Lue keskustelun säännöt.
Miksi adoptoidulle yritetään pakottaa biologisia sukulaisia?
20.06.2021 |
Onko muut kokeneet samaa?
Biologisista vanhemmistani isää en muista lainkaan, koska tämä kuoli kun olin n. 1v. Biologisesta äidistä muistan joitain asioita, mutta en kovin hyvin häntäkään. Hän kuoli kun olin 4v. Itse tapausta en muista, vaan jotain hataria muistikuvia muutosta entisestä kodista uuteen kotiin vanhempieni luokse. Mutta enimmäkseen kaikki tietoni biologisista vanhemmista perustuu kerrottuihin asioihin, ei omiin muistoihini. Minut siis adoptoi äidinpuoleinen sukulaisperhe, vanhempani. Aluksi olin sinne virallisesti sijoitettuna ja adoptio tapahtui kun olin koululainen.
Olen siis käytännössä kaiken sen ajan minkä muistan asunut vanhempieni kanssa. Biologisen äidin puoleinen suku on toki tuttua, koska he ovat nykyistäkin sukuani. Sen sijaan biologisen isän puoleiseen sukuun en ole ollut missään yhteydessä ikinä sinä aikana, mitä itse muistan. Kuulemma olen lapsena muutaman kerran tavannut biologisen isäni vanhempia, mutta olen ollut silloin 1-2v. Kuitenkin todella moni ihminen ihmettelee tätä asiaa, että en ole juurikaan kiinnostunut biologisista vanhemmistani tai isän puolen biologisista sukulaisista. Ihmiset ei tunnu käsittävän, että he ovat minulle täysin ventovieraita ihmisiä. Jotkut on jopa kauhistelleet sitä, kun kuulevat, etten ole ollut käytännössä koskaan yhteydessä heihin. Joskus tuntuu jopa, että olen kauhean tunnekylmä ihminen sanoessani, että minua ei kiinnosta biologisen isän puoleiset tuntemattomat sukulaiset. Enhän edes tiedä missä he asuvat tai mitä tekevät. Jotkut ihmiset on myös ehdottaneet osallistumista johonkin ohjelmaan, missä etsitään biologisia sukulaisia. Sitten ovat hämmästyneet kun olen sanonut, ettei kiinnosta.
Miksei ihmiset ymmärrä, että sukuuni kuuluu vanhempieni suku, joiden kanssa olen ollut tekemisissä koko elämäni?
Kommentit (80)
Vähän asian vierestä, mutta tunnen parikymppiset sisarukset, jotka on täydellisesti vieraannutettu isästään ja tämän suvusta. Joskus olen miettinyt, harmittaako tilanne heitä kun aikaa kuluu ja näitä sukulaisia ei enää ole. Mutta kukaan sivullinen ei tuolle mitään voi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis juuri tällaisia asioita ja tilanteita aloitusviestissä tarkoitin.
Sitä, että ollaan: "heeeei, ne on kuitenkin sun sukulaisia!11".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo, minäkin suosittelisin että ottaisit yhteyttä vielä kun mahdollista. Kuitenkin puolet perimästä sieltä. Omat lapsetkin voivat aikanaan kaivata tietoa isoisästä.
Ensinnäkään minähän en tiedä heistä yhtään mitään. Ikänsä olisi muistaakseni n. 80v. Tarkkaa asuinpaikkaansa en tiedä, Suomen ulkopuolella kuitenkin.
Lapsillani on jo kaksi isoisää, minun isäni ja isänsä isä. Mihin he tarvitsisivat muita?
Eihän kyse olekaan siitä että tulisi uudet isovanhemmat elämään. Kyse on siitä että tietää jotain juuristaan. Kyllä tuollainen tuntematon sukuhaara voi myöhemmin askarruttaa. Jos ei sinua, niin ehkä jälkipolvia. Ehkä jopa enemmänkin juuri siitä syystä jos tuo suku on kokonaan ulkomailla.
