Mistä johtuu että nykyäänkin "tasa-arvon" aikana miehen parisuhteeseen kelpaava rooli on todella kapea?! Esimerkiksi työtön/vähemmän tienaava mies ei kelpaa, vaikka nainen on kelvannut kautta aikain samanmoisena

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toit tärkeän tasa-arvokysymyksen esille. Olen miettinyt samaa poikani kohdalla. Hän on hyvännäköinen, pitkä, hoikka, liikunnallinen ja korkeakoulutettu nuorimies. Mutta työtön ja jollain tapaa osaamaton hakemaan töitä. Hän leipoo, laittaa ruokaa ja on kiltti ja viihtyy kotonakin. (ei enää äidin helmoissa) Ei ole kiinnostunut pettämishommista. Tyttöystävä oli, mutta lähti, kun pojaltani puuttuu kunnianhimo. Samanlainen nainen vietäisiin oikeasti käsistä ja löytäisi paremman puolison heti, pojalleni maailma ei ole yhtä suopea. Tyttäreni puolestaan on uraohjus ja kolmekymppiseksi päästyään on päässyt lähes niin pitkälle kuin voi. Saavuttaa toki loputkin. Kumppanin löytyminen oli vaikeaa, koska tytär halusi korkeakoulutetun miehen, jolla vähintään yhtä hyvä tulotaso kuin itsellä. Lopulta sekin onnistui, mutta pohdin sitä miksi naiset ovat vaateliaampia kumppanin suhteen ja mitä tasa-arvoa se edes on?

Ensinnäkään et ole mikään huolestunut äiti, vasn ihan ap. Toiseksi, kerroppa millä tavalla tuo on tasa- arvokysymys? Pitääkö laatia joku laki, joka pakottaa naiset valitsemasn kumppani, jota he eivöt halua, jotta vässykkämiehet saavat naisen(pllua)? Millä tavalla tuo on naisten tasa- arvon mukaista? Vai onko nämä tasa- arvokysymyksiä vain silloin, kun miehen etu on kyseessä?

Olen ihan oikea äiti, vaikkei se ehkä sovi maailmankuvaasi. Miehet hyväksyvät mielellään "vässykkänaisen", jos heillä on siihen varaa. Tyttäreni vuositulot ovat yli 70 000 euroa ja aika monen n. 30-vuotiaan miehen on hankala heittää paremmaksi. Sitä tyttäreni kuitenkin halusi ja ihmeekseni sopiva löytyikin - ulkomailta. En pakota ketään hyväksymään "vässykkää", mutta totean, että poikani ei ole naisen kanssa tämän intiimialueen vaan kumppanuuden vuoksi. Tasa-arvokysymyksenä pidän sitä siksi, että mieheltä edelleen odotetaan enemmän kuin naiselta, joissain asioissa. Ja naiset jostain syystä kieltäytyvät ymmärtämästä, että se ei ole tasa-arvoista. Itse olen saanut olla kotiäiti tai ehkä mielestäsi vässykkänainen ja olen kiitollinen siitä urasuuntautuneelle miehelleni. Perheessäni tämä vässykkyys on valitettavasti periytynyt "väärälle" sukupuolelle. Miehen kunnianhimo taas tyttärellemme.

Miehelleni ei ole ollut ongelma, etten käy töissä, mutta useimmille naisille on ongelma, että mies ei käy töissä. Mielestäni se on epätasa-arvoista.

Joopa joo tottakai olet vielä kotiäitikin suoraan sieltä Red pill -jenkkipropagandasta.

Kotirouvia on Euroopassakin. Ei tarvitse kauemmas lähteä. Eikä kukaan ole kertonut miksi pohdintani aiheuttaa noin paljon raivoa/ärtymystä. En aidosti ymmärrä, miksi naiset tulevat hyväksytyksi kotirouvina, mutta miehet eivät kotiherroina. Te pidätte yllä miehen sukupuoliroolia vaikka haluatte eroon naisen roolista. Se on mielestäni ristiriitaista ja epäreilua ja sitä olisi hyvä edes hieman kyseenalaistaa - käsitystään ei ole pakko muuttaa, mutta miksi ajattelette että miehen esim. Pitää ansaita enemmän? Entä jos mies hoitaisi lapset kotona? Kävisikö se?

Voisitko olla varma, että oma miehesi olisi tehnyt perheen ja kodin eteen yhtä paljon mitä sinä olet tehnyt?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toit tärkeän tasa-arvokysymyksen esille. Olen miettinyt samaa poikani kohdalla. Hän on hyvännäköinen, pitkä, hoikka, liikunnallinen ja korkeakoulutettu nuorimies. Mutta työtön ja jollain tapaa osaamaton hakemaan töitä. Hän leipoo, laittaa ruokaa ja on kiltti ja viihtyy kotonakin. (ei enää äidin helmoissa) Ei ole kiinnostunut pettämishommista. Tyttöystävä oli, mutta lähti, kun pojaltani puuttuu kunnianhimo. Samanlainen nainen vietäisiin oikeasti käsistä ja löytäisi paremman puolison heti, pojalleni maailma ei ole yhtä suopea. Tyttäreni puolestaan on uraohjus ja kolmekymppiseksi päästyään on päässyt lähes niin pitkälle kuin voi. Saavuttaa toki loputkin. Kumppanin löytyminen oli vaikeaa, koska tytär halusi korkeakoulutetun miehen, jolla vähintään yhtä hyvä tulotaso kuin itsellä. Lopulta sekin onnistui, mutta pohdin sitä miksi naiset ovat vaateliaampia kumppanin suhteen ja mitä tasa-arvoa se edes on?

Ensinnäkään et ole mikään huolestunut äiti, vasn ihan ap. Toiseksi, kerroppa millä tavalla tuo on tasa- arvokysymys? Pitääkö laatia joku laki, joka pakottaa naiset valitsemasn kumppani, jota he eivöt halua, jotta vässykkämiehet saavat naisen(pllua)? Millä tavalla tuo on naisten tasa- arvon mukaista? Vai onko nämä tasa- arvokysymyksiä vain silloin, kun miehen etu on kyseessä?

Olen ihan oikea äiti, vaikkei se ehkä sovi maailmankuvaasi. Miehet hyväksyvät mielellään "vässykkänaisen", jos heillä on siihen varaa. Tyttäreni vuositulot ovat yli 70 000 euroa ja aika monen n. 30-vuotiaan miehen on hankala heittää paremmaksi. Sitä tyttäreni kuitenkin halusi ja ihmeekseni sopiva löytyikin - ulkomailta. En pakota ketään hyväksymään "vässykkää", mutta totean, että poikani ei ole naisen kanssa tämän intiimialueen vaan kumppanuuden vuoksi. Tasa-arvokysymyksenä pidän sitä siksi, että mieheltä edelleen odotetaan enemmän kuin naiselta, joissain asioissa. Ja naiset jostain syystä kieltäytyvät ymmärtämästä, että se ei ole tasa-arvoista. Itse olen saanut olla kotiäiti tai ehkä mielestäsi vässykkänainen ja olen kiitollinen siitä urasuuntautuneelle miehelleni. Perheessäni tämä vässykkyys on valitettavasti periytynyt "väärälle" sukupuolelle. Miehen kunnianhimo taas tyttärellemme.

Miehelleni ei ole ollut ongelma, etten käy töissä, mutta useimmille naisille on ongelma, että mies ei käy töissä. Mielestäni se on epätasa-arvoista.

Joopa joo tottakai olet vielä kotiäitikin suoraan sieltä Red pill -jenkkipropagandasta.

Kotirouvia on Euroopassakin. Ei tarvitse kauemmas lähteä. Eikä kukaan ole kertonut miksi pohdintani aiheuttaa noin paljon raivoa/ärtymystä. En aidosti ymmärrä, miksi naiset tulevat hyväksytyksi kotirouvina, mutta miehet eivät kotiherroina. Te pidätte yllä miehen sukupuoliroolia vaikka haluatte eroon naisen roolista. Se on mielestäni ristiriitaista ja epäreilua ja sitä olisi hyvä edes hieman kyseenalaistaa - käsitystään ei ole pakko muuttaa, mutta miksi ajattelette että miehen esim. Pitää ansaita enemmän? Entä jos mies hoitaisi lapset kotona? Kävisikö se?

