Köyhä pitkäaikaistyötön muuttamassa maakuntiin - mutta minne?

Vierailija kirjoitti:

Isäni oli ap:n tapainen hamsteri. Mitään ei voinut heittää pois / myydä. Ei ehtinyt saada mitään diagnoosia, vaan kuoli pois. Onni hänelle.

Tavaran pakonomainen keräily on aika usein viite jostain psyykkisestä sairaudesta.

Ylenmääräinen tavaran kerääminen on joku pahoinvointisairaus aivan niin kuin osto hysteria, että aina vaan jotakin ostaa ja kerää vaatetta ja tavaraa, kirpputorilla kannattaa myydä ei pöytä paljoa maksa ja saa tavarat myytyä tai tori,fi siellä voi myydä, muutto on sitten helpompaa, jokaiselta varmaan löytyy tavaroita joista on helppo luopua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Puhuit harrastusvälineistä jotka täyttävät koko huoneen jos ne levittää.

Koska olet käyttänyt näitä harrastusvälineitä viimeksi. Mitähän nämä kaikoi ovat. Kerroit, että selkä on niin kipeä, ettei välillä liiku kuin silmät ja keuhkot.

Miten on mahdollista silloin harrastaa jotain niin ahkerasti, että harrastusvälineitä on koko huoneellinen.

Onko siis todellisuudessa niille koskaan enää käyttöä.

Jos joku kirjajylly on niin valtava, että vie koko seinällisen tilaa on epätodennäköistä, että se sama hylly sopii siihen muuttamaasi asuntoon. Asunnossa ei ehkä ole yhtään kokonaista vapaata seinää tms.

Kerroit, että huonekaluilla ja tavaroilla on ollut oma paikkansa. Käsitätkö, että se oli ennen. Et voi palata täsmälleen samanlaiseen elämään vaikka kuinka haluaisitkin.

Ymmärräthän, että sitä tarkalleen samankokoista " omaa paikkaa" ei löydy toisesta asunnosta.

Oletatko siis, että kun muutat niin kaikki ne säilömäsi tavarat sitten asettuvat ja mahtuvat kuin taikaiskusta uuteen asuntoon. Löydät jostainpäin Suomea täsmälleen samanlaisen asunnon kuin entinen. Ja sisustat sen aivan samoin kuin entinen.

Nämä jutut ovat niin epärealistisia ja mahdottomia käytännössä, että en löydä sanoja.

Sinä et nyt selvästi ymmärrä, mistä on kysymys. Minulla on ison kaksion tavarat. Onko niin, että maaseudulta ja pikkupaikkakunnilla ei ole asuntoja, joihin ison kaksion tavarat mahtuvat?

On aivan yhdentekevää, milloin minä olen mitäkin tavaraa käyttänyt ja miten usein. On yhdentekevää, mitä ne tavarat ovat. Ne muuttavat minun kanssani, koska muu ei ole monestakaan syystä mahdollista.

Ap, joka muuten osaa koota moduulikirjahyllyn

Mutta sinulle ei makseta tukia isoon kaksioon. Sinä saat pienen asunnon kyläraitin ainoasta kunnan vuokrakerrostalosta. Talosta, jossa ei ole hissiä. Hyvällä onnella kylästä, josta ei ole vielä lakkautettu kauppaa. Sinä et pääse töihin, vaan työkkäri pistää sinut kuntouttavaan työtoimintaan, johon kuljet bussilla. Joudut anomaan kaikki rahasi kelalta ja tekemään selvityksen kaikista menoista joka kuukausi. Autoa sinulla ei ole varaa pitää, koska kela ei maksa sinulle siitä toimeentulotukea. Joudut kylän silmätikuksi, jos sinut havaitaan hankalaksi.

Tällaista se köyhän elämä voi olla pikkupaikkakunnalla. Että mietipä vielä.

Alle 60m2 kaksioon saa as.tukea. Ja mahtuu paljon kirjoja.

Tulit tälle palstalle hakemaan apua, ideoita ja mielipiteitä, ehkä myös muiden omakohtaisia kokemuksia. Sitten kun niitä saat, niin järjestelmällisesti tyrmäät kaikki.

