Tuntuu, että lasten hankinta oli sittenkin elämäni suurin virhe

[quote author="Vierailija" time="16.06.2014 klo 20:17"]Olen ollut itse aika samassa tilanteessa, haluaisin yrittää tsempata ap:ta käytännön vinkeillä... 

- hyväksy (ainakin nyt tilapäisesti) kotona epäjärjestystä ja sotkua, tee vain kaikkein välttämättömin. Lattianpesu, silitys tai pölyjenpyyhkiminen kyllä odottaa.

- käytä valmisruokia sekä itsellesi että lapselle, kun väsymys on suurin

- kertakäyttövaipat

- lintsaa iltapesuissa. ennen vanhaan saunassa käytiin kerran viikossa ja vieläkin on tuon ajan ihmisiä hengissä ;)

- anna taaperon katsoa telkkaria, kun imetät/hoidat vauvaa

- laita taaperolle kylppärin lattialle pesuvatiin pikkuisen vettä ja tyhjiä kippoja / pulloja - viihtyy kauan. Itse tietenkin olet näkö/kuuloetäisyydellä.

- ulkoile paljon, se virkistää huonostikin nukutun yön jälkeen ja uhmaikäisellä on enemmän virikettä kuin kotona, vauva saa nukkua vaunuissa samalla

- nukkukaa perhepedissä jos se auttaa saamaan pitkäkestoisemmat unet - meillä välillä isä nukkui toisen ja minä toisen lapsen kanssa, näin tuli kaikille kaivattua lepoa kun vauva ei herätellyt taaperoa ja päinvastoin

- järjestä itsellesi vapaahetki niin usein kuin voit, tunti-parikin riittää - lähetä isä ja lapset ulos tai pyydä MLL:n hoitaja / isovanhemmat apuun

- käy perhekerhoissa, vertaistuki teke hyvää ja vanhempi lapsi saa leikkiseuraa

- älä pode huonoa omaatuntoa siitä, että et jaksa nauttia vauva-ajasta - muutkin ikäkaudet ovat ihan yhtä nautittavia

- jos olet todella huolissasi jaksamisestasi, puhu asiasta miehellesi/neuvolassa/lääkärissä ja hae apua

Jaksamista ! t. Kolmen äiti :)

[/quote]

Kiitos. Otan kyllä näistä vinkeistä oppia. Pitäisi ottaa vähän rennommin ja uskoa, että ehkä tämä tästä helpottaa, vaikkei juuri nyt siltä vaikuta.

Kiitos muillekin auttajille ja tsemppaajille.

Ap

Minulle taas se pikkulapsiaika oli helpointa, nyt kun yksi on 16-vuotias, toinen 13 ja kolmas 10, saa koko ajan olla sydän syrjällään että missä he liikkuvat. Vain nuorimmaista kiinnostaa ylipäätään edes nähdä minua tai isää, häntäkin harvoin, vanhimmat tuntuvat käyvän kotona vain kun tarvitsevat rahaa. Kaipaan sitä aikaa kun lapset olivat pieniä ja katsoimme yhdessä lastenohjelmia :(

[quote author="Vierailija" time="16.06.2014 klo 16:59"]Siltä tuntuu nyt väsyneenä ja uhmaikäisen kiukutteluja kuunnellessa. Toinen on vasta vauva ja valvottaa ihan riittävästi. Mies osallistuu arkeen iltaisin 3 tunnin ajan, lopun aikaa minun pitää jaksaa.

Kaikki sanoo, että ihana kesä sulla edessä ja vauva -aika on niin ihanaa. Mutta kun ei ole. Olen niin yksin kantamassa arkea ja lasten pahaa oloa. En jaksa seurustella vauvan kanssa 24/7 ja kuunnella uhmaikäisen itkua ja huutoa.

[/quote]

nauti nyt siitä se on sinun oman pikku p++++si hedelmät eikö olenkin ihanaa! Aina voi heittää kersat huostaan ja ukon pihalle.

[quote author="Vierailija" time="16.06.2014 klo 17:11"]

Kyllä vankilaankin kannattaa mennä, kun sieltä pääsee muutaman vuoden päästä pois?

