Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Ero tulossa - miehen kasvatus pilasi suhteemme
16.06.2014 |
Mies ei itse osaa ottaa vastuuta kasvatuksensa ongelmakohdista eikä ole valmis muuttumaan. Hänen kanssaan ei voi sopia, että tehdäänkö jatkossa näin ja näin - asiat vain unohtuvat heti kun ne on sovittu.
Eilen ajoimme Lintsille ja tulimme kohtaan, josta olemme puhuneet tuhansia kertoja, että tässä pysätään, missä on Stop-merkki. Mies taas porhalsi risteykseen pysähtymättä, ja siis näkemättä sivulta vastaan tulevia autoja. "Lapset antakaa anteeksi, että joudutte kuuntelemaan tällaista motkotusta", mies sanoi lapsille (1-3-vuotiaat) ja kuittasi naureskellen vaarallisen tilanteen, jonka aiheutti. Yleensäkin naureskelee defenssinä kaikille keskustelunavauksille vakavista asioista. Ei ole tottunut ilmeisesti kuin elämään kulissielämää.
Ravintolassa mies söi ruokansa katsomatta muualle kuin lautaseensa, kunnes lautanen oli tyhjä. Olemme monta kertaa sopineet, että tykkään jutella ravintolassa ja tarvitsen myös apua lasten ruokailun kanssa, jotta voin itsekin nauttia ruokailusta. No asia oli tyypilliseen tapaan unohtunut ja sitten ravintolasta poistuessa mies ihmetteli, miksi taas olen huonolla tuulella. Olin kyllä kertonut, mutta ilmeisesti oli huono syy vai unohtuiko taas?
Mies on kotona oppinut, että naiset palvelevat miestä eikä miehen tarvitse osallistua ja olla perhe-elämässä mitenkään läsnä, eli sellainen tyypillinen sodan-ajan jälkeinen perhe-asetelma.
Miestä ei ole opetettu tekemään kotona mitään eikä arvostamaan ruokaa tai puhtautta. Esimerkiksi puhtaisiin lakanoihin sopii kellahtaa hikisenä, kun "kävin aamulla suhkussa, älä valita!".
Tämän kaiken päivittäisen kärsimyksen takia olen alkanut katkeroitua miehen perhettä kohtaan ja sitä toimintakulttuuria kohtaan, mikä heidän perheessään vallitsee. Mies ei ymmärrä syy-seuraussuhdetta vaan kokee, että moitin vanhempiaan turhaan, koska minulla on oman lapsuudenperheeni suhteen käsittelemättömiä asioita.
Hän ei ymmärrä, että en moittisi heitä yhtään, jos mieheni olisi riittävän viisas ja katkaisisi käyttäytymisen kehän, joka pilaa perhe-elämämme. Lähinnä tarkoitan tällä stop-merkillä pysähtymistä ja pientä huomaavaisuutta ravintolassa, en sitä että siivoaisi koko talon joka perjantai tai muuta isoa.
Olen niin turhautunut ja vihainen, koska mies ei tajua että ratkaisu ongelmaan olisi kuunteleminen, muistaminen ja ripaus empatiaa minua kohtaan - kuinka helvetin yksinkertaista ja helppoa?
Jos tänään keskustelemma tiedän, että huomenna alkaa uusi päiväni murmelina, ja tiedätte mitä se merkkaa. Olen vakavasti miettinyt, onko mieheni kehitysvammainen, psykopaatti vai onko tämä yleistäkin miesten keskuudessa?
Ainakaan kaikki kaverit eivät tunnusta ja näen itsekin, että suurin osa nykyisistä auttaa ravintolareissuilla lapsia ihan luonnostaan, käskemättä. Ero taitaa olla edessä, koska toisen lähellä on paha olo riitelyn takia ja kaikki läheisyys loistaa poissaolollaan.
