Lue keskustelun säännöt.
Downshiftaus työelämässä, akateemisesta duunariksi ja pois oravanpyörästä
aliasJ
15.06.2021 |
Tämän aloituksen tarkoituksena on kartoittaa, että millaisia kokemuksia tai näkemyksiä palstalla on siitä, että akateemisesti koulutettu ihminen vaihtaa perinteiseen duunarintyöhön.
Omaan kaksi maisterintutkintoa ja olen koulutustani vastaavassa asiantuntijatyössä. Korvaus on kohtuullinen, samoin työhön liittyvä vapaus suunnitella omat aikataulut, tehdä etätyötä jne. Tästä huolimatta olen parin viime vuoden ajan kokenut, että olisin mahdollisesti tyytyväisempi ja toisaalta onnellisempi jossain perinteisessä duunaritason työssä. Syitä tähän on useita mutta ainakin itseäni kiehtoo konkreettinen tekeminen ja työn näkyvä tuloksellisuus. Olen aina pitänyt käsillä tekemisestä ja olen siinä kätevä, arvostan paljon erilaisia ammattimiehiä- ja naisia jotka tekevät työnsä huolella ja ammattitaidolla.
Asiantuntijatason työssä minua tökkii se, että työni omalla alallani on pitkälti erilaisia palavereita, sähköposti- ja puhelinrumbaa, kiirettä ja läppärin ääressä istumista. Työssä aloitetaan ja päätetään erilaisia projekteja joiden lopputulokseksi ei usein saada mitään näkyvää aikaan. Näin toki tietotyössä usein on. Työ tuntuu usein merkityksettömältä mutta sinällään olen kiitollinen, että olen saanut hyvän työn jossa voin paljon vaikuttaa itse asioihin.
Ehkä enemmänkin ajattelen muutosta elämässäni niin, että hyppäisi tietynlaisesta oravanpyörästä pois. Elän vaatimatonta ja yksinkertaista elämää enkä tarvitse välttämättä suurta rahamäärää, silti olen hyvin säästäväinen. En voi kieltää, etteikö ympäröivän yhteiskunnan painostus suorittamiseen ja lähipiirin asenteet ja korkeat uratavoitteet vaikuttaisi siihen, että hyppäys suorittavan tason työhön tuntuu vaikealta. Toki nämä seikat täytyy lopulta jättää omaan arvoonsa ja miettiä, mikä tekee minut onnelliseksi. Näen työssäni paljon uupumusta, loppuun palamista ja jaksamisen ongelmia ja tämä saa minut miettimään omia tavoitteitani työelämän suhteen.
Jonkin verran olen lukenut ihmisistä, jotka ovat tehneet rohkeita uravalintoja ja jättäneet yhteiskunnan ja ympäröivien ihmisten silmissä menestyvät urat ja tehtävät ja siirtyneet täysin erilaisiin hommin, ehkä etsien omaa kutsumustaan ja tullakseen paremmin tyytyväiseksi elämään.
Olisi kiva kuulla kokemuksia, millaisia rohkeita alavalintoja ihmiset ovat tehneet ja onko lopputulos tyydyttänyt?
Kommentit (96)
Kyllä duunarihommissakin ihan hyvin saa liksaa, ainakin tässä oulun seudulla. Teet vähän sähkö ja automaatio hommia päivävuorossa liukuvalla työajalla ja tilille tulee 58-61 tuhatta vuodessa. Pidän palkkaani naurettavan suurena, mutta tehdas toimii ja tekee tulosta. Töitä ei todellakaan tarvi kotona mietiskellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen päätynyt duunariksi kun en koskaan tehnyt sosiologian ja kaupunkimaantieteen opintoja valmiiksi.
Riippuu ihan siitä duunista , tunteeko sen merkityksrlliseksi vai ei. Omani on raskasta, kuluttavaa, kiireistä ja minulla ei ole mitään merkitystä, ulkomainen omistaja ei edes tiedä että me ollaan täällä.
Toki vapaata on paljon, eikä tarvi töitä miettiä kotona, netto 2300€ .
Kannattaa kyllä harkita ja valita se uusi ala tarkoin. Voit onnistuakin!