Jollekin on tärkeää että mies ansaitse enemmän. JOillekin on tärkeää, että mies hoitaa lapsiaan. Molemmat ovat useimpien naisten mielestä varmaankin ihan hyviä juttuja - miksipä eivät olisi. Ei tämä ole mikään joko-tai -ilmiö.

Ei ole jokotai. Tiedän toki. Mutta miksi on tärkeää, että kumppani ansaitsee enemmän kuin sinä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toit tärkeän tasa-arvokysymyksen esille. Olen miettinyt samaa poikani kohdalla. Hän on hyvännäköinen, pitkä, hoikka, liikunnallinen ja korkeakoulutettu nuorimies. Mutta työtön ja jollain tapaa osaamaton hakemaan töitä. Hän leipoo, laittaa ruokaa ja on kiltti ja viihtyy kotonakin. (ei enää äidin helmoissa) Ei ole kiinnostunut pettämishommista. Tyttöystävä oli, mutta lähti, kun pojaltani puuttuu kunnianhimo. Samanlainen nainen vietäisiin oikeasti käsistä ja löytäisi paremman puolison heti, pojalleni maailma ei ole yhtä suopea. Tyttäreni puolestaan on uraohjus ja kolmekymppiseksi päästyään on päässyt lähes niin pitkälle kuin voi. Saavuttaa toki loputkin. Kumppanin löytyminen oli vaikeaa, koska tytär halusi korkeakoulutetun miehen, jolla vähintään yhtä hyvä tulotaso kuin itsellä. Lopulta sekin onnistui, mutta pohdin sitä miksi naiset ovat vaateliaampia kumppanin suhteen ja mitä tasa-arvoa se edes on?

Ensinnäkään et ole mikään huolestunut äiti, vasn ihan ap. Toiseksi, kerroppa millä tavalla tuo on tasa- arvokysymys? Pitääkö laatia joku laki, joka pakottaa naiset valitsemasn kumppani, jota he eivöt halua, jotta vässykkämiehet saavat naisen(pllua)? Millä tavalla tuo on naisten tasa- arvon mukaista? Vai onko nämä tasa- arvokysymyksiä vain silloin, kun miehen etu on kyseessä?

Olen ihan oikea äiti, vaikkei se ehkä sovi maailmankuvaasi. Miehet hyväksyvät mielellään "vässykkänaisen", jos heillä on siihen varaa. Tyttäreni vuositulot ovat yli 70 000 euroa ja aika monen n. 30-vuotiaan miehen on hankala heittää paremmaksi. Sitä tyttäreni kuitenkin halusi ja ihmeekseni sopiva löytyikin - ulkomailta. En pakota ketään hyväksymään "vässykkää", mutta totean, että poikani ei ole naisen kanssa tämän intiimialueen vaan kumppanuuden vuoksi. Tasa-arvokysymyksenä pidän sitä siksi, että mieheltä edelleen odotetaan enemmän kuin naiselta, joissain asioissa. Ja naiset jostain syystä kieltäytyvät ymmärtämästä, että se ei ole tasa-arvoista. Itse olen saanut olla kotiäiti tai ehkä mielestäsi vässykkänainen ja olen kiitollinen siitä urasuuntautuneelle miehelleni. Perheessäni tämä vässykkyys on valitettavasti periytynyt "väärälle" sukupuolelle. Miehen kunnianhimo taas tyttärellemme.

Miehelleni ei ole ollut ongelma, etten käy töissä, mutta useimmille naisille on ongelma, että mies ei käy töissä. Mielestäni se on epätasa-arvoista.

Joopa joo tottakai olet vielä kotiäitikin suoraan sieltä Red pill -jenkkipropagandasta.

Kotirouvia on Euroopassakin. Ei tarvitse kauemmas lähteä. Eikä kukaan ole kertonut miksi pohdintani aiheuttaa noin paljon raivoa/ärtymystä. En aidosti ymmärrä, miksi naiset tulevat hyväksytyksi kotirouvina, mutta miehet eivät kotiherroina. Te pidätte yllä miehen sukupuoliroolia vaikka haluatte eroon naisen roolista. Se on mielestäni ristiriitaista ja epäreilua ja sitä olisi hyvä edes hieman kyseenalaistaa - käsitystään ei ole pakko muuttaa, mutta miksi ajattelette että miehen esim. Pitää ansaita enemmän? Entä jos mies hoitaisi lapset kotona? Kävisikö se?

En muutenkaan halunnut toista lasta, mutta jos mieli olisi muuttunut, niin minulla olisi ollut ehtona, että isä jää vuorostaan kotiin.

Nykyisen puolisoni tuloja en tiedä.

Minulle on totaalisen yhdentekevää, millaisen ihmisen kanssa muut pariutuvat, työllisen tai työttömän, enkä pysty näkemään että olisi mitenkään mahdollista velvoittaa naisia valitsemaan puolisonsa jollain tasavertaisuusperiaatteella (esimerkkinä edellä käyttämäni työssäkäyvä Matti, joka rakastuu työttömään naiseen ja minun olisi siksi pitänyt rakastua työttömään mieheen).

Toivoisin, että yksikään nainen ei jäisi kotirouvaksi ilman, että varmasti on turvannut selustansa ja sittenkin miettisi, riittääkö se hänen elämänsä sisällöksi. Minun olisi siis hyvin vaikea kuvitella haluavani miestä, jonka elämän sisällöksi riittäisi kotona oleminen.

Yhdenkään miehen ei tarvitse pariutua työttömän naisen kanssa. Jos jotkut niin tekevät, niin siitä on aivan turha sälyttää naisille velvollisuutta toimia samoin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toit tärkeän tasa-arvokysymyksen esille. Olen miettinyt samaa poikani kohdalla. Hän on hyvännäköinen, pitkä, hoikka, liikunnallinen ja korkeakoulutettu nuorimies. Mutta työtön ja jollain tapaa osaamaton hakemaan töitä. Hän leipoo, laittaa ruokaa ja on kiltti ja viihtyy kotonakin. (ei enää äidin helmoissa) Ei ole kiinnostunut pettämishommista. Tyttöystävä oli, mutta lähti, kun pojaltani puuttuu kunnianhimo. Samanlainen nainen vietäisiin oikeasti käsistä ja löytäisi paremman puolison heti, pojalleni maailma ei ole yhtä suopea. Tyttäreni puolestaan on uraohjus ja kolmekymppiseksi päästyään on päässyt lähes niin pitkälle kuin voi. Saavuttaa toki loputkin. Kumppanin löytyminen oli vaikeaa, koska tytär halusi korkeakoulutetun miehen, jolla vähintään yhtä hyvä tulotaso kuin itsellä. Lopulta sekin onnistui, mutta pohdin sitä miksi naiset ovat vaateliaampia kumppanin suhteen ja mitä tasa-arvoa se edes on?

Ensinnäkään et ole mikään huolestunut äiti, vasn ihan ap. Toiseksi, kerroppa millä tavalla tuo on tasa- arvokysymys? Pitääkö laatia joku laki, joka pakottaa naiset valitsemasn kumppani, jota he eivöt halua, jotta vässykkämiehet saavat naisen(pllua)? Millä tavalla tuo on naisten tasa- arvon mukaista? Vai onko nämä tasa- arvokysymyksiä vain silloin, kun miehen etu on kyseessä?