Minulla ei ole mitään sitä vastaan, jos jompikumpi lapsistani haluaa joskus tulevaisuudessa pohtia biologisia juuriaan, mutta en koe minään velvollisuutena heitäkään kohtaan hankkia tuntemattomista ihmisistä sen enempää tietoa mitä nyt jo on, ainoastaan siksi koska biologia.
Ei tietenkään ole velvollisuus mutta ilmeisesti alkaa olla viimeiset hetket jos isovanhemmat on jo noin iäkkäitä. En tiedä mitä ihmettä siinä menettäisi jos vielä kysyisi isästä ja isän perheestä kun se vielä vähän aikaa on mahdollista.
Apn pointti on tullut tuhatprosenttisesti todistetuksi tässä ketjusssa. Kaikki ovat nykyisin tämän asian asiantuntijoita, kun ovat nähneet muutaman tv- ohjelman jossa joku täysin eri lähtökohdista sukuaan etsivä on halunnut selvittää juuriaan.
On kamalaa miten itsevarmasti ja epäempaattisesti ihmiset tuputtavat näkemyksiään.
Itselläni on selvittämättömiä juuria eikä minua oikeastaan kiinnosta asiassa mikään muu kuin henkilöllisyys. En ole kiinnostunut suurimmasta osasta tiedossa olevista sukulaisista, miksi pitäisi kaivata tuntemattomia? Moni ihminen ei ole juuri lainkaan tekemisissä sukunsa kanssa.
Ap kuitenkin tietää isänsä.
Kuinka moni itse ottaisi yhteyttä esimerkiksi tuntemattomiin isovanhempiin, tätiin, enoihin tai setiin joskus pari-kolmekymppisenä, vaikka on nähnyt näitä vain muutamia kertoja elämässään ja viimeksi ollessaan vauva tai pikkulapsi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikä velvollisuus ihmisellä, johon suku ei ole ikinä välittänyt olla missään yhteydessä, kirjoitella näille kirjeitä? Eiköhän se kirjeiden kirjoittelu olisi näiden ihmisten tehtävä, joiden sukuun se lapsi syntyi.
Itse en ole yhteydessä isän sukuun, vaikka en ole edes adoptoitu. Emme ole missään riidoissa. Siinä suvussa vaan ilmeisesti sukulaiset ei pidä yhteyttä. En tiedä esim. Isän puoleisten serkkujeni elämästä mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo, minäkin suosittelisin että ottaisit yhteyttä vielä kun mahdollista. Kuitenkin puolet perimästä sieltä. Omat lapsetkin voivat aikanaan kaivata tietoa isoisästä.
Ensinnäkään minähän en tiedä heistä yhtään mitään. Ikänsä olisi muistaakseni n. 80v. Tarkkaa asuinpaikkaansa en tiedä, Suomen ulkopuolella kuitenkin.
Lapsillani on jo kaksi isoisää, minun isäni ja isänsä isä. Mihin he tarvitsisivat muita?
Eihän kyse olekaan siitä että tulisi uudet isovanhemmat elämään. Kyse on siitä että tietää jotain juuristaan. Kyllä tuollainen tuntematon sukuhaara voi myöhemmin askarruttaa. Jos ei sinua, niin ehkä jälkipolvia. Ehkä jopa enemmänkin juuri siitä syystä jos tuo suku on kokonaan ulkomailla.
Minulla ei ole mitään sitä vastaan, jos jompikumpi lapsistani haluaa joskus tulevaisuudessa pohtia biologisia juuriaan, mutta en koe minään velvollisuutena heitäkään kohtaan hankkia tuntemattomista ihmisistä sen enempää tietoa mitä nyt jo on, ainoastaan siksi koska biologia.
