Akateemisen kumppanin haluavat, riittääkö maisteri vai pitääkö olla arvostetumpi kuten DI tai lääkäri?

Akateeminen nainen hakee akateemista miestä. Okei. Ellei nainen oo akateeminen niin miksi luulet että akateeminen mies kiinnostuisi sinusta. 

Uppia

Kannattaa väitellä. PhD -tutkinnolla saa pillua.

Vierailija kirjoitti:

Ainoa hyväksyttävä kombo on Erikoislääkäri/DI, joka harrastaa vapaakiipeilyä, tuntee klassikot & mytologiat ja arvostaa Norm Macdonaldin huumoria lauantaisin. Tohtoritasolla mieluiten.

Muut = häpeäpano/huumorihuoraus kuten joku aiemmin kirjoitti.

100% totta. Rahalla voi hieman kompensoida, harvemmin palkkatyörahalla kuitenkaan.

Oma mies sekä KTM että DI, mutta kyllähän se esim sukulaisissakin herättä heti ihan eri tason arvostusta kun mainitsee DI.

Vierailija kirjoitti:

Miksi FM olisi tusinatutkinto?

Onhan kaikki humanistiset alat myös FM ja humanistipuolelta tosiaankin valmistuu tusinatutkinnoittain porukkaa.

Nykynaiset eivät useinkaan välitä miehistä. Hedelmöityshoidoilla tekevät kakarat.

Vierailija kirjoitti:

DI ja "lääkäri" ovat samanarvoisia tutkintoja kuin maisteri. Jos paremmin koulutetun kumppanin haluaa, tulee valita tohtori tai edes lisensiaatti.

DI ja lääkäri eivät ole samanarvoisia tutkintoja. DI 300 op ja lääkäri 360 op. Ja lääkärihän on lisensiaatti, lääketieteen lisensiaatti.

Vai DI?

Yksinään tutkinto ei ole kaikki kaikessa mutta onhan se plussaa jos esim DI, lakimies tai läääkäri

Vierailija kirjoitti:

Dilpomi- Insinööri palstahullu on täällä taas!

Ei

Maisteri ja DI käy, lääkäri lähtökohtaisesti ei ole kiinnostava.

Diplomi-insinöörin tutkinto ei valitettavasti ole minkään arvoinen, ellei se ole Espoosta tai Tampereelta hankittu. Ouluun ja Lappeenrantaan pääsee opiskelemaan, jos osaa kirjoittaa nimensä oikein hakupapereihin. Huonon opiskelija-aineksen vuoksi myös kursseista on pakko päästää helpolla läpi. 

Sama ongelma toki pätee myös FM:n tutkinnossa. Kuka jotain Oulusta tai Jyväskylästä valmistunutta FM:a pitää yhtään minään?

Vierailija kirjoitti:

Diplomi-insinöörin tutkinto ei valitettavasti ole minkään arvoinen, ellei se ole Espoosta tai Tampereelta hankittu. Ouluun ja Lappeenrantaan pääsee opiskelemaan, jos osaa kirjoittaa nimensä oikein hakupapereihin. Huonon opiskelija-aineksen vuoksi myös kursseista on pakko päästää helpolla läpi. 

Sama ongelma toki pätee myös FM:n tutkinnossa. Kuka jotain Oulusta tai Jyväskylästä valmistunutta FM:a pitää yhtään minään?

Sinä taidat olla Tampereelta

eikö niin?

Vierailija kirjoitti:

Akateeminen nainen hakee akateemista miestä. Okei. Ellei nainen oo akateeminen niin miksi luulet että akateeminen mies kiinnostuisi sinusta. 

Miestä ei pääsääntöisesti kiinnosta naisen koulutus yhtä paljon kuin toisinpäin. Minulle on tärkeää, että kotona on rauhallista ja kotoisaa. Pahinta olisi joku FM-eukko, joka haluaa keskustella syvällisiä yhteiskunnallisia keskusteluita punkkulasillisen äärellä. Kun tulen erittäin vaativasta duunista kotiin, en halua keskustella syvällisiä, vaan syödä yhdessä ja rentoutua.

Maisteri ja DI on samantasoisia tutkintoja. Miksi sitä jälkimmäistä arvostettaisiin enemmän? Olen maisteri ja opiskelen paraikaa dippainssiksi, ainoa ero on siinä että DI-opinnot on koulumaisempia, oppia annostellaan lusikalla sen sijaan että saisi edetä vapaasti omaa tahtiaan itsenäisesti kirjoista opiskellen. Ja joo, kirjoja ei DI-opintoihin sisälly. Ehkä ne on liian rasittavia.

Huvittaa aina nämä "akateeminen puoliso" -keskustelut. Olen nörttimies joka sai maisteriopinnot pakettiin alle neljässä vuodessa, ja siitä eteenpäin olen tehnyt pitkiä päiviä omalla alallani ja vakavasti harkitsen myös väitöskirjan tekemistä koska olen aidosti kiinnostunut omasta alastani enkä saanut maisteriopintojeni aikana tarpeekseni opiskelusta.

