Mistä johtuu että nykyäänkin "tasa-arvon" aikana miehen parisuhteeseen kelpaava rooli on todella kapea?! Esimerkiksi työtön/vähemmän tienaava mies ei kelpaa, vaikka nainen on kelvannut kautta aikain samanmoisena

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toit tärkeän tasa-arvokysymyksen esille. Olen miettinyt samaa poikani kohdalla. Hän on hyvännäköinen, pitkä, hoikka, liikunnallinen ja korkeakoulutettu nuorimies. Mutta työtön ja jollain tapaa osaamaton hakemaan töitä. Hän leipoo, laittaa ruokaa ja on kiltti ja viihtyy kotonakin. (ei enää äidin helmoissa) Ei ole kiinnostunut pettämishommista. Tyttöystävä oli, mutta lähti, kun pojaltani puuttuu kunnianhimo. Samanlainen nainen vietäisiin oikeasti käsistä ja löytäisi paremman puolison heti, pojalleni maailma ei ole yhtä suopea. Tyttäreni puolestaan on uraohjus ja kolmekymppiseksi päästyään on päässyt lähes niin pitkälle kuin voi. Saavuttaa toki loputkin. Kumppanin löytyminen oli vaikeaa, koska tytär halusi korkeakoulutetun miehen, jolla vähintään yhtä hyvä tulotaso kuin itsellä. Lopulta sekin onnistui, mutta pohdin sitä miksi naiset ovat vaateliaampia kumppanin suhteen ja mitä tasa-arvoa se edes on?

Ensinnäkään et ole mikään huolestunut äiti, vasn ihan ap. Toiseksi, kerroppa millä tavalla tuo on tasa- arvokysymys? Pitääkö laatia joku laki, joka pakottaa naiset valitsemasn kumppani, jota he eivöt halua, jotta vässykkämiehet saavat naisen(pllua)? Millä tavalla tuo on naisten tasa- arvon mukaista? Vai onko nämä tasa- arvokysymyksiä vain silloin, kun miehen etu on kyseessä?

Olen ihan oikea äiti, vaikkei se ehkä sovi maailmankuvaasi. Miehet hyväksyvät mielellään "vässykkänaisen", jos heillä on siihen varaa. Tyttäreni vuositulot ovat yli 70 000 euroa ja aika monen n. 30-vuotiaan miehen on hankala heittää paremmaksi. Sitä tyttäreni kuitenkin halusi ja ihmeekseni sopiva löytyikin - ulkomailta. En pakota ketään hyväksymään "vässykkää", mutta totean, että poikani ei ole naisen kanssa tämän intiimialueen vaan kumppanuuden vuoksi. Tasa-arvokysymyksenä pidän sitä siksi, että mieheltä edelleen odotetaan enemmän kuin naiselta, joissain asioissa. Ja naiset jostain syystä kieltäytyvät ymmärtämästä, että se ei ole tasa-arvoista. Itse olen saanut olla kotiäiti tai ehkä mielestäsi vässykkänainen ja olen kiitollinen siitä urasuuntautuneelle miehelleni. Perheessäni tämä vässykkyys on valitettavasti periytynyt "väärälle" sukupuolelle. Miehen kunnianhimo taas tyttärellemme.

Miehelleni ei ole ollut ongelma, etten käy töissä, mutta useimmille naisille on ongelma, että mies ei käy töissä. Mielestäni se on epätasa-arvoista.

Kuka odottaa mitä ja keltä? Miltä tuntuu olla uniikki lumihiutale eli kotirouva? Teitä ei ole montaa. Syrjäytyneitä vässykkämiehiä on sen sijaan pilvin pimein.

Vierailija kirjoitti:

Hyvä aloitus, olen samaa mieltä, jos nainen kelpaa työttömänä pitää miehenkin kelvata. Vai haluavatko nämä "feministit" vain RUSINAT PULLASTA. Nyt naiset katse sinne peiliin, ei voi vaatia asioita jos ei itse ole valmis samaan.

Nainen45

Miksi antaisin epätoivoisen, teoreettisen luuserimiehen päättää omat miesvalintani? Ottakoon tuo keksimäsi, kaiken kelpuuttava mies mallia minusta. Olen parempi esimerkki.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toit tärkeän tasa-arvokysymyksen esille. Olen miettinyt samaa poikani kohdalla. Hän on hyvännäköinen, pitkä, hoikka, liikunnallinen ja korkeakoulutettu nuorimies. Mutta työtön ja jollain tapaa osaamaton hakemaan töitä. Hän leipoo, laittaa ruokaa ja on kiltti ja viihtyy kotonakin. (ei enää äidin helmoissa) Ei ole kiinnostunut pettämishommista. Tyttöystävä oli, mutta lähti, kun pojaltani puuttuu kunnianhimo. Samanlainen nainen vietäisiin oikeasti käsistä ja löytäisi paremman puolison heti, pojalleni maailma ei ole yhtä suopea. Tyttäreni puolestaan on uraohjus ja kolmekymppiseksi päästyään on päässyt lähes niin pitkälle kuin voi. Saavuttaa toki loputkin. Kumppanin löytyminen oli vaikeaa, koska tytär halusi korkeakoulutetun miehen, jolla vähintään yhtä hyvä tulotaso kuin itsellä. Lopulta sekin onnistui, mutta pohdin sitä miksi naiset ovat vaateliaampia kumppanin suhteen ja mitä tasa-arvoa se edes on?

Ensinnäkään et ole mikään huolestunut äiti, vasn ihan ap. Toiseksi, kerroppa millä tavalla tuo on tasa- arvokysymys? Pitääkö laatia joku laki, joka pakottaa naiset valitsemasn kumppani, jota he eivöt halua, jotta vässykkämiehet saavat naisen(pllua)? Millä tavalla tuo on naisten tasa- arvon mukaista? Vai onko nämä tasa- arvokysymyksiä vain silloin, kun miehen etu on kyseessä?

Olen ihan oikea äiti, vaikkei se ehkä sovi maailmankuvaasi. Miehet hyväksyvät mielellään "vässykkänaisen", jos heillä on siihen varaa. Tyttäreni vuositulot ovat yli 70 000 euroa ja aika monen n. 30-vuotiaan miehen on hankala heittää paremmaksi. Sitä tyttäreni kuitenkin halusi ja ihmeekseni sopiva löytyikin - ulkomailta. En pakota ketään hyväksymään "vässykkää", mutta totean, että poikani ei ole naisen kanssa tämän intiimialueen vaan kumppanuuden vuoksi. Tasa-arvokysymyksenä pidän sitä siksi, että mieheltä edelleen odotetaan enemmän kuin naiselta, joissain asioissa. Ja naiset jostain syystä kieltäytyvät ymmärtämästä, että se ei ole tasa-arvoista. Itse olen saanut olla kotiäiti tai ehkä mielestäsi vässykkänainen ja olen kiitollinen siitä urasuuntautuneelle miehelleni. Perheessäni tämä vässykkyys on valitettavasti periytynyt "väärälle" sukupuolelle. Miehen kunnianhimo taas tyttärellemme.

