Lue keskustelun säännöt.
Downshiftaus työelämässä, akateemisesta duunariksi ja pois oravanpyörästä
aliasJ
15.06.2021 |
Tämän aloituksen tarkoituksena on kartoittaa, että millaisia kokemuksia tai näkemyksiä palstalla on siitä, että akateemisesti koulutettu ihminen vaihtaa perinteiseen duunarintyöhön.
Omaan kaksi maisterintutkintoa ja olen koulutustani vastaavassa asiantuntijatyössä. Korvaus on kohtuullinen, samoin työhön liittyvä vapaus suunnitella omat aikataulut, tehdä etätyötä jne. Tästä huolimatta olen parin viime vuoden ajan kokenut, että olisin mahdollisesti tyytyväisempi ja toisaalta onnellisempi jossain perinteisessä duunaritason työssä. Syitä tähän on useita mutta ainakin itseäni kiehtoo konkreettinen tekeminen ja työn näkyvä tuloksellisuus. Olen aina pitänyt käsillä tekemisestä ja olen siinä kätevä, arvostan paljon erilaisia ammattimiehiä- ja naisia jotka tekevät työnsä huolella ja ammattitaidolla.
Asiantuntijatason työssä minua tökkii se, että työni omalla alallani on pitkälti erilaisia palavereita, sähköposti- ja puhelinrumbaa, kiirettä ja läppärin ääressä istumista. Työssä aloitetaan ja päätetään erilaisia projekteja joiden lopputulokseksi ei usein saada mitään näkyvää aikaan. Näin toki tietotyössä usein on. Työ tuntuu usein merkityksettömältä mutta sinällään olen kiitollinen, että olen saanut hyvän työn jossa voin paljon vaikuttaa itse asioihin.
Ehkä enemmänkin ajattelen muutosta elämässäni niin, että hyppäisi tietynlaisesta oravanpyörästä pois. Elän vaatimatonta ja yksinkertaista elämää enkä tarvitse välttämättä suurta rahamäärää, silti olen hyvin säästäväinen. En voi kieltää, etteikö ympäröivän yhteiskunnan painostus suorittamiseen ja lähipiirin asenteet ja korkeat uratavoitteet vaikuttaisi siihen, että hyppäys suorittavan tason työhön tuntuu vaikealta. Toki nämä seikat täytyy lopulta jättää omaan arvoonsa ja miettiä, mikä tekee minut onnelliseksi. Näen työssäni paljon uupumusta, loppuun palamista ja jaksamisen ongelmia ja tämä saa minut miettimään omia tavoitteitani työelämän suhteen.
Jonkin verran olen lukenut ihmisistä, jotka ovat tehneet rohkeita uravalintoja ja jättäneet yhteiskunnan ja ympäröivien ihmisten silmissä menestyvät urat ja tehtävät ja siirtyneet täysin erilaisiin hommin, ehkä etsien omaa kutsumustaan ja tullakseen paremmin tyytyväiseksi elämään.
Olisi kiva kuulla kokemuksia, millaisia rohkeita alavalintoja ihmiset ovat tehneet ja onko lopputulos tyydyttänyt?
Kommentit (96)
Voimaannu jollain muulla tavalla, pidä hyvä työsi. Ei tää duunarin elämä todellakaan ole mitään hohdokasta kun joka paikkaan kolottaa, rahat riittää just ja just elämiseen, ja se "oman käden jälki" ei todellakaan ole mitään terapeuttista askartelua vaan hirveää kiirettä ja hankalia asentoja. Plussana vielä se, kun kukaan ei arvosta työtäsi eikä sinua pidetä edes ihmisenä vaan sylkykuppina ammattisi takia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No kannattaisi selvittää mitä työaikajoustoja omassa työssä on käytössä ja niiden avulla saada työaika minimiin.
Puuhaa niitä oman käden juttuja vapaa-ajalla. Oli se sit nikkarointia, puutarhanlaittoa, auton rassausta tai masturboimista. Harrastuksena paljon palkitsevampaa kun teet hommia itsellesi kaikessa rauhassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulin yhdestä kaverista it-alalla, joka oli n. pari kuukautta töissä ja totesi, että eipä taida sopia minulle tällainen työelämä. Ja hän oli kuulemme VIELÄ HYVÄ TYÖSSÄÄN!!!!
Miten tämä tarina jatkui?
Hän irtisanoutui, mutta en tiedä mitä on tehnyt sen jälkeen.
Yllättävää tapauksessa ehkä oli se, että hän oli oikeasti hyvä tuossa duunissaan. Mutta joku siinä työelämässä muuten tökki todella pahasti kun ei viihtynyt yhtään.
Ap, mene helpparihommiin. Ala tehdä niitä it-alan hommia. Autat muita töissäsi. Työt ei seuraa vapaa-ajallesi.