Autan työkseni yrittäjiä ja tulee mieleen tilanne, jossa yrittäjällä menee huonosti. Neuvoa pyydetään ja kun olen tutkaillut asioita ja teen ehdotuksen miten asioita voisi parantaa, niin keksitään ihan kaikki maailman tekosyyt miksi neuvoja ei voi noudattaa. Voinkin kiteyttää menestyvän yrittäjän reseptin yksinkertaisesti: yrittäjä tekee kaiken mahdollisen yrityksensä menestyksen eteen. Ei mitään selityksiä siitä miksi ei voi tehdä pidempiä päiviä, vaihtaa edullisempaan liiketilaan, nostaa hintoja, markkinoida, avata verkkokauppaa, somettaa, ottaa työntekijää, lisätä tai muuttaa tuotevalikoimaa jne. Jos se ei toimi mitä teet, niin pitäisikö tehdä jotain toisin?

Monen elämä vaatisi samaa asennetta. Mutta ei, selityksiä löytyy. No jos kaikki on mahdotonta, niin usein myös se menestys on mahdotonta jos ihmisellä ei ole mitään halua joustaa. Sellaiseen ihmiseen törmätessä ei jaksa enää edes vääntää, joillakin on vain tarve valittaa miten huonosti asiat ovat eikä mitään halua muuttua. Kyllähän se elämä kuluu siinä valittaessakin?

Mielestäni asunnon koko ei ratkaise vaan vuokran määrä.

Mutta usein isommat ovat kalliimpia, joten samaan asiaen törmätään. Isoa ja edullista asuntoa harvoin voi ottaa köyhä tuen tarvitsija.

Isossa, vanhassa omakotitalossa lämmitys ja sähkön kulutus tulee kalliiksi.

Ja omakotitalon aloittaja jo ajatuksena hylkäsikin.

En ole nyt vielä eilen jälkeisiä lukenut. Mukaa kun kysyttiin kuinka paljon aloittajalla on varaa budjetoida asumiseen ja muuttoon hän taas kerran kiersi sanomalla ettei ole tietoinen eri paikkakuntien tuki- ja vuokratasoista.

Mutta pakkohan ihmisellä on tietää joku määrä minkä pystyy omasta taskustaan laittamaan vai eikö mitään. Tuet ja vuokrat selviää kyllä sitten.

Jos omasta taskusta ei pysty laittamaan mitään niin Kela on kyllä sitten se joka ratkaisee mahtuvatko ne kirjat, nahkasohvat, modulihylly sun muut sekä aloittaja siihen asuntoon.

Silloin ei yksinasuva voi määrätä, että yksiöön minä ja rakkaat tavarani ei mahdu, se ei tule kysymykseen.

Jos oma budjetti on nolla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap, joka muuten osaa koota moduulikirjahyllyn

kaikki sen osaavat koota.

Eivät kaikki, koska on olemassa poropeukaloita. Ja laiskimuksia, jotka eivät viitsi edes yrittää.

Viittaus moduulikirjahyllyyn muuten liittyy siihen, että tuo juttukaverini jossitteli tällä tavalla:

"Jos joku kirjajylly on niin valtava, että vie koko seinällisen tilaa on epätodennäköistä, että se sama hylly sopii siihen muuttamaasi asuntoon. Asunnossa ei ehkä ole yhtään kokonaista vapaata seinää tms."

Ap

Oli moduuli tai ei, se on nyt sivuseikka.

Mutta jos asunnossa on vapaata seinää pieni alue ja tämä modulihylly on isokoinen ei se modulointi lisää asunnon kokoa yhtään.

Iso hylly on iso hylly ja pieni asunto on pieni asunto.

Et voi asentaa liian isoa hyllyä pieneen asuntoon, joudut laittamaan taas ylimääräiset (kalliilla sinne raahaamasi) osat jonnekin varastoon. Kun siihen asuntoo pitää mahtua muutakin kuin kirjahylly.

Kun kerroit, että tavaroilla on ollut omat määrätyt paikkansa näitä samoja omia määrättyinä paikkoja ei enää ole.

Huonekalut sun muut joutuu aina uudessa asunnossa mittaamaan määrittelemään uudelleen. Ja aika monesta joutuu luopumaan. Että saa asunnosta järkevän. Ei ole järkeä, että asunnossa on esimerkiksi suuri (moduli)kirjahylly ja runsaat harrastustavarat, mutta ei esimerkiksi tilaa sängylle.