Ei tietenkään ole velvollisuus mutta ilmeisesti alkaa olla viimeiset hetket jos isovanhemmat on jo noin iäkkäitä. En tiedä mitä ihmettä siinä menettäisi jos vielä kysyisi isästä ja isän perheestä kun se vielä vähän aikaa on mahdollista.
Kysyisi mitä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mikä velvollisuus ihmisellä, johon suku ei ole ikinä välittänyt olla missään yhteydessä, kirjoitella näille kirjeitä? Eiköhän se kirjeiden kirjoittelu olisi näiden ihmisten tehtävä, joiden sukuun se lapsi syntyi.
Itse en ole yhteydessä isän sukuun, vaikka en ole edes adoptoitu. Emme ole missään riidoissa. Siinä suvussa vaan ilmeisesti sukulaiset ei pidä yhteyttä. En tiedä esim. Isän puoleisten serkkujeni elämästä mitään.
Lisäksi kirjeen kirjoittaminen voisi olla aika vaikeaa, jos ei tiedä asuinpaikkaa muuta kuin maan tarkkuudella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo, minäkin suosittelisin että ottaisit yhteyttä vielä kun mahdollista. Kuitenkin puolet perimästä sieltä. Omat lapsetkin voivat aikanaan kaivata tietoa isoisästä.
Ensinnäkään minähän en tiedä heistä yhtään mitään. Ikänsä olisi muistaakseni n. 80v. Tarkkaa asuinpaikkaansa en tiedä, Suomen ulkopuolella kuitenkin.
Lapsillani on jo kaksi isoisää, minun isäni ja isänsä isä. Mihin he tarvitsisivat muita?
Eihän kyse olekaan siitä että tulisi uudet isovanhemmat elämään. Kyse on siitä että tietää jotain juuristaan. Kyllä tuollainen tuntematon sukuhaara voi myöhemmin askarruttaa. Jos ei sinua, niin ehkä jälkipolvia. Ehkä jopa enemmänkin juuri siitä syystä jos tuo suku on kokonaan ulkomailla.
Minulla ei ole mitään sitä vastaan, jos jompikumpi lapsistani haluaa joskus tulevaisuudessa pohtia biologisia juuriaan, mutta en koe minään velvollisuutena heitäkään kohtaan hankkia tuntemattomista ihmisistä sen enempää tietoa mitä nyt jo on, ainoastaan siksi koska biologia.
Ei tietenkään ole velvollisuus mutta ilmeisesti alkaa olla viimeiset hetket jos isovanhemmat on jo noin iäkkäitä. En tiedä mitä ihmettä siinä menettäisi jos vielä kysyisi isästä ja isän perheestä kun se vielä vähän aikaa on mahdollista.
Kysyisi mitä?
Ei kai mitään erityistä tarvitse kysyä jos ei ole erityistä mielessä. He kertovat mitä haluavat kertoa. Tavallista sukuhistoriaa, perheen tarinan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä onko tuossa taustalla joku torjunta. Ei pidä isän sukua "mieluisena". Elivätkö vanhemmat jotenkin levotonta ehkä päihdehuuruista elämää kun kumpikin kuoli niin nuorena? Ap haluaa samaistua vain adoptiovanhempiin?
Ei olekaan varmaan erityistä syytä "lähentyä" isän puolen biosuvun kanssa mutta muuten suvun historia voisi olla ihan mielenkiintoista tietää.
Itseasiassa kyllä, pidän vanhempiani, siis ihmisiä jotka adoptoivat minut ollessani pieni, ainoina oikeina vanhempina, mitä minulla on ollut. Biologisesta äidistä olen totta kai kuullut, koska hän on edelleen samaa sukua, mutta eipä hänenkään elämässään mitään erityistä ollut. Vähän vääriä valintoja ehkä, mutta ei sen kummempaa draamaa.
Olen jotenkin todella hämmentynyt tämän palstan kommentteja ja näitä varmaan kohtaat siis omassa elämässäsi.