Miehelleni ei ole ollut ongelma, etten käy töissä, mutta useimmille naisille on ongelma, että mies ei käy töissä. Mielestäni se on epätasa-arvoista.

Kannattaa nyt ihan aikuisten oikeesti miettiä mitä tasa-arvo tarkoittaa ja mitä sen edistäminen tarkoittaa. Ja muutenkin tervetuloa tänne vuoteen 2021, jolloin jokainen saa odottaa toiselta ihmiseltä parisuhteessa vaikka kuussa käymistä, ja kenelläkään muulla ei ole siihen mitään sanomista. Parisuhde ei ole velvollisuus, ja jos kriteerit vetää tiukoille niin siitä toki kantaa seuraamukset itse. Mutta siihen on oikeus. Parisuhteeseen ei.

Vierailija kirjoitti:

No miehet, lakatkaa kelpuuttamasta työttömiä naisia parisuhteeseen. Problem solved. 

sama kuin sanoisi että alkakaa te naiset tekemään enemmän rikoksia, tai toivottavasti suomalaiset tekisivät yhtä paljon seksuaalirikoksia, niin maahan olisi helpompi ottaa lisää ulkomaalaisia.

Se että ihmisen työllisyys ratkaisee parisuhteen menestyksen on jotain muuta kuin rakkautta. Se ei toisaalta ole salaisuus että miehen viehättävyys nousee jos nainen saa kuulla tämän olevan varakas. Minä valitsen kumppanin luonteen ja samojen arvojen perusteella, ja jos on työtön, mutta pitää itsenäistä toimeentuloa arvossaan, niin ei ole mitään ongelmaa.

Enkä tarkoita etteikö taloudella ole merkitystä, mutta naisille sillä on huomattavasti suurempi merkitys mitä miehille. Suhteessa sama jatkuu kulissien muodossa.

Ongelma on siinä että on suuri joukko naisia joilla ei ole harmainta aavistusta mitä he ovat, vaan he elävät sille mitä lehdissä ja somessa heidän halutaan olla. Kilpaillaan somessa kenen lapsella on parhaat eväät ja kenen lauantai näyttää fiineimmältä. Eikä se ole näiden naisten syy vaan median ja yhteiskunnan luoma kuva mitä pitäisi olla, sitten ollaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toit tärkeän tasa-arvokysymyksen esille. Olen miettinyt samaa poikani kohdalla. Hän on hyvännäköinen, pitkä, hoikka, liikunnallinen ja korkeakoulutettu nuorimies. Mutta työtön ja jollain tapaa osaamaton hakemaan töitä. Hän leipoo, laittaa ruokaa ja on kiltti ja viihtyy kotonakin. (ei enää äidin helmoissa) Ei ole kiinnostunut pettämishommista. Tyttöystävä oli, mutta lähti, kun pojaltani puuttuu kunnianhimo. Samanlainen nainen vietäisiin oikeasti käsistä ja löytäisi paremman puolison heti, pojalleni maailma ei ole yhtä suopea. Tyttäreni puolestaan on uraohjus ja kolmekymppiseksi päästyään on päässyt lähes niin pitkälle kuin voi. Saavuttaa toki loputkin. Kumppanin löytyminen oli vaikeaa, koska tytär halusi korkeakoulutetun miehen, jolla vähintään yhtä hyvä tulotaso kuin itsellä. Lopulta sekin onnistui, mutta pohdin sitä miksi naiset ovat vaateliaampia kumppanin suhteen ja mitä tasa-arvoa se edes on?

Ensinnäkään et ole mikään huolestunut äiti, vasn ihan ap. Toiseksi, kerroppa millä tavalla tuo on tasa- arvokysymys? Pitääkö laatia joku laki, joka pakottaa naiset valitsemasn kumppani, jota he eivöt halua, jotta vässykkämiehet saavat naisen(pllua)? Millä tavalla tuo on naisten tasa- arvon mukaista? Vai onko nämä tasa- arvokysymyksiä vain silloin, kun miehen etu on kyseessä?

Ihan kiinnostuksesta kysyn, miksi kirjoituksrni herättää noin monessa kiukkua, harmia tai mielipahaa. Pohdin oikeasti sitä, että miten mies voi sietää, että nainen ei käy töissä, mutta nainen ei voi sietää tätä miehessä. Ja miksi naiset vastivat kiihkeästi, että heihin kohdistuvat sukupuoliodotukset hylättäisiin, mutta samalla kieltäytyvät yhtä kiihkeästi hyväksymästä, että myös miehiin kohdistuvat sukupuoliodotukset pitäisi jättää historiaan. Olen oikeasti komean "vässykän" äiti ja kuten jo aiemmin kerroin olen itse "vässykkä-äiti".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toit tärkeän tasa-arvokysymyksen esille. Olen miettinyt samaa poikani kohdalla. Hän on hyvännäköinen, pitkä, hoikka, liikunnallinen ja korkeakoulutettu nuorimies. Mutta työtön ja jollain tapaa osaamaton hakemaan töitä. Hän leipoo, laittaa ruokaa ja on kiltti ja viihtyy kotonakin. (ei enää äidin helmoissa) Ei ole kiinnostunut pettämishommista. Tyttöystävä oli, mutta lähti, kun pojaltani puuttuu kunnianhimo. Samanlainen nainen vietäisiin oikeasti käsistä ja löytäisi paremman puolison heti, pojalleni maailma ei ole yhtä suopea. Tyttäreni puolestaan on uraohjus ja kolmekymppiseksi päästyään on päässyt lähes niin pitkälle kuin voi. Saavuttaa toki loputkin. Kumppanin löytyminen oli vaikeaa, koska tytär halusi korkeakoulutetun miehen, jolla vähintään yhtä hyvä tulotaso kuin itsellä. Lopulta sekin onnistui, mutta pohdin sitä miksi naiset ovat vaateliaampia kumppanin suhteen ja mitä tasa-arvoa se edes on?

