Lue keskustelun säännöt.
Downshiftaus työelämässä, akateemisesta duunariksi ja pois oravanpyörästä
aliasJ
15.06.2021 |
Tämän aloituksen tarkoituksena on kartoittaa, että millaisia kokemuksia tai näkemyksiä palstalla on siitä, että akateemisesti koulutettu ihminen vaihtaa perinteiseen duunarintyöhön.
Omaan kaksi maisterintutkintoa ja olen koulutustani vastaavassa asiantuntijatyössä. Korvaus on kohtuullinen, samoin työhön liittyvä vapaus suunnitella omat aikataulut, tehdä etätyötä jne. Tästä huolimatta olen parin viime vuoden ajan kokenut, että olisin mahdollisesti tyytyväisempi ja toisaalta onnellisempi jossain perinteisessä duunaritason työssä. Syitä tähän on useita mutta ainakin itseäni kiehtoo konkreettinen tekeminen ja työn näkyvä tuloksellisuus. Olen aina pitänyt käsillä tekemisestä ja olen siinä kätevä, arvostan paljon erilaisia ammattimiehiä- ja naisia jotka tekevät työnsä huolella ja ammattitaidolla.
Asiantuntijatason työssä minua tökkii se, että työni omalla alallani on pitkälti erilaisia palavereita, sähköposti- ja puhelinrumbaa, kiirettä ja läppärin ääressä istumista. Työssä aloitetaan ja päätetään erilaisia projekteja joiden lopputulokseksi ei usein saada mitään näkyvää aikaan. Näin toki tietotyössä usein on. Työ tuntuu usein merkityksettömältä mutta sinällään olen kiitollinen, että olen saanut hyvän työn jossa voin paljon vaikuttaa itse asioihin.
Ehkä enemmänkin ajattelen muutosta elämässäni niin, että hyppäisi tietynlaisesta oravanpyörästä pois. Elän vaatimatonta ja yksinkertaista elämää enkä tarvitse välttämättä suurta rahamäärää, silti olen hyvin säästäväinen. En voi kieltää, etteikö ympäröivän yhteiskunnan painostus suorittamiseen ja lähipiirin asenteet ja korkeat uratavoitteet vaikuttaisi siihen, että hyppäys suorittavan tason työhön tuntuu vaikealta. Toki nämä seikat täytyy lopulta jättää omaan arvoonsa ja miettiä, mikä tekee minut onnelliseksi. Näen työssäni paljon uupumusta, loppuun palamista ja jaksamisen ongelmia ja tämä saa minut miettimään omia tavoitteitani työelämän suhteen.
Jonkin verran olen lukenut ihmisistä, jotka ovat tehneet rohkeita uravalintoja ja jättäneet yhteiskunnan ja ympäröivien ihmisten silmissä menestyvät urat ja tehtävät ja siirtyneet täysin erilaisiin hommin, ehkä etsien omaa kutsumustaan ja tullakseen paremmin tyytyväiseksi elämään.
Olisi kiva kuulla kokemuksia, millaisia rohkeita alavalintoja ihmiset ovat tehneet ja onko lopputulos tyydyttänyt?
Kommentit (96)
Olen peruuttelemassa tuollaisesta kuviosta takaisin asiantuntijatyöhön.
Kouluttauduin uudelleen erikoisalan myyjän hommiin, tein muutaman vuoden niitä töitä. Väsyin yllättävän törkeisiin asiakkaisiin, pakkotahtisuuteen ja kaikenlaisen autonomian puutteeseen.
En sopeutunut työpaikalle, jossa minua pidettiin täysin aloittelijana niissäkin tehtävissä, joita olin tehnyt jo aiemmassa työpaikassa. Joista minulla oli tutkinto, koulutus ja kokemus. Johtaminen oli management by perkele, työsuhde-edut (esim. koulutuksiin osallistuminen tai työn kierto ) piti "ansaita".
En suosittele tätä, kyllä niissä asiantuntijatehtävissä on kuitenkin enemmän mahdollisuuksia muokata työoloja vastaavaan omia tarpeita paremmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Fyysinen työ kuluttaa kroppaa ja monella alalla törmää samaan kiireeseen ja kykenemättömyyden tunteeseen.