Miten on niin mahdoton ajatus, että adoptoitu pitäisi adoptiovanhenpiaan ainoina oikeina vanhempinaan. Että jotenkin aina pitäisi kaivata jotain vain biologi takia.
Todella ärsyttävää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Apn pointti on tullut tuhatprosenttisesti todistetuksi tässä ketjusssa. Kaikki ovat nykyisin tämän asian asiantuntijoita, kun ovat nähneet muutaman tv- ohjelman jossa joku täysin eri lähtökohdista sukuaan etsivä on halunnut selvittää juuriaan.
On kamalaa miten itsevarmasti ja epäempaattisesti ihmiset tuputtavat näkemyksiään.
Itselläni on selvittämättömiä juuria eikä minua oikeastaan kiinnosta asiassa mikään muu kuin henkilöllisyys. En ole kiinnostunut suurimmasta osasta tiedossa olevista sukulaisista, miksi pitäisi kaivata tuntemattomia? Moni ihminen ei ole juuri lainkaan tekemisissä sukunsa kanssa.
Ap kuitenkin tietää isänsä.
Ymmärsit näköjään kommentit täydellisen väärin. Kukaan ei käskenyt mennä ruusupuskan kanssa itkien tapaamaan ja halaamaan. Lähinnä puhuttiin siitä että voihan sitä ottaa yhteyttä tietojen/sukuhistorian vuoksi. Järkisyistä siis, ei tunnesyistä.
Minkä tietojen tai minkä sukuhistorian? Entä jos kokee jo tietävänsä tarpeeksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mikä velvollisuus ihmisellä, johon suku ei ole ikinä välittänyt olla missään yhteydessä, kirjoitella näille kirjeitä? Eiköhän se kirjeiden kirjoittelu olisi näiden ihmisten tehtävä, joiden sukuun se lapsi syntyi.
Itse en ole yhteydessä isän sukuun, vaikka en ole edes adoptoitu. Emme ole missään riidoissa. Siinä suvussa vaan ilmeisesti sukulaiset ei pidä yhteyttä. En tiedä esim. Isän puoleisten serkkujeni elämästä mitään.
Kyse oli tietojen saannista, ei kummempaa. Tarviiko kaikkeen jotain tunneyhteyksiä repiä mukaan?
Moni haluaa tietää sukunsa historian vaikkei sukulaisista välitäkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo, minäkin suosittelisin että ottaisit yhteyttä vielä kun mahdollista. Kuitenkin puolet perimästä sieltä. Omat lapsetkin voivat aikanaan kaivata tietoa isoisästä.
Ensinnäkään minähän en tiedä heistä yhtään mitään. Ikänsä olisi muistaakseni n. 80v. Tarkkaa asuinpaikkaansa en tiedä, Suomen ulkopuolella kuitenkin.
Lapsillani on jo kaksi isoisää, minun isäni ja isänsä isä. Mihin he tarvitsisivat muita?
Eihän kyse olekaan siitä että tulisi uudet isovanhemmat elämään. Kyse on siitä että tietää jotain juuristaan. Kyllä tuollainen tuntematon sukuhaara voi myöhemmin askarruttaa. Jos ei sinua, niin ehkä jälkipolvia. Ehkä jopa enemmänkin juuri siitä syystä jos tuo suku on kokonaan ulkomailla.
Minulla ei ole mitään sitä vastaan, jos jompikumpi lapsistani haluaa joskus tulevaisuudessa pohtia biologisia juuriaan, mutta en koe minään velvollisuutena heitäkään kohtaan hankkia tuntemattomista ihmisistä sen enempää tietoa mitä nyt jo on, ainoastaan siksi koska biologia.
Ei tietenkään ole velvollisuus mutta ilmeisesti alkaa olla viimeiset hetket jos isovanhemmat on jo noin iäkkäitä. En tiedä mitä ihmettä siinä menettäisi jos vielä kysyisi isästä ja isän perheestä kun se vielä vähän aikaa on mahdollista.
