Lue keskustelun säännöt.
Downshiftaus työelämässä, akateemisesta duunariksi ja pois oravanpyörästä
aliasJ
15.06.2021 |
Tämän aloituksen tarkoituksena on kartoittaa, että millaisia kokemuksia tai näkemyksiä palstalla on siitä, että akateemisesti koulutettu ihminen vaihtaa perinteiseen duunarintyöhön.
Omaan kaksi maisterintutkintoa ja olen koulutustani vastaavassa asiantuntijatyössä. Korvaus on kohtuullinen, samoin työhön liittyvä vapaus suunnitella omat aikataulut, tehdä etätyötä jne. Tästä huolimatta olen parin viime vuoden ajan kokenut, että olisin mahdollisesti tyytyväisempi ja toisaalta onnellisempi jossain perinteisessä duunaritason työssä. Syitä tähän on useita mutta ainakin itseäni kiehtoo konkreettinen tekeminen ja työn näkyvä tuloksellisuus. Olen aina pitänyt käsillä tekemisestä ja olen siinä kätevä, arvostan paljon erilaisia ammattimiehiä- ja naisia jotka tekevät työnsä huolella ja ammattitaidolla.
Asiantuntijatason työssä minua tökkii se, että työni omalla alallani on pitkälti erilaisia palavereita, sähköposti- ja puhelinrumbaa, kiirettä ja läppärin ääressä istumista. Työssä aloitetaan ja päätetään erilaisia projekteja joiden lopputulokseksi ei usein saada mitään näkyvää aikaan. Näin toki tietotyössä usein on. Työ tuntuu usein merkityksettömältä mutta sinällään olen kiitollinen, että olen saanut hyvän työn jossa voin paljon vaikuttaa itse asioihin.
Ehkä enemmänkin ajattelen muutosta elämässäni niin, että hyppäisi tietynlaisesta oravanpyörästä pois. Elän vaatimatonta ja yksinkertaista elämää enkä tarvitse välttämättä suurta rahamäärää, silti olen hyvin säästäväinen. En voi kieltää, etteikö ympäröivän yhteiskunnan painostus suorittamiseen ja lähipiirin asenteet ja korkeat uratavoitteet vaikuttaisi siihen, että hyppäys suorittavan tason työhön tuntuu vaikealta. Toki nämä seikat täytyy lopulta jättää omaan arvoonsa ja miettiä, mikä tekee minut onnelliseksi. Näen työssäni paljon uupumusta, loppuun palamista ja jaksamisen ongelmia ja tämä saa minut miettimään omia tavoitteitani työelämän suhteen.
Jonkin verran olen lukenut ihmisistä, jotka ovat tehneet rohkeita uravalintoja ja jättäneet yhteiskunnan ja ympäröivien ihmisten silmissä menestyvät urat ja tehtävät ja siirtyneet täysin erilaisiin hommin, ehkä etsien omaa kutsumustaan ja tullakseen paremmin tyytyväiseksi elämään.
Olisi kiva kuulla kokemuksia, millaisia rohkeita alavalintoja ihmiset ovat tehneet ja onko lopputulos tyydyttänyt?
Kommentit (96)
Ketään puutarha-alalle downshiftannutta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Monessakaan ammatissa et saa tehdä työtäsi hyvin.
Oman käden jäljestä ei voi olla ylpeä, joska et voi annetun sikataulun puitteissa tehdä sellaists työtä, josta olet ylpeä.
Juuri eräs rakennusmaalarituttavani vaihtoi hoitoalaan mm. em. asian takia. toinen syy oli pölyn turmelemat keuhkot.
Tämä onkin rakennusalalla todella pahasti pielessä.
Pahimmillaan joudutaan jälkikäteen myöskin kalliilla korjaamaan asioita ja silloin kukaan ei ole tyytyväinen.
Vierailija kirjoitti:
Puuhaa niitä oman käden juttuja vapaa-ajalla. Oli se sit nikkarointia, puutarhanlaittoa, auton rassausta tai masturboimista. Harrastuksena paljon palkitsevampaa kun teet hommia itsellesi kaikessa rauhassa.
Ongelmana on se, että jos työ uuvuttavaa, ei yksi lauantai riitä voimien keräämiseen sen työkalupakin avaamiseksi.
Ihmisen resurssit ovat rajalliset. Kannattaa tosiaan miettiä, kuinka paljon sisällyksetön työ niitä kuluttaa.
