Lue keskustelun säännöt.
Tuntuu, että lasten hankinta oli sittenkin elämäni suurin virhe
16.06.2014 |
Siltä tuntuu nyt väsyneenä ja uhmaikäisen kiukutteluja kuunnellessa. Toinen on vasta vauva ja valvottaa ihan riittävästi. Mies osallistuu arkeen iltaisin 3 tunnin ajan, lopun aikaa minun pitää jaksaa.
Kaikki sanoo, että ihana kesä sulla edessä ja vauva -aika on niin ihanaa. Mutta kun ei ole. Olen niin yksin kantamassa arkea ja lasten pahaa oloa. En jaksa seurustella vauvan kanssa 24/7 ja kuunnella uhmaikäisen itkua ja huutoa.
Kommentit (102)
[quote author="Vierailija" time="17.06.2014 klo 10:08"]
Mutta ehkä joskus näistäkin tulee järkeviä aikuisia,joiden kanssa on kiva viettää aikaa keskustellen.
[/quote]
Ikävä rikkoa kuplasi, mutta järkeviä aikuisia saa keskusteluseuraksi paljon helpomminkin kuin kahlitsemalla itsensä parinkymmenen vuoden hoito- ja kasvatustehtävään. Minusta on ainakin mukavaa, etten tarvitse mitään haaveita, jotka "auttavat jaksamaan" vaan voin nauttia elämästäni joka päivä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tsemppiä ap: lle! Meillä myös kaksi lasta ja alkuvuodet olivat tosi raskaista useista syistä johtuen. Minulla auttoi se, että kun vauva nukkui niin laitoin isommalle lasten elokuvan pyörimään, pientä naposteltavaa kuppiin ja itse nukuin sohvalla lapsen vieressä:) uni auttoi kummasti! ja ulkoilla kannattaa joka päivä. Jostakin syystä tämä runo auttoi minua jaksamaan, koska se sopi niin hyvin silloiseen tilanteeseen:
Äiti on puhki kuin kenkäraja,
tehkää tyynyistä äidille maja!
Äiti on loppu kuin tiskirätti,
antakaa äidille halaus nätti,
hymy ja suukko ja vessarauha,
kasvonaamio, jäätelökauha,
jättäkää huoleti kahvia juomaan,
saatelkaa Nukkumatin huomaan.
(Tittamari Marttinen)
Täällä on sellastakin väkeä (anna adoptioon, kaikista ei ole äidiksi jne kommentit), että jos joku kertoisi, että on huono hetki, asiat kaatuneet päälle ja siksi tuntuu että haluaisi vain hypätä junan alle, niin nämä linkittäsivät vr:n aikatauluja ja vinkkejä hyvistä siltapaikoista.. Sen sijaan että muistuttaisivat hetken filiksen vs todellisten pitkän aikavälin ajatusten erosta. Ne on näitä oman heikon itsetuntonsa pönkittäjiä, pyrkivät paremmuutensa tunteeseen lyttäämällä toista.
Tyypillistä av-palstaa että joku tulee kertomaan ettei saisi olla väsynyt kun on vaan x määrä lapsia ja elämässä niin monet asiat hyvin. Huhhei.
Tsempit ap:lle. Jos vauva on vielä pieni, tämä aika menee ohi yllättävän nopeasti ja varsin suurella todennäköisyydellä elämä helpottaa. Onko miehellä mitään mahdollisuutta viettää perheen kanssa käytettyä aikaa nyt kun vauva pieni? Tai onko sinulla kavereita/sukulaisia joita voisit pyytää avuksi tai ihan vaan seuraksi? Onko kerhoja tms. joihin voisitte mennä? Usein jo kotoa lähteminen antaa vähän hengitystilaa ja avartaa ajatuksia. Tsempit ja jaksamista ap!
Ai aapee vain tykkäsikin valittaa ja kitistä. Luulin, että kyseessä olisi ollut oikeasti nainen, joka tuntee sisimmäsään valinneensa väärin: http://www.dailymail.co.uk/femail/article-2303588/The-mother-says-having-children-biggest-regret-life.html
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="17.06.2014 klo 10:39"]
[quote author="Vierailija" time="17.06.2014 klo 10:08"]
Mutta ehkä joskus näistäkin tulee järkeviä aikuisia,joiden kanssa on kiva viettää aikaa keskustellen.