Olen ihan oikea äiti, vaikkei se ehkä sovi maailmankuvaasi. Miehet hyväksyvät mielellään "vässykkänaisen", jos heillä on siihen varaa. Tyttäreni vuositulot ovat yli 70 000 euroa ja aika monen n. 30-vuotiaan miehen on hankala heittää paremmaksi. Sitä tyttäreni kuitenkin halusi ja ihmeekseni sopiva löytyikin - ulkomailta. En pakota ketään hyväksymään "vässykkää", mutta totean, että poikani ei ole naisen kanssa tämän intiimialueen vaan kumppanuuden vuoksi. Tasa-arvokysymyksenä pidän sitä siksi, että mieheltä edelleen odotetaan enemmän kuin naiselta, joissain asioissa. Ja naiset jostain syystä kieltäytyvät ymmärtämästä, että se ei ole tasa-arvoista. Itse olen saanut olla kotiäiti tai ehkä mielestäsi vässykkänainen ja olen kiitollinen siitä urasuuntautuneelle miehelleni. Perheessäni tämä vässykkyys on valitettavasti periytynyt "väärälle" sukupuolelle. Miehen kunnianhimo taas tyttärellemme.

Miehelleni ei ole ollut ongelma, etten käy töissä, mutta useimmille naisille on ongelma, että mies ei käy töissä. Mielestäni se on epätasa-arvoista.

Joopa joo tottakai olet vielä kotiäitikin suoraan sieltä Red pill -jenkkipropagandasta.

Kotirouvia on Euroopassakin. Ei tarvitse kauemmas lähteä. Eikä kukaan ole kertonut miksi pohdintani aiheuttaa noin paljon raivoa/ärtymystä. En aidosti ymmärrä, miksi naiset tulevat hyväksytyksi kotirouvina, mutta miehet eivät kotiherroina. Te pidätte yllä miehen sukupuoliroolia vaikka haluatte eroon naisen roolista. Se on mielestäni ristiriitaista ja epäreilua ja sitä olisi hyvä edes hieman kyseenalaistaa - käsitystään ei ole pakko muuttaa, mutta miksi ajattelette että miehen esim. Pitää ansaita enemmän? Entä jos mies hoitaisi lapset kotona? Kävisikö se?

Voisitko olla varma, että oma miehesi olisi tehnyt perheen ja kodin eteen yhtä paljon mitä sinä olet tehnyt?

Voiko mieheni olla siitä varma, kun olen ollut kotona. Ei tietenkään. Hän haluaa vain, että olen onnellinen ja voin hyvin ja haluan itse hänelle samaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toit tärkeän tasa-arvokysymyksen esille. Olen miettinyt samaa poikani kohdalla. Hän on hyvännäköinen, pitkä, hoikka, liikunnallinen ja korkeakoulutettu nuorimies. Mutta työtön ja jollain tapaa osaamaton hakemaan töitä. Hän leipoo, laittaa ruokaa ja on kiltti ja viihtyy kotonakin. (ei enää äidin helmoissa) Ei ole kiinnostunut pettämishommista. Tyttöystävä oli, mutta lähti, kun pojaltani puuttuu kunnianhimo. Samanlainen nainen vietäisiin oikeasti käsistä ja löytäisi paremman puolison heti, pojalleni maailma ei ole yhtä suopea. Tyttäreni puolestaan on uraohjus ja kolmekymppiseksi päästyään on päässyt lähes niin pitkälle kuin voi. Saavuttaa toki loputkin. Kumppanin löytyminen oli vaikeaa, koska tytär halusi korkeakoulutetun miehen, jolla vähintään yhtä hyvä tulotaso kuin itsellä. Lopulta sekin onnistui, mutta pohdin sitä miksi naiset ovat vaateliaampia kumppanin suhteen ja mitä tasa-arvoa se edes on?

Ensinnäkään et ole mikään huolestunut äiti, vasn ihan ap. Toiseksi, kerroppa millä tavalla tuo on tasa- arvokysymys? Pitääkö laatia joku laki, joka pakottaa naiset valitsemasn kumppani, jota he eivöt halua, jotta vässykkämiehet saavat naisen(pllua)? Millä tavalla tuo on naisten tasa- arvon mukaista? Vai onko nämä tasa- arvokysymyksiä vain silloin, kun miehen etu on kyseessä?

Ihan kiinnostuksesta kysyn, miksi kirjoituksrni herättää noin monessa kiukkua, harmia tai mielipahaa. Pohdin oikeasti sitä, että miten mies voi sietää, että nainen ei käy töissä, mutta nainen ei voi sietää tätä miehessä. Ja miksi naiset vastivat kiihkeästi, että heihin kohdistuvat sukupuoliodotukset hylättäisiin, mutta samalla kieltäytyvät yhtä kiihkeästi hyväksymästä, että myös miehiin kohdistuvat sukupuoliodotukset pitäisi jättää historiaan. Olen oikeasti komean "vässykän" äiti ja kuten jo aiemmin kerroin olen itse "vässykkä-äiti".

On turha lähteä härkkimään sitä, millä perusteilla ihminen kumppanin valitsee. Ei sitä pysty millään muuttamaan niin kauan, kuin jokainen tämän valinnan tekee ihan omista lähtökohdistaan, niin kuin varmasti kaikki haluamme käyvän. Parin löytäminen voi olla vaikeaa ja tuntua epäreilulta, mutta se on ihmissuhteiden luonne. Ne ovat vapaan kanssakäymisen aluetta.  Turha siitä on kiukutella.

En härki. Kysyn, onko mielestänne tasa-arvoista odottaa, että mies ansaitsee enemmön kuin nainen?

Et ymmärrä. Sillä ei ole tasa-arvon kanssa mitään tekemistä, pariutuuko yksilö paremmin vai huonommin tienaavan henkilön kanssa. Parisuhteiden kriteerejä ei voi ulkoa päin määrittää, vaikka se sinua näyttää kovasti houkuttavankin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toit tärkeän tasa-arvokysymyksen esille. Olen miettinyt samaa poikani kohdalla. Hän on hyvännäköinen, pitkä, hoikka, liikunnallinen ja korkeakoulutettu nuorimies. Mutta työtön ja jollain tapaa osaamaton hakemaan töitä. Hän leipoo, laittaa ruokaa ja on kiltti ja viihtyy kotonakin. (ei enää äidin helmoissa) Ei ole kiinnostunut pettämishommista. Tyttöystävä oli, mutta lähti, kun pojaltani puuttuu kunnianhimo. Samanlainen nainen vietäisiin oikeasti käsistä ja löytäisi paremman puolison heti, pojalleni maailma ei ole yhtä suopea. Tyttäreni puolestaan on uraohjus ja kolmekymppiseksi päästyään on päässyt lähes niin pitkälle kuin voi. Saavuttaa toki loputkin. Kumppanin löytyminen oli vaikeaa, koska tytär halusi korkeakoulutetun miehen, jolla vähintään yhtä hyvä tulotaso kuin itsellä. Lopulta sekin onnistui, mutta pohdin sitä miksi naiset ovat vaateliaampia kumppanin suhteen ja mitä tasa-arvoa se edes on?

Ensinnäkään et ole mikään huolestunut äiti, vasn ihan ap. Toiseksi, kerroppa millä tavalla tuo on tasa- arvokysymys? Pitääkö laatia joku laki, joka pakottaa naiset valitsemasn kumppani, jota he eivöt halua, jotta vässykkämiehet saavat naisen(pllua)? Millä tavalla tuo on naisten tasa- arvon mukaista? Vai onko nämä tasa- arvokysymyksiä vain silloin, kun miehen etu on kyseessä?

Olen ihan oikea äiti, vaikkei se ehkä sovi maailmankuvaasi. Miehet hyväksyvät mielellään "vässykkänaisen", jos heillä on siihen varaa. Tyttäreni vuositulot ovat yli 70 000 euroa ja aika monen n. 30-vuotiaan miehen on hankala heittää paremmaksi. Sitä tyttäreni kuitenkin halusi ja ihmeekseni sopiva löytyikin - ulkomailta. En pakota ketään hyväksymään "vässykkää", mutta totean, että poikani ei ole naisen kanssa tämän intiimialueen vaan kumppanuuden vuoksi. Tasa-arvokysymyksenä pidän sitä siksi, että mieheltä edelleen odotetaan enemmän kuin naiselta, joissain asioissa. Ja naiset jostain syystä kieltäytyvät ymmärtämästä, että se ei ole tasa-arvoista. Itse olen saanut olla kotiäiti tai ehkä mielestäsi vässykkänainen ja olen kiitollinen siitä urasuuntautuneelle miehelleni. Perheessäni tämä vässykkyys on valitettavasti periytynyt "väärälle" sukupuolelle. Miehen kunnianhimo taas tyttärellemme.