Edelleen, kyse ei ole taidosta koota se hylly vaan pieni asunto.

Tätä ajoin takaa.

Yli kahdenkymmenen muuton kokemuksella, totta puhuen, en tarvitse tuosta aiheesta oppitunteja. Kiitos vaivannäöstä kuitenkin.

Ap

No et ainakaan ole niistä mitään oppinut. Luulisi silloin, ettet puhuisi noin järjettömiä kuin nyt puhut.

Esimerkiksi maksat vanhan, varastossa seisseen painavan sohvaromiskon kuljetuksesta mieluummin maltaita.

Joka oletettavasti ei edes sovi uuteen asuntoon. Joudut sen kuitenkin varastoimaan tai luopumaan.

Mutta toisilla se pää on vain kovempi.

Kun puhut, että " tavaroilla on ollut aina ennen ollut oma paikkansa" niin miten ihmeessä olet aina onnistunut vuokraamaan tasan samanlaisen asunnon kuin entinen?

Ja voinut 20 muuttoa tehdessäsi onnistua niin, että et ole joutunut luopumaan mistään vanhasta?

Koko tavaramäärä on kulkenut mukanasi paikasta paikkaan.

Olen muuttanut itsekin monesti ja minulla se ei ole onnistunut. Tosin en edes ole halunnut.

Vierailija kirjoitti:

Hyi miten ilkeitä mikkossyndrooman riivaamia ihmisiä. Onneksi ei olla keskiajalla, kaikkitietävät nyrpistelijät olisivat helmat liehuen torilla kivittämässä koiraa jolle ei perunankuoret kelvanneet.

Opiskelemalla vaikka sosiaalipolitiikkaa tai sosiaalialaa voi avartaa käsitystään siitä miten maailma makaa, millaisia lukemattomia erilaisia tilanteita ja kohtaloita ihmisillä on ja mitä kaikkea siihen yhteiskunnallisesti liittyy . Suvaitsevaisuuden ja maailmankuvan avartaminen ei ole huono harrastus kenellekään, jolla on edes jonkinlainen tarve neuvoa ja auttaa, mutta puutteellinen kyky tunnistaa rajoja itsen ja muiden välillä.

Typan virkailijat ja sosiaalityöntekijät eivät ilmeisesti ole pitäneet hygieniapassia avaimena ap:n maailmanvalloitukseen, vaikka heillä on koulutus ja kokemus ja asemansa kautta periaatteessa myös mahdollisuus pakottaa suorittamaan se? Hoitavatko he siis työnsä huonosti? Hygieniapassi, hammasharja ja matkalippu seuraavaan junaan, niin on kansakunnan työttömyysongelma kertaheitolla ratkaistu!

Aloittaja on hankalassa umpikujassa, mutta ei mielestäni vielä lähelläkään tilannetta, jossa millään ei ole mitään väliä. Niinpä hänellä on täysi oikeus asettaa haluamiaan kriteereitä elämälleen, asuinpaikalleen, sille mitä tekee omaisuudellaan jne. Hänellä ei myöskään ole kiire mihinkään, joten ei ole mitään syytä singota oman elämänsä Niina Mikkosten ”hyvää tarkoittavien neuvojen” mukaan edes kohteliaisuudesta.

Olen varma, että aloittajan tilanne tulee vielä muuttumaan hyvällä tavalla. Siihen ei tarvita kuin yksi sopiva sattuma, josta kerä lähtee aukenemaan. Sen jälkeen onkin sitten samat hyeenat jonossa neuvomassa miten sinun tulisi asua, elää ja tuntea nahkasohvinesi ja museoautoinesi :D

Kutsut hyeenoiksi meitä, jotka hyvää hyvyyttämme olemme yrittäneet auttaa aloittajaa hankalassa tilanteessa, ja monet meistä auttajista on itsekin vähintään yhtä suuressa ahdingossa. Mitä olemme saaneet kiitokseksi siitä, että yritämme porukalla ratkaista tilannetta, etsimme asuntoja, linkkaamme kelan taulukoita, ehdotamme käytännön ratkaisuja jne? Saamme ap:n hyökkäyksen ja kiukuttelun, lapsellisen trollailun ja lisäksi vielä kaltaisiasi "ymmärtäjiä" kivittämään meitä auttajia.