Kommentit (163)
Kiitos aloituksesta. Huomasin juuri olevani hyvä vaimo :)
Meillä on rentoa ja rempseää, nauretaan paljon. Jos halutaan apua niin sitä rehdisti pyydetään ja joskus miehiä joutuu hieman ohjailla että tajuavat.
Kaikissa meissä on omat vikamme, sinussakin ap. Taidat nähdä itsesi perin täydellisenä. Samalla tavalla se miehes kuitenkin sua katsoo ja aattelee et hitto mikä akka. Taitaa vaan olla kohteliaampi eikä niin asiasta mainitse.
Mitä ilmeisemmin on kuitenkin uskollinen ja luotettava mies. Kaikki eivät ole. Siitä lähtökohdasta itse ponnistan, kun kokemusta on sellaisesta miehestä, ikävä kyllä. Nykyinen mies on laiskanpuoleinen ja kotityöt jää usein mulle. Myös päävastuu lasten kaitsemisesta ja reissussakin näin usein, just syödessä.. Mutta hän on kuitenkin luotettava ja ehdottoman uskollinen. Mua ei haittaa nuo pienet viat. Lapsiamme rakastaa enemmän kuin mitään muuta, minua myös. On kiltti ja hymyillessään muistan aina miksi rakastuin. Elämä on välillä koetellut mutta sitä enemmän koen rakkautta ja yhteenkuuluvuuden tunnetta.
Oikeasti asiat vois olla huonosti, sullakin ap. Miehiä on niin monenlaisia. Kuvailemasi perusteella miehes ei niin huono ole suinkaan. Jokaisessa meissä vikansa on, jopa sinussa. Laskeuduhan jo sieltä jalustalta...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllähän tuo ap:n mies melkoiselta mörrikältä kuulostaa.
Toki lapuuden kodilla on suuri merkitys ajatuksiin roolijaosta ja hyvästä käytöksestä. Aika paljon saa myös aikaan jatkuvalla nalkuttamisella. Tiedän useammankin miehen, jolta into kaikenlaisiin kotitöihin on karissut matkan varrella. Jos miehen tapa asiat on aina väärin, sitä alkaa pikkuhiljaa itsekin uskomaan, ettei osaa edes sitä imurointia. Turha mitään on tehdä, jos samat haukut tulee joka tapauksessa.
[quote author="Vierailija" time="16.06.2014 klo 15:11"]
Kopioi sille toi sun aloitusviesti. En näe mitään menetettävää sen tekemisessä koska muuten eroatte. Jos ei tajua, adios mies.
[/quote]
Ei se kyllä toimi, en usko. Jos aletaan käskemään "syötä lapsi", "imuroi", "tee sitä, tee tätä!!!" , "älä tee noin", niin missä se kunnioitus on? tarkoitan sitä, että käskemisessä piiloviesti on "ootko vähän tyhmä????!". Keskustelu, jossa kumpikin kuulette toisianne, ja tulette kuulluksi, on kaikkein hedelmällisin. Jos mies ei oe tulevansa kuulluksi (kuten et sinäkään koe tulevasi kuulluksi nyt ---ja ymmärrän sen hyvin, kyllä moni asia kuulosti itsekkäältä-- , mutta mieti omaa asennetta nyt kun et tule kuulluksi, mies ei reagoi asioihin, kun pyydät tai käsket, tiedät nyt miltä se tuntuu kun toinen ei kuuntele) niin ei yleensä ihmisiä kiinosta tehdä mitä toinen sanoo jos käsketään ns.kuin koiraa. Jotkut pelisäännöt sovittavaksi? Menkää puhumaan jonnekin? Jos ei mies siihen suostu, lainaa jotain kirjoja plus mene yksin puhumaan, niin pystyt miettimään mmitä haluat. Sellainen kirja on hyvä kuin "Parisuhde- vain yksin voit olla yhdessä".
