Ekaluokkalaisen kesä! Miten ihmeessä te muut pärjäätte?
Meidän ekaluokkalainen on perheen ainoa lapsi. Teen kolmivuoroa sairaanhoitajana ja aloitin tekemään osittaista hoitovapaata kun koululainen jäi lomalle. Mieheni on yrittäjä ja töissä aina 07-17 vähintään…
Vaikka teen lyhennettyä työaikaa, niin tällekkin viikolle osuu kaksi päivää jolloin lapsi joutuisi olemaan yksin sen 8h :( toiset isovanhemmat työelämässä, toiset eläkkeellä mutta eivät samassa kaupungissa. Joutuisin lapseni parinpäivän vuoksi laittamaan viikoksi mökille toisien isovanhempien mukaan. Tätä ei lapseni eikä me perheenä haluta.
Naapurista ei apua nyt tähän hätään saa, heillä on omat kesä menonsa.
Miten ihmeessä te muut selviätte???
Kommentit (113)
Kesäkerhot
Ystävä-äidit ja ystäväperheet. Vaihtovapaana viikko teillä, toinen meillä
Kesäpuistot, joissa on koululaisille ruokailu
Serkut, kaverit, isovanhemmat,
Kirkon päiväkerho ja urheilukerhot
Meillä myös vanhat vanhemmat ja aivan olemattomat tukiverkot. Mutta pärjätään, kun saatiin limitettyä lomat miehen kanssa, ja muutenkin olemme jakaneet vastuut tasan. Jos itselläni olisi ollut kumppani, joka on töissä aina, olisin tunnustanut rajani ja jättänyt lapset tekemättä.
Vierailija kirjoitti:
Kesäkerhot
Ystävä-äidit ja ystäväperheet. Vaihtovapaana viikko teillä, toinen meillä
Kesäpuistot, joissa on koululaisille ruokailu
Serkut, kaverit, isovanhemmat,
Kirkon päiväkerho ja urheilukerhot
Niin luitko aloitusta?
Luin aloituksen. Ihme uusavuttomuutta! Tämän siitä saa kun perheet erakoituu.
Vierailija kirjoitti:
Olin yksin heti ekaluokalta. Se oli kivaa. Sen päälle Äiti lähetti molemmat skidit mummoloihin muutamaksi viikoksi joka kesä. Veli taisi melkein asia mummolassa kesät, koska tykkäsi niin paljon. Minä vain pakolliset viikot. Äitini oli yksinhuoltaja, niin ei pystytty hienostelemaan järjestelyillä vaan opittiin ja haluttiin olla itsekseen jo nuorena
Siihen aikaan oli monikin itsekseen ja sosiaalinen kontrolli myös toimi. Nykyään maailma on erilainen, lapsia vähemmän ja elämä suljetumpaa. Käytännössä ekaluokkalainen istuisi kotona. Meillä saattoi ekaluokkalainen soittaa kolmekin kertaa iltapäivän aikana koulun jälkeen minulle, vaikka isosisarukset tulivat kolmen maissa seuraksi.
VARMISTAKAA NE
TU-
KI-
VER-
KOT!!!!!
TURHA MUSSUTTAA, JOS TUKIVERKKOJA EI SAA KERÄTTYÄ LAPSEN OLLESSA PIENI. JOKAINEN PUISTO ON TÄYNNÄ ÄITEJÄ JOIDEN KANSSA VERKOSTOITUA!!
Vierailija kirjoitti:
Luin aloituksen. Ihme uusavuttomuutta! Tämän siitä saa kun perheet erakoituu.
Aivan ohiksena tuli mieleen, että koitko tyydytystä kun pääsit kommentoimaan? Mitään muuta syytä kommentillesi en oikein keksi.
Kylläpä on uusavutonta. Noin iso lapsi pärjää jo hyvin itse. Vai onko nössöksi kasvatettu poika joka ei pärjää vielä 40-vuotiaana ilman äitiä? Nyt itsenäisyyttä oppimaan.