Mutta kiitos vinkistä, taidankin jatkaa opintojani vaikka sinne sosiaalityön puolelle, jos vaikka saisin elämäni ensimmäisen työpaikan keski-ikäisenä hyeenana sitä kautta. Ehkä ap voisi myös tehdä saman? Ehkä kaikki ahdingossa olevat voisivat?

Sallan kunta mistä puolet vei venäläiset arabit budhat . Ne rakentaa Suomeen jälleen TSASOUNIA ryöstääkseen kuntien rahat tavarat rajan yli myös viedään varastettua. Sallassa on hirveä pula myös Tohmajärvellä asukkaista jotka puolustaa Suomen itsenäisyyttä eikä ole maanpetturi .

Vierailija kirjoitti:

Tulit tälle palstalle hakemaan apua, ideoita ja mielipiteitä, ehkä myös muiden omakohtaisia kokemuksia. Sitten kun niitä saat, niin järjestelmällisesti tyrmäät kaikki.

Autan työkseni yrittäjiä ja tulee mieleen tilanne, jossa yrittäjällä menee huonosti. Neuvoa pyydetään ja kun olen tutkaillut asioita ja teen ehdotuksen miten asioita voisi parantaa, niin keksitään ihan kaikki maailman tekosyyt miksi neuvoja ei voi noudattaa. Voinkin kiteyttää menestyvän yrittäjän reseptin yksinkertaisesti: yrittäjä tekee kaiken mahdollisen yrityksensä menestyksen eteen. Ei mitään selityksiä siitä miksi ei voi tehdä pidempiä päiviä, vaihtaa edullisempaan liiketilaan, nostaa hintoja, markkinoida, avata verkkokauppaa, somettaa, ottaa työntekijää, lisätä tai muuttaa tuotevalikoimaa jne. Jos se ei toimi mitä teet, niin pitäisikö tehdä jotain toisin?

Monen elämä vaatisi samaa asennetta. Mutta ei, selityksiä löytyy. No jos kaikki on mahdotonta, niin usein myös se menestys on mahdotonta jos ihmisellä ei ole mitään halua joustaa. Sellaiseen ihmiseen törmätessä ei jaksa enää edes vääntää, joillakin on vain tarve valittaa miten huonosti asiat ovat eikä mitään halua muuttua. Kyllähän se elämä kuluu siinä valittaessakin?

Kuulostaa siltä, että otat työsi "auttajana" vähän väärällä tavalla. Juuri tuollainen ylhäältä alaspäin katsova "minä sanon mitä tehdä, mutta apu ei kelpaa, ruikuta siinä sitten" on vaarallinen suhtautumistapa ja saa varmasti aikaan vastustusta. Jos henkilö (yrittäjä tai kuka muu tahansa), hakee ongelmatilanteessa neuvoja ja tietoa vaihtoehdoista, hänellä on ihan yhtä suuri oikeus arvioida vaihtoehtoja ja tarttua niistä johonkin kuin olla tarttumattakin. Auttaja ei sanele sitä onko valinta oikea vai väärä, eikä viime kädessä voi sitä tietää. Jokainen vastoinkäyminen ja kriisi on kokijansa henkilökohtainen prosessi, eikä nosta kenenkään toisen oikeutta tehdä valintoja tai päätöksiä hänen puolestaan. Huolestuttavaa, jos palveluntarjoaja loukkaantuu siitä henkilökohtaisesti ja vielä mielessään toivoo asiakkaalleen kurjaa loppuelämää.

Tuolta löytyy Kelan rajat enimmäisasumistuelle:

https://www.kela.fi/asunto-ja-asumismenot

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikä sillä ole väliä, millainen autosi on. Pointti on se, että sinulla on auto, ja myymällä sen saat rahaa, joko vähän tai sitten enemmän, emme voi tietää kun et kerro autosi arvoa. Rahalla pääsee muuttamaan.

On kyllä mennyt maku tästä ketjusta ap:n kiukuttelun takia, ehkä pitäisi aloittaa uusi ketju aiheesta yleisellä tasolla, olisi paljon hyödyllisempi niille köyhille, jotka oikeasti suunnittelevat paikkakunnan vaihtoa.

En ole aloittaja, mutta mulla on myös vanha (18 vuotta vanha) ja huono auto (tai no, huononnäköinen, vähän kolhuilla yms. mutta huollettu ja kulkee), joka on töiden takia välttämätön täällä "kehäkolmosen ulkopuolella".

