Minulla ei ole ystäviä, enkä niitä kaipaa. Olenko outo?

sitten on ongelmana, kuinka sen saisi heivattua ;)



19

Tieteellisestä näkökulmasta katsottuna ihminen on laumaeläin eikä selviytyisi yksin tai eristyksessä.



Nykyihminen saa seuraa itselleen esim televisiosta jossa kuvat liikkuvat se on yksi sosiaalinen seuramuoto. Lehdet, kirjat jne...





Katsoisin että et sinulla on maailma täynnä ystävänkorvikkeita ja yksi niistä on miehesi...Elämme yhteskunnassa jossa tulee tuutintäydeltä virikeitä, kuvia, nettikeskusteluja...emme tarvitse ystäviä mutta yksin emme selviä.

Tai siis mikä sulla yleensä on se ratkaiseva periaatteellinen asia?



Kyselee vastaavaa kokenut.

kun minulla mies ymmärtää nuo niin sanotut naisten jutut paremmin kuin tapaamani naiset ;) ja en ole edes niin kiinnostunut niistä. Miehen kanssa voi puhua naiseudesta, feminismistä, " blondeista" , sikamiehistä, sovinisteista, naistenvaivoista... ihan mistä vaan.



Tässä yksi esimerkki tuosta ymmärtämisestä. Olin jättänyt yksi päivä käsityölehden olohuoneen pöydälle epähuomiossa. Seuraavana päivänä sanoin miehelleni että taidanpa ommella jotain ja näytän sinulle myöhemmin sitten mitä olen tehnyt. Mies sanoi: Ai niitä alusvaatteitako meinasit tehdä? Ja minä olin ihan ymmyrkäisenä että mistäs arvasit? No mies siihen: Selasin tuota lehteä eilen kun olit mennyt nukkumaan ja katoin niitä malleja, kaikki muut näytti sellaselta ettet niistä tykkää tai oli juhlavaatteita ja et oo juhliin menossa, mut ne alusvaatteet oli ihan sun näkösiä.



T:joku noista aiemmista en muista enää millä numeroilla kirjoittelin eilen.

16, sanoit, että olet liian erilainen kuin muut etkä siksi löydä ystäviä. Mitä itse ajattelet, mikä on se pieni ero sinun ja muiden välillä? Miksi koet olevasi erilainen? Kuvailsitko, minkälainen ystävä/ystävyys olisi sinulle sopiva(jos ikinä löytäisit sellaisen?)?



19, sinä sanoit, että aina ilmenee joku asia, johon ystävyys tyrehtyy. Millaisia asioita?





Ap, joka mietiskelee, onko meillä samanlaiset syyt ja asiat taustalla :)

Jos biologismeihin mennään, niin laumahan se perhekin on.

ihmiset saa olla erilaisia? Heti kun et ole laumasielu niin sinussa on jotain vialla? Toimin kuitenkin osana yhteiskuntaa, enkä asu vuorella luolassa tai eristäydy komeroon. Ja kun olin lapsi, ei ollut mitään nettiä eikä muutenkaan näitä " virikkeitä" ja silti viihdyin paremmin yksin. Leikin toki muidenkin kanssa joskus, mutta yksin oli mukavempaa. En ymmärrä miksi tämä olisi ongelma. Ehkä silloin jos en kykenisi kanssakäymiseen muiden kanssa ja linnoittautuisin sisälle, mutta en todellakaan mene psykologille vain siksi että viihdyn yksin. Menetkö sinä psykologille siksi että viihdyt seurassa? Ehkä olet jotenkin epävarma itsestäsi etkä uskalla olla yksin ;)

Vierailija:

Tieteellisestä näkökulmasta katsottuna ihminen on laumaeläin eikä selviytyisi yksin tai eristyksessä.

Nykyihminen saa seuraa itselleen esim televisiosta jossa kuvat liikkuvat se on yksi sosiaalinen seuramuoto. Lehdet, kirjat jne...

Katsoisin että et sinulla on maailma täynnä ystävänkorvikkeita ja yksi niistä on miehesi...Elämme yhteskunnassa jossa tulee tuutintäydeltä virikeitä, kuvia, nettikeskusteluja...emme tarvitse ystäviä mutta yksin emme selviä.

Haen ketjun illalla ja vastaan. Käy sitten lukemassa :-)



Iloista päivän jatkoa sulle.

Aika psykologille?