Miehelleni ei ole ollut ongelma, etten käy töissä, mutta useimmille naisille on ongelma, että mies ei käy töissä. Mielestäni se on epätasa-arvoista.

Joopa joo tottakai olet vielä kotiäitikin suoraan sieltä Red pill -jenkkipropagandasta.

Kotirouvia on Euroopassakin. Ei tarvitse kauemmas lähteä. Eikä kukaan ole kertonut miksi pohdintani aiheuttaa noin paljon raivoa/ärtymystä. En aidosti ymmärrä, miksi naiset tulevat hyväksytyksi kotirouvina, mutta miehet eivät kotiherroina. Te pidätte yllä miehen sukupuoliroolia vaikka haluatte eroon naisen roolista. Se on mielestäni ristiriitaista ja epäreilua ja sitä olisi hyvä edes hieman kyseenalaistaa - käsitystään ei ole pakko muuttaa, mutta miksi ajattelette että miehen esim. Pitää ansaita enemmän? Entä jos mies hoitaisi lapset kotona? Kävisikö se?

Tässäkin ketjussa on moneen kertaan kirjoitettu että on naisia joille kävisi oikein hyvin se että mies hoitaa kotityöt koti-isänä. Mutta enemmistö naisista JA enemmistö MIEHISTÄ ei halua kumpaakaan vaihtoehtoa vaan sitä että molemmat käy töissä. Ja edelleenkään en usko että olet sitä mitä väität olevasi. Mitä olet mieltä siitä että me muut kirjoittajat tekeytyisimme miehiksi ja kirjoittaisinne jotain propagandaa? Koko keskustelusta menee pohja sillä lailla. Sinä tietysti sitten lennät laudalta voittajana. Ja JOS olisit oikea mitä en usko, niin kiva nähdä että tismalleen samojen asioiden kanssa painitaan myös Hollannissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toit tärkeän tasa-arvokysymyksen esille. Olen miettinyt samaa poikani kohdalla. Hän on hyvännäköinen, pitkä, hoikka, liikunnallinen ja korkeakoulutettu nuorimies. Mutta työtön ja jollain tapaa osaamaton hakemaan töitä. Hän leipoo, laittaa ruokaa ja on kiltti ja viihtyy kotonakin. (ei enää äidin helmoissa) Ei ole kiinnostunut pettämishommista. Tyttöystävä oli, mutta lähti, kun pojaltani puuttuu kunnianhimo. Samanlainen nainen vietäisiin oikeasti käsistä ja löytäisi paremman puolison heti, pojalleni maailma ei ole yhtä suopea. Tyttäreni puolestaan on uraohjus ja kolmekymppiseksi päästyään on päässyt lähes niin pitkälle kuin voi. Saavuttaa toki loputkin. Kumppanin löytyminen oli vaikeaa, koska tytär halusi korkeakoulutetun miehen, jolla vähintään yhtä hyvä tulotaso kuin itsellä. Lopulta sekin onnistui, mutta pohdin sitä miksi naiset ovat vaateliaampia kumppanin suhteen ja mitä tasa-arvoa se edes on?

Ensinnäkään et ole mikään huolestunut äiti, vasn ihan ap. Toiseksi, kerroppa millä tavalla tuo on tasa- arvokysymys? Pitääkö laatia joku laki, joka pakottaa naiset valitsemasn kumppani, jota he eivöt halua, jotta vässykkämiehet saavat naisen(pllua)? Millä tavalla tuo on naisten tasa- arvon mukaista? Vai onko nämä tasa- arvokysymyksiä vain silloin, kun miehen etu on kyseessä?

Ihan kiinnostuksesta kysyn, miksi kirjoituksrni herättää noin monessa kiukkua, harmia tai mielipahaa. Pohdin oikeasti sitä, että miten mies voi sietää, että nainen ei käy töissä, mutta nainen ei voi sietää tätä miehessä. Ja miksi naiset vastivat kiihkeästi, että heihin kohdistuvat sukupuoliodotukset hylättäisiin, mutta samalla kieltäytyvät yhtä kiihkeästi hyväksymästä, että myös miehiin kohdistuvat sukupuoliodotukset pitäisi jättää historiaan. Olen oikeasti komean "vässykän" äiti ja kuten jo aiemmin kerroin olen itse "vässykkä-äiti".

On turha lähteä härkkimään sitä, millä perusteilla ihminen kumppanin valitsee. Ei sitä pysty millään muuttamaan niin kauan, kuin jokainen tämän valinnan tekee ihan omista lähtökohdistaan, niin kuin varmasti kaikki haluamme käyvän. Parin löytäminen voi olla vaikeaa ja tuntua epäreilulta, mutta se on ihmissuhteiden luonne. Ne ovat vapaan kanssakäymisen aluetta.  Turha siitä on kiukutella.

En härki. Kysyn, onko mielestänne tasa-arvoista odottaa, että mies ansaitsee enemmön kuin nainen?

Et ymmärrä. Sillä ei ole tasa-arvon kanssa mitään tekemistä, pariutuuko yksilö paremmin vai huonommin tienaavan henkilön kanssa. Parisuhteiden kriteerejä ei voi ulkoa päin määrittää, vaikka se sinua näyttää kovasti houkuttavankin.

Sitä paitsi voidaan katsoa, että se on naisten tasa-arvon kannalta hyvä juttu. Olemme lähtökohtaisesti pienituloisempia, tasaamme näin tuloeroja.

Kelpaako tämä sitten sinulle pariutumisen "tasa-arvon" määreeksi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toit tärkeän tasa-arvokysymyksen esille. Olen miettinyt samaa poikani kohdalla. Hän on hyvännäköinen, pitkä, hoikka, liikunnallinen ja korkeakoulutettu nuorimies. Mutta työtön ja jollain tapaa osaamaton hakemaan töitä. Hän leipoo, laittaa ruokaa ja on kiltti ja viihtyy kotonakin. (ei enää äidin helmoissa) Ei ole kiinnostunut pettämishommista. Tyttöystävä oli, mutta lähti, kun pojaltani puuttuu kunnianhimo. Samanlainen nainen vietäisiin oikeasti käsistä ja löytäisi paremman puolison heti, pojalleni maailma ei ole yhtä suopea. Tyttäreni puolestaan on uraohjus ja kolmekymppiseksi päästyään on päässyt lähes niin pitkälle kuin voi. Saavuttaa toki loputkin. Kumppanin löytyminen oli vaikeaa, koska tytär halusi korkeakoulutetun miehen, jolla vähintään yhtä hyvä tulotaso kuin itsellä. Lopulta sekin onnistui, mutta pohdin sitä miksi naiset ovat vaateliaampia kumppanin suhteen ja mitä tasa-arvoa se edes on?

Ensinnäkään et ole mikään huolestunut äiti, vasn ihan ap. Toiseksi, kerroppa millä tavalla tuo on tasa- arvokysymys? Pitääkö laatia joku laki, joka pakottaa naiset valitsemasn kumppani, jota he eivöt halua, jotta vässykkämiehet saavat naisen(pllua)? Millä tavalla tuo on naisten tasa- arvon mukaista? Vai onko nämä tasa- arvokysymyksiä vain silloin, kun miehen etu on kyseessä?

