Lue keskustelun säännöt.
Tuntuu, että lasten hankinta oli sittenkin elämäni suurin virhe
16.06.2014 |
Siltä tuntuu nyt väsyneenä ja uhmaikäisen kiukutteluja kuunnellessa. Toinen on vasta vauva ja valvottaa ihan riittävästi. Mies osallistuu arkeen iltaisin 3 tunnin ajan, lopun aikaa minun pitää jaksaa.
Kaikki sanoo, että ihana kesä sulla edessä ja vauva -aika on niin ihanaa. Mutta kun ei ole. Olen niin yksin kantamassa arkea ja lasten pahaa oloa. En jaksa seurustella vauvan kanssa 24/7 ja kuunnella uhmaikäisen itkua ja huutoa.
Kommentit (102)
Ap, arvostat positiivisia kommentteja? Et osaa ottaa vastaan kritiikkiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="16.06.2014 klo 18:01"]
Adoptio on aina vaihtoehto. Parempi kuin stressaantunut äiti joka pitää lapsia virheenä :/ älä yritä todistella kellekkään voit hyvin päästä ongelmista eroon
-vela 32
[/quote]
Voitaisko sopia, että te fanaattiset velat ette tulisi näihin ketjuihin lainkaan plöräyttelemään näitä "neuvojanne", vaan pysyttelisitte ihan muissa asioissa? Ei oikeasti tarvitse olla mikään älykkö ymmärtääkseen, että tässä tilanteessa ei ole nyt kyse siitä, että ap aikoo antaa ne lapset adoptioon, vaan kyse on siitä, että hän tarvitsee vertaistukea.
[quote author="Vierailija" time="16.06.2014 klo 18:46"]
Ap, arvostat positiivisia kommentteja? Et osaa ottaa vastaan kritiikkiä.
[/quote]
Miten se kritiikki sinun mielestäsi hyödyttäisi ap:ta tai ketään toista vastaavassa tilanteessa olevaa?
[quote author="Vierailija" time="16.06.2014 klo 17:24"]
Meillä vaimo lähti heti töihin ja jäin uhmaikäisen ja 1kk vauvan kanssa kotiin. Ei minulla ollut mitään ongelmia.
Päivärutiinit ja aikataulu piti hyvin.
Oletkohan ap masentunut tai muuten mieleltäsi terve?
T: 11cm mies
[/quote]
Justhan sä tuolla yhdessä ketjussa valitat, ettet jaksa nauttia lasten kanssa olemisesta tai elämästä muutenkaan juomatta useita oluita päivässä..että tuota..oletkohan masentunut tai muuten mieleltäsi terve?
[quote author="Vierailija" time="16.06.2014 klo 18:49"]
[quote author="Vierailija" time="16.06.2014 klo 18:01"]
Adoptio on aina vaihtoehto. Parempi kuin stressaantunut äiti joka pitää lapsia virheenä :/ älä yritä todistella kellekkään voit hyvin päästä ongelmista eroon
-vela 32
[/quote]
Voitaisko sopia, että te fanaattiset velat ette tulisi näihin ketjuihin lainkaan plöräyttelemään näitä "neuvojanne", vaan pysyttelisitte ihan muissa asioissa? Ei oikeasti tarvitse olla mikään älykkö ymmärtääkseen, että tässä tilanteessa ei ole nyt kyse siitä, että ap aikoo antaa ne lapset adoptioon, vaan kyse on siitä, että hän tarvitsee vertaistukea.
[/quote]
Vertaistuki on usein juuri se asia, mikä mahdollistaa kurjuuden jatkumisen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="16.06.2014 klo 18:57"]
[quote author="Vierailija" time="16.06.2014 klo 18:49"]
[quote author="Vierailija" time="16.06.2014 klo 18:01"]
Adoptio on aina vaihtoehto. Parempi kuin stressaantunut äiti joka pitää lapsia virheenä :/ älä yritä todistella kellekkään voit hyvin päästä ongelmista eroon
-vela 32
[/quote]
Voitaisko sopia, että te fanaattiset velat ette tulisi näihin ketjuihin lainkaan plöräyttelemään näitä "neuvojanne", vaan pysyttelisitte ihan muissa asioissa? Ei oikeasti tarvitse olla mikään älykkö ymmärtääkseen, että tässä tilanteessa ei ole nyt kyse siitä, että ap aikoo antaa ne lapset adoptioon, vaan kyse on siitä, että hän tarvitsee vertaistukea.
