Vanhainkodit, palvelutalot ja vierailijat

Itse kävin katsomassa äitiäni joka viikko ja loppuaikana joka päivä, mutta hän olikin seurallinen ja nautti keskustelusta, vaikkei enää muistanut sitä puolen tunnin päästä. Mutta koettakaa muistaa, että ihmiset ovat yksilöitä vanhanakin. Suomessa iso osa porukasta on introverttejä, joita muiden seura väsyttää ja kuluttaa ja jotka nauttivat yksinäisyydestä. Itse en ainakaan halua, että vieraantuneet sukulaiset punkevat luokseni, kun makaan sängyssä enkä pysty estämään heidän tuloaan. Minulle riittää siteeksi ulkomaailmaan radio.

[quote author="Vierailija" time="22.06.2014 klo 10:17"][quote author="Vierailija" time="22.06.2014 klo 09:51"][quote author="Vierailija" time="22.06.2014 klo 09:49"][quote author="Vierailija" time="22.06.2014 klo 09:27"]

Niinpä! Olen ollut useassa hoitokodissa töissä. Käy niin sääliksi vanhuksia joiden luona ei koskaan käy ketään :(

[/quote]ei kannata tuomita liian ankarasti. sä et tiedä mitä on tapahtunut menneisyydessä, viimeisen 50 vuoden aikana.  se herttainen vanhus jonka sä näet on voinut olla omaisilleen aivan jotain muuta

terveisin myöskin vanhustyötä tekevä

[/quote]

mä kuitenkin näkisin vanhuksen hiukan kuin lapsena. Niitäkin on vain yritettävä hoitaa ja antaa läheisyyttä vaikka olisivat kuinka veemäisiä.

[/quote]

Älä nää. Vanhukset ovat aikuisia ihmisiä joilla on elettyä elämää ja paskojakin asioita takana. Vanhuksen kohtelu lapsena on vallankäyttöä. Ihmisiä ne on, toiset kivoja, toiset täysiä paskoja. Ammatilainen kohtelee kaikkia ihmisinä hyväksyen erilaisuuden.

[/quote]

vanhusta ei kohdella kuin lasta. Sitä en tarkoittanut. Tarkoitin että vanhuksella on puolustuskyvyttömän lapsen tarpeet. Hoivaa ja turvaa. Teiltä meni pointtini nyt ohi.

Juhannuksena niillä kolmekymppisillä lapsenlapsilla olisi aikaa käydä mummojaan katsomassa, mutta eipä ehditä. Mökille ajetaan aivan palvelutalon vierestä, mutta edes 15 minuutin visiitti ei millään mahdu aikatauluun.

Ei kyse ole siitä, hoitiko mummo aikoinaan tai siitä, sanoiko hän ilkeästi vaan siitä, että nykypäivän kolmekymppisille ei elämään mahdu muita kuin toisia kolmekymppisiä. Vanhus on rasite, jonka ainoa tehtävä on mahdollisimman nopeasti kuukahtaa, jotta päästään perimään.

Tiedän mummon, joka suunnitteli tarkasti omat hautajaisensa. Halusi, että omille sisaruksillen ja ystäville olisi vanhanaikainen muistojuhla. Kun mummo kuoli, ilmoitti pojantytär, että mitään isoja peijaisia ei järjestetä, maksavat liikaa. "Siunattu hiljaisuudessa" luki kuolinilmoituksessa ja toden totta, siunaustilaisuudessa ei ollut ketään, koska lähimmät omaiset eli poikansa ja tämän tytär eivät halunneet paikalle eivätkä kenellekään ilmoittaneet siunaustilaisuudesta. Säästyi nekin rahat.