Ihan kiinnostuksesta kysyn, miksi kirjoituksrni herättää noin monessa kiukkua, harmia tai mielipahaa. Pohdin oikeasti sitä, että miten mies voi sietää, että nainen ei käy töissä, mutta nainen ei voi sietää tätä miehessä. Ja miksi naiset vastivat kiihkeästi, että heihin kohdistuvat sukupuoliodotukset hylättäisiin, mutta samalla kieltäytyvät yhtä kiihkeästi hyväksymästä, että myös miehiin kohdistuvat sukupuoliodotukset pitäisi jättää historiaan. Olen oikeasti komean "vässykän" äiti ja kuten jo aiemmin kerroin olen itse "vässykkä-äiti".

On turha lähteä härkkimään sitä, millä perusteilla ihminen kumppanin valitsee. Ei sitä pysty millään muuttamaan niin kauan, kuin jokainen tämän valinnan tekee ihan omista lähtökohdistaan, niin kuin varmasti kaikki haluamme käyvän. Parin löytäminen voi olla vaikeaa ja tuntua epäreilulta, mutta se on ihmissuhteiden luonne. Ne ovat vapaan kanssakäymisen aluetta.  Turha siitä on kiukutella.

En härki. Kysyn, onko mielestänne tasa-arvoista odottaa, että mies ansaitsee enemmön kuin nainen?

Onko mielestäsi tasa-arvoista vedota tasa-arvoon parinvalinnassa? Kukaan nainen ei tee niin joten ei mieskään saa.

Siksi, että kapitalismi sortaa kaikkia sukupuolia. Miehen arvo määräytyy sen perusteella, mitä hän tekee ja kuinka paljon hänestä on hyötyä, kun taas nainen on arvokas jo munasolujensa perusteella, kun voi potentiaalisesti tuottaa yhteisöön uusia orjia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toit tärkeän tasa-arvokysymyksen esille. Olen miettinyt samaa poikani kohdalla. Hän on hyvännäköinen, pitkä, hoikka, liikunnallinen ja korkeakoulutettu nuorimies. Mutta työtön ja jollain tapaa osaamaton hakemaan töitä. Hän leipoo, laittaa ruokaa ja on kiltti ja viihtyy kotonakin. (ei enää äidin helmoissa) Ei ole kiinnostunut pettämishommista. Tyttöystävä oli, mutta lähti, kun pojaltani puuttuu kunnianhimo. Samanlainen nainen vietäisiin oikeasti käsistä ja löytäisi paremman puolison heti, pojalleni maailma ei ole yhtä suopea. Tyttäreni puolestaan on uraohjus ja kolmekymppiseksi päästyään on päässyt lähes niin pitkälle kuin voi. Saavuttaa toki loputkin. Kumppanin löytyminen oli vaikeaa, koska tytär halusi korkeakoulutetun miehen, jolla vähintään yhtä hyvä tulotaso kuin itsellä. Lopulta sekin onnistui, mutta pohdin sitä miksi naiset ovat vaateliaampia kumppanin suhteen ja mitä tasa-arvoa se edes on?

Ensinnäkään et ole mikään huolestunut äiti, vasn ihan ap. Toiseksi, kerroppa millä tavalla tuo on tasa- arvokysymys? Pitääkö laatia joku laki, joka pakottaa naiset valitsemasn kumppani, jota he eivöt halua, jotta vässykkämiehet saavat naisen(pllua)? Millä tavalla tuo on naisten tasa- arvon mukaista? Vai onko nämä tasa- arvokysymyksiä vain silloin, kun miehen etu on kyseessä?

Olen ihan oikea äiti, vaikkei se ehkä sovi maailmankuvaasi. Miehet hyväksyvät mielellään "vässykkänaisen", jos heillä on siihen varaa. Tyttäreni vuositulot ovat yli 70 000 euroa ja aika monen n. 30-vuotiaan miehen on hankala heittää paremmaksi. Sitä tyttäreni kuitenkin halusi ja ihmeekseni sopiva löytyikin - ulkomailta. En pakota ketään hyväksymään "vässykkää", mutta totean, että poikani ei ole naisen kanssa tämän intiimialueen vaan kumppanuuden vuoksi. Tasa-arvokysymyksenä pidän sitä siksi, että mieheltä edelleen odotetaan enemmän kuin naiselta, joissain asioissa. Ja naiset jostain syystä kieltäytyvät ymmärtämästä, että se ei ole tasa-arvoista. Itse olen saanut olla kotiäiti tai ehkä mielestäsi vässykkänainen ja olen kiitollinen siitä urasuuntautuneelle miehelleni. Perheessäni tämä vässykkyys on valitettavasti periytynyt "väärälle" sukupuolelle. Miehen kunnianhimo taas tyttärellemme.

Miehelleni ei ole ollut ongelma, etten käy töissä, mutta useimmille naisille on ongelma, että mies ei käy töissä. Mielestäni se on epätasa-arvoista.

Joopa joo tottakai olet vielä kotiäitikin suoraan sieltä Red pill -jenkkipropagandasta.

Kotirouvia on Euroopassakin. Ei tarvitse kauemmas lähteä. Eikä kukaan ole kertonut miksi pohdintani aiheuttaa noin paljon raivoa/ärtymystä. En aidosti ymmärrä, miksi naiset tulevat hyväksytyksi kotirouvina, mutta miehet eivät kotiherroina. Te pidätte yllä miehen sukupuoliroolia vaikka haluatte eroon naisen roolista. Se on mielestäni ristiriitaista ja epäreilua ja sitä olisi hyvä edes hieman kyseenalaistaa - käsitystään ei ole pakko muuttaa, mutta miksi ajattelette että miehen esim. Pitää ansaita enemmän? Entä jos mies hoitaisi lapset kotona? Kävisikö se?

Jollekin on tärkeää että mies ansaitse enemmän. JOillekin on tärkeää, että mies hoitaa lapsiaan. Molemmat ovat useimpien naisten mielestä varmaankin ihan hyviä juttuja - miksipä eivät olisi. Ei tämä ole mikään joko-tai -ilmiö.

Ei ole jokotai. Tiedän toki. Mutta miksi on tärkeää, että kumppani ansaitsee enemmän kuin sinä?

Siksi koska arvostan menestynyttä ja kunnianhimoista miestä ja rahakin on ihan kiva hyödyke. Riittääkö syyksi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toit tärkeän tasa-arvokysymyksen esille. Olen miettinyt samaa poikani kohdalla. Hän on hyvännäköinen, pitkä, hoikka, liikunnallinen ja korkeakoulutettu nuorimies. Mutta työtön ja jollain tapaa osaamaton hakemaan töitä. Hän leipoo, laittaa ruokaa ja on kiltti ja viihtyy kotonakin. (ei enää äidin helmoissa) Ei ole kiinnostunut pettämishommista. Tyttöystävä oli, mutta lähti, kun pojaltani puuttuu kunnianhimo. Samanlainen nainen vietäisiin oikeasti käsistä ja löytäisi paremman puolison heti, pojalleni maailma ei ole yhtä suopea. Tyttäreni puolestaan on uraohjus ja kolmekymppiseksi päästyään on päässyt lähes niin pitkälle kuin voi. Saavuttaa toki loputkin. Kumppanin löytyminen oli vaikeaa, koska tytär halusi korkeakoulutetun miehen, jolla vähintään yhtä hyvä tulotaso kuin itsellä. Lopulta sekin onnistui, mutta pohdin sitä miksi naiset ovat vaateliaampia kumppanin suhteen ja mitä tasa-arvoa se edes on?

Ensinnäkään et ole mikään huolestunut äiti, vasn ihan ap. Toiseksi, kerroppa millä tavalla tuo on tasa- arvokysymys? Pitääkö laatia joku laki, joka pakottaa naiset valitsemasn kumppani, jota he eivöt halua, jotta vässykkämiehet saavat naisen(pllua)? Millä tavalla tuo on naisten tasa- arvon mukaista? Vai onko nämä tasa- arvokysymyksiä vain silloin, kun miehen etu on kyseessä?