Vierailija kirjoitti:
Kuulin yhdestä kaverista it-alalla, joka oli n. pari kuukautta töissä ja totesi, että eipä taida sopia minulle tällainen työelämä. Ja hän oli kuulemme VIELÄ HYVÄ TYÖSSÄÄN!!!!
Vähän kuin minä: en saanut aineenopena töitä, joten opiskelin erityisopeksi, heistä kun on pulaa. No, tein pari sijaisuutta ja totesin, etten todellakaan sovi tähän hommaan, ei kiinnosta eikä jaksa, hermot menee.
Ja minullekin sanottiin niissä työpaikoissa, että olen tosi hyvä. Hah.
Miksi ihmeessä et vapaa-ajallasi tee jotain sellaista, mikä tuo tyydytystä? Jotain käsitöitä tms. mikä nyt kiinnostaa. Ei ne duunarihommat ole mitään Juhla Mokka -mainoksia missä veistellään venettä rauhoittavan musiikin soidessa ja sitten jo tähytä horisonttiin kahvikuppi kourassa. Niissä tehdään käytännön juttuja mutta kiireessä. Voithan sen harrastuksen myötä perustaa myöhemmin vaikka sivutoimisen yrityksen, myyt messuilla käsitöitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa todella perehtyä nykyään tarjolla oleviin duunaritöihin ja niiden realiteetteihin.
2000€/kk bruttopalkka on monessa koulutusta ja kokemusta vaativassa työssäkin maksimi, vakituinen ja vakaa työsuhde usein pelkkä haave.
No vastahan uutisissa kehuttiin, miten duunarit tienaavat 4000€/kk ja hitsaustaitoiset putkiukot revitään väkisin töihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa todella perehtyä nykyään tarjolla oleviin duunaritöihin ja niiden realiteetteihin.
2000€/kk bruttopalkka on monessa koulutusta ja kokemusta vaativassa työssäkin maksimi, vakituinen ja vakaa työsuhde usein pelkkä haave.
No vastahan uutisissa kehuttiin, miten duunarit tienaavat 4000€/kk ja hitsaustaitoiset putkiukot revitään väkisin töihin.
Kuulostaa joltain iltapäivälehden jutulta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa todella perehtyä nykyään tarjolla oleviin duunaritöihin ja niiden realiteetteihin.
2000€/kk bruttopalkka on monessa koulutusta ja kokemusta vaativassa työssäkin maksimi, vakituinen ja vakaa työsuhde usein pelkkä haave.
No vastahan uutisissa kehuttiin, miten duunarit tienaavat 4000€/kk ja hitsaustaitoiset putkiukot revitään väkisin töihin.
Kuulostaa joltain iltapäivälehden jutulta?
Oli YLE:n juttu viimeviikolla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa todella perehtyä nykyään tarjolla oleviin duunaritöihin ja niiden realiteetteihin.
2000€/kk bruttopalkka on monessa koulutusta ja kokemusta vaativassa työssäkin maksimi, vakituinen ja vakaa työsuhde usein pelkkä haave.
No vastahan uutisissa kehuttiin, miten duunarit tienaavat 4000€/kk ja hitsaustaitoiset putkiukot revitään väkisin töihin.
No, metalliala huutaa osaajapulaa.
Ystäväni eläköityy muutaman vuoden päästä, 40v kokemus manuaalisorvauksesta ja jyrsinnästä.
Palkka 2500€/kk brutto.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa todella perehtyä nykyään tarjolla oleviin duunaritöihin ja niiden realiteetteihin.
2000€/kk bruttopalkka on monessa koulutusta ja kokemusta vaativassa työssäkin maksimi, vakituinen ja vakaa työsuhde usein pelkkä haave.
No vastahan uutisissa kehuttiin, miten duunarit tienaavat 4000€/kk ja hitsaustaitoiset putkiukot revitään väkisin töihin.
Kuulostaa joltain iltapäivälehden jutulta?
Oli YLE:n juttu viimeviikolla.
Rutkasti ylitöitä ja reissuhommien päivärahat mukaanlukien voi LUOKKAhitsari-putkari tuon saadakin.
Ap, ymmärrän ajatuksesi. Mutta jos tarkoitat "duunariksi" ryhtymistä vain toista palkkatyötä... Hyppäisit matalapalkkaiselle (nettopalkka - mitä etuja saisit työttömänä) alalle, jossa ihmisillä on paljon komplekseja ja muita luonnevikoja. Kommunikaatiorumban sijaan joutuisit hoitamaan muiden vajeita. Ja vastuu, se on subjektiivista, joten et vapautuisi siitä... Samaa siis tiedossa kurjemmalla vastineella, todennäköisesti. Luulen että olisi naiivia ajatella perustyötä helppona elämänä.