Vierailija kirjoitti:
VARMISTAKAA NE
TU-
KI-
VER-
KOT!!!!!
TURHA MUSSUTTAA, JOS TUKIVERKKOJA EI SAA KERÄTTYÄ LAPSEN OLLESSA PIENI. JOKAINEN PUISTO ON TÄYNNÄ ÄITEJÄ JOIDEN KANSSA VERKOSTOITUA!!
Miksi tässäkin ketjussa puhutaan aina vain äideistä???? Miksi edelleenkään ei kysytä, miten pikkukoululaisten isät järjestävät töissäolonsa, ettei lapsi joudu olemaan liian pitkään yksin?
Pienten koululaisten kesänviettoa kannattaa miettiä jo edeltävänä talvena, koulun loppumisen jälkeen monet vaihtoehdot ovat jo mennyttä.
Meillä yhden lapsen kesäloma on sumplittu näin:
2 viikkoa: koko perheen loma
2 viikkoa: Isä lomalla
1 viikko: lapsi leirillä ja 2 päivää äidin työpaikalla
2 viikkoa: Äiti lomalla
1 viikko: Isovanhemmilla
1 viikko: kummilla
1viikko: Äiti lomalla
Viime kesänä ei ollut kesällä perheen yhteistä lomaa, mutta peräkkäisillä kesälomilla ja miehen vaihtaessa heinäkuuksi viikonloppuvuoroon, saatiin silloinkin kesä hoidettua.
Minulla oli lapsena vilkas mielikuvitus, vaikka pärjäsin toki yksi. Mutta tuli päiviä, jolloin sitä yksin kotona ollessa vain mietti onko vanhemmille tapahtunut jotain eivätkä tulekaan takaisin kotiin. Lapsen pääkoppa toimii niin kovin eri lailla mitä aikuisen, joten on hyvä jos pienimmille löytyy hoitaja, huolehtija ja tekemistä pitkille tunneille. Tai sitten äiti soittaa sieltä työpaikalta jos voi, sovittuna aikan joka päivä, jotta voidaan vaihtaa kuulumiset.
Kaikki vanhemmat eivät halua viedä lapsiaan mummolaan. Kaikki lapset eivät halua olla mummolassa. Kaikki isovanhemmat eivät ole luotettavia ja turvallisia lastenhoitajia. Pienellä ekaluokkalaisella pitää olla jaksava hoitaja, johon lapsen vanhemmat voivat luottaa 110-prosenttisesti. Kaksi viikkoa on pienelle lapselle aivan liian pitkä aika olla erossa omista vanhemmistaan.
Onko aloittajan perheen mahdollista saada naapuriapua? Voisitteko palkata muutamaksi päiväksi lastenhoitajan kotiin? Onko lähistöllä oppilaitosta, josta voisi kysyä kesätyöhön opiskelijoita, esimerkiksi lähihoitajaopiskelijoita? Onko paikkakunnallanne Mannerheimin Lastensuojeluliiton lastenhoitajia tai saisiko paikallisesta 4H-yhdistyksestä lastenhoitajan kotiin?
Vierailija kirjoitti:
Meidän ekaluokkalainen oli sen pari viikkoa mummolassa. On se kumma kun ratkaisu olisi olemassa mutta kun ei kelpaa, niin ongelma kasvaakin suurempaa suuremmaksi.
Olin yksin heti ekaluokalta. Se oli kivaa. Sen päälle Äiti lähetti molemmat skidit mummoloihin muutamaksi viikoksi joka kesä. Veli taisi melkein asia mummolassa kesät, koska tykkäsi niin paljon. Minä vain pakolliset viikot. Äitini oli yksinhuoltaja, niin ei pystytty hienostelemaan järjestelyillä vaan opittiin ja haluttiin olla itsekseen jo nuorena