Ihan oikeastiko ihmiset täällä kuvittelevat, että autosta kuin autosta saisi paljon rahaa? Tuosta minun rakkineestani saisin varmaan 200 euroa jos yrittäisin myydä sitä...

Auton voi muuten pistää seisontavakuutukseen, eli silloin siitä ei mene mitään kuluja (ei vakuutusmaksuja tms.) Näin jouduin tekemään itsekin kun olin pidemmän aikaa työttömänä ja rahattomana.

Mutta nyt oli kyse siitä, että ap:llä ei ole rahaa, jolla saisi vietyä tavaransa paikkakunnalta toiselle. Siinä 200 euroa on iso apu. Hän toivoisi Kelan maksavan muuttoavustusta, mitä Kela ei tee, ellei muuta työn perässä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tulit tälle palstalle hakemaan apua, ideoita ja mielipiteitä, ehkä myös muiden omakohtaisia kokemuksia. Sitten kun niitä saat, niin järjestelmällisesti tyrmäät kaikki.

Autan työkseni yrittäjiä ja tulee mieleen tilanne, jossa yrittäjällä menee huonosti. Neuvoa pyydetään ja kun olen tutkaillut asioita ja teen ehdotuksen miten asioita voisi parantaa, niin keksitään ihan kaikki maailman tekosyyt miksi neuvoja ei voi noudattaa. Voinkin kiteyttää menestyvän yrittäjän reseptin yksinkertaisesti: yrittäjä tekee kaiken mahdollisen yrityksensä menestyksen eteen. Ei mitään selityksiä siitä miksi ei voi tehdä pidempiä päiviä, vaihtaa edullisempaan liiketilaan, nostaa hintoja, markkinoida, avata verkkokauppaa, somettaa, ottaa työntekijää, lisätä tai muuttaa tuotevalikoimaa jne. Jos se ei toimi mitä teet, niin pitäisikö tehdä jotain toisin?

Monen elämä vaatisi samaa asennetta. Mutta ei, selityksiä löytyy. No jos kaikki on mahdotonta, niin usein myös se menestys on mahdotonta jos ihmisellä ei ole mitään halua joustaa. Sellaiseen ihmiseen törmätessä ei jaksa enää edes vääntää, joillakin on vain tarve valittaa miten huonosti asiat ovat eikä mitään halua muuttua. Kyllähän se elämä kuluu siinä valittaessakin?

Kuulostaa siltä, että otat työsi "auttajana" vähän väärällä tavalla. Juuri tuollainen ylhäältä alaspäin katsova "minä sanon mitä tehdä, mutta apu ei kelpaa, ruikuta siinä sitten" on vaarallinen suhtautumistapa ja saa varmasti aikaan vastustusta. Jos henkilö (yrittäjä tai kuka muu tahansa), hakee ongelmatilanteessa neuvoja ja tietoa vaihtoehdoista, hänellä on ihan yhtä suuri oikeus arvioida vaihtoehtoja ja tarttua niistä johonkin kuin olla tarttumattakin. Auttaja ei sanele sitä onko valinta oikea vai väärä, eikä viime kädessä voi sitä tietää. Jokainen vastoinkäyminen ja kriisi on kokijansa henkilökohtainen prosessi, eikä nosta kenenkään toisen oikeutta tehdä valintoja tai päätöksiä hänen puolestaan. Huolestuttavaa, jos palveluntarjoaja loukkaantuu siitä henkilökohtaisesti ja vielä mielessään toivoo asiakkaalleen kurjaa loppuelämää.

Tässä nyt on se, että emme me täällä "sanele tai rajoita " aloittajan valintoja, ymmärrätkö?

Vaan yritämme asettaa tai antaa neuvoa niistä realiteeteista mihin hänellä olisi mahdollista ja mikä olisi hänelle edullisinta.

Emme tiedä hänen tilanteestaan todellisuudessa koska yhä enemmän alkaa vaikuttaa, että hän kertoo puppua.

Mutta yleensä ihmiset uskovat, että toinen kertoo totta jos kysyy neuvoa.

Jos hän on todellisuudessa kohta asunnoton, köyhä, pitkäaikaistyötön, luottotiedoton yli 50-vuotias sairas ihminen niin ne rajoitukset vaan on olemassa.