Pala kakkua duunarille kirjoitti:
Kyllä duunarihommissakin ihan hyvin saa liksaa, ainakin tässä oulun seudulla. Teet vähän sähkö ja automaatio hommia päivävuorossa liukuvalla työajalla ja tilille tulee 58-61 tuhatta vuodessa. Pidän palkkaani naurettavan suurena, mutta tehdas toimii ja tekee tulosta. Töitä ei todellakaan tarvi kotona mietiskellä.
Tässä on kyllä ideaa! Mikäs tämä ala ja tehdas on, millä koulutuksella sinne pääsee? Onko töitä muuallapäin kuin vain oulun seudulla? En oikein haluais mihinkään lesta-kylään siirtyä. Muuten kyllä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos tosiaankin haluat vaihtaa alaspäin ihan työmuurahaiseksi ns lapion varteen, niin tarkkaan kannattaa valita sitten se ala! Voi mennä sekä syteen että saveen.
Itse näin duunari-pirkkona sanoisin että ota nyt ensin vapaata palkattomana niin paljon kuin lompakko kestää. Sit huilaat siinä ja katsastelet elämää ja vaihtoehtoja.
Itse olen nyt 35 v tehnyt raskasta ja kuluttavaa työtä, jossa ei palavereissa tod istuskella eikä pienimissäkään määrin tarvitse töitä pohtia kotona. Kroppa on aika loppu, kulumia kipuja ja kova väsymys on päällä koko ajan. Vielä on vuosia jäljellä eläkkeeseen. Kyllä hirvittää miten tulen millään jaksamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulla ei ole kokemusta tuollaisesta, mutta minulla on hyvin samansuuntaisia ajatuksia. En itse pidä työstäni, ja olen jo pitkään yrittänyt miettiä, että mitä haluaisin tehdä, mutta kohtaan joka puolella tuota samaa: kaikilla on kiire, kaikki hautautuvat töittensä alle ja uupuvat. Kaikilta aloilta vaihdetaan muualle, koska ei jakseta. Ei tämä tietenkään kaikkia tarkoita, mutta ei se näitä mitään aloja myöskään houkutteleviksi tee.
Olen itse miettinyt, että minulle ehkä oikea ratkaisu olisi löytää jotain edes jonkin verran mukavampaa työtä ja sitten vaan yksinkertaisesti vähentää työaikaa. Haluan tehdä ison osan työstäni etänä, joten siksi suuri osa duunaritöistä on jo sillä pois laskuista.
Olen tietoisesti pyrkinyt vähentämään itseni ja muiden identifioimista työn kautta, sekä myös puhumista töistä vapaa-ajalla. Luulen, että nämä on sellaisia askelia, joilla pääsee lähemmäksi sitä, ettei ole &quo
Tämä voisi olla kuin minun kirjoittamani. Ihan samoja asioita pyörittelen päässäni. Se on jännä nykymaailmassa, miten ihmisiltä vaaditaan koko ajan enemmän ja enemmän, mennään koko ajan siinä uupuksen rajalla. 4-päiväinen työviikko voisi olla monella alalla pelastus.
Mulla herätyksenä toimi, kun fyysisesti sairastunut tuttavani sanoi minulle; luuletko että siitä jatkuvasta työssä venymisestä yms. joku tulee taputtamaan sinua olalle loppujen lopuksi? Niinpä..
Mä olin raksalla duunarina kymmenen vuotta. Hommia oli painettava, pitkää päivää jos aikoi saada voita leivän päälle.
Sitten opiskelin ja nyt olen pomona vaativien taitorakenneprojektien johdossa.
Palkkaa tuli vajaa 5 tonnia lisää, työpäivät on lyhyempiä ja joustavampia. Elämä hymyilee.
Minun downshiftaus tapahtuikin ylöspäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä lottoon ja kun voitto tulee, downshiftaan itseni pois työelämästä :)
Akateeminen ja IT-ala.
Välillä haaveilen että menis takaisin nuoruudentöihin kaupankassalle, mutta ei se oikeesti oo niin ruusuista. Onneksi ainakin vielä olen saanut itseni ravisteltua hereille noista päiväunista.
Joku on joskus sanonut että kannattaisi vaan olla onnellinen siitä mitä on, eikä koko ajan haaveilla jostain muusta tai jostain paremmasta.
Nro 89: "Tämä voisi olla kuin minun kirjoittamani. Ihan samoja asioita pyörittelen päässäni. Se on jännä nykymaailmassa, miten ihmisiltä vaaditaan koko ajan enemmän ja enemmän, mennään koko ajan siinä uupuksen rajalla. 4-päiväinen työviikko voisi olla monella alalla pelastus.