Minä teen duunarihommia, kun en AMK-tutkinnolla muuta työtä saanut. Alkuun olin iloinen, että pääsin edes jonnekin, mutta ajan kanssa tämä homma on alkanut tökkiä pahasti. Huonoa johtamista, ovi käy kuin saluunassa ja tälläkin hetkellä varmaan puolet työkavereista on vieraita. En jaksa opetella nimiä, kun ihmisiä tulee ja menee. Itse työssä en koe olevan enää mitään merkityksellistä, tuskin kukaan jäisi kaipaamaan vaikka tämä ala kuolisi pois.
Eikä se silti ole niin, että vapaa-ajalla ei töitä tarvitse miettiä. Kyllä ne töissä olevat epäkohdat pyörii paljon mielessä vapaa-ajallakin. Ja jotenkin työ vie voimat niin, ettei vapaa-ajalla oikein jaksa mitään.
Nyt keväällä sain ADHD-diagnoosin ja tämä osaltaan varmaan selittää tuota töissä kuormittumista. Työnantajalta en tähän asiaan ole saanut mitään tukea, mutta sentään sain sovittua kesäksi, että teen nelipäiväistä työviikkoa. Tämä tuntuu jo todella paljon sopivammalta työmäärältä ja ehdin paremmin puuhailla mökillä. Mutta kyllähän se kaihertaa, kun mies saa etätyöläisenä olla mökillä koko kesän ja minä vain vapaapäivinä.
Minä yrittäisin ap:n tilanteessa neuvotella työnantajan kanssa lyhyemmästä työajasta. Sitä tympeältäkin tuntuvaa työtä sietää paljon paremmin, kun työpäiviä on vähemmän. Ja vapaa-ajalla on sitten enemmän aikaa ja voimavaroja miettiä vaikka elämälleen uutta suuntaa. Tai löytää jotain muuta sisältöä, mitä kautta saisi elämään paremman tasapainon.
Vierailija kirjoitti:
Tulee muuten karenssia.
T: työkkäri
Yleensä asiantuntijatöissä olevilla ihmisillä on sen verran säästöjä, että muutaman kuukauden karenssi ei tunnu missään.
Varmaan kannattaisi olla joku todellinen suunnitelma, eikä vain duunarityö. Nykyisin suurimpaanosaan duunaritöistäkin tarvitaan alan koulutus, esimerkiksi tuo hitsaava putkimies. Joku kyseli puutarha-alaa. Olisiko se oman puutarhayrityksen tms perustaminen? Vai joku kaupungin vihertyöntekijä vai mikä?
Tuo työajan lyhentäminen on hyvä, jos työnantaja suostuu. Sitä mahdollisuutta pitäisi mielestäni lisätä Suomessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo downshiftaus tarkoittaa aika usein huomattavasti alhaisempaa aineellista elintasoa. Onko sinulla valmiutta ja/tai varaa tähän? Toimeentulon epävarmuuden aiheuttama stressi voi olla aika paljon rankempaa kuin sellaisen työn tekeminen, joka ei sisällöllisesti ole tyydyttävää.
Mutta silti. Itse olen lopettamassa n. 10 vuotta ennen eläkeikää akateemisen ammatin, joka helposti 5 päiväisellä työviikolla n. 6 nettotyötunnilla/ per työpäivä tuo helposti vuodessa n. 125-140 kE bruttotulot.
Ole kouluttautunut "harrastus" alalleni ja aion sitä työtä tehdä ehkä jonkun tunnin viikossa kevytyrittäjänä tms. Itselläni on tähän varaa.
Mutta siis "luovun" ehkä 500-600 kE nettotuloista, jotka voisin helposti ansaita jos olisi pakko eli olisi vaikka kertynyt velkoja epäonnisissa liiketoimissa tms. Samoin eläkkeeni tulee jäämään varsin pieneksi.
Olen priorisoinut oman hyvinvointini vs. mammona (jota toki olen suht hyvin ehtinyt hankkia työlläni). Pointtina, että tajusin, etten tarvitse enempää.
Olen myös "downshiftannut" harrastuksia vuosien mittaan: Iso asuttava vene -> pieni päiväretkivene -> kanootti.
Erilaiset "välineharrastukset"-> juoksu, kehonpaino- ja hallintaharjoitukset.