Ei hänestä sukeudu, vaikka me kaikki täällä sitä yhdessä toivoisimme, nuorta, tervettä, hyvän työpaikan ja rahatilanteen omaavaa asuntosijoittajaa jolla on varaa valita missä asuu.

Palveluntarjoaja tarjoaa sitä palvelua m7hin palveluntarvitsijalla on mahdollisuus.

Esimerkiksi minä ole yksinasuva, vanheneva, köyhä vuokralla asuva nainen. Kun tästä vielä hiukan menee aikaa joudun johonkin palvelulaitokseen. Vaikka kuinka haluaisin johonkin hiukan ihmhimilisempään ja jopa ostaa jonkin senioriasunoon meren rannalta se ei vaan ole mahdollista.

Joudun menemään ihan perusjuttuun ja vielä mahdollisimman edulliseen.

Jos täällä nyt noilla kertomillani omilla kriteereilläni toitottaisin, että en missään nimessä mene sinne kunnan vanhainkotiin vaan ainoa mihin suostun on merenrannan senioriasunto. Tai joku hieno lomakoti ulkomailla tms.

Ja suuttuisin ja haukkuisin, olisin ylimielinen ja alentuva kun joku yrittäisi takoa järkeä päähäni.

Tästä on kysymys.

Jos me olemme mikkoslaisia on aloittajalla napoleonkompleksi.

Tai joku muu kompleksi.

Kukahan täällä katsoo ylhäältä alaspäin?

Eiköhän se ole itse aloittaja.

Helkkarin greengaardeineen ja bägeineen, ei kelpaa edes vitsinä tässä ketjussa.

Vierailija kirjoitti:

Kutsut hyeenoiksi meitä, jotka hyvää hyvyyttämme olemme yrittäneet auttaa aloittajaa hankalassa tilanteessa, ja monet meistä auttajista on itsekin vähintään yhtä suuressa ahdingossa. Mitä olemme saaneet kiitokseksi siitä, että yritämme porukalla ratkaista tilannetta, etsimme asuntoja, linkkaamme kelan taulukoita, ehdotamme käytännön ratkaisuja jne? Saamme ap:n hyökkäyksen ja kiukuttelun, lapsellisen trollailun ja lisäksi vielä kaltaisiasi "ymmärtäjiä" kivittämään meitä auttajia.

Mutta kiitos vinkistä, taidankin jatkaa opintojani vaikka sinne sosiaalityön puolelle, jos vaikka saisin elämäni ensimmäisen työpaikan keski-ikäisenä hyeenana sitä kautta. Ehkä ap voisi myös tehdä saman? Ehkä kaikki ahdingossa olevat voisivat?

Mutta miksi auttaja loukkaantuu siitä, ettei juuri hänen neuvonsa kelpaa? Oletko kokenut antaneesi vähästäsi ja menettäneesi sen vuoksi jotain? Miksi koet tulleesi kivitetyksi? Ihan samalla tavalla ymmärtäisin ja puolustaisin sinua, mutta en voi sanella sinulle miten sinun tulee ratkaista oma tilanteesi.

Ei tarvitse työskennellä sosiaalialalla ymmärtääkseen ja kunnioittaakseen toista ihmistä. Eikä siinä työssä kauan jaksaisikaan, jos pahoittaa mielensä siitä, että asiakkaat tekevät omaa elämäänsä koskevat päätökset lopulta kuitenkin itse. Siinä se oma luonne punnitaan käyttääkö näennäistä valtaa toisen hyödyksi vai haitaksi.

