Lue keskustelun säännöt.
Kirja, joka ravisutti sisintäsi niin, että se jäi mieleesi pitkäksi aikaa? Joko hyvässä tai pahassa..
Paulo Coelho - Alkemisti sai alkuun henkisen heräämisen.
Kommentit (1325)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tosi nuorena luetuista kirjoista monet ravisutti.
Leon Uriksen Exodus 16-vuotiaana. Dostojevskin Rikos ja rangaistus sekä Idiootti, 14 - 17-vuotiaana. Utrion Eevan tyttäret joskus 25-v ja Doris Lessingin Shikasta ( ja Avioliitot vyöhykkeiden välillä, Siriuksen kokeet ja Planeetta 8) 24-vuotiaana. Stanislav Lemin Solaris ja Zimmer-Bradleyn Avalonin usvat tuli myös luetuksi nuorena, ja vaikuttivat.
Jatkan. Atwoodit löysin vasta viisikymppisenä, ja ne kolahtivat. Sinuhe on vaikuttanut, ei ensilukemalta mutta varsinkin sen jälkeen kun itse valmistuin lääkäriksi (26 v).
Yksi lempikirjani on Carrolin Liisa Ihmemaassa. Semmoinen tunnen olevani edelleen, 55 iässä. Maailma osaa totisesti aina yllättää, mutta tärkeintä on tietysti pysyä järkevänä ja muistaa kissansa (kuten Liisa).
Matemaatikko Carrol oli pe dof iili, joka pyysi n. 12-vuotiaan serkkunsa kättä tämän vanhemmilta ja otti todella äklöjä valokuvia tästä. Nykypäivänä joutuisi siitä linnaan. Tämä Carrolin lapsi-ihastus oli Liisan esikuva ja innoitti hänet tekemään kirjan. Tätä koskeva artikkeli oli kauan sitten Helsingin Sanomissa. Mua kuvottaa toi stoori joka kerta, etenkin, kun jengi ihailee tätä kirjailijaa. Vähän vastaavan henkinen kirjailija oli Peter Panin taustalla
Ei ole mitään todisteita. Carrollilla oli kyllä lapsia ystävinä, mutta kukaan heistä ei ole sanonut, että jotain sopimatonta olisi tapahtunut. Lämmöllä muistelivat häntä.
Kyllä todellakin mies oli pihalla kuin lumiukko ja niin outo järjenjuoksu, että hän tosiaan kehtasi kysyä tytön vanhemmilta tämän kättä. Hesarin juttu on ikivanha mutta paikkansapitävä. Nämä kirjailijoiden töppäilyt ovat arka aihe, ja hyvin huomaa, että olet onnistunut lukemaan niitä hyssytteleviä lähteitä. On muitakin, jotka tätä arkaluontoista aihetta tohtivat käsitellä rehellisemmin, kuten nyt se Hesarin artikkeli mutta englanniksikin löytyy, kun googlettaa.
Mistä tiedät, että on paikkansapitävä juttu? Olitko paikalla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Edgar Allan Poe meni naimisiin 13-vuotiaan serkkunsa kanssa. 1800-luvulla ei ollut niin tarkkaa...
xD Aika kamala... mutta joo, totta tämäkin. Darwinillakin eikö ollut serkkulikka vaimona ja aika nuori kanssa.
Irvingeistä olen pitänyt, Vesimetodimies on köyhä nuorenmiehen hupailu ja kaikki isäni hotellit on ehkä vähän kevyt vielä.
Garpin maailmassa oli samaa kepeyttä mutta myös paljon sanottavaa. Parhaiten minulle kolahti Oman elämänsä sankari, jossa on hassuutta mutta myös vakavia asioita, ja vahva viesti. Se on ollut aika uskalias USA:ssa.
Myöhemmissä kirjoissa sivumäärät ovat kasvaneet ja kerronta ollut väljempää. Viesti ei enää ole yhtä kirkas. Toki kelpo kirjoja silti.
Kun pöyristelette 100-150 vuotta sitten tapahtuneita niin ottakaa huomioon ajankuva ja tavat. En mä sano että lapsen naiminen (joko avioliitto tai se toinen merkitys) olisi oikein tai mitään, mutta silloin oli toiset ajat ja ihmisten käsitykset ja tavat toisenlaisia.