Miksi et tekisi lyhennettyä työpäivää? Tai sitten pitäisi vain hyväksyä se, että ihmiset ovat kovin erilaisia, eikä kaikilla ole hyviä kommunikointitaitoja mutta pääasia, että teet voitavasi siinä, mistä sinulle maksetaan. Olet maksullinen siinä suhteessa eikä sinun tarvitse miettiä, kuinka kysyttyä palvelusi ovat: teet minkä ehdit, etkä pyri muuttamaan asiakkaita ihmisinä. Asiakkaisiin menee keskimäärin tietty aika, ja se on hyväksyttävä. Epäasiallisuuksista (aggressiivinen tyyli) voit aina kieltäytyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei vain se, mitä tekee, vaan myös se, miten tekee ja kuinka paljon tekee.
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmeessä et vapaa-ajallasi tee jotain sellaista, mikä tuo tyydytystä? Jotain käsitöitä tms. mikä nyt kiinnostaa. Ei ne duunarihommat ole mitään Juhla Mokka -mainoksia missä veistellään venettä rauhoittavan musiikin soidessa ja sitten jo tähytä horisonttiin kahvikuppi kourassa. Niissä tehdään käytännön juttuja mutta kiireessä. Voithan sen harrastuksen myötä perustaa myöhemmin vaikka sivutoimisen yrityksen, myyt messuilla käsitöitä.
Niinpä. Se oma elämä pitää kuitenkin rakentaa hetkistä, palkkatyöllä (KAIKELLA) vain "tienataan leipä".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos, että veit 2 koulutuspaikkaa niiltä, joilla olisi niille ollut oikeasti käyttöä.
Onhan tällä henkilöllä ollut käyttöä kahdelle koulutukselleen.
Osa-aikaisuus? Ei kannata heittää hyväpalkkaista työtä pois vaan neuvotella esim. 4-päiväisestä työviikosta niin pääset hengähtämään. Aikuisopiskelu voisi olla myös kokeilemisen arvoinen. Usein ruoho näyttää vihreämmältä aidan toisella puolella mutta kaikessa on puolensa: fyysinen työ on raskasta fyysisesti, palkka pieni jne.
Luen tätä duunarina, nauran ja ihmettelen. Akateemiset joiden käsitys työstä ja ihmisistä on aivan käsittämätön. Missä ajassa ja kuplassa te elätte? Näköjään opiskelu voi myös vääristää näkökulman.
No, onhan esim. maaseutu jo pitkään kuviteltu kivikautisena ja siellä asuvat suunnilleen luolaihmisinä. Nyt on duunareiden vuoro. Ketkäs kuvitellaan seuraavaksi?
Me duunarit asumme luolissa, syömme raakaa lihaa ja kommunikoimme urahtelemalla kurkkuäänillä.
Vierailija kirjoitti:
Luen tätä duunarina, nauran ja ihmettelen. Akateemiset joiden käsitys työstä ja ihmisistä on aivan käsittämätön. Missä ajassa ja kuplassa te elätte? Näköjään opiskelu voi myös vääristää näkökulman.
No, onhan esim. maaseutu jo pitkään kuviteltu kivikautisena ja siellä asuvat suunnilleen luolaihmisinä. Nyt on duunareiden vuoro. Ketkäs kuvitellaan seuraavaksi?
Todella todellisuudesta vieraantunutta kyllä, duunarit nähdään sivistymättöminä öykkäreinä, jotka vain ryyppäävät ja työt ovat niin helppoja ja kevyitä että akateeminen ihminen hoitaa ne vaikka vasemmalla kädellä ilman mitään alan koulutusta. :D
Allekirjoitan tämän. Olin duunarina tekemässä työtä josta oikeasti nautin opiskeluiden aikana, mutta työelämään siirtyminen osoitti että työ olikin todellisuudessa erittäin epätyydyttävää. Koko ajan oli niin kauhea kiire, että koskaan työtä ei kerennyt tehdä niin hyvin että omaan jälkeensä olisi voinut olla tyytyväinen, piti vain nopeasti hutaista välttävä lopputulos ja jatkaa eteenpäin.