Lohjalle. Mutta odota, että hintataso siellä vähän laskee. Lyhyt matka Helsinkiin sukuloimaan (bussi kulkee, parhaimmassa tapauksessa myös Onnibus joka on edullinen). Sinne tähtään itsekin ensi vuonna. Pienessä torpassa/saunamökissä on rauhallista ja edullista asua - noin 150 eur/kk riippuen siitä, käytätkö sähköä lämmitykseen vai lämmitätkö vain puilla (mahdollisesti omasta metsästä = ilmaisia). Kerrostalo- ym. asunnoissa on se ongelma, että maksat turhaan siitä minkä voisit tehdä paljon halvemmalla itse (kuten nurmikon leikkuu esim. halvalla kelaleikkurilla, lumien luonti lumikolalla, lämmittäminen vain puilla, jne. perusjutut). Parhaassa tapauksessa jossain Lohjalla et tarvitse autoakaan kun palveluita on levinnyt muuallekin kuin keskustaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kutsut hyeenoiksi meitä, jotka hyvää hyvyyttämme olemme yrittäneet auttaa aloittajaa hankalassa tilanteessa, ja monet meistä auttajista on itsekin vähintään yhtä suuressa ahdingossa. Mitä olemme saaneet kiitokseksi siitä, että yritämme porukalla ratkaista tilannetta, etsimme asuntoja, linkkaamme kelan taulukoita, ehdotamme käytännön ratkaisuja jne? Saamme ap:n hyökkäyksen ja kiukuttelun, lapsellisen trollailun ja lisäksi vielä kaltaisiasi "ymmärtäjiä" kivittämään meitä auttajia.

Mutta kiitos vinkistä, taidankin jatkaa opintojani vaikka sinne sosiaalityön puolelle, jos vaikka saisin elämäni ensimmäisen työpaikan keski-ikäisenä hyeenana sitä kautta. Ehkä ap voisi myös tehdä saman? Ehkä kaikki ahdingossa olevat voisivat?

Mutta miksi auttaja loukkaantuu siitä, ettei juuri hänen neuvonsa kelpaa? Oletko kokenut antaneesi vähästäsi ja menettäneesi sen vuoksi jotain? Miksi koet tulleesi kivitetyksi? Ihan samalla tavalla ymmärtäisin ja puolustaisin sinua, mutta en voi sanella sinulle miten sinun tulee ratkaista oma tilanteesi.

Ei tarvitse työskennellä sosiaalialalla ymmärtääkseen ja kunnioittaakseen toista ihmistä. Eikä siinä työssä kauan jaksaisikaan, jos pahoittaa mielensä siitä, että asiakkaat tekevät omaa elämäänsä koskevat päätökset lopulta kuitenkin itse. Siinä se oma luonne punnitaan käyttääkö näennäistä valtaa toisen hyödyksi vai haitaksi.

No niin, ap on ottanut seuraavan roolin...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kutsut hyeenoiksi meitä, jotka hyvää hyvyyttämme olemme yrittäneet auttaa aloittajaa hankalassa tilanteessa, ja monet meistä auttajista on itsekin vähintään yhtä suuressa ahdingossa. Mitä olemme saaneet kiitokseksi siitä, että yritämme porukalla ratkaista tilannetta, etsimme asuntoja, linkkaamme kelan taulukoita, ehdotamme käytännön ratkaisuja jne? Saamme ap:n hyökkäyksen ja kiukuttelun, lapsellisen trollailun ja lisäksi vielä kaltaisiasi "ymmärtäjiä" kivittämään meitä auttajia.

Mutta kiitos vinkistä, taidankin jatkaa opintojani vaikka sinne sosiaalityön puolelle, jos vaikka saisin elämäni ensimmäisen työpaikan keski-ikäisenä hyeenana sitä kautta. Ehkä ap voisi myös tehdä saman? Ehkä kaikki ahdingossa olevat voisivat?

Mutta miksi auttaja loukkaantuu siitä, ettei juuri hänen neuvonsa kelpaa? Oletko kokenut antaneesi vähästäsi ja menettäneesi sen vuoksi jotain? Miksi koet tulleesi kivitetyksi? Ihan samalla tavalla ymmärtäisin ja puolustaisin sinua, mutta en voi sanella sinulle miten sinun tulee ratkaista oma tilanteesi.

Ei tarvitse työskennellä sosiaalialalla ymmärtääkseen ja kunnioittaakseen toista ihmistä. Eikä siinä työssä kauan jaksaisikaan, jos pahoittaa mielensä siitä, että asiakkaat tekevät omaa elämäänsä koskevat päätökset lopulta kuitenkin itse. Siinä se oma luonne punnitaan käyttääkö näennäistä valtaa toisen hyödyksi vai haitaksi.

En ole loukkaantunut, mutta toisen ihmisen kunnioitus ja hyvät käytöstavat koskevat meitä kaikkia, myös aloittajaa tilanteestaan huolimatta. Jos kohtelee veemäisesti muita, ei pidä ihmetellä, että auttajatkin muuttuvat yhtä veemäisiksi.