Kysyisi mitä?
Ei kai mitään erityistä tarvitse kysyä jos ei ole erityistä mielessä. He kertovat mitä haluavat kertoa. Tavallista sukuhistoriaa, perheen tarinan.
Entäs, jos ei vaan kiinnosta? Suoraan sanoen, en usko, että biologisen isäni vanhemmilla olisi mitään sellaista tietoa, mikä minua erityisesti kiinnostaisi, tai mistä haluaisin tietää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Apn pointti on tullut tuhatprosenttisesti todistetuksi tässä ketjusssa. Kaikki ovat nykyisin tämän asian asiantuntijoita, kun ovat nähneet muutaman tv- ohjelman jossa joku täysin eri lähtökohdista sukuaan etsivä on halunnut selvittää juuriaan.
On kamalaa miten itsevarmasti ja epäempaattisesti ihmiset tuputtavat näkemyksiään.
Itselläni on selvittämättömiä juuria eikä minua oikeastaan kiinnosta asiassa mikään muu kuin henkilöllisyys. En ole kiinnostunut suurimmasta osasta tiedossa olevista sukulaisista, miksi pitäisi kaivata tuntemattomia? Moni ihminen ei ole juuri lainkaan tekemisissä sukunsa kanssa.
Ap kuitenkin tietää isänsä.
Ymmärsit näköjään kommentit täydellisen väärin. Kukaan ei käskenyt mennä ruusupuskan kanssa itkien tapaamaan ja halaamaan. Lähinnä puhuttiin siitä että voihan sitä ottaa yhteyttä tietojen/sukuhistorian vuoksi. Järkisyistä siis, ei tunnesyistä.
Minkä tietojen tai minkä sukuhistorian? Entä jos kokee jo tietävänsä tarpeeksi?
Ap kirjoitti ettei tiedä oikein mitään isän suvusta.
Vierailija kirjoitti:
Vähän asian vierestä, mutta tunnen parikymppiset sisarukset, jotka on täydellisesti vieraannutettu isästään ja tämän suvusta. Joskus olen miettinyt, harmittaako tilanne heitä kun aikaa kuluu ja näitä sukulaisia ei enää ole. Mutta kukaan sivullinen ei tuolle mitään voi.
Luultavasti heidänkin elämässään niitä ihmisiä jotka jankuttavat heille asiasta niin että he ymmärtäisivät syvän tyhjiön elämässään eivätkä vain kuvittelisi että elämä oman todellisen perheen, suvunj a ystävien kanssa ei ole puutteellista.
Vierailija kirjoitti:
Olet vielä nuori. Jossain vaiheessa juuresi biologisen isäsi puolesta alkavat kiinnostaa sinua kovasti. Ikä tekee sen. Niin käy jokaiselle.
Jos nyt haluat olla fiksu, tutustut näihin isän puoleisiin sukulaisiisi, kun he ovat vielä elossa ja kyselet heiltä kaiken mahdollisen isästäsi ja hänen suvustaan.
Jos et sitä tee, asia kaduttaa sinua vanhana kovasti. Tiedän, että sinun on vaikea kuvitella tätä nyt, mutta niin siinä käy.
t. Mummopalstailija
Näin se vain useimmiten on, yleistystä tai ei. Jossain kohtaa alkaa kiinnostaa omat juuret, varsinkin jos ei ole tiedon häivää. Kadonneet -ohjelmasarja tv: ssa on ollut valaiseva.
Varmaankin voi tuntua nyt tuputukselta. Minäkään en alle kolmekymppisenä ollut kiinnostunut isän sotakokemuksista tai äidin evakkoajoista. Nyt kuuntelisin korva tarkkana jos vielä voisin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo, minäkin suosittelisin että ottaisit yhteyttä vielä kun mahdollista. Kuitenkin puolet perimästä sieltä. Omat lapsetkin voivat aikanaan kaivata tietoa isoisästä.