Kesämökki -> viihtyminen kesäkaupungissa
Jossain brittitutkimuksessa muistaakseni oli havaittu, että asiantuntijatyötä tekevien parissa jopa 75% kärsii siitä, ettei koe omaa työtään merkitykselliseksi. Minusta aika suuri luku.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuttu tekee neljä päivää viikossa töitä ja pitää yhden lomapäivän. Kun lomat jakautuu tasaisesti on saanut kompensaationa lisälomapäiviä. Ei kuulemma kaipaa lomaa kun viikot on kevennettyjä.
Itse omasta halusta osa-aikaisena ja lähes koko ajan etätöissä. Huomasin että minua kuormitti eniten negatiivisella asenteella varustetut työkaverit.
Samaa mieltä että alan vaihto ei varmaan sua auttaisi.
Töiden vähentäminen osa-aikaiseksi, vuorotteluvapaa, opintovapaa (joku kevyt koulutus uudelle alalle tai oman alan lisäkoulutusta jonka voi käydä vähän vasemmalla kädellä, ei alaa tarvitse vaihtaa vaikka koulun kävisitkin, sen voi ottaa lepolomana), työpaikan vaihto vähemmän vastuulliseen tms. Tutki kaikki mahdollisuudet.
Oma tilanne meni niin pahaksi että olisin mennyt pesemään vaikka vessoja että olisin päässyt pois vastuullisesta asemasta.
Nyt onnellinen kun olen vastuussa vain omista tekemisistäni. Esimiehen homma ei käynyt mulle, en voinut ymmärtää sitä säätämistä ja toimistopolitiikkaa ja niitä konttorikuukkeleita, jotka käyttää työaikaa kaikkeen paskan jauhamiseen työn tekemisen sijaan. Pyydä kokemuksia sen alan ihmisiltä mihin sulla on hinku, voi olla että mieli muuttuu kun todellisuus selviää. Yksi alanvaihtaja kyseli kerran harjoittelupaikka meiltä. Tunsin ihmisen toista kautta ja tiesin mitä tienaa. Kysyin sitten että oletko tietoinen mitä tästä työstä maksetaan palkkaa aloitustasolla. No ei sit vaihtanut alaa kun tajusi miten paljon olisi hävinnyt ensimmäisten kuuden vuoden aikana ennen kuin palkka olisi noussut osaamisen myötä.
Kannattaa selvittää faktat ennen päätöksen tekemistä että et joudu ojasta allikkoon.
Ihan ensin, älä irtisanoudu heti. Hae opintovapaata, opiskele uutta alaa ja jos mahdollista, ota virkavapaata vielä uuden työn alkuunkin jos vain saat. Silloin sulla on vielä ovi auki entiseen työhön, jos huomaat ettei se duunarityö sittenkään ole parempi. Yks kaveri on tehnyt näin ja jäi lopulta uudelle alalle.
Itse olen tehnyt omassa organisaatiossa vaativampaa työtä ja sitten sitä ns. suorittavaa työtä. Tykkään enemmän tuosta alempipalkaisesta perustyöstä enkä lähivuosina aio hakeutua noihin vaativampiin hommiin. Isoin syy just nuo loppumattomat palaverit ja sähköpostit sun muut raportit, työt seuraa kotiin ja sellainen konkreettisesta tekemisestä tuleva työnilo puuttuu. Meillä muitakin samoin tehneitä joitakin ja tosiaan mahdollisuus vaihtaa firman sisällä hommia.
Toisaalta, kaikki asiantuntijatyötä tehneet ei kestä perustyössä sitä, miten paljon suorittavassa työssä on saman rutiinin toistoa, hankaliakin asiakkaita ja toisaalta ei pääse vaikuttamaan linjauksiin vaikka tajuaisi niistä enemmän kuin ne asiantuntijahommia tekevät. Mulle tämä ei ole ollut ongelma, mutta sekin on hyvä tiedostaa, että toisten totaalisen idioottimaistenkin linjausten mukaan on joskus vaan tehtävä kun ei itse ole asioista päättämässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Työni on hyvin samanlaista kuin ap:lla ja samanlaisia mietintöjä ollut… Josko siirtyis duunariksi… Tuntuu että nykyinen asiantuntijatyö romuttaa psyykkisen ja fyysisen terveyden ja olen jo ihan paskana alle 40-vuotiaana.