Tai sitten mene niihin porukoihin, jotka ylläpitävät palvelimia. Kiinnostavaa hommaa. Kyllä sitä vielä Suomessa tehdään.
Ja sitten, kun olet taatusti osaava ja asiakkaasi pitävät sinusta, sinut irtisanotaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaa todella perehtyä nykyään tarjolla oleviin duunaritöihin ja niiden realiteetteihin.
2000€/kk bruttopalkka on monessa koulutusta ja kokemusta vaativassa työssäkin maksimi, vakituinen ja vakaa työsuhde usein pelkkä haave.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulin yhdestä kaverista it-alalla, joka oli n. pari kuukautta töissä ja totesi, että eipä taida sopia minulle tällainen työelämä. Ja hän oli kuulemme VIELÄ HYVÄ TYÖSSÄÄN!!!!
Miten tämä tarina jatkui?
Hän irtisanoutui, mutta en tiedä mitä on tehnyt sen jälkeen.
Yllättävää tapauksessa ehkä oli se, että hän oli oikeasti hyvä tuossa duunissaan. Mutta joku siinä työelämässä muuten tökki todella pahasti kun ei viihtynyt yhtään.
Pari kuukautta töissä ja oikeasti hyvä on sellainen yhdistelmä että tämä kuulostaa urbaanilta legendalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaiken maailman sälä, projektiluontoisuus ja ainaiset keskeytykset ovat nykyään arkea monessa duunariammatissakin. Sitä voi paeta vain elämäntapamuutoksella.
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa todella perehtyä nykyään tarjolla oleviin duunaritöihin ja niiden realiteetteihin.
2000€/kk bruttopalkka on monessa koulutusta ja kokemusta vaativassa työssäkin maksimi, vakituinen ja vakaa työsuhde usein pelkkä haave.
Pitäisi saada joku iso muutos koko työelämään. Nyt työntekijä on se, joka joustaa kaikessa mahdollisessa.
Aikaisemmin oli ihan normaalia että lähes kaikki työt olivat kokoaikaisia ja työsuhteet vakinaisia. Ja palkka oli huonoimmillaankin sellainen, että sillä pystyi tulemaan toimeen, jos eli melko säästeliäästi. Kaksi tavallista duunaria rakensivat omakotitaloja silloin eikä siinä ollut mitään erikoista. Kaikki romahti 90-luvun laman jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pakko todeta sellainenkin itsestäänselvä asia, että jos vaihdat ns. duunarihommaan, saat kaupan päälle ne duunarit. Moni suorittava työ voi olla sinänsä todella helppoa ja palkitsevaa, mutta ikävä kyllä työyhteisöt eivät mitenkään välttämättä yhtä sivistyneitä, joustavia ja miellyttäviä kuin akateemiset. Itselläni on kokemusta kummastakin maailmasta, ja teen nykyisin akateemisia hommia lähinnä siksi, etten jaksa duunareita. Jos ihmiset asiantuntijatöistä siirtyisivät suurissa määrin suorittaviin hommiin, silloin nämä työt olisivat mitä ihanimpia.
Juu ei kukaan jaksa pidemmän päälle niitä rasistisia juttuja, ryyppytarinoita ja sitä, että työkaveri on jatkuvasti pummaamassa rahaa, kun on rällännyt palkkansa. Akateemisessa työssä näitä tyyppejä ei ole laisinkaan.
No, ei kaikki duunarit ole noin dillejä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulin yhdestä kaverista it-alalla, joka oli n. pari kuukautta töissä ja totesi, että eipä taida sopia minulle tällainen työelämä. Ja hän oli kuulemme VIELÄ HYVÄ TYÖSSÄÄN!!!!
Miten tämä tarina jatkui?
Hän irtisanoutui, mutta en tiedä mitä on tehnyt sen jälkeen.
Yllättävää tapauksessa ehkä oli se, että hän oli oikeasti hyvä tuossa duunissaan. Mutta joku siinä työelämässä muuten tökki todella pahasti kun ei viihtynyt yhtään.
Pari kuukautta töissä ja oikeasti hyvä on sellainen yhdistelmä että tämä kuulostaa urbaanilta legendalta.
Mä luulen että hänen tapauksessaan oli vahvaa harrastuneisuutta taustalla ja lisäksi alan opintoja. Näin minulle yrityksessä tapaus kerrottiin. En nyt rupea nimeämään yritystä kuitenkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voimaannu jollain muulla tavalla, pidä hyvä työsi. Ei tää duunarin elämä todellakaan ole mitään hohdokasta kun joka paikkaan kolottaa, rahat riittää just ja just elämiseen, ja se "oman käden jälki" ei todellakaan ole mitään terapeuttista askartelua vaan hirveää kiirettä ja hankalia asentoja. Plussana vielä se, kun kukaan ei arvosta työtäsi eikä sinua pidetä edes ihmisenä vaan sylkykuppina ammattisi takia.