Totta puhuen, minähän OLEN sosiaalityöntekijä.

No ei vaiskaan, muuten vaan huvikseni trollaan.

Totta puhuen.

Tämä aloitus on sikäli mielenkiintoinen, että näinhän käy, kun vaikka tulee avioero tai leskeys, ja elämä täytyy järjestää uusiksi. Joillakin ihmisillä iskee kieltäminen päälle. Talo pitäisi myydä, mutta suututaan, kun heille sanotaan, ettei siitä saa niin paljon kuin kymmenen vuotta sitten. Sitten jäädään odottamaan sitä oikeaa ostajaa, ja hylätään ihan hyviä ostotarjouksia. Ja katsellaan vain kolmioita keskustasta, kun rahat tulevat riittämään kaksioon lähiössä, tai vanhempaan yksiöön keskustan liepeillä.

Olen tätä nyt seurannut äitini kanssa.

Sitten ne kalusteet on ihan oma juttunsa. Kaikki ne tyylihuonekalut pitäisi saada mukaan. Vaikka ne on hankittu paljon isompiin huoneisiin, ja isolle perheelle. Tusina kristallikuohuviinilaseja pitäisi edelleen olla hopeakaapissa. Ja jos suostuu myymään, pitäisi saada niin kova hinta. Hän ei millään meinannut luopua tietosanakirjasarjasta, kun se oli maksanut tosi paljon aikanaan.

Luopuminen on ihan hirveää, yritänkin oppia tässä samalla, ja luopua koko ajan siinä "tavarapaljous"-ketjun hengessä. Ettei minun identiteetti ja mielenterveys olisi kiinni makuuhuoneen kalustossa ja hopeakaapin sisällössä.

Vierailija kirjoitti:

Lohjalle. Mutta odota, että hintataso siellä vähän laskee. Lyhyt matka Helsinkiin sukuloimaan (bussi kulkee, parhaimmassa tapauksessa myös Onnibus joka on edullinen). Sinne tähtään itsekin ensi vuonna. Pienessä torpassa/saunamökissä on rauhallista ja edullista asua - noin 150 eur/kk riippuen siitä, käytätkö sähköä lämmitykseen vai lämmitätkö vain puilla (mahdollisesti omasta metsästä = ilmaisia). Kerrostalo- ym. asunnoissa on se ongelma, että maksat turhaan siitä minkä voisit tehdä paljon halvemmalla itse (kuten nurmikon leikkuu esim. halvalla kelaleikkurilla, lumien luonti lumikolalla, lämmittäminen vain puilla, jne. perusjutut). Parhaassa tapauksessa jossain Lohjalla et tarvitse autoakaan kun palveluita on levinnyt muuallekin kuin keskustaan.

Ohiksena, on pikkuisen riskaabelia yksin asuvan naisen laskea puulla lämmittämisen vastaan. Huomasin tämän, kun mulle 50+tuli noidannuoli, ja en viikkoihin pystynyt kantamaan edes kauppakassia tai päässyt istumaan autoon. Ilman ilmalämpöpumppua olisi ollut kylmä. Sen laittaminen maksaa pari tonnia.

Vierailija kirjoitti:

No niin, ap on ottanut seuraavan roolin...

Tottakai :D Aloittaja on varmasti ainoa palstalla käyvä henkilö, joka huomaa saman palstalla toistuvan ilmiön joukkovoimasta, jossa lauma on ensiksi kilpaa auttamassa jotain, mutta kun osoittautuu, että autettava ei olekaan vielä menettänyt kaikkea eikä ole valmis vielä luopumaankaan, alkaa julmettu kiusaaminen ja parjaaminen. Uskotteko todella, että muutto on kiinni niistä asioista, mitä tuputatte, eikä vain siitä, ettei aika ole vielä kypsä ja eri vaihtoehtoja täytyy vielä pohtia?

Minä uskon, että aloittaja tulee vielä saamaan ihan mielekkään asunnon ja muuttamaan kuormansa sinne, muuttoavustuksella tai ilman. Saattaa myös olla, että hän ajan kuluessa ja iän karttuessa päättää luopua omaisuudestaan - tai hankkia sitä lisää. Riippumatta vauvapalstalta saamistaan neuvoista tai juuri niiden takia. Aatteleppa.