[/quote]
Vertaistuki on usein juuri se asia, mikä mahdollistaa kurjuuden jatkumisen.
[/quote]
Älä jaksa lässyttää, kun et mistään mitään tiedä. Elämässä on helpompia ja vaikeampia jaksoja, ja yleensä ihmiset jaksavat luovuttamatta ne vaikeatkin jaksot läpi. Kun saa niihin vertaistukea, pääsee purkamaan omia tuntemuksiaan ja samalla huomaa, ettei olekaan ainoa, joka näitä tuntemuksia käy läpi.
Tuo adoptioehdotus on vähän sama kuin joku ehdottaisi sinulle lomamatkaa kuuhun.
Kannattaa miettiä lastentekoa myös siltä kantilta, mitä tekee, jos tulee ero. Jälkiviisaana neuvoisin kaikkia naisia ja tyttöjä tekemään lapset yksin.
T:erohelvetin ja huoltajuusriidan kokenut
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="16.06.2014 klo 19:06"]
Kannattaa miettiä lastentekoa myös siltä kantilta, mitä tekee, jos tulee ero. Jälkiviisaana neuvoisin kaikkia naisia ja tyttöjä tekemään lapset yksin.
T:erohelvetin ja huoltajuusriidan kokenut
[/quote]
Voi hyvää päivää näitä juttuja taas...
tottakai monen miehen mielest vauva-aika ihanaa, ei kaikki osallistusiihen kovinkaa paljo. Mulla kans vanhempi laps hieman vieläkin uhmaikäne, toine alle kaks vuotias, molemmat tuntuu kiukuttelevan yhtä paljon ja ukko alkanu vaikuttaa nii helvata lapselliselt, et mun hermot ei oikee kestä ja odotan kolmat. Raksstan kyl näit lapsii hirmusesti, mut kun ois ollu viisaampi, eikä olis hankkinu yhtää, vaikkei nää oo tullu mitenkää helpolla. Mut kai tää täst viä paremmaks muuttuu ku lapset o isompii. Ei meillä kans nuoremman kohdal paljo äijäst apuu ollu, ihmetteli vaan ku mun hermot oli nii pinnas. Enkä jaks uskoo et asia muuttuu nyt tulevankaan vauvan kohdal. Syöttine, nukuttamine, yölliset heräämiset, vaipan vaihdot jne. on näköjää äidin hommii
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="16.06.2014 klo 18:01"]Adoptio on aina vaihtoehto. Parempi kuin stressaantunut äiti joka pitää lapsia virheenä :/ älä yritä todistella kellekkään voit hyvin päästä ongelmista eroon
-vela 32
[/quote]
No, sori vaan, mutta sun ehkä kannattaa tosiaan pysyä velana ton kommentin jälkeen. Et tiedä lapsiperheen elämästä ja ongelmista mitään
Ap
[quote author="Vierailija" time="16.06.2014 klo 19:03"]
Elämässä on helpompia ja vaikeampia jaksoja, ja yleensä ihmiset jaksavat luovuttamatta ne vaikeatkin jaksot läpi.
[/quote]
En tiedä, millaisia ihmisiä sinä tai aloittaja olette, mutta jos minä kirjoittaisin foorumille epäileväni, että lasten hankkiminen oli elämäni suurin virhe, niin minä myös tarkoittaisin sitä. Jotenkin pöyristyttävä ajatus, että joku sanoisi lapsistaan jotakin tuollaista vain siksi, että sattuu olemaan rankka viikko takana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="16.06.2014 klo 18:43"]
[quote author="Vierailija" time="16.06.2014 klo 17:36"]
Arvasinkin, että jonkun mielestä ei kahden lapsen äidit saa olla väsyneitä. Aina pitäisi olla suurperheen äiti, että saa tuntea väsymystä. Olen mieleltäni terve, mutta vain väsynyt, kiitos vaan.
Mutta oikeammin, kiitos niille, jotka sanoivat jotain positiivista. Arvostan sitä kyllä.
