohtaisiksi?
Kyllä kai ne voi olla ajankohtaisia subjektiivisesti, klassikoitahan ne ovat. Sitäpaitsi Orwellin romaanista 1984 ilmestyi vastikään uusi suomennos.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Amazonissa myynnissä oleva kirja covid19 the great reset. Huh hoijakkaa, jos tämä pitää paikkansa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huojuva talo on Jotunin kirjoittama.
En saa millään mieleeni kirjan nimeä, mutta kertoi Maon kulttuurivallankumouksen ajoista Kiinassa. Ihmiset olivat hyviä tai pahoja ja itselleen sai etuja kavaltamalla muita ko. vallankumouksen vastustajiksi, vaikka valehtelemalla. Työleireille joutuivat kansanviholliset perheistään eroon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En saa millään mieleeni kirjan nimeä, mutta kertoi Maon kulttuurivallankumouksen ajoista Kiinassa. Ihmiset olivat hyviä tai pahoja ja itselleen sai etuja kavaltamalla muita ko. vallankumouksen vastustajiksi, vaikka valehtelemalla. Työleireille joutuivat kansanviholliset perheistään eroon.
Kuulostaa peruskommunismilta.
Huojuva talo on kyllä hieno kuvaus perheväkivallasta, sekä henkisestä että fyysisestä. Itseenikin vaikutti aikoinaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En saa millään mieleeni kirjan nimeä, mutta kertoi Maon kulttuurivallankumouksen ajoista Kiinassa. Ihmiset olivat hyviä tai pahoja ja itselleen sai etuja kavaltamalla muita ko. vallankumouksen vastustajiksi, vaikka valehtelemalla. Työleireille joutuivat kansanviholliset perheistään eroon.
Kuulostaa peruskommunismilta.
Mao Zedong oli marxilainen kommunisti tosiaan.
Vierailija kirjoitti:
Huojuva talo on kyllä hieno kuvaus perheväkivallasta, sekä henkisestä että fyysisestä. Itseenikin vaikutti aikoinaan.
Se on todella hurja kirja. Välillä jopa se uhriäiti ärsyttää, kun antaa lasten kärsiä, vaikka olisi voinut muutakin yrittää. Ehkä ne kesätauot antoivat voimia jatkaa, kun voimia ei varmaan paljon ollutkaan.
Vierailija kirjoitti:
Yritin lukea Paulo Coelhon kirjaa Alef, joka on ilmeisesti vähän omaelämäkerrallinen. Siinä Coelhon kaltainen henkinen guru matkustaa Trans-Siberian rautatietä ja hän kumppaneineen pysähtyy johonkin venäläiseen kaupunkiin, jossa he menevät kerjäämään kouluttaakseen egoaan tai jotain. Eli joku rikas, hengellinen äijä menee kerjäämään, jotta hän jotenkin kehittyisi taas henkisesti, ja samalla hän todennäköisesti vie rahat joltain oikeasti köyhältä, joka olisi tarvinnut ne rahat elämiseen.
Se kirja jäi minulta siihen ja vannoin, etten enää koskaan lue mitään tuollaista. Tulee mieleen, että hengelliset ihmiset ovat aika usein juuri tuollaisia itsekkäitä minä-minä-ihmisiä, joille se oma perse on oikeasti tärkein, vaikka esitetään, että halutaan toisille hyvää.
Nyt ollaan monen kirjallisuuden ytimessä. Monet kirjat ideoi ja/tai kirjoittaa joku muu kuin kenelle/mille menee rahat. He eivät tiedä, miksi ovat joutuneet omaan tilanteeseensa, ja usein epäilys on, että kyse on jostain hengellisestä tai uskonnollisesta piiristä. Siksi tuo kirja kritisoi hengellisyyttä. Siksi on paljon kirjoja tilanteista, joista ei ole ulospääsyä. Paljon pakkolääkiintää ja -toimenpiteitä. Huumeita. Kärsimystä. Pätee myös elokuviin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yritin lukea Paulo Coelhon kirjaa Alef, joka on ilmeisesti vähän omaelämäkerrallinen. Siinä Coelhon kaltainen henkinen guru matkustaa Trans-Siberian rautatietä ja hän kumppaneineen pysähtyy johonkin venäläiseen kaupunkiin, jossa he menevät kerjäämään kouluttaakseen egoaan tai jotain. Eli joku rikas, hengellinen äijä menee kerjäämään, jotta hän jotenkin kehittyisi taas henkisesti, ja samalla hän todennäköisesti vie rahat joltain oikeasti köyhältä, joka olisi tarvinnut ne rahat elämiseen.
Se kirja jäi minulta siihen ja vannoin, etten enää koskaan lue mitään tuollaista. Tulee mieleen, että hengelliset ihmiset ovat aika usein juuri tuollaisia itsekkäitä minä-minä-ihmisiä, joille se oma perse on oikeasti tärkein, vaikka esitetään, että halutaan toisille hyvää.
Nyt ollaan monen kirjallisuuden ytimessä. Monet kirjat ideoi ja/tai kirjoittaa joku muu kuin kenelle/mille menee rahat. He eivät tiedä, miksi ovat joutuneet omaan tilanteeseensa, ja usein epäilys on, että kyse on jostain hengellisestä tai uskonnollisesta piiristä. Siksi tuo kirja kritisoi hengellisyyttä. Siksi on paljon kirjoja tilanteista, joista ei ole ulospääsyä. Paljon pakkolääkiintää ja -toimenpiteitä. Huumeita. Kärsimystä. Pätee myös elokuviin.
Ja ylläolevasta kommentista tulee mieleen, useammin lasten kuin aikuisten kirjoittamia.
Vierailija kirjoitti:
Harry Martinsonin runomittaan kirjoitettu Aniara oli aikoinaan minuun todella vahvasti vaikuttanut teos.
Toni Morrisonin kirjat, eniten varmaan Minun kansani, minun rakkaani. Morrison kertoo orjuuden aiheuttamista traumoista Yhdysvaltojen mustaan väestöön. Vieläkin hävettää olla valkoinen noiden kirjojen lukemisen jälkeen.
Ei hävetä tippaakaan olla valkoinen. Minulla ei ole ollut koskaan orjaa enkä ole osallistunut millään tavoin orjakauppaan. Miksi minun tulisi tuntea kollektiivista syyllisyyttä teoista mihin minulla ei ole osaa eikä arpaa, enkä niihin ole millään tavalla vaikuttanut?
Maailman Yhdentyminen - Pekka Lehtinen
Aukes hyvin missä tämänpäivän agenda menee.
Kuisman #Syyllinen osui.