Olen lukenut paljon ja kirjoja äärilaidasta toiseen, mutta voimakkaimman muistijäljen on jättänyt Harry Potter ja Azkabanin vanki. Olin noin 20 vuotias ja hiljalleen toipumassa vakavasta itsetuhoisesta masennuksesta. Rowlingin kuvaus ankeuttajista, sielun ja elämäniloin imevistä otuksista jotka jättää tyhjän kuoren, oli järisyttävää. Pidän edelleen Pottereista kirjoina, vaikka ne on nykyään poissa muodista kirjailijan transfobian vuoksi.
Ajattelemisen aihetta kirjoitti:
Robert M. Pirsig
Zen ja moottoripyörän kunnossapito
Niin tuo nimi Zen ja moottoripyörän kunnossapito on erittäin hämäävä ja varmaan joku on pettynyt luullessaan että kyseessä moottoripyörän korjausopas.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tosi nuorena luetuista kirjoista monet ravisutti.
Leon Uriksen Exodus 16-vuotiaana. Dostojevskin Rikos ja rangaistus sekä Idiootti, 14 - 17-vuotiaana. Utrion Eevan tyttäret joskus 25-v ja Doris Lessingin Shikasta ( ja Avioliitot vyöhykkeiden välillä, Siriuksen kokeet ja Planeetta 8) 24-vuotiaana. Stanislav Lemin Solaris ja Zimmer-Bradleyn Avalonin usvat tuli myös luetuksi nuorena, ja vaikuttivat.
Jatkan. Atwoodit löysin vasta viisikymppisenä, ja ne kolahtivat. Sinuhe on vaikuttanut, ei ensilukemalta mutta varsinkin sen jälkeen kun itse valmistuin lääkäriksi (26 v).
Yksi lempikirjani on Carrolin Liisa Ihmemaassa. Semmoinen tunnen olevani edelleen, 55 iässä. Maailma osaa totisesti aina yllättää, mutta tärkeintä on tietysti pysyä järkevänä ja muistaa kissansa (kuten Liisa).
Matemaatikko Carrol oli pe dof iili, joka pyysi n. 12-vuotiaan serkkunsa kättä tämän vanhemmilta ja otti todella äklöjä valokuvia tästä. Nykypäivänä joutuisi siitä linnaan. Tämä Carrolin lapsi-ihastus oli Liisan esikuva ja innoitti hänet tekemään kirjan. Tätä koskeva artikkeli oli kauan sitten Helsingin Sanomissa. Mua kuvottaa toi stoori joka kerta, etenkin, kun jengi ihailee tätä kirjailijaa. Vähän vastaavan henkinen kirjailija oli Peter Panin taustalla
Ei ole mitään todisteita. Carrollilla oli kyllä lapsia ystävinä, mutta kukaan heistä ei ole sanonut, että jotain sopimatonta olisi tapahtunut. Lämmöllä muistelivat häntä.
Kyllä todellakin mies oli pihalla kuin lumiukko ja niin outo järjenjuoksu, että hän tosiaan kehtasi kysyä tytön vanhemmilta tämän kättä. Hesarin juttu on ikivanha mutta paikkansapitävä. Nämä kirjailijoiden töppäilyt ovat arka aihe, ja hyvin huomaa, että olet onnistunut lukemaan niitä hyssytteleviä lähteitä. On muitakin, jotka tätä arkaluontoista aihetta tohtivat käsitellä rehellisemmin, kuten nyt se Hesarin artikkeli mutta englanniksikin löytyy, kun googlettaa.
Olen lukenut monta Carrollin elämäkertaa, mutta tietysti Hesarin toimittajat tietävät aina kaiken paremmin kuin tutkijat.
Sitä paitsi Alice Liddell ei edes ollut Carrollin serkku.