[/quote]

Kylläpä oli kertakaikkisen typerä ja epävalidi vertaus.

[quote author="Vierailija" time="16.06.2014 klo 18:50"]

[quote author="Vierailija" time="16.06.2014 klo 18:46"]

Ap, arvostat positiivisia kommentteja? Et osaa ottaa vastaan kritiikkiä.

[/quote]

Miten se kritiikki sinun mielestäsi hyödyttäisi ap:ta tai ketään toista vastaavassa tilanteessa olevaa? 

[/quote]

Ei tarkoituskaan ole mitään hyödyttää, kunhan pönkittää omaa erinomaisuuttaan.

[quote author="Vierailija" time="16.06.2014 klo 17:34"]

[quote author="Vierailija" time="16.06.2014 klo 17:20"]

Ilman lasta olisi elämä ollut köyhempää.

[/quote]

Minun elämäni olisi paljon köyhempää, jos olisin hankkinut lapsia. 

[/quote]

Näitä veloja tuntuu suuresti harmittavan se fakta, että he eivät koskaan voi todella olla läpikotaisin varmoja, pitävätkö ylläolevan kaltaiset väitteet paikkaansa.

Minustakin tuo pikkulapsiaika oli helppoa ja palkitsevaa aikaa. Nyt lapset ovat koululaisia ja olen ihan kuolemanväsynyt, elämä on jatkuvaa kivireen vetämistä ja siivoamista tai siitä nalkuttamusta. Tunnen välillä itseni petetyksi, uskoin todella että tämä helpottaa kun lapset kasvavat ja kävikin päinvastoin. Enkä ole mikään provoilija.

[quote author="Vierailija" time="16.06.2014 klo 17:36"]

Arvasinkin, että jonkun mielestä ei kahden lapsen äidit saa olla väsyneitä. Aina pitäisi olla suurperheen äiti, että saa tuntea väsymystä. Olen mieleltäni terve, mutta vain väsynyt, kiitos vaan.

Mutta oikeammin, kiitos niille, jotka sanoivat jotain positiivista. Arvostan sitä kyllä.

Ap

[/quote]

Ei suurperheen äitikään saa olla väsynyt, Itsehän on halunnut monta lasta.

Ja vielä vähemmän yhden lapsen äiti.

Äidin pitää aina jaksaa, laittaa lapset itsensä edelle, ja huolehtia vielä miehen tyytyväisyydestä suhteessa.

Jos tuntee väsymystä, on varmaan masentunut, tai muuta häikkää, Ei äiti voi olla vain väsynyt.

Lasten saaminen on tuonut mulle täysin uusia tunteita: pelkotiloja, raastavaa ikävää, vaikeita päätöksiä, jatkuvaa huonoa omaatuntoa asiasta kuin asiasta, ahdistusta, mitä vielä..

Mutta en ole koskaan ollut yhtä onnellinen ja en ole koskaan rakastanut ketään niin paljon kuin lapsiani! Toinen on vasta vauva, jonka hoito on ajottain raskastakin, mutta silti jokaikinen sekunti rakastan aivan älyttömästi!

Ja tiedän ettei kaikki ajattele näin, ja kai se on ihan sallittua tuntea katumusta kun on hankkinut lapsia. Mulla vaan ei ole käynytkään sellainen mielessä, jatkuvasti mietin vaan että voiko tämä olla tottakaan, että mulla on niin ihanat ja rakkaat lapset :)

Virhe tai ei, näillä mennään eteenpäin,

Unenpuutteella on voimakkaat vaikutukset monella tapaa fyysisesti ja henkisesti. Itse olin vauvan kanssa jonkin aikaa ihan hajalla univelasta, joka aamu tuntui, ettei jaksa/halua herätä. Vauva tuntui jo ylivoimaiselta rasitukselta. Pari yötä kun järjestyi kunnon unia, elämä hymyili jälleen. Jaksoin taas olla onnessani vauvasta. Vauvan unirytmit on niin muuttuvia, että ehkä ap:llekin pian on jo parempien unien aika ja päivätkin tuntuu sitten toisenlaisilta. Päivä kerrallaan vaan, älä mieti mitään sellaisia, että kuinka enää jaksan seuraavat 1000 vuotta, kun väsymys saa vain kaiken just nyt tuntumaan vaikealta.

samoja fiiliksiä. Kyllä se siitä!