Ensinnäkään et ole mikään huolestunut äiti, vasn ihan ap. Toiseksi, kerroppa millä tavalla tuo on tasa- arvokysymys? Pitääkö laatia joku laki, joka pakottaa naiset valitsemasn kumppani, jota he eivöt halua, jotta vässykkämiehet saavat naisen(pllua)? Millä tavalla tuo on naisten tasa- arvon mukaista? Vai onko nämä tasa- arvokysymyksiä vain silloin, kun miehen etu on kyseessä?

Olen ihan oikea äiti, vaikkei se ehkä sovi maailmankuvaasi. Miehet hyväksyvät mielellään "vässykkänaisen", jos heillä on siihen varaa. Tyttäreni vuositulot ovat yli 70 000 euroa ja aika monen n. 30-vuotiaan miehen on hankala heittää paremmaksi. Sitä tyttäreni kuitenkin halusi ja ihmeekseni sopiva löytyikin - ulkomailta. En pakota ketään hyväksymään "vässykkää", mutta totean, että poikani ei ole naisen kanssa tämän intiimialueen vaan kumppanuuden vuoksi. Tasa-arvokysymyksenä pidän sitä siksi, että mieheltä edelleen odotetaan enemmän kuin naiselta, joissain asioissa. Ja naiset jostain syystä kieltäytyvät ymmärtämästä, että se ei ole tasa-arvoista. Itse olen saanut olla kotiäiti tai ehkä mielestäsi vässykkänainen ja olen kiitollinen siitä urasuuntautuneelle miehelleni. Perheessäni tämä vässykkyys on valitettavasti periytynyt "väärälle" sukupuolelle. Miehen kunnianhimo taas tyttärellemme.

Miehelleni ei ole ollut ongelma, etten käy töissä, mutta useimmille naisille on ongelma, että mies ei käy töissä. Mielestäni se on epätasa-arvoista.

Sinä olet vässykkänainen. Ja jotain ongelmia on miehelläsi myös kun tuollaista sietää. Mutta teidän perheenne ei kerro mitään tasa-arvon tilasta. Olette vain huono esimerkki.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No miehet, lakatkaa kelpuuttamasta työttömiä naisia parisuhteeseen. Problem solved. 

sama kuin sanoisi että alkakaa te naiset tekemään enemmän rikoksia, tai toivottavasti suomalaiset tekisivät yhtä paljon seksuaalirikoksia, niin maahan olisi helpompi ottaa lisää ulkomaalaisia.

Se että ihmisen työllisyys ratkaisee parisuhteen menestyksen on jotain muuta kuin rakkautta. Se ei toisaalta ole salaisuus että miehen viehättävyys nousee jos nainen saa kuulla tämän olevan varakas. Minä valitsen kumppanin luonteen ja samojen arvojen perusteella, ja jos on työtön, mutta pitää itsenäistä toimeentuloa arvossaan, niin ei ole mitään ongelmaa.

Enkä tarkoita etteikö taloudella ole merkitystä, mutta naisille sillä on huomattavasti suurempi merkitys mitä miehille. Suhteessa sama jatkuu kulissien muodossa.

Ongelma on siinä että on suuri joukko naisia joilla ei ole harmainta aavistusta mitä he ovat, vaan he elävät sille mitä lehdissä ja somessa heidän halutaan olla. Kilpaillaan somessa kenen lapsella on parhaat eväät ja kenen lauantai näyttää fiineimmältä. Eikä se ole näiden naisten syy vaan median ja yhteiskunnan luoma kuva mitä pitäisi olla, sitten ollaan.

"Jotain muuta kuin rakkautta"? Varsinainen romantikko siellä. Rakkaus ei ole mikään tunne joka iskee kuin tuhat volttia out of mowhere, vaan kyllä se on ihan toisen ihmisen ominaisuuksiin (yleensä hyviin sellaisiin, kuten ulkonäkö, luonne ja menestys) liittyvä juttu. Ja edelleen, kenelläkään ei ole velvollisuutta rakastua keneenkään tai mennä edes naimisiin rakkaudesta. Nyt pää pois sieltä Hollywood-romcomeista. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toit tärkeän tasa-arvokysymyksen esille. Olen miettinyt samaa poikani kohdalla. Hän on hyvännäköinen, pitkä, hoikka, liikunnallinen ja korkeakoulutettu nuorimies. Mutta työtön ja jollain tapaa osaamaton hakemaan töitä. Hän leipoo, laittaa ruokaa ja on kiltti ja viihtyy kotonakin. (ei enää äidin helmoissa) Ei ole kiinnostunut pettämishommista. Tyttöystävä oli, mutta lähti, kun pojaltani puuttuu kunnianhimo. Samanlainen nainen vietäisiin oikeasti käsistä ja löytäisi paremman puolison heti, pojalleni maailma ei ole yhtä suopea. Tyttäreni puolestaan on uraohjus ja kolmekymppiseksi päästyään on päässyt lähes niin pitkälle kuin voi. Saavuttaa toki loputkin. Kumppanin löytyminen oli vaikeaa, koska tytär halusi korkeakoulutetun miehen, jolla vähintään yhtä hyvä tulotaso kuin itsellä. Lopulta sekin onnistui, mutta pohdin sitä miksi naiset ovat vaateliaampia kumppanin suhteen ja mitä tasa-arvoa se edes on?

Ensinnäkään et ole mikään huolestunut äiti, vasn ihan ap. Toiseksi, kerroppa millä tavalla tuo on tasa- arvokysymys? Pitääkö laatia joku laki, joka pakottaa naiset valitsemasn kumppani, jota he eivöt halua, jotta vässykkämiehet saavat naisen(pllua)? Millä tavalla tuo on naisten tasa- arvon mukaista? Vai onko nämä tasa- arvokysymyksiä vain silloin, kun miehen etu on kyseessä?

Olen ihan oikea äiti, vaikkei se ehkä sovi maailmankuvaasi. Miehet hyväksyvät mielellään "vässykkänaisen", jos heillä on siihen varaa. Tyttäreni vuositulot ovat yli 70 000 euroa ja aika monen n. 30-vuotiaan miehen on hankala heittää paremmaksi. Sitä tyttäreni kuitenkin halusi ja ihmeekseni sopiva löytyikin - ulkomailta. En pakota ketään hyväksymään "vässykkää", mutta totean, että poikani ei ole naisen kanssa tämän intiimialueen vaan kumppanuuden vuoksi. Tasa-arvokysymyksenä pidän sitä siksi, että mieheltä edelleen odotetaan enemmän kuin naiselta, joissain asioissa. Ja naiset jostain syystä kieltäytyvät ymmärtämästä, että se ei ole tasa-arvoista. Itse olen saanut olla kotiäiti tai ehkä mielestäsi vässykkänainen ja olen kiitollinen siitä urasuuntautuneelle miehelleni. Perheessäni tämä vässykkyys on valitettavasti periytynyt "väärälle" sukupuolelle. Miehen kunnianhimo taas tyttärellemme.