Ap
[/quote]
Tsemppiä ap! Itse kärsin edelleenkin järkyttävistä uniongelmista, vaikka lapset jo "isoja" 5v. ja 6v. Vaikeinta oli, kun pienempi oli vauva ja isompi ei vielä selvinnyt hetkeäkään itsekseen. Vauva söi niin, ettei ehtinyt levätä välissä ja isomman kanssakin piti ehtiä leikkimään, ulkoilemaan yms. Lisäksi toki kunnon vaimona yritin saada huushollin pidettyä edes jonkinlaisessa ojennuksessa.... Huoh, onneksi on elettyä elämää. Nyt helpottaa, oikeastaan reilun vuoden on ollut jo helpompaa, lapset leikkii jo itsekseen ja auttelevat kotiaskareissa. Joka asiassa ei tarvitse olla passaamassa. Eli usko vaan, kyllä se helpottaa. Itsellä auttanut paljon se, että on uskaltanut sanoa ääneen, että on rankkaa, ärsyttää ja väsyttää. Saa ollakin, vaikka on vaan kaksi lasta.
[/quote]
Myös minulle kävi niin, että kun jouduin selviämään lähes kokonaan yksin kahden lapsen kanssa, joilla vain vuoden ja 3 kk ikäero, uuvuin aika pahasti. Kestin hampaat irvessä, puunasin ja kokkasin ja ajattelin että jossain vaiheessa helpottaa, kunhan vaan jaksan.
Helpottikin, kun lapset olivat 3- ja 4-vuotiaita, mutta sadat valvotut yöt (keskimmäinen oli erittäin huono nukkuja ja vanhempi ei nukkunut 1-vuotiaasta lähtien päiväunia kuin 15 min pätkissä) olivat aiheuttaneet minulle kroonisen unettomuuden. Lisäksi vanhempi lapsista oli/ on tempperamentiltaan hyvin vaativa tyyppi (nykyään onneksi paljon helpompi).
Nyt nuo lapset ovat 13- ja 14-vuotiaita ja kärsin yhä vaikeasta unettomuudesta ja mielikuvat lasten kahdesta ensimmäisestä vuodesta ovat aika hatarat. Minulla ei oikeastaan ollut minkäänlaisia turvaverkkoja eikä mieskään ollut työnsä ja harrastustensa vuoksi juurikaan paikalla.
On aika järkyttävää, että joku tulee tänne sanomaan että äidin uupumus johtuu siitä että hän ei sovi äidiksi.
No en ehkä tosiaan ihan adoptiota tässä vaiheessa harkitse, voihan tuolla aviomiehelläkin olla siihen jotain sanottavaa... Se tässä tosiaan uuvuttaa, että yrittää ihan kaikkensa että saisi molemmat lapset hoidettua mahdollisimman hyvin ja koittaa pitää kotikin jossain kunnossa ja joskus vaan tuntuu siltä, että olisi helpompi omma ilman. Vaikka tottahan mä näitä suloisia otuksia rakastan yli kaiken.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, toi on se raskain ja haastavin kombinaatio: uhmaikäinen ja huonosti nukkuva vauva. Moni suurperheellinenkin sanoo, että vaikein vaihe oli se, kun oli kaksi pientä lasta.
Kyllä se siitä!
[quote author="Vierailija" time="16.06.2014 klo 17:24"]
Meillä vaimo lähti heti töihin ja jäin uhmaikäisen ja 1kk vauvan kanssa kotiin. Ei minulla ollut mitään ongelmia.
Päivärutiinit ja aikataulu piti hyvin.
Oletkohan ap masentunut tai muuten mieleltäsi terve?
T: 11cm mies
[/quote]
Minua aina jaksaa hämmästyttää silloin kun vanhempi, jolla on jo useampi lapsi osaa ajatella asiaa vain omasta perspektiivistään, vain siitä näkökulmasta, että ihmiset olisivat persoonana aina samanlaisia.
Lapset ovat erilaisia, eikö ole ihmeellistä? Minun ensimmäinen on yltiöenerginen ja neljäs on kaikista hitain ja rauhallisin. Siinä on välissä sitten välimuotoja. Jos olisin saanut ensimmäiseksi tuon viimeisen, olisin ollut ällistynyt miten helppoja lapset ovatkaan, en olisi koskaan ollut väsynyt tai masentunut. Nyt kun noita on monta ja tiedän, että lapsi voi olla TODELLA vaativa, niin en tuomitse väsyneitä äitejä yhtään.
Tsemppiä ap, tuo vaihe helpottaa ihan varmasti.
[quote author="Vierailija" time="16.06.2014 klo 17:11"]Kyllä vankilaankin kannattaa mennä, kun sieltä pääsee muutaman vuoden päästä pois?
[/quote]
Äiti on aina äiti.
