Akateemisen kumppanin haluavat, riittääkö maisteri vai pitääkö olla arvostetumpi kuten DI tai lääkäri?

Vierailija kirjoitti:

Relevantti kysymys lienee tänä päivänä, edustaako minkään alan perustutkinto (DI, LL, FM, KTM, KM jne.) erityisen korkeaa koulutustasoa. Tämän päivän maisteri on statukseltaan kutakuinkin sama kuin teknikko tai merkonomi muutama vuosikymmen sitten. Oikeastaan vasta tohtoreista, dosenteista ja professoreista voi puhua varauksetta korkeakoulutettuina.

Kommentti osoittaa täydellistä tietämättömyytä. Ensinnäkin dosentti ja professori eivät ole koulutuksia vaan työnimikkeitä. Lisuri- ja tohtoritutkinnot taas eivät oikeastaan ole edes varsinaisesti opiskelua, vaan pikemminkin he ovat maistereita/DI:tä jotka ovat jääneet töihin yliopistoon.

Työelämässä menestyneet ja omalla alalla jatkaneet ovat käytännössä kaikki tohtoreita vastaavia, yksityisellä sektorilla ei vaan myönnetä tohtorinhattuja. Itseasiassa työelämässä meritoituneet ovat lähes poikkeuksetta huomattavasti pätevämpiä kuin lipaston tohtorit. Ja tämä ei ole mitään mutuilua, vaan olen tehnyt töitä useiden tohtoreiden kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Hauska ketju :D Olen DI ja nainen. Sinkkukin vielä tällä hetkellä. 

Jos joskus elämääni tulee mies ja vakituinen suhde niin en valitse kumppaniani koulutuksen parusteella. Ex mies on DI ja aivan hirvittävä pettäjä ja narsisti olikin. Että sen perusteella kierrän kaikki DI- miehet kaukaa vaikka ei saisikaan yleistää. 

Mulle kelpaa kunnon mies. Uskollinen, väkivallaton ja alkoton, olkoon sitten duunari tai tohtori.

Et valitse miestä koulutuksen parusteella mutta kuitenkin valitset?

Jos on tutkinto arvostetusta ulkomaisesta yliopistosta kuten esim. Oxfordista niin se kyllä riittää. Nämä suomalaiset yliopistotjan tuottavat näitä huuhaa filosofian maistereita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ai akateemisia laitetaan järjestykseen.....no joo. DI ei kuulu niihin arvostetuimpiin.

Kyllä LL, KTM, OTM, ja taiteen maisterit , liikuntatieteen maisteri ja kasvatustieteen maisterit menee edelle- koska niihin on HUOMATTAVASTI vaikeampi päästä opiskelemaan, kuin dippa-inssiksi.

Tässä menee nyt sekaisin eri opiskelijoiden pohjajoukot. Käytännössä jokainen teknillisen fysiikan, lääketieteen tms. opiskelija pääsisi kasvatustieteille, mutteivat he em. Aineisiin.

No ei pääse. Fysiikka on semmoinen aine, että sinne otetaan sisään suunnilleen kaikki, jotka ei vaan karkaa.

Paneppppa guuglettimeen ”teknillinen fysiikka” ja sivisty.

https://www.is.fi/taloussanomat/art-2000008119041.html

Jännä, kun tuolla tilastoissa ei ollut teknistä fysiikkaa vaikeimmissa ajoissa sisään päästä. Kauppis oli ja jopa fysioterapeutti, sosionomi, ja ensihoitaja......ajatella

Olet aivan pihalla asiasta, en sinuna jatkaisi jankuttamista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Relevantti kysymys lienee tänä päivänä, edustaako minkään alan perustutkinto (DI, LL, FM, KTM, KM jne.) erityisen korkeaa koulutustasoa. Tämän päivän maisteri on statukseltaan kutakuinkin sama kuin teknikko tai merkonomi muutama vuosikymmen sitten. Oikeastaan vasta tohtoreista, dosenteista ja professoreista voi puhua varauksetta korkeakoulutettuina.

Kommentti osoittaa täydellistä tietämättömyytä. Ensinnäkin dosentti ja professori eivät ole koulutuksia vaan työnimikkeitä. Lisuri- ja tohtoritutkinnot taas eivät oikeastaan ole edes varsinaisesti opiskelua, vaan pikemminkin he ovat maistereita/DI:tä jotka ovat jääneet töihin yliopistoon.