Miehelleni ei ole ollut ongelma, etten käy töissä, mutta useimmille naisille on ongelma, että mies ei käy töissä. Mielestäni se on epätasa-arvoista.

Joopa joo tottakai olet vielä kotiäitikin suoraan sieltä Red pill -jenkkipropagandasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toit tärkeän tasa-arvokysymyksen esille. Olen miettinyt samaa poikani kohdalla. Hän on hyvännäköinen, pitkä, hoikka, liikunnallinen ja korkeakoulutettu nuorimies. Mutta työtön ja jollain tapaa osaamaton hakemaan töitä. Hän leipoo, laittaa ruokaa ja on kiltti ja viihtyy kotonakin. (ei enää äidin helmoissa) Ei ole kiinnostunut pettämishommista. Tyttöystävä oli, mutta lähti, kun pojaltani puuttuu kunnianhimo. Samanlainen nainen vietäisiin oikeasti käsistä ja löytäisi paremman puolison heti, pojalleni maailma ei ole yhtä suopea. Tyttäreni puolestaan on uraohjus ja kolmekymppiseksi päästyään on päässyt lähes niin pitkälle kuin voi. Saavuttaa toki loputkin. Kumppanin löytyminen oli vaikeaa, koska tytär halusi korkeakoulutetun miehen, jolla vähintään yhtä hyvä tulotaso kuin itsellä. Lopulta sekin onnistui, mutta pohdin sitä miksi naiset ovat vaateliaampia kumppanin suhteen ja mitä tasa-arvoa se edes on?

Ensinnäkään et ole mikään huolestunut äiti, vasn ihan ap. Toiseksi, kerroppa millä tavalla tuo on tasa- arvokysymys? Pitääkö laatia joku laki, joka pakottaa naiset valitsemasn kumppani, jota he eivöt halua, jotta vässykkämiehet saavat naisen(pllua)? Millä tavalla tuo on naisten tasa- arvon mukaista? Vai onko nämä tasa- arvokysymyksiä vain silloin, kun miehen etu on kyseessä?

Olen ihan oikea äiti, vaikkei se ehkä sovi maailmankuvaasi. Miehet hyväksyvät mielellään "vässykkänaisen", jos heillä on siihen varaa. Tyttäreni vuositulot ovat yli 70 000 euroa ja aika monen n. 30-vuotiaan miehen on hankala heittää paremmaksi. Sitä tyttäreni kuitenkin halusi ja ihmeekseni sopiva löytyikin - ulkomailta. En pakota ketään hyväksymään "vässykkää", mutta totean, että poikani ei ole naisen kanssa tämän intiimialueen vaan kumppanuuden vuoksi. Tasa-arvokysymyksenä pidän sitä siksi, että mieheltä edelleen odotetaan enemmän kuin naiselta, joissain asioissa. Ja naiset jostain syystä kieltäytyvät ymmärtämästä, että se ei ole tasa-arvoista. Itse olen saanut olla kotiäiti tai ehkä mielestäsi vässykkänainen ja olen kiitollinen siitä urasuuntautuneelle miehelleni. Perheessäni tämä vässykkyys on valitettavasti periytynyt "väärälle" sukupuolelle. Miehen kunnianhimo taas tyttärellemme.

Miehelleni ei ole ollut ongelma, etten käy töissä, mutta useimmille naisille on ongelma, että mies ei käy töissä. Mielestäni se on epätasa-arvoista.

Kuka odottaa mitä ja keltä? Miltä tuntuu olla uniikki lumihiutale eli kotirouva? Teitä ei ole montaa. Syrjäytyneitä vässykkämiehiä on sen sijaan pilvin pimein.

No onhan tää vähän tylsää näin korona-aikana ollut, kun kaikki harrastuspaikat on olleet kiinni. En ole ihan niin uniikki maassa, jossa asumme. Täällä kotirouvuus on normaalia. (Hollanti)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No miehet, lakatkaa kelpuuttamasta työttömiä naisia parisuhteeseen. Problem solved. 

sama kuin sanoisi että alkakaa te naiset tekemään enemmän rikoksia, tai toivottavasti suomalaiset tekisivät yhtä paljon seksuaalirikoksia, niin maahan olisi helpompi ottaa lisää ulkomaalaisia.

Se että ihmisen työllisyys ratkaisee parisuhteen menestyksen on jotain muuta kuin rakkautta. Se ei toisaalta ole salaisuus että miehen viehättävyys nousee jos nainen saa kuulla tämän olevan varakas. Minä valitsen kumppanin luonteen ja samojen arvojen perusteella, ja jos on työtön, mutta pitää itsenäistä toimeentuloa arvossaan, niin ei ole mitään ongelmaa.

Enkä tarkoita etteikö taloudella ole merkitystä, mutta naisille sillä on huomattavasti suurempi merkitys mitä miehille. Suhteessa sama jatkuu kulissien muodossa.

Ongelma on siinä että on suuri joukko naisia joilla ei ole harmainta aavistusta mitä he ovat, vaan he elävät sille mitä lehdissä ja somessa heidän halutaan olla. Kilpaillaan somessa kenen lapsella on parhaat eväät ja kenen lauantai näyttää fiineimmältä. Eikä se ole näiden naisten syy vaan median ja yhteiskunnan luoma kuva mitä pitäisi olla, sitten ollaan.

Se nyt on tosiasia, että parisuhteessa naiselle jää isompi osa kotitöistä. Moni nuori nainen on nähnyt sen lapsuudenkodissaan. On aivan aiheellista olla huolissaan siitä, että itselle jää töissä käynti, isompi osa kulujen maksusta ja lähes kaikki kotityöt. On täysi mahdottomuus edes kuvitella lasta tuollaiseen parisuhteeseen. Toista vielä, että naiselle riski on iso ja todellinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toit tärkeän tasa-arvokysymyksen esille. Olen miettinyt samaa poikani kohdalla. Hän on hyvännäköinen, pitkä, hoikka, liikunnallinen ja korkeakoulutettu nuorimies. Mutta työtön ja jollain tapaa osaamaton hakemaan töitä. Hän leipoo, laittaa ruokaa ja on kiltti ja viihtyy kotonakin. (ei enää äidin helmoissa) Ei ole kiinnostunut pettämishommista. Tyttöystävä oli, mutta lähti, kun pojaltani puuttuu kunnianhimo. Samanlainen nainen vietäisiin oikeasti käsistä ja löytäisi paremman puolison heti, pojalleni maailma ei ole yhtä suopea. Tyttäreni puolestaan on uraohjus ja kolmekymppiseksi päästyään on päässyt lähes niin pitkälle kuin voi. Saavuttaa toki loputkin. Kumppanin löytyminen oli vaikeaa, koska tytär halusi korkeakoulutetun miehen, jolla vähintään yhtä hyvä tulotaso kuin itsellä. Lopulta sekin onnistui, mutta pohdin sitä miksi naiset ovat vaateliaampia kumppanin suhteen ja mitä tasa-arvoa se edes on?

