”Kaikki” haluavat minun tekevän lapsen vaikka en tiedä haluanko…

”Kaikki” tässä yhteydessä tarkoittaa vanhempia niin oman kun miehen suvun puolelta, jotka hienovaraisesti vihjailevat ja puhuvat välillä todellakin suoraan toiveistaan saada lisää lapsenlapsia. Myös lapsiperheelliset kaverit kyselevät melkein joka vierailun yhteydessä, joko kohta mekin ja olisipa kiva saada meidän Irmelille leikkikaveri. Sukujuhlat ja firman kekkerit on kamalaa ristikuulustelua lisääntymisaikeista etenkin näin 32-vuotiaana naisena.

Mies on ilmoittanu myös, että lapsi olisi tervetullut jos ja kun olisin valmis. Mutta kun en ole! Minulla on vaikka mitä suunnitelmia tulevaisuuteen niin uran, harrastusten kuin kokemusten suhteen, johon lasta ei mahdu sitten millään. Olen vastannut joskus utelijoille vastauksia esimerkiksi ”tulevalla syksyllä yritän alittaa xxx ajan puolimaratonilla”, ”olen osallistumassa ulkomaanprojektiin töiden kautta seuraavaksi 6kk ajaksi” ja ne tuntuvat olevan pahinta myrkkyä kysyjille.

Ymmärrän päivä päivältä paremmin, kun naiset puhuvat että kokevat ainoan arvonsa määräytyvän lisääntymisen kautta. On tosi surullista, ettei korkeakoulutetuissa ja yhteiskunnallisestikin merkittävää työtä tekevällä, terveellä naisella ole muuta käyttöä tässä elämässä. :(