[quote author="Vierailija" time="22.06.2014 klo 10:45"]

[quote author="Vierailija" time="22.06.2014 klo 10:17"][quote author="Vierailija" time="22.06.2014 klo 09:51"][quote author="Vierailija" time="22.06.2014 klo 09:49"][quote author="Vierailija" time="22.06.2014 klo 09:27"]

Niinpä! Olen ollut useassa hoitokodissa töissä. Käy niin sääliksi vanhuksia joiden luona ei koskaan käy ketään :(

[/quote]ei kannata tuomita liian ankarasti. sä et tiedä mitä on tapahtunut menneisyydessä, viimeisen 50 vuoden aikana.  se herttainen vanhus jonka sä näet on voinut olla omaisilleen aivan jotain muuta

terveisin myöskin vanhustyötä tekevä

[/quote]

mä kuitenkin näkisin vanhuksen hiukan kuin lapsena. Niitäkin on vain yritettävä hoitaa ja antaa läheisyyttä vaikka olisivat kuinka veemäisiä.

[/quote]

Älä nää. Vanhukset ovat aikuisia ihmisiä joilla on elettyä elämää ja paskojakin asioita takana. Vanhuksen kohtelu lapsena on vallankäyttöä. Ihmisiä ne on, toiset kivoja, toiset täysiä paskoja. Ammatilainen kohtelee kaikkia ihmisinä hyväksyen erilaisuuden.

[/quote]

vanhusta ei kohdella kuin lasta. Sitä en tarkoittanut. Tarkoitin että vanhuksella on puolustuskyvyttömän lapsen tarpeet. Hoivaa ja turvaa. Teiltä meni pointtini nyt ohi.

[/quote]Multa ei mennyt. Ap

mitä hoitolaitoksia on Perno-Pansio alueella?

Menisin katsomaan ukkia mutten muista osoitetta.

[quote author="Vierailija" time="22.06.2014 klo 10:55"]

mitä hoitolaitoksia on Perno-Pansio alueella?

Menisin katsomaan ukkia mutten muista osoitetta.

[/quote]

[quote author="Vierailija" time="22.06.2014 klo 10:55"]mitä hoitolaitoksia on Perno-Pansio alueella?

Menisin katsomaan ukkia mutten muista osoitetta.

[/quote]

:) googlaa ja kysele olisko sun ukkis-nimistä sijoitettu mihinkään. Muistaisko kukaan muu sukulainen olinpaikkaa?

"Hah mitä laiskojen omaisten puolustelua tuo "ette tiedä millainen vanhus on omaisilleen ollut!". Kyllä, näitäkin löytyy joiden välit on ymmärrettävistä syistä poikki mutta varmaan 90% tapauksissa kyse on laiskuudesta, piittaamattomuudesta ja "kiireestä" kun ei käydä omaista katsomassa."

No kuule. Me hoitajat voidaan ymmärtää myös omaisia, mutta loppupeleissä ei me edes paljoa noita asioita mietitä. Me ollaan siellä töissä, tehdään työmme ja jos jollain ei käy vieraita, se ei ole meidän ongelma. Ei me aleta soittelemaan omaisten perään ja kyselemään syitä käymättömyydelle. Jokainen perhe hoitakoot itse omat ihmissuhteensa.

t. hoitaja

En oikein usko että Perno-Pansiossa on ainakaan kaupungin hoitolaitosta. Onko ukkisi ympärivuorokautisessa hoidossa? Yksityisessä vai kaupungin laitoksessa?

http://www.turku.fi/Public/default.aspx?nodeid=14814

Ennen ihana mummuni on syvästi dementoitunut. Vierailulla käydessä huutaa solvauksia ja sylkee. En mene, mieluummin pidän mummusta ne hyvät muistot ennen sairastumista.

En ollenkaan ymmärrä miten joku uusavuton kyselee täällä, mitä hoitolaitoksia on jollain alueella. Miten on mahdollista, ettet kuullut ja laittanut paikkaa mieleesi, kun ukkisi sinne laitettiin, kai kyseessä on vanhempasi isä. Etkö voi sieltä kysyä. Ettekö yhdessä vieraile siellä.

[quote author="Vierailija" time="22.06.2014 klo 20:15"]

ja nykyään yhä useampi on vapaaehtoisesti lapseton. Kukahan heitä käy katsomassa sitten hoitolaitoksessa, kun ei toisten omat lapsetkaan käy? Ehkä hoitajien toimenkuvaa tulisi laajentaa.