Työelämässä menestyneet ja omalla alalla jatkaneet ovat käytännössä kaikki tohtoreita vastaavia, yksityisellä sektorilla ei vaan myönnetä tohtorinhattuja. Itseasiassa työelämässä meritoituneet ovat lähes poikkeuksetta huomattavasti pätevämpiä kuin lipaston tohtorit. Ja tämä ei ole mitään mutuilua, vaan olen tehnyt töitä useiden tohtoreiden kanssa.

Tässä on niin monta asiavirhettä, ettei edes tiedä mistä lähteä korjaamaan. Kohtuu ilmeistä, ettet ole työskennellyt yliopistomaailmassa.

Dosentti ja professori ovat oppiarvoja, jälkimmäinen myös työnimike.

Tohtorintutkintoon sisältyy opintoja ja suoritteita siinä missä mihin tahansa tutkintoon. Myös dosentuuriin sisältyy suoritteita: arviointiprosessi ja opetusnäyte. Ne eivät todellakaan ole mikään automaatio kaikille yliopistolla työskenteville.

Yksityisellä sektorilla ei todellakaan ole edes merkittävä osa senioriporukasta tohtoritasoista.

Terv. Yksityisellä työskentelevä dosentti

Uppia

Akateeminen luovan alan osaaja on paras. Seuraavaksi valtsikasta ja humanistisesta valmistuneet.

Tulin mielenkiinnosta lukemaan keskustelua ja ajattelin että täällä fuksit mäyhäävät keskenään. Näyttää kuitenkin siltä, että ihan aikuiset ihmiset ovat tulleet tänne kinastelemaan tutkinnoista.

Itseäni tutkinto kiinnosti lukioiässä ja yliopiston alkuvuosina. Oli tosi tärkeää määritellä ihmiset sen mukaan, missä kukin opiskeli.

Nyt kun yliopistovuosista on kulunut jo jonkin verran aikaa ja työelämässä on päässyt työskentelemään todella monenlaisista taustoista tulevien ihmisten kanssa, olen ymmärtänyt että koulutus ei oikeasti kerro ihmisestä yhtään mitään.

Mieheni tavatessani en erityisemmin ajatellut hänen koulutustaan. Fiksu ja jämäkkä tyyppi, se riitti.

DI ja "lääkäri" ovat samanarvoisia tutkintoja kuin maisteri. Jos paremmin koulutetun kumppanin haluaa, tulee valita tohtori tai edes lisensiaatti.

Vierailija kirjoitti:

Miksi FM olisi tusinatutkinto?

Itsekään en ole kuullut, että DI olisi arvostetumpi kuin FM.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Insinöörit ja lääkärit eivät varsinaisesti kuulu intelligentsiaan.

- tri

Riippuu ihan insinööristä ja lääkäristä. Ei ”intelligentsiaan” kuulo automaattisesti kukaan.

Ei varsinkaan insinööri, edes DI.

Vierailija kirjoitti:

Jos on tutkinto arvostetusta ulkomaisesta yliopistosta kuten esim. Oxfordista niin se kyllä riittää. Nämä suomalaiset yliopistotjan tuottavat näitä huuhaa filosofian maistereita.

Valitettavasti huippuyliopistoihin on paljon urheilu, legacy yms valintoja, joten tutkinto parhaista yliopistoista ei välttämättä kerro miten terävästä tyypistä on kyse. Erityisesti kun useassa huippuyliopistossa on ns. arvosanainflaatio, ts miltei kaikki saa korkeimman tai toiseksi korkeimman arvosanan kursseista.

Useat työantajat tietävät tämän ja palkkaavat mielummin kakkostason parhaimpia opiskelijoita kuin huippuylistojen keskinkertaisuuksia.

Vierailija kirjoitti:

Akateeminen luovan alan osaaja on paras. Seuraavaksi valtsikasta ja humanistisesta valmistuneet.

Ja naistutkimus kaiken yläpuolella.

Mulle riitti maisteri luonnontieteiden tiedekunnalta

Lapsia haluavan miehen kannattaa katsoa korkeasti koulutettu vaimo, jos haluaa mahdollisimman suuren tilastollisen todennäköisyyden menestyneisiin lapsiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Relevantti kysymys lienee tänä päivänä, edustaako minkään alan perustutkinto (DI, LL, FM, KTM, KM jne.) erityisen korkeaa koulutustasoa. Tämän päivän maisteri on statukseltaan kutakuinkin sama kuin teknikko tai merkonomi muutama vuosikymmen sitten. Oikeastaan vasta tohtoreista, dosenteista ja professoreista voi puhua varauksetta korkeakoulutettuina.