Yks lempiyritykseni avaa kohta toimipisteen kodin lähelle, josko hakisi sinne duunarihommiin..
Kyseltiin puutarha-alasta.
Puutarha-ala on surkeimmin palkattuja.
Samaa kastia maatalouden rengin töiden kanssa.
Useimmat puutarha-alalle kouluttautuneet eivät työskentele alalla.
Tai ehkä jossain rautakaupassa puutarhaosastolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä välivuosi tai osa-aikaistaminen toimisi sullakin. Vähemmän töitä paremmalla palkalla on ollut minulle toimiva ratkaisu. Olin pari vuotta koti-isänä, kun perheeseen tuli lapsi. Nyt teen päivän tai pari viikossa töitä etänä. Enään ei huvita hypätä takaisin oravan pyörään. Viisaas pääsee vähemmällä. Tuskin millään perus duunari hommalla voisi tehdä vastaavaa ratkaisua. Jos on hyvä koulutus, kokemusta ja arvokasta osaamista, niin sitä voi myydä kovaan hintaan.
Vierailija kirjoitti:
Me duunarit asumme luolissa, syömme raakaa lihaa ja kommunikoimme urahtelemalla kurkkuäänillä.
Kyllä, ja juodaan kossua ja kalijaa ja kaikki tupakoi ketjussa ja syljeskelee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika naiveja luuloja monella korkeakoulutetulla duunarialoista. Ihan ensinnäkin, jos et mene kassalle, blokkariksi tai siivoomaan, näihin duunaritöihin tarvitaan koulutus, ja sen koulutuksen lisäksi työn tuomaa kokemusta. Ekat vuodet opintojen jälkeen ei oo helppoja koska et osaa vielä juuri mitään. Siitä se kokemus alkaa karttua koska nämä monet alat (esim rakas alan erityisosaajat) on vaan sellaisia että työ tekijäänsä opettaa. On ihan eri asia rakentaa kotona jotain linnunpönttöjä.
Ja sit palkka. Se on aika huono, kokemuksen ja verkostoitumisen myötä kasvaa. Toimeen tulee, ehkä.
Fyysiset vaivat. Nelikymppisenä alkaa nivelet, polvet, selkä tai ranteet hajoamaan. Kulumaa tulee, eikä jaksa vapaa-ajalla juuri liikkua kun olet seissyt ja kävellyt jo kahdeksan tuntia. No hyvää arkiliikuntaahan se on mutta yksitoikkoiset työasennot ja saman liikkeen toistot hajottaa kroppaa ennen pitkää.
Itse vaihdoin kevyempään toimistotyöhön ja onhan tää nyt ihan leikkiä. Välillä stressaa kun on tottunut näkemään valmiin työnsä nopeammin mutta kaikkeen tottuu. Ja siis tuntuu absurdilta nämä joidenkin tietotyöläisten palkat. Mun silmissä vieläkin se duunari, jota ilman tietotyöläistä ei edes tarvittaisi, ansaitsisi yhtä ison korvauksen kun se excelin pyörittäjä.
Ap tässä
Hyviä kommentteja on tullut paljon mutta yllättävän vähän henkilöiltä, jotka tämän muutoksen olisivat toteuttaneet. Duunarityöstä minulla ei ole pelkästään ruusunpunainen kuva; olen tehnyt vuosia työtä siivoojana, suurtalouskeittiöissä astiahuollossa, isoissa keskuspesuloissa ja henkilökohtaisena avustajana. Siinä raskaita töitä lista, joita moni ei suostu tekemään. Enkä siis itsekään haikaile palaamista näiden töiden pariin.
Moni kommentoija on kyllä oikeassa siinä, että vaihtamalla ei välttämättä parane ja asiantuntijatason työhön kuuluva tietty autonomisuus katoaa herkästi suorittavan tason työssä. Stressi ja kuormitus näyttäisi siis muuttavan vain muotoaan, ehkä henkisestä fyysiseksi tai molemmiksi ja todennäköisesti myös palkkataso tippuu. Vaihto täytyisi suorittaa huolella ja paljon olenkin eri ammattien työnkuvaa, palkkausta ja työllisyyttä tutkinut. En koe olevani uupumuksen kierteessä tällä hetkellä mutta jos se hetki lähestyy, voisi olla viisasta aluksi sopia nelipäiväisestä työviikosta.