Riippuu myös alasta että jääkö se oman käden jälki näkyviin vai mitätöidäänkö se samantien. Esim. siivoojana on turhauttavaa kun olet juuri saanut homman tehtyä, sitten samantien joku sotkee ja näyttää taas kuin mitään ei olisikaan tehty.
Yksi mikä voi tasapainottaa elämää on, että kun tekee tietotyötä, ottaa itselleen konkreettisen harrastuksen. Jossa voi seurata edistymistä konkreettisesti. Esim. käsityö, puutarhanhoito. Myös toisinpäin, jos oma työ on hyvin käytännönläheistä, jokin henkevä ehkä abstrakti harrastus voi palvella. Esim. lukeminen. Elämässä tasapainoon pyrkiminen on tärkeää. Tämä on oma havaintoni elämästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulin yhdestä kaverista it-alalla, joka oli n. pari kuukautta töissä ja totesi, että eipä taida sopia minulle tällainen työelämä. Ja hän oli kuulemme VIELÄ HYVÄ TYÖSSÄÄN!!!!
Miten tämä tarina jatkui?
Hän irtisanoutui, mutta en tiedä mitä on tehnyt sen jälkeen.
Yllättävää tapauksessa ehkä oli se, että hän oli oikeasti hyvä tuossa duunissaan. Mutta joku siinä työelämässä muuten tökki todella pahasti kun ei viihtynyt yhtään.
Pari kuukautta töissä ja oikeasti hyvä on sellainen yhdistelmä että tämä kuulostaa urbaanilta legendalta.
Mä luulen että hänen tapauksessaan oli vahvaa harrastuneisuutta taustalla ja lisäksi alan opintoja. Näin minulle yrityksessä tapaus kerrottiin. En nyt rupea nimeämään yritystä kuitenkaan.
Ja saattoihan olla kyse, että ei vain tykännyt tuosta firmasta jostain syystä. Ehkä haki jonnekin muualle töihin, mutta siitä minulla ei ole tietoa.
Monessakaan ammatissa et saa tehdä työtäsi hyvin.
Oman käden jäljestä ei voi olla ylpeä, joska et voi annetun sikataulun puitteissa tehdä sellaists työtä, josta olet ylpeä.
Juuri eräs rakennusmaalarituttavani vaihtoi hoitoalaan mm. em. asian takia. toinen syy oli pölyn turmelemat keuhkot.
Kommentti siivoajan työstä: olen tehnyt siivoustyötä mm. kesätyönä ja siinä voi olla mielestäni tärkeää antaa itselleen hyvän palautteen: tein hyvän työn. Tein hyvää jälkeä. Ottaa vaikka valokuvan huoneesta itselleen jos ei muuten usko. Pomot eivät välttämättä kehu. Pitää myös itse arvostaa omaa työtään ja itseään työntekijänä. Pomot eivät välttämättä anna kiitosta. Työpaikan työilmapiiri on tässä iso tekijä.
Ikävähän se on omasta duunista kuulla, mutta kyllä molempia tehneinä koen että se duunarityö on vähemmän rasittavaa ja ehdottomasti eräänlainen downshiftaus, jota kannattaa ehdottomasti kokeilla!
Muistaako joku lehtijutun tyypistä joka joskus vuosituhannen vaihteessa oli nuori menestyvä it-yrittäjä, joka matkusti koko ajan ympäri maailmaa? Muistaakseni oli Hesarin kuukausiliitteessä silloin iso juttu hänestä. Hän lähti kokonaan alalta pois ja rupesi veneenveistäjäksi. Hän oli aina ollut kiinnostunut puusepäntöistä kyllä jos oikein muistan, mutta varmaaan kuitenkin meni joillekin kursseille ekaksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulin yhdestä kaverista it-alalla, joka oli n. pari kuukautta töissä ja totesi, että eipä taida sopia minulle tällainen työelämä. Ja hän oli kuulemme VIELÄ HYVÄ TYÖSSÄÄN!!!!
Miten tämä tarina jatkui?
Hän irtisanoutui, mutta en tiedä mitä on tehnyt sen jälkeen.
Yllättävää tapauksessa ehkä oli se, että hän oli oikeasti hyvä tuossa duunissaan. Mutta joku siinä työelämässä muuten tökki todella pahasti kun ei viihtynyt yhtään.
Voi olla, että jaksoi skarpata 2 kuukautta. Jotkut eivät kestä kasautuvaa kokemusta ja stressiä. Entisessä työssä oli yliajatteleva ihminen, joka yritti tehdä töistä jotenkin hienoja ja ihmeellisiä. Ei jaksanut hänkään.
Elämän tarkoituksen etsiminen voi turhauttaa, tai tunne, ettei jaksa kuukautta, paria pidempään ylläpitää työssä suoriutumista.
Miten tämä tarina jatkui?