Mutta minkäslaisen ihmisen kanssa sitten lopulta pariuduin? No amiksen käyneen duunarinaisen kanssa, joka meni amikseen siksi ettei ikimaailmassa olisi halunnut mennä lukioon. Kun aloimme tapailla, kumpikaan meistä ei ollut erityisen kiinnostunut siitä, mitä toinen osapuoli on opiskellut tai mitä hän tekee työkseen. Totta kai näistä asioista puhuttiin jo tutustumisvaiheessa, mutta itse en arvota muita ihmisiä sen perusteella, ovatko he suorittaneet tohtorin tutkinnon vai käyneet amiksen, ja vastaavasti naiseni sanoi että sillä ei ole hänelle merkitystä, olenko minä asiantuntijatyötä tekevä maisteri vai olisinko sittenkin amiksen käynyt rekkakuski. Toki hän arvostaa 8000 euron kuukausipalkkaani, mutta on tuonut sen useasti esiin että vähempikin riittäisi hänelle, sillä hän rakastaa minua ihmisenä eikä sitä, mitä olen opiskellut tai teen työkseni.

Kaveripiirissänikin vähemmistö on niitä, joilla ylipäätään on minkäänlainen korkeakoulututkinto suoritettuna. En minä etsi elämääni ihmisiä sellaisilla kriteereillä, mitä he ovat opiskelleet. Minä etsin sellaisia persoonia, joiden kanssa minulla synkkaa, ja tästä olin erityisen tarkkana parisuhteen etsinnässä. Mitä järkeä olisi hengailla sellaisten ihmisten kanssa, joilla on maisterin tutkinto, mutta joiden kanssa ei löydy muuta yhteistä puheenaihetta kuin yliopisto-opinnot ja huomisen sää?

Älkää hyvät ihmiset käyttäkö kumppanin etsinnässä kriteerinä tämän koulutusta. Jossain vaiheessa havahdutte siihen että olette olleet 10 vuotta parisuhteessa ihmisen kanssa jonka kanssa teillä ei ole oikeasti mitään yhteistä, eikä siinä kohdassa enää kauheasti piristä mieltä ajatus siitä vaikka toinen olisi professori.

Tulee ihan mieleen omat opiskeluajat 20 vuoden takaa, kun olin nätti humanistityttö ja nämä DI-opiskelijat suurin piirtein juoksi perässä selittämässä, kuinka tyhmä ja turha mun tutkinto on. Meni maku koko porukkaan. Varmasti on fiksujakin joukossa, mutta nämä oli äänekkäimpiä.

Otin sitten ei-akateemisen todella kuuman miehen, joka arvostaa sitä mitä työkseni teen.

Vierailija kirjoitti:

Maisteri ja DI on samantasoisia tutkintoja. Miksi sitä jälkimmäistä arvostettaisiin enemmän? Olen maisteri ja opiskelen paraikaa dippainssiksi, ainoa ero on siinä että DI-opinnot on koulumaisempia, oppia annostellaan lusikalla sen sijaan että saisi edetä vapaasti omaa tahtiaan itsenäisesti kirjoista opiskellen. Ja joo, kirjoja ei DI-opintoihin sisälly. Ehkä ne on liian rasittavia.

Onhan nyt KTM paljon helpompi kuin DI. Olen itse DI/KTM ja mielestäni KTM kursseissa oli lähinnä lukemisen ja kirjoittamisen vaiva, varsinaisia "vääriä" vastauksia ei ollut kunhan jotenkin liittyi oppikirjaan vastaukset. Huonoistakin kurssitöistä sai ykkösen eli pääsi läpi kunhan jotain oli yrittänyt. DI puolen matematiikan ja teknisen teorian kursseilla usein vain yksi oikea vastaus laskuihin, muuten 0 pistettä. Kursseista tuli suoran hylätty ellei vähintään 50% oikein tenteissä.

Vierailija kirjoitti:

Diplomi-insinöörin tutkinto ei valitettavasti ole minkään arvoinen, ellei se ole Espoosta tai Tampereelta hankittu. Ouluun ja Lappeenrantaan pääsee opiskelemaan, jos osaa kirjoittaa nimensä oikein hakupapereihin. Huonon opiskelija-aineksen vuoksi myös kursseista on pakko päästää helpolla läpi. 

Sama ongelma toki pätee myös FM:n tutkinnossa. Kuka jotain Oulusta tai Jyväskylästä valmistunutta FM:a pitää yhtään minään?

Meinaat että sisäänpääsy sama asia kuin valmistuminen? Huomaa ettet ole itse opiskellut koska vaatimukset ihan samoja. Meillä oli Vaasan yliopistossa samat oppi ja tenttimateriaalit kuin Otaniemessä ja läpäisyvaatimukset ihan samoja, 50% tentissä okein.