Kyllä jotkut asiat kirjotuksessasi on sellaisia, että kannattaa hyväksyä mies sellaisenaan. Tuo josta joku jo kirjoitti, että yrittää muuttaa toista (ja sitä ei edes välttämättä tajua itse että se on toisen muuttamis yritystä, kun ymmärtää itse vaan se "kun ei se tollo tajua!!!". Ehkä saattaa tajutakin monet asiat, muttei vaan halua muuttua?
[quote author="Vierailija" time="16.06.2014 klo 21:15"]
Ihmetyttää vaan miksi on yleensä mennyt tekemään muksuja tommosen jätkän kanssa?Ei ne lapset mitenkään "rauhota" miestä vaikka naiset niin yleensä virheellisesti luulee!
[/quote]
Minäkin olen tehnyt lapsen vastuunkantamattoman miehen kanssa.
Nuorena, kypsymättömämpänä, monista asioista&vaikeuksistakriiseistä vielä auvoisen tietämättömänä... Ap:lla taisi olla jotain lasuuden perhetausta vaikeuksia, kuten minullakin. Löysin siis turvallisen tuntuisen, kuuntelevaisen miehen, kuka on osottautunut oma-aloitteettomaksi. Merkkejä huomasin tästä jo aika pian, mutta elämä oli niin mahtavaa vastarakastuneena, ja meillä oli hauskaa, biletettiin yms... se vastuunkanto ei ole vielä itsellä hahmottunut alle 25v:na, luulin myös (nyt vasta tajunnut että olen yrittänyt muuttaa miestä turhan paljon, se synnyttää muutosvastarintaa, kun mies alkaa pitää puoliaan, ja se on helpppo tulkita itsekkyydeksi, kuten minäkin.) Ja ei vastuuta ole välttämättä monella muulllakaan, kenellä ollut ns. tavallinen lapsuuus.
[quote author="Vierailija" time="16.06.2014 klo 21:33"]
[quote author="Vierailija" time="16.06.2014 klo 13:19"]
Onko normaalia että miehen kanssa ei voi sopia yksinkertaisia sääntöjä, minkä puitteissa toimitaan (pysähdytään stop-merkille)?
ap
[/quote]
No ei ole normaalia, että tarvitsee edes sopia mitään tuollaisia sääntöjä. Normaali tilanne on kaksi aikuista, jotka molemmat omaehtoisesti toimivat vastuuntuntoisesti. Ei tarvitse nalkuttaa tai määräilä. Sääntöjä sovitaan lasten ja teinien kanssa. Aikuiset tekevät kuten parhaaksi katsovat. Halauksia ap:lle, kuullostaa vaikealta tilanteelta.
[/quote]
On myös ihan normaalia, että sovitaan säännöistä, aikuisten, lasten ja nuorten kesken. Siten et kaikki tulee kuulluksi. Aikuiset lopulta päättää miten säännöt sovitaan tai toteutetaan. Mutta jos on sellainen mies, kuka ei ol käynyt murrosikää, tai siis saanut protestoida terveellä tavalla vanhempiaan, niin se tulee vastaan aikuisena parisuhteessa, valitettavasti. (en ole ap)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="16.06.2014 klo 21:43"]
[quote author="Vierailija" time="16.06.2014 klo 21:40"]
[quote author="Vierailija" time="16.06.2014 klo 21:33"][quote author="Vierailija" time="16.06.2014 klo 13:19"]
Onko normaalia että miehen kanssa ei voi sopia yksinkertaisia sääntöjä, minkä puitteissa toimitaan (pysähdytään stop-merkille)?
ap
[/quote]
No ei ole normaalia, että tarvitsee edes sopia mitään tuollaisia sääntöjä. Normaali tilanne on kaksi aikuista, jotka molemmat omaehtoisesti toimivat vastuuntuntoisesti. Ei tarvitse nalkuttaa tai määräilä. Sääntöjä sovitaan lasten ja teinien kanssa. Aikuiset tekevät kuten parhaaksi katsovat. Halauksia ap:lle, kuullostaa vaikealta tilanteelta.