[/quote]

Millä tavalla laajentaa? Pitäisikö hoitajista jo alkaa muokkautumaan hoidettavien ystäviä?

[quote author="Vierailija" time="22.06.2014 klo 16:56"]Äitini on hoitolaitoksessa toisella puolella Suomea mutta omaiset käy niin usein kuin pystyy tervehtimässä, siis lomilla. Kyllä monilla tuntuu olevan aika yksinäistä, ei näy vierailijoita. Me kaukana asuvat näämme useammin äitiämme kuin ne vanhukset joiden sukua asuu samassa kaupungissa.

[/quote]

isovanhemman voimyös laittaa kotipaikkakunta ulkopuolelle vanhainkotiin. Omaisten kotikuntaan...

Oma isäni ei varsinaisesti ole vanhus, 59v ns. alkoholidementikko. Nuorempana olin tekemisissä, mutta se meni siihen, että isä kännissä pyysi jonkun naisen kotiinsa, vetivät kännit ja isä hakkasi tai heitti pihalle ilman kenkiä naisen. Kerran menimme mummolaan, josta isä oli juuri lähtenyt. Hän oli hakannut oman äitinsä koriste-esineellä ihan paskaksi. Ja paljon muuta mahtuu mukaan. Nyt hän on vuoden päivät ollut idylllisessä hoitokodissa, josta hänen omahoitajansa soittelee valehtelematta kuukausittain ja pyytää kylään ja kertoo, kuinka rauhallinen ja mukava isäni on ja pyytelee lapsiaan kylään. Joka kolmas kuukausi on tullut kutsuja omaisten iltoihin. Olen selittänyt tilanteen heille, ei ihmishirviölle niin vain anteeksi anneta. Kurjaa, että niiden hoitajien mielestä olen vain "katkera ja välinpitämätön omainen".

Yksi vanhustenhoitaja täällä lisää!

Syitä on monia miksei joku käy vanhuksiaan katsomassa. Usein auttaa jos hoitaja menee yhdessä omaisten kanssa vanhuksen luo. Kertoo miksi hän käyttäytyy oudosti (muistisairaus), kuuntelee omaisia ja kertoo että muistisairauksiin kuuluu ihmisten nimien unohtelu,väärässä vuosikymmenessä eläminen,persoonan muuttuminen, auttaa omaisia keksimään juteltavaa, kehottaa tuomaan vanhoja valokuvia mukaan joita vanhukset usein tykkäävät katsella, mahdollisesti menemään siihen "vanhaan aikaan" mukaan jossa vanhus on. 

Hoitajana kuuntelen myös omaisten tuntoja siitä kun oma ihminen on muistisairas. Moni sanoo että on neuvoton ja hämillään että kuinka tuota rakasta ihmistä kuuluisi lähestyä kun luulee olevansa parikymppinen.

Jos joku tulee kerran vuodessa äitienpäivänä ja alkaa selittelemään että miksei ole käyny koko vuotena sanon että ei ole pakko käydä. "Alma" kyllä ilahtuu kovasti kun käy kylässä, mutta ei se ole pakollista.

Koitan "yhdistellä" samantyyyppisiä vanhuksia ruokapöydän ääressä istumaan vierekkäin jotta saisivat toisistaan seuraa, kannustan toista mummoa laittamaan toiselle papiljotit päähän saunan jälkeen jne. Näin saan kaksi yksinäistä ihmistä yhteen.