Ensinnäkään et ole mikään huolestunut äiti, vasn ihan ap. Toiseksi, kerroppa millä tavalla tuo on tasa- arvokysymys? Pitääkö laatia joku laki, joka pakottaa naiset valitsemasn kumppani, jota he eivöt halua, jotta vässykkämiehet saavat naisen(pllua)? Millä tavalla tuo on naisten tasa- arvon mukaista? Vai onko nämä tasa- arvokysymyksiä vain silloin, kun miehen etu on kyseessä?

Ihan kiinnostuksesta kysyn, miksi kirjoituksrni herättää noin monessa kiukkua, harmia tai mielipahaa. Pohdin oikeasti sitä, että miten mies voi sietää, että nainen ei käy töissä, mutta nainen ei voi sietää tätä miehessä. Ja miksi naiset vastivat kiihkeästi, että heihin kohdistuvat sukupuoliodotukset hylättäisiin, mutta samalla kieltäytyvät yhtä kiihkeästi hyväksymästä, että myös miehiin kohdistuvat sukupuoliodotukset pitäisi jättää historiaan. Olen oikeasti komean "vässykän" äiti ja kuten jo aiemmin kerroin olen itse "vässykkä-äiti".

Ehkä miehet ovat vain tyhmiä? Tai epätoivoisia? Tai molempia? Miesten pitäisi ottaa mallia naisista, sen sijaan että kelpuuttavat kumppaniksi ihan mitä tahansa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toit tärkeän tasa-arvokysymyksen esille. Olen miettinyt samaa poikani kohdalla. Hän on hyvännäköinen, pitkä, hoikka, liikunnallinen ja korkeakoulutettu nuorimies. Mutta työtön ja jollain tapaa osaamaton hakemaan töitä. Hän leipoo, laittaa ruokaa ja on kiltti ja viihtyy kotonakin. (ei enää äidin helmoissa) Ei ole kiinnostunut pettämishommista. Tyttöystävä oli, mutta lähti, kun pojaltani puuttuu kunnianhimo. Samanlainen nainen vietäisiin oikeasti käsistä ja löytäisi paremman puolison heti, pojalleni maailma ei ole yhtä suopea. Tyttäreni puolestaan on uraohjus ja kolmekymppiseksi päästyään on päässyt lähes niin pitkälle kuin voi. Saavuttaa toki loputkin. Kumppanin löytyminen oli vaikeaa, koska tytär halusi korkeakoulutetun miehen, jolla vähintään yhtä hyvä tulotaso kuin itsellä. Lopulta sekin onnistui, mutta pohdin sitä miksi naiset ovat vaateliaampia kumppanin suhteen ja mitä tasa-arvoa se edes on?

Ensinnäkään et ole mikään huolestunut äiti, vasn ihan ap. Toiseksi, kerroppa millä tavalla tuo on tasa- arvokysymys? Pitääkö laatia joku laki, joka pakottaa naiset valitsemasn kumppani, jota he eivöt halua, jotta vässykkämiehet saavat naisen(pllua)? Millä tavalla tuo on naisten tasa- arvon mukaista? Vai onko nämä tasa- arvokysymyksiä vain silloin, kun miehen etu on kyseessä?

Ihan kiinnostuksesta kysyn, miksi kirjoituksrni herättää noin monessa kiukkua, harmia tai mielipahaa. Pohdin oikeasti sitä, että miten mies voi sietää, että nainen ei käy töissä, mutta nainen ei voi sietää tätä miehessä. Ja miksi naiset vastivat kiihkeästi, että heihin kohdistuvat sukupuoliodotukset hylättäisiin, mutta samalla kieltäytyvät yhtä kiihkeästi hyväksymästä, että myös miehiin kohdistuvat sukupuoliodotukset pitäisi jättää historiaan. Olen oikeasti komean "vässykän" äiti ja kuten jo aiemmin kerroin olen itse "vässykkä-äiti".

On turha lähteä härkkimään sitä, millä perusteilla ihminen kumppanin valitsee. Ei sitä pysty millään muuttamaan niin kauan, kuin jokainen tämän valinnan tekee ihan omista lähtökohdistaan, niin kuin varmasti kaikki haluamme käyvän. Parin löytäminen voi olla vaikeaa ja tuntua epäreilulta, mutta se on ihmissuhteiden luonne. Ne ovat vapaan kanssakäymisen aluetta.  Turha siitä on kiukutella.

Vierailija kirjoitti:

Nainen hoitaa lapset.Ukko kustantaa elämisen,kun äiti hoitaa ne lapset KOTONA!

Entä ne seuraavat 30 vuotta, kun lapset ovat muuttaneet pois kotoa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toit tärkeän tasa-arvokysymyksen esille. Olen miettinyt samaa poikani kohdalla. Hän on hyvännäköinen, pitkä, hoikka, liikunnallinen ja korkeakoulutettu nuorimies. Mutta työtön ja jollain tapaa osaamaton hakemaan töitä. Hän leipoo, laittaa ruokaa ja on kiltti ja viihtyy kotonakin. (ei enää äidin helmoissa) Ei ole kiinnostunut pettämishommista. Tyttöystävä oli, mutta lähti, kun pojaltani puuttuu kunnianhimo. Samanlainen nainen vietäisiin oikeasti käsistä ja löytäisi paremman puolison heti, pojalleni maailma ei ole yhtä suopea. Tyttäreni puolestaan on uraohjus ja kolmekymppiseksi päästyään on päässyt lähes niin pitkälle kuin voi. Saavuttaa toki loputkin. Kumppanin löytyminen oli vaikeaa, koska tytär halusi korkeakoulutetun miehen, jolla vähintään yhtä hyvä tulotaso kuin itsellä. Lopulta sekin onnistui, mutta pohdin sitä miksi naiset ovat vaateliaampia kumppanin suhteen ja mitä tasa-arvoa se edes on?

Ensinnäkään et ole mikään huolestunut äiti, vasn ihan ap. Toiseksi, kerroppa millä tavalla tuo on tasa- arvokysymys? Pitääkö laatia joku laki, joka pakottaa naiset valitsemasn kumppani, jota he eivöt halua, jotta vässykkämiehet saavat naisen(pllua)? Millä tavalla tuo on naisten tasa- arvon mukaista? Vai onko nämä tasa- arvokysymyksiä vain silloin, kun miehen etu on kyseessä?

