Kirja, joka ravisutti sisintäsi niin, että se jäi mieleesi pitkäksi aikaa? Joko hyvässä tai pahassa..

Aldous Huxleyn Uljas uusi maailma. Luin 16 vuotiaana, 80-luvun alussa ja jäi kyllä mieleen.9

Patrik Süskind: Parfyymi. Lukekaa, jos jostain vielä löytyy. Ei voi sanoin kuvailla. Aika erikoinen, ja erilainen kuin odotin.

Ennen kuin olimme sinun.

Vierailija kirjoitti:

Kun pöyristelette 100-150 vuotta sitten tapahtuneita niin ottakaa huomioon ajankuva ja tavat. En mä sano että lapsen naiminen (joko avioliitto tai se toinen merkitys) olisi oikein tai mitään, mutta silloin oli toiset ajat ja ihmisten käsitykset ja tavat toisenlaisia.

Olen lukenut paljon ja kirjoja äärilaidasta toiseen, mutta voimakkaimman muistijäljen on jättänyt Harry Potter ja Azkabanin vanki. Olin noin 20 vuotias ja hiljalleen toipumassa vakavasta itsetuhoisesta masennuksesta. Rowlingin kuvaus ankeuttajista, sielun ja elämäniloin imevistä otuksista jotka jättää tyhjän kuoren, oli järisyttävää. Pidän edelleen Pottereista kirjoina, vaikka ne on nykyään poissa muodista kirjailijan transfobian vuoksi.

Voi kyllä! Ankeuttajat on kenties pelottavinta mitä olen koskaan lukenut. Rowlinghan on itsekin sairastanut masennuksen.

Deborah Spungenin Nancy mainittiin jo, mutta ensin teininä ja myöhemmin parikymppisenä lukemani ko. kirja ahdisti ja itketti. Nancyn ongelmat ja äidin epätoivo olivat käsinkosketeltavissa ja saivat ainakin minut itkemään.

Elossa! (kirjoittanut Pierce Paul Read)

Tosikertomus vuonna 1972 sattuneesta onnettomuudesta, jossa lentokone tippui Andien vuoristoon. En muista kuinka kauan onnettomuudessa eloonjääneet viettivät vuorilla, mutta he joutuivat lopulta syömään kuolleita matkakumppaneitaan jotta selviäisivät itse. Luin tämän teininä, ja vielä vuosien jälkeen kirja palaa välillä mieleen.

Bergius Medaljonki

Tuntematon Sotilas: Väinö Linna.

Terhi Rannela: Taivaan tuuliin

Renate Dorrestein: Kivisydän

Molempien lukemisesta on vuosia mutta ovat edelleen mielessä silloin tällöin.

Pimeän poika. Kertoo pojasta, jota äiti inhosi ja pahoinpiteli julmilla tavoilla. Kirjan kirjoittaja poika itse.

Jojo Moyes: kerro minulle jotain hyvää. Liikutun harvoin mistään teoksesta mutta tämän kirjan lopussa tuli kyyneleet silmiin.

Momo (kirj. Michael Ende).

Kirja kuvaa hyvin sitä, mikä nykyihmisiä riivaa tehokkuuden maailmassa.

Conrad Richterin "Kivityttö", järkyttävä tarina miten intiaanilapsia kohdeltiin. Luin sen yläasteella n. 30v sitten ja VASTA nyt vähän on alettu kiinnittää huomiota, että mitäs sitä on puuhailtu ja lasten joukkohautoja löydetään, vaikka asia on ollut tiedossa vuosikymmenet.

Mammoth book of apocalyptic science fiction. Maailmanlopun novelleja; mitkä tapahtumat edeltävät maailmanloppua, miten maailma oppuu ja mitä tapahtuu lopun jälkeen. Aivan loistavia ja vaikuttavia novelleja. Välillä nappaan kirjan hyllystä ja luen parhaita pätkiä, vaikka osaan ne ulkoa.

Vierailija kirjoitti:

Mammoth book of apocalyptic science fiction. Maailmanlopun novelleja; mitkä tapahtumat edeltävät maailmanloppua, miten maailma oppuu ja mitä tapahtuu lopun jälkeen. Aivan loistavia ja vaikuttavia novelleja. Välillä nappaan kirjan hyllystä ja luen parhaita pätkiä, vaikka osaan ne ulkoa.

Kuulostaa kiinnostavalta. Aion katsoa, josko löytäisin tuon kirjan jostain. Kiitos vinkistä. :)

Perusteita noille aiemmin kertomilleni kirjaesimerkeille.

Kotona maailmankaikkeudessa:

Valtaojan optimismi yhdistettynä rakastamiini luonnontieteisiin oli jotain, jota masennukseen taipuvainen pessimistinen mieleni kaipasi.

Iijoki- sarjassa kosketti omakohtaisuus ja Kallen ulkopuolisuus sarjan historiallisuuden lisäksi.

Länsirintamalta ei mitään uutta:

1. maailmansodan karu kuvaus, jossa ei ollut seikkailullisuuden häivääkään ja onneton loppu oli teinipojalle ravisteleva lukukokemus.

Oriana Fallaci; Mies

Vierailija kirjoitti:

Anteeksi, eikö ne ole ihan hirveintä tuubaa?

Jaa kirjat vai? Luepa joskus yksi, niin saatat yllättyä. Kannattaa tehdä muutakin kuin roikkua netissä.

Victoria Hislop - Saari

Anne Frankin päiväkirja.