[quote author="Vierailija" time="16.06.2014 klo 17:10"]http://ylioppilaslehti.fi/2010/12/ilonpilaaja/
Mulla oli kans ap tuo vaihe. Mutta isäni sanoi minulle viisaat sanat: "kyllä se sitten helpottaa, kun lapset ovat aikuisia ja niistä on eri tavalla seuraakin".
:D
[/quote]
tai eri tavalla vaivaa. Pienet lapset ja pienet murheet, isot lapset ja isot murheet.
Tuo vaihe on rasittavin. Tee vain ne hommat jotka on ihan pakko tehdä ja nuku aina kun voit. Mene kotitöiden suhteen siitä mista aita on matalin ja hankkiudu kotoa ulos lasten kanssa aina kun mahdollista. Tosta se alkaa vähitellen helpottamaan. Meillä on 3 lasta, ikäerot 17 kk ja 3v. Nyt nuo on jo 7, 10 ja 12 v ihania ihmisiä, joiden kanssa elämä on kivaa :-)
Olen ollut itse aika samassa tilanteessa, haluaisin yrittää tsempata ap:ta käytännön vinkeillä...
- hyväksy (ainakin nyt tilapäisesti) kotona epäjärjestystä ja sotkua, tee vain kaikkein välttämättömin. Lattianpesu, silitys tai pölyjenpyyhkiminen kyllä odottaa.
- käytä valmisruokia sekä itsellesi että lapselle, kun väsymys on suurin
- kertakäyttövaipat
- lintsaa iltapesuissa. ennen vanhaan saunassa käytiin kerran viikossa ja vieläkin on tuon ajan ihmisiä hengissä ;)
- anna taaperon katsoa telkkaria, kun imetät/hoidat vauvaa
- laita taaperolle kylppärin lattialle pesuvatiin pikkuisen vettä ja tyhjiä kippoja / pulloja - viihtyy kauan. Itse tietenkin olet näkö/kuuloetäisyydellä.
- ulkoile paljon, se virkistää huonostikin nukutun yön jälkeen ja uhmaikäisellä on enemmän virikettä kuin kotona, vauva saa nukkua vaunuissa samalla
- nukkukaa perhepedissä jos se auttaa saamaan pitkäkestoisemmat unet - meillä välillä isä nukkui toisen ja minä toisen lapsen kanssa, näin tuli kaikille kaivattua lepoa kun vauva ei herätellyt taaperoa ja päinvastoin
- järjestä itsellesi vapaahetki niin usein kuin voit, tunti-parikin riittää - lähetä isä ja lapset ulos tai pyydä MLL:n hoitaja / isovanhemmat apuun
- käy perhekerhoissa, vertaistuki teke hyvää ja vanhempi lapsi saa leikkiseuraa
- älä pode huonoa omaatuntoa siitä, että et jaksa nauttia vauva-ajasta - muutkin ikäkaudet ovat ihan yhtä nautittavia
- jos olet todella huolissasi jaksamisestasi, puhu asiasta miehellesi/neuvolassa/lääkärissä ja hae apua
Jaksamista ! t. Kolmen äiti :)
[quote author="Vierailija" time="16.06.2014 klo 17:36"]
Arvasinkin, että jonkun mielestä ei kahden lapsen äidit saa olla väsyneitä. Aina pitäisi olla suurperheen äiti, että saa tuntea väsymystä. Olen mieleltäni terve, mutta vain väsynyt, kiitos vaan.
Mutta oikeammin, kiitos niille, jotka sanoivat jotain positiivista. Arvostan sitä kyllä.
Ap
[/quote]
Tsemppiä ap! Itse kärsin edelleenkin järkyttävistä uniongelmista, vaikka lapset jo "isoja" 5v. ja 6v. Vaikeinta oli, kun pienempi oli vauva ja isompi ei vielä selvinnyt hetkeäkään itsekseen. Vauva söi niin, ettei ehtinyt levätä välissä ja isomman kanssakin piti ehtiä leikkimään, ulkoilemaan yms. Lisäksi toki kunnon vaimona yritin saada huushollin pidettyä edes jonkinlaisessa ojennuksessa.... Huoh, onneksi on elettyä elämää. Nyt helpottaa, oikeastaan reilun vuoden on ollut jo helpompaa, lapset leikkii jo itsekseen ja auttelevat kotiaskareissa. Joka asiassa ei tarvitse olla passaamassa. Eli usko vaan, kyllä se helpottaa. Itsellä auttanut paljon se, että on uskaltanut sanoa ääneen, että on rankkaa, ärsyttää ja väsyttää. Saa ollakin, vaikka on vaan kaksi lasta.