Hesari ja lukuisat muut lähteet. Se on totta, että tuon serkkujutun muistan varmaankin väärin. Elämäkerrat käsittelevät kohuaineksia silkkihansikkain, oletko hieman naiivi? Montako elämäkertaa olet lukenut Peter Panin kirjoittajalta, joka on käsitellyt kirjailijan täälläkin jo mainittua yöpuolta? Ne ovat sitten ne hieman toisenlaiset, kriittisemmät laitokset, jotka käyvät näitä puolia läpi, oli kyseessä kirjailija kuin kirjailija. Haleyn elämäkerrasta en osaa sanoa, uskalsiko käsitellä ideavarkautta ja suoranaisia valheita Kunta Kinten ja Haleyn sukulaisuudesta. Vähintään osa hänekin elämäkerroistaan taatusti nuo puolet häivyttävät hienotunteisesti. Mutta tästä aiheesta en jatka enempää. Ole uskossasi autuas, tunnut tarvitsevan sitä :)
Olen valmis uskomaan kenet tahansa lasten ahdistelijaksi, jos asiasta on näyttöä. Carrollin kohdalla kyse on vain spekulaatioista. Tosin jos joskus löytyisi todisteita siitä, että hän tosiaan oli seksuaalisesti kiinnostunut lapsista, niin voisin aivan hyvin elää sen tiedon kanssa.
Vierailija kirjoitti:
lopetin iltalukemiset kun Millennium-trilogia jäi pyörimään uniin kuukausiksi. kun katoin leffan niin
taas mentiin yökaudet Lisbethin mukana.
sci-fi yleisesti... Asimov, Banks ja monet muut.
Googlasitko netistä sitä Lisbethin matikkakirjaa? Minä en ollut ainoa; tosi ihanan sivun on kustantaja perustanut. 🙂
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Edgar Allan Poe meni naimisiin 13-vuotiaan serkkunsa kanssa. 1800-luvulla ei ollut niin tarkkaa...
xD Aika kamala... mutta joo, totta tämäkin. Darwinillakin eikö ollut serkkulikka vaimona ja aika nuori kanssa.
Serkusavioliitot ovat olleet tuohon aikaan tavallisia.
Kolmikymppinen ei ole erityisen nuori, eikä ollut varsinkaan 1800- luvulla.
Vierailija kirjoitti:
Minulle jää aina parhaiten mieleen toteen perustuvat kirjat. Seitsemän nimen tyttö, Hyeonseo Lee, on yksi. Valkoista maasaita en varmaan unohda myöskään. Aapo Rönkön Jalat ilmassa on kuin omasta elämästä.
Pitäisi varmaan alkaa listaa pitää, kun monen kirjan nimi on hukassa. Mieleen on jäänyt sellainen kirja, joka käsitteli arabimaita. Siinä eräällä kauhealla miehellä oli ensin yksi vaimo ja sitten otti toisen. Tämä mies pahoinpiteli molempia. Ensin vaimot olivat toisiaan vastaan, mutta myöhemmin tukivat toisiaan. Mies oli lopulta niin julma, että muistaakseni toinen vaimoista tappoi tämän. Ehkä nuorempi heistä jos muistan oikein. Tämä vanhempi otti syyt niskoilleen ja auttoi nuoremman pakoon. Hänet tuomittiin kuolemaan ja ehkä hirtettiin. Kirjan nimeä en muista ja luin sen joskus 2011-2013.
Tämä on juuri se ketjussa aiemminkin mainittu Khaled Hosseinin Tuhat loistavaa aurinkoa. Tätä lukiessa piti välillä mennä kylppäriin piiloon, ettei lapset säikähdä kun itkin niin paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eugene Bird: Rudolf Hess - Spandaun yksinäinen
Shantaram oli vaikuttava lukukokemus. Saman kirjailijan Vuoren varjo odottaa edelleen lukemista. En ole uskaltanut lukea, kun pelkään ettei mitenkään voi olla Shantaramin veroinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä se on ollut Risto Isomäe kirjat, erityisesti sarasvatin hiekat.
Jack London: Erämaan kutsu
Mika Waltari: Valtakunnan salaisuus
Khladed Hossein: Leijapoika
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pieni elämä oli hyvin kirjoitettu ja niin järkyttävä tarina, että tärisin, olin jotenkin ylivireä, enkä saanut nukuttua kunnolla.
Tämä lukukokemus oli todellakin järisyttävä, itkin jo lukiessa, ja vielä päiviä sen jälkeenkin. Halusin kovasti keskustella aiheesta työkaverini kanssa, joka myös luki kirjan. Vaikuttava kirja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tosi nuorena luetuista kirjoista monet ravisutti.
