Kirja, joka ravisutti sisintäsi niin, että se jäi mieleesi pitkäksi aikaa? Joko hyvässä tai pahassa..

Vierailija kirjoitti:

Huumeasema zoo vaikutti ja vaikuttaa vieläkin vuosikymmenien jälkeen. En koske koviin aineisiin vaikka ilmaiseksi saisi. Suosittelen lukemaan sen kirjan. Tehokkaampaa kuin mikään huumevalistus.

Me luettiin yläasteella Ruohoa, lunta-kirja, jossa teinityttö alkaa käyttää huumeita. Sillä oli mulle sama vaikutus.

Vaikka kuinka monta voisin mainita.

Nuorena luettu Maastamuuttajat -sarja kummitteli mielessä vielä vuosikausia.  

Pohjantähti-trilogiaa ei ehkä kannattaisi edes mainita, kun se on niin itsestäänselvyys.

Aitmatovin kirjat kaikki.

Spungenin Nancy järkytti aika tavalla.

Kotiopettajattaren romaani. On pysähdyttävää huomata, että vaikka kirjoittaja eli melkein 200 vuotta sitten, sielumme ymmärtävät toisiaan yhä.

On monta kirjaa, jotka ovat jääneet mieleen, avartaneet maailmankuvaani ja järisyttäneet jollain tasolla sieluani.

Viimeisimpänä Joonatan Tolan Punainen planeetta, aivan huikea teos.

Muita itselleni merkittäviä kirjoja ovat olleet mm. Sinuhe egyptiläinen, Haukkani Memed, Tuhat loistavaa aurinkoa ja Poikani Kevin. Näihin palaan aina uudelleen.

Mahtavaa, että on tällainen aloitus kirjoista.

Nuorena luin paljon klassikoita, joista mieleen jäivät Solohovin Hiljaa virtaa Don ja Kazantzakiksen Kerro minulle Zorbas.

Suomalaisista Canthin Huojuva talo ja Waltarin Sinuhe tekivät vaikutuksen.

Luolakarhun klaani murrosikäisenä luettuna. Kirj Untinen-Auel.

Väinö Linnan Täällä pohjantähden alla ja Victor Hugon Kurjat. 

Opin enemmän historiaa kuin koskaan koulussa. 

Hohto. Piti katsoa sängyn alle, kun luin yöllä teininä.

On paljon hyviä, koskettavia kirjoja, mutta tähän haluan mainita yhden, jonka luin loppuun viime yönä: Nalan maailma (Dean Nicholson). Ihana tarina yksinäisestä skottimiehestä joka lähti pyöräilemään maailman ympäri ja Montenegron vuoristossa hänen seuraansa lyöttäytyi orpo kissanpentu. Tuli tosi hyvä mieli tästä, varsinkin kun rakastan kissoja ja matkailuun liittyviä seikkailuja. 

Ovat edelleen matkalla, mutta koronan takia pysähtyneet pidemmäksi ajaksi Itävaltaan. 

En ymmärrä miksi joku alapeukuttaa toisten mieltymyksiä ja valintoja? Eihän ole olemassa mitään absoluuttisia totuuksia, kysyttiin mikä kirja on tehnyt lähtemättömän vaikutuksen kehenkin.

Vierailija kirjoitti:

Luolakarhun klaani murrosikäisenä luettuna. Kirj Untinen-Auel.

Minä rakastin sitä kirjasarjaa. Kun oma tyttäreni oli sopivassa iässä, tarjosin sitä hänelle luettavaksi ja hyvin upposi toisen sukupolven teiniinkin. 

Vierailija kirjoitti:

Pieni elämä oli hyvin kirjoitettu ja niin järkyttävä tarina, että tärisin, olin jotenkin ylivireä, enkä saanut nukuttua kunnolla.

Kiitos vinkistä, laitoin kirjastoon varaukseen :). 

Huxley:Uusi uljas maailma.

Orwell: Vuonna 1984

Orwell:Eläinten vallankumous

Viimeinen pitäisi luetuttaa jokaisella ihmisellä, vaikkapa alakoulussa. Se kertoo olennaisen ihmisten yhteiskunnallisista järjestelmästä.

Chimamanda Ngozi Adichien Puolikas keltaista aurinkoa. Jo mainittu Khalid Hosseinin Tuhat loistavaa aurinkoa. Uudemmista Yaa Gasin Matkalla kotiin.

Khaled Hosseinin kirjat.

Barack Obaman omaelämäkerta (odotan toista osaa malttamattomana).

Äskettäin edesmenneen Laila Hirvisaaren (silloin vielä Hietamiehen) Laatokkasarjasta Valamon yksinäinen ja Valoa kohti. En osaa oikein edes yksilöidä, miksi ne koskettivat niin voimakkaasti.

OT: Mitä tuo 23 horisee?

Silta yli surujeni.

Vera Miettisen Eerika. Vaikutti siihen, että sosiaalialan ammattilaisena tulen pitämään huolen, ettei tämä toistu siellä missä minä työskentelen. Käänteen tekevä ja sikäli voimaannuttava kirja, että uskallan olla röyhkeäkin tarvittaessa, vaikka painostusta tulee joka suunnalta. Tämä kirja on parasta mitä alalle voi antaa ( näitä vastaavia tarinoita on pimennossa paljon)

Vierailija kirjoitti:

Huumeasema zoo vaikutti ja vaikuttaa vieläkin vuosikymmenien jälkeen. En koske koviin aineisiin vaikka ilmaiseksi saisi. Suosittelen lukemaan sen kirjan. Tehokkaampaa kuin mikään huumevalistus.

Tämä mullakin. Olin silloin 11 vuotias, kun luin kirjan ja muutaman vuoden päästä luin uudestaan. Kyllä vaikutti monella tavalla, järkyttikin.

Yhä on mielessä.

N49

Vierailija kirjoitti:

Luolakarhun klaani murrosikäisenä luettuna. Kirj Untinen-Auel.

Kirjasarjan maine nyt on mitä on, mutta tämä ensimmäinen on kyllä pirun hyvä. Itkin monta kertaa lukiessani. Kirjan maailma myös ahdisti paikoittain kovasti.