[/quote]
Ikävä rikkoa kuplasi, mutta järkeviä aikuisia saa keskusteluseuraksi paljon helpomminkin kuin kahlitsemalla itsensä parinkymmenen vuoden hoito- ja kasvatustehtävään. Minusta on ainakin mukavaa, etten tarvitse mitään haaveita, jotka "auttavat jaksamaan" vaan voin nauttia elämästäni joka päivä.
[/quote]
mutta ne eivät ole sinun lapsiasi, jotka (toivottavasti) huolehtivat eduistasi kun olet höperö dementti.
[quote author="Vierailija" time="16.06.2014 klo 23:44"]
No ei pidä valittaa!! Minulla on lapset 6, 4, 2 ja vastasyntynyt. Mies on viikot toisella paikkakunnalla töissä, kotona vain viikonloppuisin. Hoidan arkena YKSIN kodin ja 4 lasta! Hetken he ovat pieniä, itse olemme heidät halunneet! Minua ei kukaan auta. Välillä väsyttää ihan vimmatusti mutta niillä hymyillä ja onnellisilla ilmeillä jaksaa kummasti! Lapset ovat rikkaus!
mutta voihan Se olla että kaikista ei vaan ole äidiksi. Äiti on sellainen virka joka on 24/7 työ aikaa. Minä hyväksyn sen!
[/quote]
Juuri tämmöiset ovat aivan karseita vastauksia! Ei saa valittaa koska minulla, oi minulla, on suurempi taakka kuin sinulla enkä valita vaan iloitsen. Aaaargh.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="17.06.2014 klo 10:56"]
[quote author="Vierailija" time="17.06.2014 klo 10:39"]
[quote author="Vierailija" time="17.06.2014 klo 10:08"]
Mutta ehkä joskus näistäkin tulee järkeviä aikuisia,joiden kanssa on kiva viettää aikaa keskustellen.
[/quote]
Ikävä rikkoa kuplasi, mutta järkeviä aikuisia saa keskusteluseuraksi paljon helpomminkin kuin kahlitsemalla itsensä parinkymmenen vuoden hoito- ja kasvatustehtävään. Minusta on ainakin mukavaa, etten tarvitse mitään haaveita, jotka "auttavat jaksamaan" vaan voin nauttia elämästäni joka päivä.
[/quote]
mutta ne eivät ole sinun lapsiasi, jotka (toivottavasti) huolehtivat eduistasi kun olet höperö dementti.
[/quote]
Kyllä sen edunvalvojankin saa itelleen vähän helpommin. Kuulostaa siltä, ettet pidä lapsista, koet lasten hoitamisen ja kasvattamisen vastenmieliseksi, ja yrität etsiä järkisyitä oikeuttaaksesi lasten hankinnan.
[quote author="Vierailija" time="17.06.2014 klo 00:24"]
Sitä en sitten tiedä, miten ne ihmiset jaksavat, joilla on samassa huushollissa sekä teinejä että vauvoja. Hatunnosto heille :D
[/quote]
Samalla tavoin kuin muissakin lapsiperheen vaiheessa, tuossakin on puolensa ja puolensa. Ihanaa on eri-ikäisten lasten kiintymys toisiinsa ja yhteiset jutut, ja hel*ettiä se että tunteet kuohuu kaikilla vuoronperään ja yhtäaikaa..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="16.06.2014 klo 19:06"]Kannattaa miettiä lastentekoa myös siltä kantilta, mitä tekee, jos tulee ero. Jälkiviisaana neuvoisin kaikkia naisia ja tyttöjä tekemään lapset yksin.
T:erohelvetin ja huoltajuusriidan kokenut
[/quote]
Tuhannesti parempaa on yhä uudestaan ja uudestaan pettyä kuin aina kulkea epäilevin mielin.
- E. Melartin
[quote author="Vierailija" time="17.06.2014 klo 11:11"]
[quote author="Vierailija" time="16.06.2014 klo 19:06"]Kannattaa miettiä lastentekoa myös siltä kantilta, mitä tekee, jos tulee ero. Jälkiviisaana neuvoisin kaikkia naisia ja tyttöjä tekemään lapset yksin.
T:erohelvetin ja huoltajuusriidan kokenut
[/quote]
Tuhannesti parempaa on yhä uudestaan ja uudestaan pettyä kuin aina kulkea epäilevin mielin.
- E. Melartin
[/quote]
Elämäm koululaisten tunnus lause.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No sillähän siitä lastenhoidosta pääsee kun ulkoistaa sen yhteiskunnalle niinkuin yllättävän moni tekee kun ei itseä kiinnosta eikä jaksa.