Tulee kyllä mieleen että tuossa taloudessa on aika paljon sääntöjä jotka kaikki ovat ap:n laatimia.Mä en oikein päässyt kärryille, mikä se pahin ongelma tällä miehellä on? Kotoa peritty avuttomuus? Sillä perusteella avioerot lisääntyisivät huimasti. Miehen "välinpitämättömyys" voi olla sitä ettei jaksa kuunnella jatkuvia ohjeita ja sääntöjä.
[/quote]
Sinulle voi tulla mieleen mitä tahansa ja voit myös uskoa huvittaa, minä en sille mitään voi.
ap
[/quote]
Jos ap vastaat noin miehellesi jos hän kysyy jotain, tai ei ole samaa mieltä ja on poikkiteloin, niin EN ihmettele, ettei keskustele kanssasi mistään. Kannattaa miettiä miten itse käyttäytyy, kohteletko itse miestäsi siten, millasta käytöstä odotat muilta tai häneltä. Kyllä niitä vastauksia löytyy ihan yhtälailla peilistä kuin sieltä sohvaltakin. Tuntuu, ettet mieti miten käyttäydyt miestä kohtaan, että käyttäydytko siis kunnioittavasti ja arvostavasti ja YMMÄRTÄVÄSTI& niin että KUULET mitä miehesi sanoo etkä vain kuuntele. Vastaat varmaan jotain yhtä näsäviisasta tähän kuin tuossa ylläkin, mietipä 2 kertaa onko se keskusteluun kannustavaa puhetta? Ymmärrän kyllä että on vaikea tilannne, ja tsemppiä toivon, mutta toivon myös että mietit omaa osuuttasi suhteeseen. Aika paljon sääntöjä tosiaan on, ja vaikuttaa että ne säännöt on sinun haluamiasi. En puhu todellakaan siitä, että liikenteessä saa ajaa miten huvittaa, mutta onko se niin vakava asia tuo lakana juttu, että siitäkin kannattaa riita nosta? Se on luonnollista,että kun valmiiksi jo on kaunaa takana, niin tuo lakana asiakin nousee pinnalle tärkeäksi asiaksi, mutta onko se sen arvoista? Perhe, vanhemmat&lapset yhdessä vs. lakanat? Kumpi?
"Valitse taistelusi"
Minullakin oli samantyylinen mies...siihen saakka meni hyvin, kunnes lapsi syntyi. Ihastuin, kun osasi keskustella, otti minua huomioon jne. Lapsen myötä kaikki muuttui, kun tuli arki. En voinutkaan keskittyä pelkästään häneen ja toivoin apua myös häneltä. Eron pyörteissä psykologi sanoi, että mies osaa vain kahdenkeskisen kommunikoinnin, jonka oppinut lapsuudenkodissaan, jossa kommunikoi vain äidin kanssa. No, erosimme ja tuli rouva nro 2. Lapsi vietti aikaansa isällään, mutta sain tietää, että lapsi silloin touhusi melkein pelkästään uuden vaimon kanssa. Isä oli töissä, ravintolassa, kavereiden kanssa ja totta kai joskus olivat kolmestaan. Isä vain ei osaa vieläkään olla yhtään lapsen kanssa, joka nyt teini-iässä. Eksä nyt eronnut rouva nro 2:sta. Yhä yrittää toimia maailmassa omilla säännöillään, eikä ymmärrä, että muillakin on velvollisuuksia. Että jos hän jättää maksamatta vuokrat ja elatusmaksut ym. ajallaan, muiden arki voi siitä häiriytyä. Ei ymmärrä, miksi muut siitä suuttuvat, jos hän ei toimi, kuten lupaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
lopeta komentelu ja jäkättäminen. Minun mieheni taas ei tee mitään käskettynä, haisee vaikka paskalle, jos sanon että mene suihkuun. En koskaan pyydä häntä imuroimaan, koska jos minua ällöttää roskat niin mä imuroin ne. Ja toisekseen mä olen kotona lasten kanssa niin ne työt kuuluvat minulle. Ja jos sinä olet kotona lasten kanssa niin kotityöt kuuluvat sinulle ja piste.