Ensinnäkään minähän en tiedä heistä yhtään mitään. Ikänsä olisi muistaakseni n. 80v. Tarkkaa asuinpaikkaansa en tiedä, Suomen ulkopuolella kuitenkin.
Lapsillani on jo kaksi isoisää, minun isäni ja isänsä isä. Mihin he tarvitsisivat muita?
Eihän kyse olekaan siitä että tulisi uudet isovanhemmat elämään. Kyse on siitä että tietää jotain juuristaan. Kyllä tuollainen tuntematon sukuhaara voi myöhemmin askarruttaa. Jos ei sinua, niin ehkä jälkipolvia. Ehkä jopa enemmänkin juuri siitä syystä jos tuo suku on kokonaan ulkomailla.
Minulla ei ole mitään sitä vastaan, jos jompikumpi lapsistani haluaa joskus tulevaisuudessa pohtia biologisia juuriaan, mutta en koe minään velvollisuutena heitäkään kohtaan hankkia tuntemattomista ihmisistä sen enempää tietoa mitä nyt jo on, ainoastaan siksi koska biologia.
Ei tietenkään ole velvollisuus mutta ilmeisesti alkaa olla viimeiset hetket jos isovanhemmat on jo noin iäkkäitä. En tiedä mitä ihmettä siinä menettäisi jos vielä kysyisi isästä ja isän perheestä kun se vielä vähän aikaa on mahdollista.
Kysyisi mitä?
Ei kai mitään erityistä tarvitse kysyä jos ei ole erityistä mielessä. He kertovat mitä haluavat kertoa. Tavallista sukuhistoriaa, perheen tarinan.
Entäs, jos ei vaan kiinnosta? Suoraan sanoen, en usko, että biologisen isäni vanhemmilla olisi mitään sellaista tietoa, mikä minua erityisesti kiinnostaisi, tai mistä haluaisin tietää.
Voi toki olla että sulla on negatiivinen tunnelataus siihen suuntaan, ettei siksi kiinnosta. Myöhemmin lapsesi tai lapsenlapsesi voi kuitenkin suhtautua neutraalimmin ja olla ihan kiinnostuneitakin tuostakin sukuhaarasta.
Itse esim. olin innoissani kun löysin suvun vanhoja kirjeitä ja paljon uutta tietoa suvun vaiheista vaikken noita ihmisiä koskaan tavannut.
Onkohan tässä biologisen sukuloinnin tuputtamisen takana se, että normiperheissä kasvaneet pitävät erilaisuutta jotenkin uhkana? Tai ihmiset ovat jotenkin puutteellisia, jos heillä eivät tunne juuriaan tai vanhempiaan? Mediassa on usein jotain nyyhkytarinoita, rikollisista nostetaan ne huonoissa oloissa kasvaneet, samoin kurjuudesta nousseet menestyneet. Sitten on ne loput, jotka ovat puutteellisista lähtökohdista käsin eläneet normaalia elämää, näistä ei puhuta paljoa koskaan. Yleensä nämä kauhistelijat ovat näitä kyökkipsykologi besserwissereitä, jotka itse ovat kasvaneet normiperheissä, eivätkä tunne ketään ilman toista tai kumpaakaan biol. vanhempaa.
Vierailija kirjoitti:
Valtaosa adoptoiduista kaipaa ikuisesti omia juuriaan.
Ja niin kaipaa nekin lapset, joilla on 2 äitiä.
Minulla ei ole mitään sitä vastaan, jos jompikumpi lapsistani haluaa joskus tulevaisuudessa pohtia biologisia juuriaan, mutta en koe minään velvollisuutena heitäkään kohtaan hankkia tuntemattomista ihmisistä sen enempää tietoa mitä nyt jo on, ainoastaan siksi koska biologia.