Leon Uriksen Exodus 16-vuotiaana. Dostojevskin Rikos ja rangaistus sekä Idiootti, 14 - 17-vuotiaana. Utrion Eevan tyttäret joskus 25-v ja Doris Lessingin Shikasta ( ja Avioliitot vyöhykkeiden välillä, Siriuksen kokeet ja Planeetta 8) 24-vuotiaana. Stanislav Lemin Solaris ja Zimmer-Bradleyn Avalonin usvat tuli myös luetuksi nuorena, ja vaikuttivat.
Jatkan. Atwoodit löysin vasta viisikymppisenä, ja ne kolahtivat. Sinuhe on vaikuttanut, ei ensilukemalta mutta varsinkin sen jälkeen kun itse valmistuin lääkäriksi (26 v).
Yksi lempikirjani on Carrolin Liisa Ihmemaassa. Semmoinen tunnen olevani edelleen, 55 iässä. Maailma osaa totisesti aina yllättää, mutta tärkeintä on tietysti pysyä järkevänä ja muistaa kissansa (kuten Liisa).
Matemaatikko Carrol oli pe dof iili, joka pyysi n. 12-vuotiaan serkkunsa kättä tämän vanhemmilta ja otti todella äklöjä valokuvia tästä. Nykypäivänä joutuisi siitä linnaan. Tämä Carrolin lapsi-ihastus oli Liisan esikuva ja innoitti hänet tekemään kirjan. Tätä koskeva artikkeli oli kauan sitten Helsingin Sanomissa. Mua kuvottaa toi stoori joka kerta, etenkin, kun jengi ihailee tätä kirjailijaa. Vähän vastaavan henkinen kirjailija oli Peter Panin taustalla
Eikö tuo ole jo vanhentunut oletus, että Carrol olisi ollut ped.fiili?
Elena Ferranten Napoli-sarja. Silkkaa timanttia ja niin autenttista kuvausta Napolista, tuntui että tein matkan välimerelliseen Italiaan keskellä koronavuotta!
Märta Tikkasen Vuosisadan rakkaustarina.
Päästyäni viimeinkin eroon narsistisesta alkoholistista suorastaan järkytyin, miten osuvasti joku saattoi kuvata ko. henkilöä.
Kuvaus meni täysin nappiin.
Vieläkin tämä kirja on mielestäni yksi parhaista aihetta käsittelevistä kirjoista.
Runomuoto teki siitä vieläkin tehokkaamman.
Vierailija kirjoitti:
Vaikka kuinka monta voisin mainita.
Nuorena luettu Maastamuuttajat -sarja kummitteli mielessä vielä vuosikausia.
Pohjantähti-trilogiaa ei ehkä kannattaisi edes mainita, kun se on niin itsestäänselvyys.
Aitmatovin kirjat kaikki.
Spungenin Nancy järkytti aika tavalla.
Jännä juttu, itsellänikin Maastamuuttajat pyöri mielessä todella pitkään. Luin sen aika nuorena, perukouluikäisenä. Ihmiskohtalot ja tapahtumat ovat jääneet elävästi mieleen kuin todellisina.
Myös tuo Nancy tuli parikymppisenä luettua, oli kieltämättä vaikuttava paremman sanan puutteessa.
Mitä Aitmatovin kirjoista suosittelisit erityisesti?
Hesari ja lukuisat muut lähteet. Se on totta, että tuon serkkujutun muistan varmaankin väärin. Elämäkerrat käsittelevät kohuaineksia silkkihansikkain, oletko hieman naiivi? Montako elämäkertaa olet lukenut Peter Panin kirjoittajalta, joka on käsitellyt kirjailijan täälläkin jo mainittua yöpuolta? Ne ovat sitten ne hieman toisenlaiset, kriittisemmät laitokset, jotka käyvät näitä puolia läpi, oli kyseessä kirjailija kuin kirjailija. Haleyn elämäkerrasta en osaa sanoa, uskalsiko käsitellä ideavarkautta ja suoranaisia valheita Kunta Kinten ja Haleyn sukulaisuudesta. Vähintään osa hänekin elämäkerroistaan taatusti nuo puolet häivyttävät hienotunteisesti. Mutta tästä aiheesta en jatka enempää. Ole uskossasi autuas, tunnut tarvitsevan sitä :)