Erakkoluonteeseeni on selitys, jonka itse kyllä tiedän. Eli, en tunne oloani luontevaksi muiden seurassa, tunnen oloni liian erilaiseksi kuin muut. Olen elänyt aika erikoisen lapsuuden ja luultavasti siitä johtuu, että en ole " normaalilla tavalla sosiaalinen" . Toki voisin olla epäsosiaalinen ihan tavallisen lapsuudenkin eläneenä. Kuka tietää.



En usko, että tätä elämiseni tapaa ja ajatteluani voi mitenkään enää muuttaa. Erakkoelämä on hyvin olennainen osa minua. Mieheni toki on ystäväni, mutta sillä tavalla minulla ei ole ystäviä, kuin nyky-yhteiskunnan mielestä normaalia olisi.





ap

Ystävät kuluttavat energiaa ei ole tilaa on helpompi käänttää selkä. Elää elämää vain itselle. Se on helppoa elämää ja vastuun pakoilua, laiskuutta ja välinpitämättömyytä. Ihminen on laiska eikä uhraa aikaansa ystävyyteen. Se kertoo että meistä ihmisisstä on tulossa kylmiä tunteettomia omiin oloihinsa vetäytyjiä olentoja. Näitä ihmisiä on paljon et ole yksin ap.

Käyn kurkkimassa illalla, oletko vastannut.





ap

Itse opiskelen ja koulussa kyllä oleskelen muiden kanssa, mutta päivän päätyttyä nautin kun saan olla rauhassa.

Mies taas on etätyössä ja nauttii kovasti työnkuvastaan juuri tuollaisena.

Miksi ihmeessä pitäisi haalia väen vängällä ystäviä kun ei kerran kiinnosta? Siitä kärsii jokainen osapuoli ennemmin tai myöhemmin.

Vierailija:

Esitetään muille sitä mitä ei olla ja itketään sitten yksinään kovaa kohtaloa.

Vaikka ei olisi rahaa edes ruokaan niin kuljetaan viimeisen päälle releissä kaupungilla ja näytellään tekohymyä, parisuhde rakoilee mutta sitä ei kulissien pitämiseksi voi kellekään kertoa, kerrotaan että kuinka ihanaa on olla lasten kanssa mutta oikeasti ollaan ihan loppu jne.

Ja kaveriksi ei kelpaa kuin tiettyyn yhteiskuntaluokkaan kuluva koska voi muuten menna maine, jos joutuu " huonomman" ihmisen kanssa puhumaan niin samalla vilkuillaan että ei kai vaan kukaan näe....

On tätä nähty ja paljon.

Mieluummin yksi hyvä ystävä kuin sata huonoa.

Ystävät ovat elämän suola ja sokeri, ja meillä käy lähes päivittäin kylässä joko mieheni tai minun ystäviä. On ihanaa vaihtaa kuulumisia ja hassutella yhdessä, ja viikonloppuisin usein mennään jonkun luokse syömään ja iltaa istumaan (joskus ilman lapsia, joskus kaikki ottaa lapsoset mukaan). Ja sitten kun kotona stressaa ja ottaa päähän, voi soittaa ystävän kanssaan terapialenkille (pari tuntia reipasta kävelyä ja paineiden purkua suullisesti). Meillä lasten kummitkin ovat kaikki ystäviä, sukulaisia ei laitettu kummeiksi, koska he kuitenkin ovat aina lapsen elämässä. En voisi elää ilman rakkaita ystäviäni, ja nyt kun tottunut olen niin en kyllä ilman mieheni ystäviäkään :)



Vaan ei muuta kuin terkut ap:lle, kukin tyylillään. Ei sitä väkisin tarvitse yrittää olla muuta kuin on.. Mutta sitten kun joskus niitä ystäviä ilmaantuu, niin muista, että erilaisuus on rikkaus, ja ystävän tunnistaa siitä, että hänen seurassaan ei tarvi ' pingottaa' !