Olen ihan oikea äiti, vaikkei se ehkä sovi maailmankuvaasi. Miehet hyväksyvät mielellään "vässykkänaisen", jos heillä on siihen varaa. Tyttäreni vuositulot ovat yli 70 000 euroa ja aika monen n. 30-vuotiaan miehen on hankala heittää paremmaksi. Sitä tyttäreni kuitenkin halusi ja ihmeekseni sopiva löytyikin - ulkomailta. En pakota ketään hyväksymään "vässykkää", mutta totean, että poikani ei ole naisen kanssa tämän intiimialueen vaan kumppanuuden vuoksi. Tasa-arvokysymyksenä pidän sitä siksi, että mieheltä edelleen odotetaan enemmän kuin naiselta, joissain asioissa. Ja naiset jostain syystä kieltäytyvät ymmärtämästä, että se ei ole tasa-arvoista. Itse olen saanut olla kotiäiti tai ehkä mielestäsi vässykkänainen ja olen kiitollinen siitä urasuuntautuneelle miehelleni. Perheessäni tämä vässykkyys on valitettavasti periytynyt "väärälle" sukupuolelle. Miehen kunnianhimo taas tyttärellemme.

Miehelleni ei ole ollut ongelma, etten käy töissä, mutta useimmille naisille on ongelma, että mies ei käy töissä. Mielestäni se on epätasa-arvoista.

Kuka odottaa mitä ja keltä? Miltä tuntuu olla uniikki lumihiutale eli kotirouva? Teitä ei ole montaa. Syrjäytyneitä vässykkämiehiä on sen sijaan pilvin pimein.

No onhan tää vähän tylsää näin korona-aikana ollut, kun kaikki harrastuspaikat on olleet kiinni. En ole ihan niin uniikki maassa, jossa asumme. Täällä kotirouvuus on normaalia. (Hollanti)

Jaahas nyt satusetä huomasi että tulikin suollettua propagandaa suoraan sieltä jenkkikanavilta joten homma siirrettiin Hollantiin. Ja nyt meidän pitäisi sitten keskustella miksi hollantilaisetkaan naiset ei halua ryhtyä kotiorjiksi vaikka siellä se on ihan perinne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No miehet, lakatkaa kelpuuttamasta työttömiä naisia parisuhteeseen. Problem solved. 

sama kuin sanoisi että alkakaa te naiset tekemään enemmän rikoksia, tai toivottavasti suomalaiset tekisivät yhtä paljon seksuaalirikoksia, niin maahan olisi helpompi ottaa lisää ulkomaalaisia.

Se että ihmisen työllisyys ratkaisee parisuhteen menestyksen on jotain muuta kuin rakkautta. Se ei toisaalta ole salaisuus että miehen viehättävyys nousee jos nainen saa kuulla tämän olevan varakas. Minä valitsen kumppanin luonteen ja samojen arvojen perusteella, ja jos on työtön, mutta pitää itsenäistä toimeentuloa arvossaan, niin ei ole mitään ongelmaa.

Enkä tarkoita etteikö taloudella ole merkitystä, mutta naisille sillä on huomattavasti suurempi merkitys mitä miehille. Suhteessa sama jatkuu kulissien muodossa.

Ongelma on siinä että on suuri joukko naisia joilla ei ole harmainta aavistusta mitä he ovat, vaan he elävät sille mitä lehdissä ja somessa heidän halutaan olla. Kilpaillaan somessa kenen lapsella on parhaat eväät ja kenen lauantai näyttää fiineimmältä. Eikä se ole näiden naisten syy vaan median ja yhteiskunnan luoma kuva mitä pitäisi olla, sitten ollaan.

Sieltä huutelee sitten miessukupuolen edustaja, jonka elämä pyörii statusautojen, statusveneiden ja statuskellojen ympärillä. Tiesitkö että sinun sukupuoltasi varten on olemassa osasto, joka suunnittelee millaisia reikiä ferrarin konepellin alle porataan että se jyrisee niin että kuulostaa kalliilta :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toit tärkeän tasa-arvokysymyksen esille. Olen miettinyt samaa poikani kohdalla. Hän on hyvännäköinen, pitkä, hoikka, liikunnallinen ja korkeakoulutettu nuorimies. Mutta työtön ja jollain tapaa osaamaton hakemaan töitä. Hän leipoo, laittaa ruokaa ja on kiltti ja viihtyy kotonakin. (ei enää äidin helmoissa) Ei ole kiinnostunut pettämishommista. Tyttöystävä oli, mutta lähti, kun pojaltani puuttuu kunnianhimo. Samanlainen nainen vietäisiin oikeasti käsistä ja löytäisi paremman puolison heti, pojalleni maailma ei ole yhtä suopea. Tyttäreni puolestaan on uraohjus ja kolmekymppiseksi päästyään on päässyt lähes niin pitkälle kuin voi. Saavuttaa toki loputkin. Kumppanin löytyminen oli vaikeaa, koska tytär halusi korkeakoulutetun miehen, jolla vähintään yhtä hyvä tulotaso kuin itsellä. Lopulta sekin onnistui, mutta pohdin sitä miksi naiset ovat vaateliaampia kumppanin suhteen ja mitä tasa-arvoa se edes on?

Ensinnäkään et ole mikään huolestunut äiti, vasn ihan ap. Toiseksi, kerroppa millä tavalla tuo on tasa- arvokysymys? Pitääkö laatia joku laki, joka pakottaa naiset valitsemasn kumppani, jota he eivöt halua, jotta vässykkämiehet saavat naisen(pllua)? Millä tavalla tuo on naisten tasa- arvon mukaista? Vai onko nämä tasa- arvokysymyksiä vain silloin, kun miehen etu on kyseessä?

Olen ihan oikea äiti, vaikkei se ehkä sovi maailmankuvaasi. Miehet hyväksyvät mielellään "vässykkänaisen", jos heillä on siihen varaa. Tyttäreni vuositulot ovat yli 70 000 euroa ja aika monen n. 30-vuotiaan miehen on hankala heittää paremmaksi. Sitä tyttäreni kuitenkin halusi ja ihmeekseni sopiva löytyikin - ulkomailta. En pakota ketään hyväksymään "vässykkää", mutta totean, että poikani ei ole naisen kanssa tämän intiimialueen vaan kumppanuuden vuoksi. Tasa-arvokysymyksenä pidän sitä siksi, että mieheltä edelleen odotetaan enemmän kuin naiselta, joissain asioissa. Ja naiset jostain syystä kieltäytyvät ymmärtämästä, että se ei ole tasa-arvoista. Itse olen saanut olla kotiäiti tai ehkä mielestäsi vässykkänainen ja olen kiitollinen siitä urasuuntautuneelle miehelleni. Perheessäni tämä vässykkyys on valitettavasti periytynyt "väärälle" sukupuolelle. Miehen kunnianhimo taas tyttärellemme.