Kommentti osoittaa täydellistä tietämättömyytä. Ensinnäkin dosentti ja professori eivät ole koulutuksia vaan työnimikkeitä. Lisuri- ja tohtoritutkinnot taas eivät oikeastaan ole edes varsinaisesti opiskelua, vaan pikemminkin he ovat maistereita/DI:tä jotka ovat jääneet töihin yliopistoon.

Työelämässä menestyneet ja omalla alalla jatkaneet ovat käytännössä kaikki tohtoreita vastaavia, yksityisellä sektorilla ei vaan myönnetä tohtorinhattuja. Itseasiassa työelämässä meritoituneet ovat lähes poikkeuksetta huomattavasti pätevämpiä kuin lipaston tohtorit. Ja tämä ei ole mitään mutuilua, vaan olen tehnyt töitä useiden tohtoreiden kanssa.

Tässä on niin monta asiavirhettä, ettei edes tiedä mistä lähteä korjaamaan. Kohtuu ilmeistä, ettet ole työskennellyt yliopistomaailmassa.

Dosentti ja professori ovat oppiarvoja, jälkimmäinen myös työnimike.

Tohtorintutkintoon sisältyy opintoja ja suoritteita siinä missä mihin tahansa tutkintoon. Myös dosentuuriin sisältyy suoritteita: arviointiprosessi ja opetusnäyte. Ne eivät todellakaan ole mikään automaatio kaikille yliopistolla työskenteville.

Yksityisellä sektorilla ei todellakaan ole edes merkittävä osa senioriporukasta tohtoritasoista.

Terv. Yksityisellä työskentelevä dosentti

Missä koulussa valmistuu professoreita? Minulla on jäänyt tämä professorikoulu kokonaan huomaamatta. Professori on myös arvonimi, eikä sillä ole välttämättä mitään tekemistä koulutuksen kanssa. Dosentilla sama juttu.

Tässä ketjussa on kyse opiskelusta, ei arvonimistä. Lisureihin ja tohtoriopintoihin kuuluu kursseja joo, mutta jokainen yksityisellä sektorilla työskennellyt käy myös liudan kursseja uransa aikana.

Itse sanoisin että merkittävä osa tohtoreista ei ole edes senioritasoa yksityisellä sektorilla.

Terv. yksityisellä työskentelevä DI

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Relevantti kysymys lienee tänä päivänä, edustaako minkään alan perustutkinto (DI, LL, FM, KTM, KM jne.) erityisen korkeaa koulutustasoa. Tämän päivän maisteri on statukseltaan kutakuinkin sama kuin teknikko tai merkonomi muutama vuosikymmen sitten. Oikeastaan vasta tohtoreista, dosenteista ja professoreista voi puhua varauksetta korkeakoulutettuina.

Kommentti osoittaa täydellistä tietämättömyytä. Ensinnäkin dosentti ja professori eivät ole koulutuksia vaan työnimikkeitä. Lisuri- ja tohtoritutkinnot taas eivät oikeastaan ole edes varsinaisesti opiskelua, vaan pikemminkin he ovat maistereita/DI:tä jotka ovat jääneet töihin yliopistoon.

Työelämässä menestyneet ja omalla alalla jatkaneet ovat käytännössä kaikki tohtoreita vastaavia, yksityisellä sektorilla ei vaan myönnetä tohtorinhattuja. Itseasiassa työelämässä meritoituneet ovat lähes poikkeuksetta huomattavasti pätevämpiä kuin lipaston tohtorit. Ja tämä ei ole mitään mutuilua, vaan olen tehnyt töitä useiden tohtoreiden kanssa.

Tässä on niin monta asiavirhettä, ettei edes tiedä mistä lähteä korjaamaan. Kohtuu ilmeistä, ettet ole työskennellyt yliopistomaailmassa.

Dosentti ja professori ovat oppiarvoja, jälkimmäinen myös työnimike.

Tohtorintutkintoon sisältyy opintoja ja suoritteita siinä missä mihin tahansa tutkintoon. Myös dosentuuriin sisältyy suoritteita: arviointiprosessi ja opetusnäyte. Ne eivät todellakaan ole mikään automaatio kaikille yliopistolla työskenteville.

Yksityisellä sektorilla ei todellakaan ole edes merkittävä osa senioriporukasta tohtoritasoista.

Terv. Yksityisellä työskentelevä dosentti

Missä koulussa valmistuu professoreita? Minulla on jäänyt tämä professorikoulu kokonaan huomaamatta. Professori on myös arvonimi, eikä sillä ole välttämättä mitään tekemistä koulutuksen kanssa. Dosentilla sama juttu.