[quote author="Vierailija" time="16.06.2014 klo 13:30"]Mä en kertakaikkiaan niele tuota, että mies oli ennen lapsia kuin unelma, ja kun lapset syntyivät niin naps; miehestä tuli ihan yhtä-äkkiä itsekäs paskiainen joka ei mitään tee. Ei voi olla mahdollista, kyllä sitä merkkejä varmasti itsekkyydestä on jos niitä tarkkailee!
Mutta sillä nyt ei tietysti enää ole väliä, mihesi nyt sitten muuttui lasten tulon jälkeen ihan siinä paikassa. Onnistuuko näitten miesten kanssa se, että jättäisi lapset esim. päiväksi sen miehen hoitoon tai jopa laittaa tuollaiselle reisulle keskenään, että huomaisi mieskin mikä homma siinä on?
[/quote]
Kyllä joistain vaan tulee kusipäitä lasten synnyttyä. Mun mies oli erilainen ennen lapsia. Nyt on vaan joutunut joskus tekemään enemmän kotitöitä kuin minä ja se tuntuu korpeavan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="16.06.2014 klo 12:43"]
Jos yrittää muokata puolisoaan mieleisekseen, etenkin jos muokkaus tapahtuu jäkättämällä, joutuu melko varmasti pettymään. Keskustelemalla asiallisesti saattaa onnistua jossain kohdissa etenkin jos on valmis tekemään itsekkin jotain myönnytyksiä.
M39
[/quote]
Valitettavasti kun monella menee keskustelu toisesta korvasta sisään, toisesta ulos. Itselläni on ollut kaksi avomiestä, yksi pitkä seurustelusuhde ja tämä viimeinen, joka on aviomies, ja voin todeta, että yhtä lukuunottamatta miehet ovat menneet siitä, mistä aita on matalin. Keskustelu kantaa parhaimmillaan pari päivää: miehet tekevät jonkun jutun sen aikaa, että toinen on taas "hyvällä päällä", ovat sitten "suoritukseensa" tyytyväisiä, ja taas lakkaavat huomioimasta.
Minäkin olen pyytänyt nykyistä miestäni kauniisti ja myöhemmin rumastikin pyyhkimään pöydältä murut ja tahrat, homman helpottamiseksi on vahakangas liina. Käsitykseni mukaan se, kuka syö tai tarjoilee lapsille aamupalat ja iltapalat (eikä toinen aikuinen ole paikalla), siivoaa myös puuro- ja hillotahrat sekä leivänmurut. Mutta kun se ei onnistu. Ei pyytämällä, ei piirtämällä kuva, eikä huutamallakaan. On hiukan turhauttavaa, kun ostat taas, tuhannennen kerran liinan, ja viikon kuluttua siihen on imeytynyt punaisia ketsuppi- ja hillotahroja, jotka eivät enää lähde ja liina on piloilla. Tämä vain yhtenä esimerkkinä.
Olen tullut siihen tulokseen, että suurin osa miehistä on jotenkin lapsia, olettavat että joku muu lopulta tekee asiat, ja aina ollaan sanomassa "toista ei voi muuttaa" "kyllä mä joskus teen" tai "en nyt vaan muistanut": Fakta kun on, että ihmisasumukset ovat yleensä kutakuinkin siistejä, lapset ja asiat huolehditaan asiallisesti ja arki pyöritetään YHDESSÄ. Normaalijärkisen pitäisi pystyä hoitamaan arkea ja taloutta ilman, että joku asia on koko ajan rempallaan tai tekemättä, tai että toistuvasti unohtuu jutut, mitkä pitäisi tulla jo selkäytimestä.
On puolisolle todella uuvuttavaa, jos pienetkään arjen asiat eivät suju muutoin kuin huomauttamalla tai tekemällä ne itse. Molemmissa tapauksissa nainen on äiti ja huoltaja, mies on lapsen asemassa. Useimmiten omaa syytään.