Ihan kiinnostuksesta kysyn, miksi kirjoituksrni herättää noin monessa kiukkua, harmia tai mielipahaa. Pohdin oikeasti sitä, että miten mies voi sietää, että nainen ei käy töissä, mutta nainen ei voi sietää tätä miehessä. Ja miksi naiset vastivat kiihkeästi, että heihin kohdistuvat sukupuoliodotukset hylättäisiin, mutta samalla kieltäytyvät yhtä kiihkeästi hyväksymästä, että myös miehiin kohdistuvat sukupuoliodotukset pitäisi jättää historiaan. Olen oikeasti komean "vässykän" äiti ja kuten jo aiemmin kerroin olen itse "vässykkä-äiti".

Useissa maissa tuo kotirouvvuus on pakko, koska yhteiskunta toimii niin. Esim jenkeissä, koska työpäivät ovat pitkiä, koskaei ole päivähoitoa, ei edes öitiyslomia. Ja sinä sitten syytät naisia tästä, miksi mies "sietää" tätä? Miksi miehet ovat siellä luoneet tuollaisen yhteiskuntanallin? Suomessa tuo on valinta. Mies voi yhtä hyvin tehdä tuon valinnan ja jäädä kotiin. Mutta miehet eivät halua. Miten me naiset siedämme tätä?

P. S. Kukaan ei edelleenkään usko, että olet nainen ja äiti ja huolissasi vössykkäpojasta, joka ei saa pllua, vaan koska et itse saa sitä pllua, ap. Lopeta jo.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toit tärkeän tasa-arvokysymyksen esille. Olen miettinyt samaa poikani kohdalla. Hän on hyvännäköinen, pitkä, hoikka, liikunnallinen ja korkeakoulutettu nuorimies. Mutta työtön ja jollain tapaa osaamaton hakemaan töitä. Hän leipoo, laittaa ruokaa ja on kiltti ja viihtyy kotonakin. (ei enää äidin helmoissa) Ei ole kiinnostunut pettämishommista. Tyttöystävä oli, mutta lähti, kun pojaltani puuttuu kunnianhimo. Samanlainen nainen vietäisiin oikeasti käsistä ja löytäisi paremman puolison heti, pojalleni maailma ei ole yhtä suopea. Tyttäreni puolestaan on uraohjus ja kolmekymppiseksi päästyään on päässyt lähes niin pitkälle kuin voi. Saavuttaa toki loputkin. Kumppanin löytyminen oli vaikeaa, koska tytär halusi korkeakoulutetun miehen, jolla vähintään yhtä hyvä tulotaso kuin itsellä. Lopulta sekin onnistui, mutta pohdin sitä miksi naiset ovat vaateliaampia kumppanin suhteen ja mitä tasa-arvoa se edes on?

Ensinnäkään et ole mikään huolestunut äiti, vasn ihan ap. Toiseksi, kerroppa millä tavalla tuo on tasa- arvokysymys? Pitääkö laatia joku laki, joka pakottaa naiset valitsemasn kumppani, jota he eivöt halua, jotta vässykkämiehet saavat naisen(pllua)? Millä tavalla tuo on naisten tasa- arvon mukaista? Vai onko nämä tasa- arvokysymyksiä vain silloin, kun miehen etu on kyseessä?

Olen ihan oikea äiti, vaikkei se ehkä sovi maailmankuvaasi. Miehet hyväksyvät mielellään "vässykkänaisen", jos heillä on siihen varaa. Tyttäreni vuositulot ovat yli 70 000 euroa ja aika monen n. 30-vuotiaan miehen on hankala heittää paremmaksi. Sitä tyttäreni kuitenkin halusi ja ihmeekseni sopiva löytyikin - ulkomailta. En pakota ketään hyväksymään "vässykkää", mutta totean, että poikani ei ole naisen kanssa tämän intiimialueen vaan kumppanuuden vuoksi. Tasa-arvokysymyksenä pidän sitä siksi, että mieheltä edelleen odotetaan enemmän kuin naiselta, joissain asioissa. Ja naiset jostain syystä kieltäytyvät ymmärtämästä, että se ei ole tasa-arvoista. Itse olen saanut olla kotiäiti tai ehkä mielestäsi vässykkänainen ja olen kiitollinen siitä urasuuntautuneelle miehelleni. Perheessäni tämä vässykkyys on valitettavasti periytynyt "väärälle" sukupuolelle. Miehen kunnianhimo taas tyttärellemme.

Miehelleni ei ole ollut ongelma, etten käy töissä, mutta useimmille naisille on ongelma, että mies ei käy töissä. Mielestäni se on epätasa-arvoista.

Joopa joo tottakai olet vielä kotiäitikin suoraan sieltä Red pill -jenkkipropagandasta.

Kotirouvia on Euroopassakin. Ei tarvitse kauemmas lähteä. Eikä kukaan ole kertonut miksi pohdintani aiheuttaa noin paljon raivoa/ärtymystä. En aidosti ymmärrä, miksi naiset tulevat hyväksytyksi kotirouvina, mutta miehet eivät kotiherroina. Te pidätte yllä miehen sukupuoliroolia vaikka haluatte eroon naisen roolista. Se on mielestäni ristiriitaista ja epäreilua ja sitä olisi hyvä edes hieman kyseenalaistaa - käsitystään ei ole pakko muuttaa, mutta miksi ajattelette että miehen esim. Pitää ansaita enemmän? Entä jos mies hoitaisi lapset kotona? Kävisikö se?

Suomessa on hyvin vähän täysin tulottomia kotirouvia. Lähes jokaisella on tuloja, vähintäänkin työttömyyspäivärahaa. Silloin on työtön, jolla on työttömän velvollisuudet. Vanhempain- tai hoitovapaalla oleva ei ole kotirouva tai koti-isä.

Vierailija kirjoitti:

Aina ja kaikkialla epäkelvot miehet ovat jääneet kumppanitta. Tärkein ominaisuus on aina ollut elatuskyky. Ennen oli kätevästi sotia, jolloin muonavshvuudesta poistu tämä ylijäämä porukka.

Amen. Nainen on tuonut jopa hengenmenetyksen uhalla maailmaan miehen legitiimit jälkeläiset, joten elatus on ollut vain kohtuullinen korvaus siitä.

Ennen näiden tiedätte-kyllä-minkä -miesten vikinöiden lukemista en ollut tajunnut, millaisia siunauksia sodat ovat olleet. Kyvyttömimmästä tykinruoasta on päästy kätevästi eroon.

Muutenkin nykyaika on liian turvallista. Poikia syntyy enemmän kuin tyttöjä, koska ilmeisesti poikien pitäisi koheltaa niin että n. 20 % ikäluokasta menehtyy ennen lisääntymisikää. Nykyään näin ei käy, joten tottakai 20 % surkeimmista tapauksista ja naisettomuuttaan ruikuttamaan.

Miehenä en kelpuuta työtöntä naista, kun itse käyn töissä. On ihan OK että naisetkaan eivät kelpuuta. M43

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toit tärkeän tasa-arvokysymyksen esille. Olen miettinyt samaa poikani kohdalla. Hän on hyvännäköinen, pitkä, hoikka, liikunnallinen ja korkeakoulutettu nuorimies. Mutta työtön ja jollain tapaa osaamaton hakemaan töitä. Hän leipoo, laittaa ruokaa ja on kiltti ja viihtyy kotonakin. (ei enää äidin helmoissa) Ei ole kiinnostunut pettämishommista. Tyttöystävä oli, mutta lähti, kun pojaltani puuttuu kunnianhimo. Samanlainen nainen vietäisiin oikeasti käsistä ja löytäisi paremman puolison heti, pojalleni maailma ei ole yhtä suopea. Tyttäreni puolestaan on uraohjus ja kolmekymppiseksi päästyään on päässyt lähes niin pitkälle kuin voi. Saavuttaa toki loputkin. Kumppanin löytyminen oli vaikeaa, koska tytär halusi korkeakoulutetun miehen, jolla vähintään yhtä hyvä tulotaso kuin itsellä. Lopulta sekin onnistui, mutta pohdin sitä miksi naiset ovat vaateliaampia kumppanin suhteen ja mitä tasa-arvoa se edes on?