Tässä ketjussa on kyse opiskelusta, ei arvonimistä. Lisureihin ja tohtoriopintoihin kuuluu kursseja joo, mutta jokainen yksityisellä sektorilla työskennellyt käy myös liudan kursseja uransa aikana.

Itse sanoisin että merkittävä osa tohtoreista ei ole edes senioritasoa yksityisellä sektorilla.

Terv. yksityisellä työskentelevä DI

Professorin arvonimeen ja professuureihin liittyy arvointimenettely. Myös ne tohtorit, dosentit ja professorit käyvät täydentäviä opintoja.

Ei mitään käryä akateemisesta maailmasta, mutta kova halu päteä. Googlaappa Dunning-Kruger -efekti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Relevantti kysymys lienee tänä päivänä, edustaako minkään alan perustutkinto (DI, LL, FM, KTM, KM jne.) erityisen korkeaa koulutustasoa. Tämän päivän maisteri on statukseltaan kutakuinkin sama kuin teknikko tai merkonomi muutama vuosikymmen sitten. Oikeastaan vasta tohtoreista, dosenteista ja professoreista voi puhua varauksetta korkeakoulutettuina.

Kommentti osoittaa täydellistä tietämättömyytä. Ensinnäkin dosentti ja professori eivät ole koulutuksia vaan työnimikkeitä. Lisuri- ja tohtoritutkinnot taas eivät oikeastaan ole edes varsinaisesti opiskelua, vaan pikemminkin he ovat maistereita/DI:tä jotka ovat jääneet töihin yliopistoon.

Työelämässä menestyneet ja omalla alalla jatkaneet ovat käytännössä kaikki tohtoreita vastaavia, yksityisellä sektorilla ei vaan myönnetä tohtorinhattuja. Itseasiassa työelämässä meritoituneet ovat lähes poikkeuksetta huomattavasti pätevämpiä kuin lipaston tohtorit. Ja tämä ei ole mitään mutuilua, vaan olen tehnyt töitä useiden tohtoreiden kanssa.

Tässä on niin monta asiavirhettä, ettei edes tiedä mistä lähteä korjaamaan. Kohtuu ilmeistä, ettet ole työskennellyt yliopistomaailmassa.

Dosentti ja professori ovat oppiarvoja, jälkimmäinen myös työnimike.

Tohtorintutkintoon sisältyy opintoja ja suoritteita siinä missä mihin tahansa tutkintoon. Myös dosentuuriin sisältyy suoritteita: arviointiprosessi ja opetusnäyte. Ne eivät todellakaan ole mikään automaatio kaikille yliopistolla työskenteville.

Yksityisellä sektorilla ei todellakaan ole edes merkittävä osa senioriporukasta tohtoritasoista.

Terv. Yksityisellä työskentelevä dosentti

Missä koulussa valmistuu professoreita? Minulla on jäänyt tämä professorikoulu kokonaan huomaamatta. Professori on myös arvonimi, eikä sillä ole välttämättä mitään tekemistä koulutuksen kanssa. Dosentilla sama juttu.

Tässä ketjussa on kyse opiskelusta, ei arvonimistä. Lisureihin ja tohtoriopintoihin kuuluu kursseja joo, mutta jokainen yksityisellä sektorilla työskennellyt käy myös liudan kursseja uransa aikana.

Itse sanoisin että merkittävä osa tohtoreista ei ole edes senioritasoa yksityisellä sektorilla.

Terv. yksityisellä työskentelevä DI

Esim. itse pomppasin yliopistolta suoraan esimieheksi saman vuosikurssin DI-kavereille, jotka olivat yksityisellä pätevöityneet. Voin kertoa, että palkkani on vähän eri kuin heillä. Minulla ei ole ollut yli vuosikymmeneen muita kuin tohtoreita esimiehenä.

Niin ja edelleen: dosentuuriin on vaatimuksena aina tohtorintutkinto ja käytännössä 99 %:iin nykyisin avattavista proffanpaikoista myös.

Tuo tohtoritasoisuus on varsim helppo todentaa, kun katsoo Scopuksesta julkaisut. Teollisuuden perusjamoilla ei ole tyypillisesti yhtään itsekirjoitettua journal-paperia vyön alla. Ei sellaisella kokemuksella pääse tarkastamaan väitöksiä, toimimaan konfenssien puheenjohtajana tai kirjoittamaan oppikirjanlukuja.