Miehelleni ei ole ollut ongelma, etten käy töissä, mutta useimmille naisille on ongelma, että mies ei käy töissä. Mielestäni se on epätasa-arvoista.

Joopa joo tottakai olet vielä kotiäitikin suoraan sieltä Red pill -jenkkipropagandasta.

Kotirouvia on Euroopassakin. Ei tarvitse kauemmas lähteä. Eikä kukaan ole kertonut miksi pohdintani aiheuttaa noin paljon raivoa/ärtymystä. En aidosti ymmärrä, miksi naiset tulevat hyväksytyksi kotirouvina, mutta miehet eivät kotiherroina. Te pidätte yllä miehen sukupuoliroolia vaikka haluatte eroon naisen roolista. Se on mielestäni ristiriitaista ja epäreilua ja sitä olisi hyvä edes hieman kyseenalaistaa - käsitystään ei ole pakko muuttaa, mutta miksi ajattelette että miehen esim. Pitää ansaita enemmän? Entä jos mies hoitaisi lapset kotona? Kävisikö se?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toit tärkeän tasa-arvokysymyksen esille. Olen miettinyt samaa poikani kohdalla. Hän on hyvännäköinen, pitkä, hoikka, liikunnallinen ja korkeakoulutettu nuorimies. Mutta työtön ja jollain tapaa osaamaton hakemaan töitä. Hän leipoo, laittaa ruokaa ja on kiltti ja viihtyy kotonakin. (ei enää äidin helmoissa) Ei ole kiinnostunut pettämishommista. Tyttöystävä oli, mutta lähti, kun pojaltani puuttuu kunnianhimo. Samanlainen nainen vietäisiin oikeasti käsistä ja löytäisi paremman puolison heti, pojalleni maailma ei ole yhtä suopea. Tyttäreni puolestaan on uraohjus ja kolmekymppiseksi päästyään on päässyt lähes niin pitkälle kuin voi. Saavuttaa toki loputkin. Kumppanin löytyminen oli vaikeaa, koska tytär halusi korkeakoulutetun miehen, jolla vähintään yhtä hyvä tulotaso kuin itsellä. Lopulta sekin onnistui, mutta pohdin sitä miksi naiset ovat vaateliaampia kumppanin suhteen ja mitä tasa-arvoa se edes on?

Ensinnäkään et ole mikään huolestunut äiti, vasn ihan ap. Toiseksi, kerroppa millä tavalla tuo on tasa- arvokysymys? Pitääkö laatia joku laki, joka pakottaa naiset valitsemasn kumppani, jota he eivöt halua, jotta vässykkämiehet saavat naisen(pllua)? Millä tavalla tuo on naisten tasa- arvon mukaista? Vai onko nämä tasa- arvokysymyksiä vain silloin, kun miehen etu on kyseessä?

Olen ihan oikea äiti, vaikkei se ehkä sovi maailmankuvaasi. Miehet hyväksyvät mielellään "vässykkänaisen", jos heillä on siihen varaa. Tyttäreni vuositulot ovat yli 70 000 euroa ja aika monen n. 30-vuotiaan miehen on hankala heittää paremmaksi. Sitä tyttäreni kuitenkin halusi ja ihmeekseni sopiva löytyikin - ulkomailta. En pakota ketään hyväksymään "vässykkää", mutta totean, että poikani ei ole naisen kanssa tämän intiimialueen vaan kumppanuuden vuoksi. Tasa-arvokysymyksenä pidän sitä siksi, että mieheltä edelleen odotetaan enemmän kuin naiselta, joissain asioissa. Ja naiset jostain syystä kieltäytyvät ymmärtämästä, että se ei ole tasa-arvoista. Itse olen saanut olla kotiäiti tai ehkä mielestäsi vässykkänainen ja olen kiitollinen siitä urasuuntautuneelle miehelleni. Perheessäni tämä vässykkyys on valitettavasti periytynyt "väärälle" sukupuolelle. Miehen kunnianhimo taas tyttärellemme.

Miehelleni ei ole ollut ongelma, etten käy töissä, mutta useimmille naisille on ongelma, että mies ei käy töissä. Mielestäni se on epätasa-arvoista.

Kuka odottaa mitä ja keltä? Miltä tuntuu olla uniikki lumihiutale eli kotirouva? Teitä ei ole montaa. Syrjäytyneitä vässykkämiehiä on sen sijaan pilvin pimein.

No onhan tää vähän tylsää näin korona-aikana ollut, kun kaikki harrastuspaikat on olleet kiinni. En ole ihan niin uniikki maassa, jossa asumme. Täällä kotirouvuus on normaalia. (Hollanti)

Jaahas nyt satusetä huomasi että tulikin suollettua propagandaa suoraan sieltä jenkkikanavilta joten homma siirrettiin Hollantiin. Ja nyt meidän pitäisi sitten keskustella miksi hollantilaisetkaan naiset ei halua ryhtyä kotiorjiksi vaikka siellä se on ihan perinne.

Kerrohan nyt miksi viestini suututtaa sinua?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toit tärkeän tasa-arvokysymyksen esille. Olen miettinyt samaa poikani kohdalla. Hän on hyvännäköinen, pitkä, hoikka, liikunnallinen ja korkeakoulutettu nuorimies. Mutta työtön ja jollain tapaa osaamaton hakemaan töitä. Hän leipoo, laittaa ruokaa ja on kiltti ja viihtyy kotonakin. (ei enää äidin helmoissa) Ei ole kiinnostunut pettämishommista. Tyttöystävä oli, mutta lähti, kun pojaltani puuttuu kunnianhimo. Samanlainen nainen vietäisiin oikeasti käsistä ja löytäisi paremman puolison heti, pojalleni maailma ei ole yhtä suopea. Tyttäreni puolestaan on uraohjus ja kolmekymppiseksi päästyään on päässyt lähes niin pitkälle kuin voi. Saavuttaa toki loputkin. Kumppanin löytyminen oli vaikeaa, koska tytär halusi korkeakoulutetun miehen, jolla vähintään yhtä hyvä tulotaso kuin itsellä. Lopulta sekin onnistui, mutta pohdin sitä miksi naiset ovat vaateliaampia kumppanin suhteen ja mitä tasa-arvoa se edes on?