Ensinnäkään et ole mikään huolestunut äiti, vasn ihan ap. Toiseksi, kerroppa millä tavalla tuo on tasa- arvokysymys? Pitääkö laatia joku laki, joka pakottaa naiset valitsemasn kumppani, jota he eivöt halua, jotta vässykkämiehet saavat naisen(pllua)? Millä tavalla tuo on naisten tasa- arvon mukaista? Vai onko nämä tasa- arvokysymyksiä vain silloin, kun miehen etu on kyseessä?

Ihan kiinnostuksesta kysyn, miksi kirjoituksrni herättää noin monessa kiukkua, harmia tai mielipahaa. Pohdin oikeasti sitä, että miten mies voi sietää, että nainen ei käy töissä, mutta nainen ei voi sietää tätä miehessä. Ja miksi naiset vastivat kiihkeästi, että heihin kohdistuvat sukupuoliodotukset hylättäisiin, mutta samalla kieltäytyvät yhtä kiihkeästi hyväksymästä, että myös miehiin kohdistuvat sukupuoliodotukset pitäisi jättää historiaan. Olen oikeasti komean "vässykän" äiti ja kuten jo aiemmin kerroin olen itse "vässykkä-äiti".

On turha lähteä härkkimään sitä, millä perusteilla ihminen kumppanin valitsee. Ei sitä pysty millään muuttamaan niin kauan, kuin jokainen tämän valinnan tekee ihan omista lähtökohdistaan, niin kuin varmasti kaikki haluamme käyvän. Parin löytäminen voi olla vaikeaa ja tuntua epäreilulta, mutta se on ihmissuhteiden luonne. Ne ovat vapaan kanssakäymisen aluetta.  Turha siitä on kiukutella.

En härki. Kysyn, onko mielestänne tasa-arvoista odottaa, että mies ansaitsee enemmön kuin nainen?

Et ymmärrä. Sillä ei ole tasa-arvon kanssa mitään tekemistä, pariutuuko yksilö paremmin vai huonommin tienaavan henkilön kanssa. Parisuhteiden kriteerejä ei voi ulkoa päin määrittää, vaikka se sinua näyttää kovasti houkuttavankin.

Sitä paitsi voidaan katsoa, että se on naisten tasa-arvon kannalta hyvä juttu. Olemme lähtökohtaisesti pienituloisempia, tasaamme näin tuloeroja.

Kelpaako tämä sitten sinulle pariutumisen "tasa-arvon" määreeksi?

Tasa-arvo on yhteiskunnallinen käsite, eikä yhteiskunta voi puuttua laeilla tai säädöksillä siihen, miten ihmiset hoitavat henkilökohtaisia ihmissuhteitaan. Mitään pariutumisen tasa-arvoa ei siis ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toit tärkeän tasa-arvokysymyksen esille. Olen miettinyt samaa poikani kohdalla. Hän on hyvännäköinen, pitkä, hoikka, liikunnallinen ja korkeakoulutettu nuorimies. Mutta työtön ja jollain tapaa osaamaton hakemaan töitä. Hän leipoo, laittaa ruokaa ja on kiltti ja viihtyy kotonakin. (ei enää äidin helmoissa) Ei ole kiinnostunut pettämishommista. Tyttöystävä oli, mutta lähti, kun pojaltani puuttuu kunnianhimo. Samanlainen nainen vietäisiin oikeasti käsistä ja löytäisi paremman puolison heti, pojalleni maailma ei ole yhtä suopea. Tyttäreni puolestaan on uraohjus ja kolmekymppiseksi päästyään on päässyt lähes niin pitkälle kuin voi. Saavuttaa toki loputkin. Kumppanin löytyminen oli vaikeaa, koska tytär halusi korkeakoulutetun miehen, jolla vähintään yhtä hyvä tulotaso kuin itsellä. Lopulta sekin onnistui, mutta pohdin sitä miksi naiset ovat vaateliaampia kumppanin suhteen ja mitä tasa-arvoa se edes on?

Ensinnäkään et ole mikään huolestunut äiti, vasn ihan ap. Toiseksi, kerroppa millä tavalla tuo on tasa- arvokysymys? Pitääkö laatia joku laki, joka pakottaa naiset valitsemasn kumppani, jota he eivöt halua, jotta vässykkämiehet saavat naisen(pllua)? Millä tavalla tuo on naisten tasa- arvon mukaista? Vai onko nämä tasa- arvokysymyksiä vain silloin, kun miehen etu on kyseessä?

Ihan kiinnostuksesta kysyn, miksi kirjoituksrni herättää noin monessa kiukkua, harmia tai mielipahaa. Pohdin oikeasti sitä, että miten mies voi sietää, että nainen ei käy töissä, mutta nainen ei voi sietää tätä miehessä. Ja miksi naiset vastivat kiihkeästi, että heihin kohdistuvat sukupuoliodotukset hylättäisiin, mutta samalla kieltäytyvät yhtä kiihkeästi hyväksymästä, että myös miehiin kohdistuvat sukupuoliodotukset pitäisi jättää historiaan. Olen oikeasti komean "vässykän" äiti ja kuten jo aiemmin kerroin olen itse "vässykkä-äiti".

On turha lähteä härkkimään sitä, millä perusteilla ihminen kumppanin valitsee. Ei sitä pysty millään muuttamaan niin kauan, kuin jokainen tämän valinnan tekee ihan omista lähtökohdistaan, niin kuin varmasti kaikki haluamme käyvän. Parin löytäminen voi olla vaikeaa ja tuntua epäreilulta, mutta se on ihmissuhteiden luonne. Ne ovat vapaan kanssakäymisen aluetta.  Turha siitä on kiukutella.

En härki. Kysyn, onko mielestänne tasa-arvoista odottaa, että mies ansaitsee enemmön kuin nainen?

Et ymmärrä. Sillä ei ole tasa-arvon kanssa mitään tekemistä, pariutuuko yksilö paremmin vai huonommin tienaavan henkilön kanssa. Parisuhteiden kriteerejä ei voi ulkoa päin määrittää, vaikka se sinua näyttää kovasti houkuttavankin.

Sitä paitsi voidaan katsoa, että se on naisten tasa-arvon kannalta hyvä juttu. Olemme lähtökohtaisesti pienituloisempia, tasaamme näin tuloeroja.

Kelpaako tämä sitten sinulle pariutumisen "tasa-arvon" määreeksi?

Ja sekö on sinusta ok, että naistrn palkka on lähtökohtaisesti pienempi? Että lastrnteko ja olemalla potentiaali synnyttäjä pienentävät sitä? Entäs nenaiset, joilla ei ole sitä miestä joka maksaa?Tämä on tasa- arvokysymys, ei se, että vötysmies ei saa pllua.

Kyllä mies ja nainen voivat olla samanarvoisia, vaikka heillä on eri roolit. Minusta miehellä on edelleen tietynlainen elättäjän rooli, kun taas nainen hoitaa kodin, lapset ym. Eikä tässä ole itselleni mitään ongelmaa. Olen kolmekymppinen nainen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toit tärkeän tasa-arvokysymyksen esille. Olen miettinyt samaa poikani kohdalla. Hän on hyvännäköinen, pitkä, hoikka, liikunnallinen ja korkeakoulutettu nuorimies. Mutta työtön ja jollain tapaa osaamaton hakemaan töitä. Hän leipoo, laittaa ruokaa ja on kiltti ja viihtyy kotonakin. (ei enää äidin helmoissa) Ei ole kiinnostunut pettämishommista. Tyttöystävä oli, mutta lähti, kun pojaltani puuttuu kunnianhimo. Samanlainen nainen vietäisiin oikeasti käsistä ja löytäisi paremman puolison heti, pojalleni maailma ei ole yhtä suopea. Tyttäreni puolestaan on uraohjus ja kolmekymppiseksi päästyään on päässyt lähes niin pitkälle kuin voi. Saavuttaa toki loputkin. Kumppanin löytyminen oli vaikeaa, koska tytär halusi korkeakoulutetun miehen, jolla vähintään yhtä hyvä tulotaso kuin itsellä. Lopulta sekin onnistui, mutta pohdin sitä miksi naiset ovat vaateliaampia kumppanin suhteen ja mitä tasa-arvoa se edes on?