No ei pidä valittaa!! Minulla on lapset 6, 4, 2 ja vastasyntynyt. Mies on viikot toisella paikkakunnalla töissä, kotona vain viikonloppuisin. Hoidan arkena YKSIN kodin ja 4 lasta! Hetken he ovat pieniä, itse olemme heidät halunneet! Minua ei kukaan auta. Välillä väsyttää ihan vimmatusti mutta niillä hymyillä ja onnellisilla ilmeillä jaksaa kummasti! Lapset ovat rikkaus!

mutta voihan Se olla että kaikista ei vaan ole äidiksi. Äiti on sellainen virka joka on 24/7 työ aikaa. Minä hyväksyn sen!

Päivä kerrallaan! Nyt kun meidän kuopus kohta kaksi, niin elämä voittaa!

Nyt alkaa juurikin helpottaa kun lapset 4 ja 6 v. Pienenmmän uhmis menossa ohitse, ainaki tällä erää. 4 v. osaa jo niin paljon tehdä asioita itse. Keskenään lapset keksivät kivoja leikkejä. Ja viihtyvät siis paljon kahdestaan.

Pakko paljastaa sulle salaisuus. Se on vale että se helpottaisi kun lapset kasvaa. Mun mielestä tää homma vaan vaikeutuu. :/

[quote author="Vierailija" time="16.06.2014 klo 23:58"]

Pakko paljastaa sulle salaisuus. Se on vale että se helpottaisi kun lapset kasvaa. Mun mielestä tää homma vaan vaikeutuu. :/

[/quote]

Samaa mieltä. Varsinkin kun yksi lapsi todetaan erityislapseksi. Hirveät käytöshäiriöt alkoi rytinällä ekana kouluvuonna. Joo, todella helpotti, NOT. Eikä toisen lapsen uhmaikä suinkaan päättynyt 3-vuotiaana. Ehei. 

Mutta ehkä joskus näistäkin tulee järkeviä aikuisia,joiden kanssa on kiva viettää aikaa keskustellen. Tämä ajatus auttaa jaksamaan. Vela-tyypeillä tulee aika yksinäinen vanhuus.

[quote author="Vierailija" time="17.06.2014 klo 03:03"]

Lukijana ihmettelen, miksi kommentoija viitsii kommentoida, vastaväitellä ja ehkä jopa hieman ivata jostain hänelle random-asiasta. Tulla kommentoimaan aina silloin, kun siinä purjehduksessa on ongelma. Jotain henkilökohtaista purjehtijoita kohtaan?

[/quote]

Kommentoin, koska halusin muistuttaa lukijoille, ettei vanhemmuus ole sellainen universaalisti pidetty, arvostettu ja onnellisutta lisäävä asia, jollaiseksi se usein esitetään. Tämä on ketjun aiheen kannalta mielestäni ihan oleellinen pointti. Joillekin vanhemmille tuntuu olevan käsittämätöntä ymmärtää, etteivät kaikki nauti vanhemmuudessa.

[quote author="Vierailija" time="17.06.2014 klo 10:08"]

Vela-tyypeillä tulee aika yksinäinen vanhuus.

[/quote]

Miksi tulisi?

Onneksi hankin vain yhden lapsen. Ja lapsi oli helppo. Sattumaa tiedän, eikä ole mitenkään riippuvainen omista tekemisistäni. Mutta en aio ottaa riskiä, että toinen penska olisi joku erityistapaus. Nyt voidaan vielä matkustellakin ja tehdä kaikkea ylimääräistä. Vauva-aika helponkin lapsen kanssa oli ihan hanurista. Olisin varmasti ollut lapsettomanakin aikuisena onnellinen ja tyytyväinen.