ihan oikea syy minulle. Välitän kyllä muista ihmisistä, mutta en jaksa päivittäistä kanssakäymistä ja oikean vaippamerkin tms. jauhamista. Sen sijaan olen kyllä valmis auttamaan pelkkiä tuttaviakin aina tarvittaessa. Minulla ei vaan ole ystäviä (paitsi yksi kaukana asuva kirjeystävä) sillä monet eivät ymmärrä sitä etten tarvitse jatkuvaa kontaktia ollakseni ystävä. Toiset suuttuvat/kyllästyvät jos heiltä ei jatkuvasti kysele kuulumisia, minulta niitä ei tarvitse kysellä. He eivät ymmärrä sitä että kerron itse jotain jos on asiaa (ja olisi kiva jos he toimisivat samoin) Minun ei todellakaan tarvitse olla koko ajan tekemisissä jonkun kanssa, enkä suutu jos joku ei ota pitkään aikaan yhteyttä. Ajattelen että hän sitten soittaa/kirjoittaa kun ehtii/on asiaa jne. Ja vaikka en kuulisi jostain ihmisestä vuoteen, hän olisi edelleenkin kaverini enkä olisi vihainen tuosta tauosta. Tämä nyt ei vain kovinkaan monille sovi. Toiset kun eivät auta kuin hyviä ystäviään (eli jokapäiväissessä kontaktissa olevia) ja itse auttaisin ja autankin ihan " huonoja" tuttujakin. Tämän takia minulla ei ole ystäviä. Ei sen takia etten välittäisi, tai eläisin vain itselleni, en vain jaksa jatkuvaa kanssakäymistä.

Vierailija:

Ystävät kuluttavat energiaa ei ole tilaa on helpompi käänttää selkä. Elää elämää vain itselle. Se on helppoa elämää ja vastuun pakoilua, laiskuutta ja välinpitämättömyytä. Ihminen on laiska eikä uhraa aikaansa ystävyyteen. Se kertoo että meistä ihmisisstä on tulossa kylmiä tunteettomia omiin oloihinsa vetäytyjiä olentoja. Näitä ihmisiä on paljon et ole yksin ap.

Kaipaat kuitenkin ihmiskontaktakteja kun täällä palstalla olet...vai kuinka?

Minä haluan nähdä erilaisia ihmisiä ja kuulla heidän näkemyksiään eri asoista. Asioilla kun on monta puolta.

Vierailija:

kun minulla mies ymmärtää nuo niin sanotut naisten jutut paremmin kuin tapaamani naiset ;) ja en ole edes niin kiinnostunut niistä. Miehen kanssa voi puhua naiseudesta, feminismistä, " blondeista" , sikamiehistä, sovinisteista, naistenvaivoista... ihan mistä vaan.

Tässä yksi esimerkki tuosta ymmärtämisestä. Olin jättänyt yksi päivä käsityölehden olohuoneen pöydälle epähuomiossa. Seuraavana päivänä sanoin miehelleni että taidanpa ommella jotain ja näytän sinulle myöhemmin sitten mitä olen tehnyt. Mies sanoi: Ai niitä alusvaatteitako meinasit tehdä? Ja minä olin ihan ymmyrkäisenä että mistäs arvasit? No mies siihen: Selasin tuota lehteä eilen kun olit mennyt nukkumaan ja katoin niitä malleja, kaikki muut näytti sellaselta ettet niistä tykkää tai oli juhlavaatteita ja et oo juhliin menossa, mut ne alusvaatteet oli ihan sun näkösiä.

T:joku noista aiemmista en muista enää millä numeroilla kirjoittelin eilen.

Että perhe on jo tarpeeksi?

Ei kyse ole siitä etteikö osaa (monihan kertoo olevansa esim. työpaikalla ihan sosiaalinen tyyppi).

Nyt meni kyllä metsään!



Kirjoitit näin:

" Ystäviä ei haluta koska ei kestetä pettymyksiä elämässä. Ei jakseta elää muutakuin itselle.

Ystävät kuluttavat energiaa ei ole tilaa on helpompi käänttää selkä. Elää elämää vain itselle. Se on helppoa elämää ja vastuun pakoilua, laiskuutta ja välinpitämättömyytä. Ihminen on laiska eikä uhraa aikaansa ystävyyteen. Se kertoo että meistä ihmisisstä on tulossa kylmiä tunteettomia omiin oloihinsa vetäytyjiä olentoja. Näitä ihmisiä on paljon et ole yksin ap."



32:n kirjoituksessa oli paljon, mitä aioinkin sinulle kirjoittaa. En ole kylmä, tunteeton ihminen! Kuten 32, autan mielelläni ihmisiä vaikka he olisivat tuntemattomia. Olen mielestäni jopa keskimääräistä empaattisempi ihminen.



ap

kivalta tyypiltä.



Itse viihdyn sekä yksin että ystävieni kanssa. Viihdyn myös mieheni kanssa. Minulla on ihania ystäviä, jotka ovat elämäni suola. Rakastan työtäni ja perhettäni ja ystäviäni. Eri asiat tuovat elämääni erilaista tyydytystä ja iloa. Ajattelen myös, että omien ystävien kanssa vietetty aika rikastuttaa myös parisuhdetta.



mutta kukin tyylillään...