Ensinnäkään et ole mikään huolestunut äiti, vasn ihan ap. Toiseksi, kerroppa millä tavalla tuo on tasa- arvokysymys? Pitääkö laatia joku laki, joka pakottaa naiset valitsemasn kumppani, jota he eivöt halua, jotta vässykkämiehet saavat naisen(pllua)? Millä tavalla tuo on naisten tasa- arvon mukaista? Vai onko nämä tasa- arvokysymyksiä vain silloin, kun miehen etu on kyseessä?

Olen ihan oikea äiti, vaikkei se ehkä sovi maailmankuvaasi. Miehet hyväksyvät mielellään "vässykkänaisen", jos heillä on siihen varaa. Tyttäreni vuositulot ovat yli 70 000 euroa ja aika monen n. 30-vuotiaan miehen on hankala heittää paremmaksi. Sitä tyttäreni kuitenkin halusi ja ihmeekseni sopiva löytyikin - ulkomailta. En pakota ketään hyväksymään "vässykkää", mutta totean, että poikani ei ole naisen kanssa tämän intiimialueen vaan kumppanuuden vuoksi. Tasa-arvokysymyksenä pidän sitä siksi, että mieheltä edelleen odotetaan enemmän kuin naiselta, joissain asioissa. Ja naiset jostain syystä kieltäytyvät ymmärtämästä, että se ei ole tasa-arvoista. Itse olen saanut olla kotiäiti tai ehkä mielestäsi vässykkänainen ja olen kiitollinen siitä urasuuntautuneelle miehelleni. Perheessäni tämä vässykkyys on valitettavasti periytynyt "väärälle" sukupuolelle. Miehen kunnianhimo taas tyttärellemme.

Miehelleni ei ole ollut ongelma, etten käy töissä, mutta useimmille naisille on ongelma, että mies ei käy töissä. Mielestäni se on epätasa-arvoista.

Joopa joo tottakai olet vielä kotiäitikin suoraan sieltä Red pill -jenkkipropagandasta.

Kotirouvia on Euroopassakin. Ei tarvitse kauemmas lähteä. Eikä kukaan ole kertonut miksi pohdintani aiheuttaa noin paljon raivoa/ärtymystä. En aidosti ymmärrä, miksi naiset tulevat hyväksytyksi kotirouvina, mutta miehet eivät kotiherroina. Te pidätte yllä miehen sukupuoliroolia vaikka haluatte eroon naisen roolista. Se on mielestäni ristiriitaista ja epäreilua ja sitä olisi hyvä edes hieman kyseenalaistaa - käsitystään ei ole pakko muuttaa, mutta miksi ajattelette että miehen esim. Pitää ansaita enemmän? Entä jos mies hoitaisi lapset kotona? Kävisikö se?

Jollekin on tärkeää että mies ansaitse enemmän. JOillekin on tärkeää, että mies hoitaa lapsiaan. Molemmat ovat useimpien naisten mielestä varmaankin ihan hyviä juttuja - miksipä eivät olisi. Ei tämä ole mikään joko-tai -ilmiö.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toit tärkeän tasa-arvokysymyksen esille. Olen miettinyt samaa poikani kohdalla. Hän on hyvännäköinen, pitkä, hoikka, liikunnallinen ja korkeakoulutettu nuorimies. Mutta työtön ja jollain tapaa osaamaton hakemaan töitä. Hän leipoo, laittaa ruokaa ja on kiltti ja viihtyy kotonakin. (ei enää äidin helmoissa) Ei ole kiinnostunut pettämishommista. Tyttöystävä oli, mutta lähti, kun pojaltani puuttuu kunnianhimo. Samanlainen nainen vietäisiin oikeasti käsistä ja löytäisi paremman puolison heti, pojalleni maailma ei ole yhtä suopea. Tyttäreni puolestaan on uraohjus ja kolmekymppiseksi päästyään on päässyt lähes niin pitkälle kuin voi. Saavuttaa toki loputkin. Kumppanin löytyminen oli vaikeaa, koska tytär halusi korkeakoulutetun miehen, jolla vähintään yhtä hyvä tulotaso kuin itsellä. Lopulta sekin onnistui, mutta pohdin sitä miksi naiset ovat vaateliaampia kumppanin suhteen ja mitä tasa-arvoa se edes on?

Ensinnäkään et ole mikään huolestunut äiti, vasn ihan ap. Toiseksi, kerroppa millä tavalla tuo on tasa- arvokysymys? Pitääkö laatia joku laki, joka pakottaa naiset valitsemasn kumppani, jota he eivöt halua, jotta vässykkämiehet saavat naisen(pllua)? Millä tavalla tuo on naisten tasa- arvon mukaista? Vai onko nämä tasa- arvokysymyksiä vain silloin, kun miehen etu on kyseessä?

Ihan kiinnostuksesta kysyn, miksi kirjoituksrni herättää noin monessa kiukkua, harmia tai mielipahaa. Pohdin oikeasti sitä, että miten mies voi sietää, että nainen ei käy töissä, mutta nainen ei voi sietää tätä miehessä. Ja miksi naiset vastivat kiihkeästi, että heihin kohdistuvat sukupuoliodotukset hylättäisiin, mutta samalla kieltäytyvät yhtä kiihkeästi hyväksymästä, että myös miehiin kohdistuvat sukupuoliodotukset pitäisi jättää historiaan. Olen oikeasti komean "vässykän" äiti ja kuten jo aiemmin kerroin olen itse "vässykkä-äiti".

On turha lähteä härkkimään sitä, millä perusteilla ihminen kumppanin valitsee. Ei sitä pysty millään muuttamaan niin kauan, kuin jokainen tämän valinnan tekee ihan omista lähtökohdistaan, niin kuin varmasti kaikki haluamme käyvän. Parin löytäminen voi olla vaikeaa ja tuntua epäreilulta, mutta se on ihmissuhteiden luonne. Ne ovat vapaan kanssakäymisen aluetta.  Turha siitä on kiukutella.

En härki. Kysyn, onko mielestänne tasa-arvoista odottaa, että mies ansaitsee enemmön kuin nainen?

Uskokaa nyt että kaikki täyspäiset pariutuvat sellaisen ihmisen kanssa jonka kanssa tykkäävät olla. Sitä sanotaan rakkaudeksi. Jos aletaan joihinkin bisnesliittoihin niin tosiaan mennään ajassa taaksepäin tai noihin kaukomaihin ja järjestettyihin liittoihin. Kuinka sekasin ihmiset ovat? Eikö ihmiset rakasta enää toisiaan?