Mutta edelleen kaipailen kokemuksia tämän vaihdoksen tehneiltä.
Kauas pilvet karkaa kirjoitti:
Olen peruuttelemassa tuollaisesta kuviosta takaisin asiantuntijatyöhön.
Kouluttauduin uudelleen erikoisalan myyjän hommiin, tein muutaman vuoden niitä töitä. Väsyin yllättävän törkeisiin asiakkaisiin, pakkotahtisuuteen ja kaikenlaisen autonomian puutteeseen.
En sopeutunut työpaikalle, jossa minua pidettiin täysin aloittelijana niissäkin tehtävissä, joita olin tehnyt jo aiemmassa työpaikassa. Joista minulla oli tutkinto, koulutus ja kokemus. Johtaminen oli management by perkele, työsuhde-edut (esim. koulutuksiin osallistuminen tai työn kierto ) piti "ansaita".
En suosittele tätä, kyllä niissä asiantuntijatehtävissä on kuitenkin enemmän mahdollisuuksia muokata työoloja vastaavaan omia tarpeita paremmin.
Myyntityö tuntuu olevan melkoinen koiranvirka.
Tulostavoitteet ovat ankarat.
aliasJ kirjoitti:
Ap tässä
Hyviä kommentteja on tullut paljon mutta yllättävän vähän henkilöiltä, jotka tämän muutoksen olisivat toteuttaneet. Duunarityöstä minulla ei ole pelkästään ruusunpunainen kuva; olen tehnyt vuosia työtä siivoojana, suurtalouskeittiöissä astiahuollossa, isoissa keskuspesuloissa ja henkilökohtaisena avustajana. Siinä raskaita töitä lista, joita moni ei suostu tekemään. Enkä siis itsekään haikaile palaamista näiden töiden pariin.
Moni kommentoija on kyllä oikeassa siinä, että vaihtamalla ei välttämättä parane ja asiantuntijatason työhön kuuluva tietty autonomisuus katoaa herkästi suorittavan tason työssä. Stressi ja kuormitus näyttäisi siis muuttavan vain muotoaan, ehkä henkisestä fyysiseksi tai molemmiksi ja todennäköisesti myös palkkataso tippuu. Vaihto täytyisi suorittaa huolella ja paljon olenkin eri ammattien työnkuvaa, palkkausta ja työllisyyttä tutkinut. En koe olevani uupumuksen kierteessä tällä hetkellä mutta jos se hetki lähestyy, voisi olla viisasta aluksi sopia nelipäiväisestä työviikosta.
Mutta edelleen kaipailen kokemuksia tämän vaihdoksen tehneiltä.
"Todennäköisesti palkkataso tippuu"
Ei, vaan se putoaa ihan varmasti.
Saadakseen jotain 3 tonnin bruttopalkkaa, pitää duunarin olla kyllä jotain erityisen spesiaalia(käytännössä olla kokenut ammattilainen erikoishommasa) tai tehdä ylitöitä.
Tai sitten kolmivuorotyö paperi-tai kemiantehtaassa tai raskaassa metalliteollisuudessa, voi päästä koville ansioille, mutta siltä suunnalta on vähentynyt rajusti töitä.
Kiinnostaisi down siftaaminen.
Nyt palkka 11 00€/kk
Säästöt 450 000€ ja asuntolainaa 100 000€ Asunnon arvo 400 000€. Yksi sijoitus asunto. Arvo 70 000€
Nuorin lapsi 13. kaksi aikuista lasta 18 ja 19
Haluaisin nostaa säästön 700 000€ ennen pizzakuskiksi tai kaupanhyllyttyjäksi ryhtymistä.
Viellä siis 6 vuotta tätä.
Ikä 47
tarkoittaako akateemisuus automaattisesti jotain hektistä uraohjusta? Ja duunarius kevyttä puuhastelua? Outo ajatusmalli lähtökohtaisxesti.
Tulee muuten karenssia.
T: työkkäri