[quote author="Vierailija" time="23.06.2014 klo 09:14"]

Oma isäni ei varsinaisesti ole vanhus, 59v ns. alkoholidementikko. Nuorempana olin tekemisissä, mutta se meni siihen, että isä kännissä pyysi jonkun naisen kotiinsa, vetivät kännit ja isä hakkasi tai heitti pihalle ilman kenkiä naisen. Kerran menimme mummolaan, josta isä oli juuri lähtenyt. Hän oli hakannut oman äitinsä koriste-esineellä ihan paskaksi. Ja paljon muuta mahtuu mukaan. Nyt hän on vuoden päivät ollut idylllisessä hoitokodissa, josta hänen omahoitajansa soittelee valehtelematta kuukausittain ja pyytää kylään ja kertoo, kuinka rauhallinen ja mukava isäni on ja pyytelee lapsiaan kylään. Joka kolmas kuukausi on tullut kutsuja omaisten iltoihin. Olen selittänyt tilanteen heille, ei ihmishirviölle niin vain anteeksi anneta. Kurjaa, että niiden hoitajien mielestä olen vain "katkera ja välinpitämätön omainen".

[/quote]

Eikö hoitajat usko, jos sanot ettei kiinnosta, lakatkaa ottamasta yhteyttä. Kyllä meillä ainakin uskotaan, jos omainen sanoo vanhuksen tuodessaan hoidettavaksi, että tämä oli nyt tässä, en halua koskaan kuulla tästä ihmisestä mitään.

Ei ole isäs omahoitajalla mitään tilannetajua!

Äitini on hoitolaitoksessa toisella puolella Suomea mutta omaiset käy niin usein kuin pystyy tervehtimässä, siis lomilla. Kyllä monilla tuntuu olevan aika yksinäistä, ei näy vierailijoita. Me kaukana asuvat näämme useammin äitiämme kuin ne vanhukset joiden sukua asuu samassa kaupungissa.

[quote author="Vierailija" time="22.06.2014 klo 13:57"]Ennen ihana mummuni on syvästi dementoitunut. Vierailulla käydessä huutaa solvauksia ja sylkee. En mene, mieluummin pidän mummusta ne hyvät muistot ennen sairastumista.

[/quote]

Minunkin mummoni on sairastanut Alzheimeria jo vuosia. Sairaus on edennyt vähitellen ja on nykyisin todella pitkällä. Mummo ei muista/tunnista ketään, ei omia lapsiaan saatika lapsenlapsia. Ei ole enää mukana tässä maailmassa, vaikka fyysisesti täällä vielä onkin. Jo vuosia sitten puhui, kuinka haluaisi jo pois papan viereen nukkumaan. Mutta ei, mummo se vain porskuttaa hoitokodissa aivan sekaisin tänä päivänä. Minä (lapsenlapsi) en ole käynyt mummoa katsomassa enää pariin vuoteen, äitini sen sijaan käy silloin tällöin. Vierailut olivat ja ovat aika kurjia. Mummolleni ne ovat, kuin vieras ihminen menisi sinne jotain jonninjoutavia höpöttämään. Hän ei osaa enää keskustella ns. ajankohtaisista asioista. Ennen muisteli lapsuuttaan ja vanhoja aikoja, muisti ne hyvin, mikä on tyypillistä sairaudelle, mutta nykyään ei oikein sekään enää onnistu. Niin hyvin kuin nyt toista ihmistä pystyy tulkitsemaan, ei vierailut anna mummolle enää yhtään mitään. Ei pysy aloillaan kun siellä käy, ei muodustu .. No, mitään.

Minä en siis suostu kantamaan huonoa omaatuntoa hoitokodissa käymättömyydestäni, äitini sen sijaan niin tekee. Siis omasta puolestaan. Toki mummo on hänen äitinsä eli hieman eri asia. Mutta pointtina oli kai se, että ehdottomasti vanhusten luona tulisi käydä sukulaisten ja ystävien, mutta siinä vaiheessa kun muisti ja ymmärrys on täysin mennyt, ei asiat olekaan enää niin yksinkertaisia.

Oma mummoni ehti olla hoitolaitoksessa vajaat pari vuotta ennen kuolemaansa. Eipä tullut käytyä siellä kertaakaan, mutta miksi olisikaan, eipä sitä tapailtu ennen hoitolaitostakaan? Joskus lapsena tuli nähtyä ehkä kerran vuoteen pikaisesti ja eipä mummolla näyttänyt olevan kiinnostusta minun suuntaani koko elinaikanani. Käytännössä puolituttu ihminen, mikä velvollisuus sellaista käydä yht´äkkiä katsomassa?