Mulla herätyksenä toimi, kun fyysisesti sairastunut tuttavani sanoi minulle; luuletko että siitä jatkuvasta työssä venymisestä yms. joku tulee taputtamaan sinua olalle loppujen lopuksi? Niinpä.."
Juuri näin. Mä en oikein itsekään tajua, miksi vähän yli 10 vuotta sitten lähdin siihen ajatuksenvirtaan, että olisin yritykselle jotenkin korvaamaton. Töissä oli ihan tajuton kiire ja projektin deadline täysin epärealistinen. Tein pitkää päivää ja usein vielä viikonloppunakin töitä (sellaista 60-80 tuntista työviikkoa). "Lysti" loppui siihen, kun mulla stressistä aiheutuneen pitkään jatkuneen korkean verenpaineen takia repesi munuaisvaltimo aiheuttaen massiivisen sisäisen verenvuodon. Lääkäreiden mukaankin on ihme, että ylipäätään selvisin hengissä. Makasin 3 viikkoa Meilahdessa eikä firma mennytkään konkkaan. Ei mennyt sittenkään, vaikka olin 2,5 kk kokonaan sairaslomalla. Eikä vielä silloinkaan, kun aloin tehdä - etätyönä - ensin pari tuntia päivässä ja siitä sitten vähän enemmän. Koskaan en palannut siihen hullunmyllyyn ja niin meille jouduttiin palkkaamaan 2 uutta työntekijää. Kyllä multa kysyttiin, koska voisin alkaa tehdä taas töitä niinkuin ennen, mutta mä vastasin, että heti, kun te kaikki muut olette ensin maaanneet valtimorepeämän takia 3 viikkoa Meilahdessa.
Viime vuoden alusta aloin tehdä ensin 4-päiväistä työviikkoa ja aika pian sen jälkeen 3-päiväistä. Suurimmaksi osaksi siksi, että muistisairaan äitini vuoksi elämä alkoi olla taas aika kuormittavaa. Mutta myös siksi, että mä aion jäädä eläkkeelle täsmälleen sinä päivänä, kun alin eläkeikäni tulee täyteen (eli 1.8.2026). Siitä en edes neuvottele, vaikka jotkut meillä olleista on olleet vielä 70-vuotiainakin töissä (koska kukaan ei ole osannut heidän hommiaan eli ovat olleet "korvaamattomia"). Minä en suostu olemaan "korvaamaton" ja sen vuoksi olenkin siirtänyt omia töitäni jo nuoremmille (joita on palkattu taas 2 lisää). Teen nykyisin enemmän typeriä ja tylsiä hommia, jotta nämä nuoremmat ovat saaneet kaikki kivat ja mielenkiintoiset hommat. Toimin heille tutorina niissä hommissa ja sitten itse pyörittelen suurimmaksi osaksi pelkkää tylsää byrokratiaa. Mutta ei haittaa, koska 3-päiväisellä työviikolla mulla on enää 285 työpäivää miinus lomat. Ensi viikolla alkaa taas yksi vähän haastavampi homma, mutta teen sitä yhdessä toisen uuden tulokkaan kanssa, jotta hän oppii homman.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen itse asiantuntijatehtävissä ja viisautta on sen verta, että en missään nimessä ajattele duunarityön olevan ainakaan helpompaa! Erilaista, mutta ei useinkaan kevyempää.
Asiantuntijatyö on kyllä kuormittavaa ja paljolti sen vuoksi ettei siinä ole oikein mitään pointtia ja ei se tuota juurikaan mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Downshiftaa siten, että aloita jokin duunarialan yritys. Sulla on akateemisena rahkeet johtaa sellaista yritystä. Voit tehdä firmaan sellaisen yhteisön kuin haluat. Ja halutessasi pääset itsekin kentälle. Nythän jotkut nuoret oli aloittaneet pesemällä ikkunoita tms kesätöinä ja tilauksia sateli ovista ja ikkunoista, kun osasivat markkinoida itseään.
Hei onko tähän kirjoittaneilla uutta kerrottavaa? Oletteko tehneet muutoksua? Miten ja mihin suuntaan? Kertokaa lisää kokemuksia ja ajatuksia.
Ai niin elökertymä Suomessa 1400€/kk muuaalla 750€/kk
Ikä 47