Ensinnäkään et ole mikään huolestunut äiti, vasn ihan ap. Toiseksi, kerroppa millä tavalla tuo on tasa- arvokysymys? Pitääkö laatia joku laki, joka pakottaa naiset valitsemasn kumppani, jota he eivöt halua, jotta vässykkämiehet saavat naisen(pllua)? Millä tavalla tuo on naisten tasa- arvon mukaista? Vai onko nämä tasa- arvokysymyksiä vain silloin, kun miehen etu on kyseessä?

Ihan kiinnostuksesta kysyn, miksi kirjoituksrni herättää noin monessa kiukkua, harmia tai mielipahaa. Pohdin oikeasti sitä, että miten mies voi sietää, että nainen ei käy töissä, mutta nainen ei voi sietää tätä miehessä. Ja miksi naiset vastivat kiihkeästi, että heihin kohdistuvat sukupuoliodotukset hylättäisiin, mutta samalla kieltäytyvät yhtä kiihkeästi hyväksymästä, että myös miehiin kohdistuvat sukupuoliodotukset pitäisi jättää historiaan. Olen oikeasti komean "vässykän" äiti ja kuten jo aiemmin kerroin olen itse "vässykkä-äiti".

On turha lähteä härkkimään sitä, millä perusteilla ihminen kumppanin valitsee. Ei sitä pysty millään muuttamaan niin kauan, kuin jokainen tämän valinnan tekee ihan omista lähtökohdistaan, niin kuin varmasti kaikki haluamme käyvän. Parin löytäminen voi olla vaikeaa ja tuntua epäreilulta, mutta se on ihmissuhteiden luonne. Ne ovat vapaan kanssakäymisen aluetta.  Turha siitä on kiukutella.

En härki. Kysyn, onko mielestänne tasa-arvoista odottaa, että mies ansaitsee enemmön kuin nainen?

Et ymmärrä. Sillä ei ole tasa-arvon kanssa mitään tekemistä, pariutuuko yksilö paremmin vai huonommin tienaavan henkilön kanssa. Parisuhteiden kriteerejä ei voi ulkoa päin määrittää, vaikka se sinua näyttää kovasti houkuttavankin.

Sitä paitsi voidaan katsoa, että se on naisten tasa-arvon kannalta hyvä juttu. Olemme lähtökohtaisesti pienituloisempia, tasaamme näin tuloeroja.

Kelpaako tämä sitten sinulle pariutumisen "tasa-arvon" määreeksi?

Tasa-arvo on yhteiskunnallinen käsite, eikä yhteiskunta voi puuttua laeilla tai säädöksillä siihen, miten ihmiset hoitavat henkilökohtaisia ihmissuhteitaan. Mitään pariutumisen tasa-arvoa ei siis ole.

No niinpä. Tuolla olikin tarkoitus osoittaa, miten typerää näiden asioiden sotkeminen toisiiinsa on.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä mies ja nainen voivat olla samanarvoisia, vaikka heillä on eri roolit. Minusta miehellä on edelleen tietynlainen elättäjän rooli, kun taas nainen hoitaa kodin, lapset ym. Eikä tässä ole itselleni mitään ongelmaa. Olen kolmekymppinen nainen.

Ihan vapaasti. Minä en kokisi itseäni tasa-arvoiseksi parisuhteessa, jossa en voisi panostaa täysillä uraani. Valitsemme siis luultavasti hyvin erilaiset miehet, ja kaikki ovat onnellisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toit tärkeän tasa-arvokysymyksen esille. Olen miettinyt samaa poikani kohdalla. Hän on hyvännäköinen, pitkä, hoikka, liikunnallinen ja korkeakoulutettu nuorimies. Mutta työtön ja jollain tapaa osaamaton hakemaan töitä. Hän leipoo, laittaa ruokaa ja on kiltti ja viihtyy kotonakin. (ei enää äidin helmoissa) Ei ole kiinnostunut pettämishommista. Tyttöystävä oli, mutta lähti, kun pojaltani puuttuu kunnianhimo. Samanlainen nainen vietäisiin oikeasti käsistä ja löytäisi paremman puolison heti, pojalleni maailma ei ole yhtä suopea. Tyttäreni puolestaan on uraohjus ja kolmekymppiseksi päästyään on päässyt lähes niin pitkälle kuin voi. Saavuttaa toki loputkin. Kumppanin löytyminen oli vaikeaa, koska tytär halusi korkeakoulutetun miehen, jolla vähintään yhtä hyvä tulotaso kuin itsellä. Lopulta sekin onnistui, mutta pohdin sitä miksi naiset ovat vaateliaampia kumppanin suhteen ja mitä tasa-arvoa se edes on?

Ensinnäkään et ole mikään huolestunut äiti, vasn ihan ap. Toiseksi, kerroppa millä tavalla tuo on tasa- arvokysymys? Pitääkö laatia joku laki, joka pakottaa naiset valitsemasn kumppani, jota he eivöt halua, jotta vässykkämiehet saavat naisen(pllua)? Millä tavalla tuo on naisten tasa- arvon mukaista? Vai onko nämä tasa- arvokysymyksiä vain silloin, kun miehen etu on kyseessä?

Ihan kiinnostuksesta kysyn, miksi kirjoituksrni herättää noin monessa kiukkua, harmia tai mielipahaa. Pohdin oikeasti sitä, että miten mies voi sietää, että nainen ei käy töissä, mutta nainen ei voi sietää tätä miehessä. Ja miksi naiset vastivat kiihkeästi, että heihin kohdistuvat sukupuoliodotukset hylättäisiin, mutta samalla kieltäytyvät yhtä kiihkeästi hyväksymästä, että myös miehiin kohdistuvat sukupuoliodotukset pitäisi jättää historiaan. Olen oikeasti komean "vässykän" äiti ja kuten jo aiemmin kerroin olen itse "vässykkä-äiti".

On turha lähteä härkkimään sitä, millä perusteilla ihminen kumppanin valitsee. Ei sitä pysty millään muuttamaan niin kauan, kuin jokainen tämän valinnan tekee ihan omista lähtökohdistaan, niin kuin varmasti kaikki haluamme käyvän. Parin löytäminen voi olla vaikeaa ja tuntua epäreilulta, mutta se on ihmissuhteiden luonne. Ne ovat vapaan kanssakäymisen aluetta.  Turha siitä on kiukutella.

En härki. Kysyn, onko mielestänne tasa-arvoista odottaa, että mies ansaitsee enemmön kuin nainen?

Et ymmärrä. Sillä ei ole tasa-arvon kanssa mitään tekemistä, pariutuuko yksilö paremmin vai huonommin tienaavan henkilön kanssa. Parisuhteiden kriteerejä ei voi ulkoa päin määrittää, vaikka se sinua näyttää kovasti houkuttavankin.

Sitä paitsi voidaan katsoa, että se on naisten tasa-arvon kannalta hyvä juttu. Olemme lähtökohtaisesti pienituloisempia, tasaamme näin tuloeroja.

Kelpaako tämä sitten sinulle pariutumisen "tasa-arvon" määreeksi?

Ja sekö on sinusta ok, että naistrn palkka on lähtökohtaisesti pienempi? Että lastrnteko ja olemalla potentiaali synnyttäjä pienentävät sitä? Entäs nenaiset, joilla ei ole sitä miestä joka maksaa?Tämä on tasa- arvokysymys, ei se, että vötysmies ei saa pllua.

Anteeksi, koetan parhaani mukaan olla harjoittamatta tulevaisuudessa sarkasmia tällä palstalla.