Lue keskustelun säännöt.
Kirja, joka ravisutti sisintäsi niin, että se jäi mieleesi pitkäksi aikaa? Joko hyvässä tai pahassa..
Paulo Coelho - Alkemisti sai alkuun henkisen heräämisen.
Kommentit (1325)
Vierailija kirjoitti:
Äskettäin edesmenneen Laila Hirvisaaren (silloin vielä Hietamiehen) Laatokkasarjasta Valamon yksinäinen ja Valoa kohti. En osaa oikein edes yksilöidä, miksi ne koskettivat niin voimakkaasti.
Minuun jätti lähtemättömät jäljet tästä sarjasta Maan kämmenellä sekä tuo Valamon yksinäinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tsunamin jälkeen, Jonni Mäkinen. Mies menetti Aasian tsunamissa vaimonsa, kolme pientä lastaan, vanhempansa, appivanhempansa ja muistaakseni vielä veljensä perheen. Mikään kirja ei ole koskettanut minua kuten tämä tositarina.
Charlotte bronte kotiopettajattaren romaani. Huh. Eläydyin päähenkilön rooliin.
Vierailija kirjoitti:
Pohjantähti-trilogiaa ei ehkä kannattaisi edes mainita, kun se on niin itsestäänselvyys.
Luin sen aikanaan kokonaan yhtenä kesänä. Sen tunnelma vaikutti viikkoja.
Ensin yritin pitää kauhua loitolla sielustani. Mutta annoin periksi, luin, itkin ja luin.
Muistan yrittäneeni puhua kokemuksesta jollekin mutta kukaan ei oikein tajunnut.
90-luvulla kansalaissota tuli yliopistolla puheeksi. Opettajakin ihmetteli, että miten niin vanhat asiat vaikuttavat niin voimakkaasti ihmisiin jotka eivät olleet edes syntyneet tuolloin.
Emme, mutta meillä oli isovanhempia jotka olivat kokeneet sen. Järkytys oli sama, olivat ne omat sukulaiset sitten olleet punaisia tai valkoisia.
Myöhemmin hankin lisää tietoa. Kuulin että paikka joka mulle oli ihana hiihtomäki oli ollut telotuspaikka josta löytyi vuosikymmenien jälkeen joukkohautoja.
En ole vielä lukenut Humisevaa harjua (Wuthering heights)
Romanttisesta nimestään huolimatta se kuuluu olevan läpikotaisin hirveä kirja.
Tunnen tarinaa ja kirjailijan elämää jonkin verran, mutta en spoilaa enempää.
Ehkä olen riittävän vahva lukemaan sen nyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
The Blue Notebook by James A. Levine
Intialaisen, alaikäisen prostituoidun kuvitteellinen päiväkirja. Runollinen, kaunis ja surumielinen kuvaus yhden tytön elämästä. Kirjan tuotto menee hyväksikäytettyjen lasten tukemiseen.
Järkyttävä, todella pysäyttävä lukukokemus. Tarkoitus oli antaa se tyttärelle, mutta pelkäsin hänen reaktiotaan. Ehkä nyt voisi antaa, kun tytär on jo hyvän matkaa täysi-ikäinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ole vielä lukenut Humisevaa harjua (Wuthering heights)
Romanttisesta nimestään huolimatta se kuuluu olevan läpikotaisin hirveä kirja.
Tunnen tarinaa ja kirjailijan elämää jonkin verran, mutta en spoilaa enempää.
Ehkä olen riittävän vahva lukemaan sen nyt.
Minulle kirja oli pettymys.
Aikuisiällä Aavetyttö. Teininä, koulukiusattuna ja masentuneena kirja Älä usko, älä toivo, älä rakasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luin 8-vuotiaana tyttö vailla nimeä -kirjan, joka teki silloin lähtemättömän vaikutuksen.
Lapsena äiti luki mulle kirjaa Neljä pientä kissanpentua ja sain siitä oikeasti trauman. En muistanut mikä kirja se oli ja yritin monta kerta keksiä kunnes täällä joku vinkkasi. Nyt joku aikaa sitten viimeinkin löysin kirjan netistä, sain sen luettua sain sen pois systeemistäni. Idea oli siinä se että äitikissa ehdotti kolmelle kissanpennulle ammattia ja nämä lähtivät tyytyväisinä kotoa harjoittamaan niitä ammatteja. Neljännelle äitikissa sanoi että ei hajuakaan mikä sinusta voisi tulla ja tyynesti häipyi jättäen kissan selviämään yksin. Vaikka tarina päättyi onnellisesti, tuo huoleton hylkääminen aiheutti mulle jäätävää eksistentiaalista angstia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pin Yathay: Stay alive, my son.
Luin just Bollan. Istuin tunnin sen jälkeen paikallani ja olin että huh. Vaikuttava kirja ihmisyydestä ja sen pimeistä puolista. Tunnen muutamia Jugoslavian sodissa olleita, siksikin kosketti. He ovat minun ikäisiäni, noin 45-vuotiaita, ja tuntuu uskomattomalta, että se oli heidän nuoruutensa. Yksi näytti sotilaskuvan itsestään ja sanoi, ettei ollut edes ollut naisen kanssa, kun lähti sotaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole vielä lukenut Humisevaa harjua (Wuthering heights)
Romanttisesta nimestään huolimatta se kuuluu olevan läpikotaisin hirveä kirja.
Tunnen tarinaa ja kirjailijan elämää jonkin verran, mutta en spoilaa enempää.
Ehkä olen riittävän vahva lukemaan sen nyt.Minulle kirja oli pettymys.
Olen aloittanut lukemaan monta kertaa, mutta en pääse alkua eteenpäin.
Anna Sewellin Uljas Musta teki vaikutuksen lapsena. Hevosten kohtelu eri isäntien käsissä.
Laura Saven Paljain jaloin. Omakohtainen kuvaus syöpäsairaudesta nuorena naisena ja äitinä. Koskettava, informatiivinen, vielä vuosien jälkeen mielessä.
Pahimmin on päässä jäänyt pyörimään Franz Kafkan Muodonmuutos. Koskettavin taitaa olla Täällä Pohjantähden alla.
Niin ja tuota ketjussa mainittua Bim Mustakorvaa en ole pystynyt edes lukemaan, koska tiedän jo etukäteen, että itkisin silmät päästäni.
Täällä pohjantähden alla. Totuus Harry Quebertista.