Itse suurperheen äitinä en osaa ja jaksa ymmärtää sinua ap. Kahden lapsen kanssa elämä on aivan liian helppoa. Ehkä olikin juu elämäsi suurin virhe.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Myöhäistä itkeä kun paskat on jo housuis, vai miten se nyt meni :D Ap älä murehdi. Soita lastensuojelulle ja pyydä hakemaan lapset pois. Tämän jälkeen lääkärille, mars mars ja pyydät sterilisaatioon vedoten lasten poisantoon, hylkäämiseen.
Näille suurperheellisille paheksujille ja Pienet lapset pienet murheet- ihmisille: aika tuppaa kuultamaan muistoja. Ja hyvä niin. Minunkin äitini muistoissa me lapset käyttäydyimme aina hyvin, meillä oli aina siistiä, emme koskaan tapelleet. Voin muuten sanoa, ettei mikään näistä pidä paikkaansa. Mutta kiva sinälläänsä, että äitini muistelee lapsuuttamme vain hyvällä.
Meidän lapset ovat nyt 5-8-vuotiaita, ja nyt on todella sellainen seesteinen välivaihe. Ei ole paljoa murheita, ei pieniä eikä isoja. Omatoimisia, antavat meidän aikuisten nukkua vapaapäivinä pitkään, heistä on seuraa ja heidän kanssaan onnistuu jo harrastaminen (vaikkapa yhteiset pyörälenkit). Rannallakin saan samalla luettua kirjaa. Yöt nukutaan, ovat parhaassa yökyläilyiässä eli mummit haluavat kylään (toisin kuin ihan pikkulapsivaiheessa) ja lapset menevät sinne mielellään. Lasten kanssa matkustelu onnistuu jo ilman älytöntä säätämistä.
Mutta kyllä kaksi pientä lasta oli raskasta, juurikin se jatkuva unenpuute, ne uhmat, se ettei lapsia kukaan halunnut yön yli hoitoon.
Kyllä se helpottaa, usko pois!
Sellanen kysymys vaan, että mikä hitto on vela?
-m
Jaa minusta pienten lasten vanhempana on helpompaa ja antoisampaa kuin isojen murrosikää lähestyvinen tai teinien vanhempana. Pieni lapsi pienet murheet - iso lapsi isot murheet.
[quote author="Vierailija" time="17.06.2014 klo 12:00"]
Sellanen kysymys vaan, että mikä hitto on vela?
-m
[/quote]
Lyhenne sanaparista vapaaehtoisesti lapseton. Sillä tarkoitetaan ihmistä, joka on päättänyt olla hankkimatta koskaan lapsia.
[quote author="Vierailija" time="17.06.2014 klo 10:59"]
[quote author="Vierailija" time="16.06.2014 klo 23:44"]
No ei pidä valittaa!! Minulla on lapset 6, 4, 2 ja vastasyntynyt. Mies on viikot toisella paikkakunnalla töissä, kotona vain viikonloppuisin. Hoidan arkena YKSIN kodin ja 4 lasta! Hetken he ovat pieniä, itse olemme heidät halunneet! Minua ei kukaan auta. Välillä väsyttää ihan vimmatusti mutta niillä hymyillä ja onnellisilla ilmeillä jaksaa kummasti! Lapset ovat rikkaus!
mutta voihan Se olla että kaikista ei vaan ole äidiksi. Äiti on sellainen virka joka on 24/7 työ aikaa. Minä hyväksyn sen!
[/quote]
Juuri tämmöiset ovat aivan karseita vastauksia! Ei saa valittaa koska minulla, oi minulla, on suurempi taakka kuin sinulla enkä valita vaan iloitsen. Aaaargh.
[/quote]
Näen jo sieluni silmin tulevaisuuteen: Marttyyri-isoäiti, joka on jo työnsä tehnyt. En auta muita, kun minuakaan ei autettu.
[quote author="Vierailija" time="17.06.2014 klo 10:08"]
Mutta ehkä joskus näistäkin tulee järkeviä aikuisia,joiden kanssa on kiva viettää aikaa keskustellen. Tämä ajatus auttaa jaksamaan. Vela-tyypeillä tulee aika yksinäinen vanhuus.
[/quote]Jos meinaat perustaa koko loppuelämäsi ihmissuhteet vain lastesi varaan, niin ikävä kyllä se yksinäinen vanhuus on todennäköisesti sinullakin edessä...