Mieheni isovanhempia käymme sensijaan katsomassa parin kuukauden välein, vaikka ajomatkaa on useampi tunti. Samoin mieheni soittelee heille säännöllisesti. Sama tahti, kuin ennen laitokseen joutumista.

[quote author="Vierailija" time="22.06.2014 klo 17:02"]

[quote author="Vierailija" time="22.06.2014 klo 13:57"]Ennen ihana mummuni on syvästi dementoitunut. Vierailulla käydessä huutaa solvauksia ja sylkee. En mene, mieluummin pidän mummusta ne hyvät muistot ennen sairastumista.

[/quote]

Minunkin mummoni on sairastanut Alzheimeria jo vuosia. Sairaus on edennyt vähitellen ja on nykyisin todella pitkällä. Mummo ei muista/tunnista ketään, ei omia lapsiaan saatika lapsenlapsia. Ei ole enää mukana tässä maailmassa, vaikka fyysisesti täällä vielä onkin. Jo vuosia sitten puhui, kuinka haluaisi jo pois papan viereen nukkumaan. Mutta ei, mummo se vain porskuttaa hoitokodissa aivan sekaisin tänä päivänä. Minä (lapsenlapsi) en ole käynyt mummoa katsomassa enää pariin vuoteen, äitini sen sijaan käy silloin tällöin. Vierailut olivat ja ovat aika kurjia. Mummolleni ne ovat, kuin vieras ihminen menisi sinne jotain jonninjoutavia höpöttämään. Hän ei osaa enää keskustella ns. ajankohtaisista asioista. Ennen muisteli lapsuuttaan ja vanhoja aikoja, muisti ne hyvin, mikä on tyypillistä sairaudelle, mutta nykyään ei oikein sekään enää onnistu. Niin hyvin kuin nyt toista ihmistä pystyy tulkitsemaan, ei vierailut anna mummolle enää yhtään mitään. Ei pysy aloillaan kun siellä käy, ei muodustu .. No, mitään.

Minä en siis suostu kantamaan huonoa omaatuntoa hoitokodissa käymättömyydestäni, äitini sen sijaan niin tekee. Siis omasta puolestaan. Toki mummo on hänen äitinsä eli hieman eri asia. Mutta pointtina oli kai se, että ehdottomasti vanhusten luona tulisi käydä sukulaisten ja ystävien, mutta siinä vaiheessa kun muisti ja ymmärrys on täysin mennyt, ei asiat olekaan enää niin yksinkertaisia.

[/quote]Siis uskomatonta.. aivan uskomatonta. Jaa ettet oikeen suostu kantamaan huonoa omatuntoa? Voi jumaliste. Sinussa tulee tämän nyky-yhteiskunnan ihmisarvo käsitys oikein hyvin esiin. Kun ei tapaamiset tuo sinulle enää mitää, ja oletat, etteivät tuo mummollesikaan, niin oikein kehut ja pöyhkeilet, miten et ole kahteen vuoteen enää käynyt? Olen myös vanhainkodissa hoitajana, enkä voi hyväksyä tuollaista ollenkaan. Vaikka eihän minulta kysytä. Oma, rakas mummini, joka on minut kasvattanut, saa kyllä luottaa siihen, että käyn hänen luonaan. Loppuun asti, vaikka olisi kuinka sekaisin.

Ja sinä hoitaja, mikä täällä olet vastaillut, niin kyllä vanhainkodin hoitaja voi antaa läheisyyttä vanhuksille. Voi istua vieressä, pitää kädestä ja kuunnella. Kuule se ei todellakaan tarvitse rajoittua pelkästään hoitotilantaisiin. En tiedä millaiset hoitotyön periaatteet teidän lafkassanne vallitsee, mutta meillä pyritään kokonaisvaltaiseen hoitoon ja siihen kuuluu myös aito välittäminen ja läsnäolo. Eikä se ole sama kuin, että pitäisi jonkun vieressä sängyssä maata ja pussailla.