[quote author="Vierailija" time="30.06.2014 klo 18:05"]
lopeta komentelu ja jäkättäminen. Minun mieheni taas ei tee mitään käskettynä, haisee vaikka paskalle, jos sanon että mene suihkuun. En koskaan pyydä häntä imuroimaan, koska jos minua ällöttää roskat niin mä imuroin ne. Ja toisekseen mä olen kotona lasten kanssa niin ne työt kuuluvat minulle. Ja jos sinä olet kotona lasten kanssa niin kotityöt kuuluvat sinulle ja piste.
[/quote]
Eli mies on teillä lapsi ja sinä olet äiti. Oikeastaan mies on lastakin alemmalla tasolla, sillä lapsiakin käsketään siivoamaan huoneensa, viemään pyykkinsä, peseytymään jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap voisi kokeilla avata kiristävän nutturan ja lopettaa turhan nalkuttamisen.
Oikeesti, mies käy aamulla suihkussa, ni se on Ap:lle ongelma, koska hänen mielestään pitäisi käydä illalla? Mitä väliä oikeasti? Mä käyn aina illalla suihkussa, en jaksa herätä neljältä aamulla suihkuun. Mies käy aamulla, koska menee monta tuntia mua myöhemmin töihin ja tykkää aamusuihkusta. Meille riittää, että molemmat pesee itsensä, mitä väliä mihin vuorokaudenaikaan?
Ap vaikuttaa olevan ihan aito ja oikea nalkuttava pirttihirmu ja mies on laittanut korvat kiinni jo aikaa sitten. Luultavasti mies vain odottaa, että lapset on vähän isompia ja ottaa eron, eihän tuollaista Ap:n jatkuvasti harrastamaa dissaamista ja kiukuttelua kestä kukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="16.06.2014 klo 13:06"]
[quote author="Vierailija" time="16.06.2014 klo 13:01"]
[quote author="Vierailija" time="16.06.2014 klo 12:55"]Ymmärrän että ärsyttää, mutta kertomasi perusteella vika on enimmäkseen omien korviesi välissä.
Itseänikin ärsyttää miehessäni joskus se, että hänet on kasvatettu nykystandardein laittoman kovassa kurissa ja hän pitää vanhempia ehdottomina auktoriteetteina. Lapsille on joskus vähän vaikea opettaa keskustelua ja kohteliasta kielenkäyttöä kun isä ei pidä lasten mielipiteitä missään arvossa ja lopettaa läpänheitot yltiösarkastisilla tai aggressiivisilla kommenteilla. Tiedostan silti, että ongelma on minun eikä mieheni, koska juuri tuollaisen kasvatuksen ansiosta minulla on kurinalainen, luotettava, vahva, ahkera ja teräshermoinen mies. Siitä sitten maksan hintaa kun lapset pannaan ajoittain huutamalla kuriin.
[/quote]
Eikös tossa ensi sijaisesti maksa ne lapset etkä sinä.
[/quote]
Sääliksi käy lapsesi :( En ihmettelisi, jos he vihaisivat isäänsä aikuisena (jatkuvasta dissaamisesta) ja halveksisi sinua, koska sallit miehesi dissaamisen.
Ehkä miehesi on loppuunpalanut tai masentunut, eikä itsekään sitä tiedosta. Sinä et voi siinä auttaa ja syyllistäminen pienistäkin asioista vain pahentaa tilannetta. Vain hän itse voi auttaa itseään, jos ymmärtää ongelmansa ja hakee ja saa siihen pitkäjänteistä ammattiapua.
-t. samankaltaisista "oireista" kärsinyt mies
Kai tämä kaikki oli tiedossa ennen kuin menit miehen kanssa naimisiin ja perustit perheen? Oma moka.
Alue: Aihe vapaa
Sinähän olet nainut MIEHEN! :D