Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Parivuotias lapsi istui kerrostalon katolla Rovaniemellä – kukaan ei tiedä miten hän sinne päätyi
12.06.2021 |
Yllättävää, että tästä ei ole jo keskustelua täällä. Vai onko kaikki poistettu? Mitenköhän lapsi päätyi katolle? Luulisi, että sinne johtava ovi on lukossa.
Kommentit (267)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö tätä tutkita mitenkään? Jää arvoitukseksi... Huh! Kyllä ihmiset on idi*tteja. Näköjään mitä vain voi tehdä ja selvitä ilman vastuuta. Ensinnäkin jos katolle johtaa vain tikkaat, miten ihmeessä kaksivuotias kiipeää tikkaita, joiden askelväli keskimääräisissä kerrostalon tikkaissa on puoli metriä? Ja vielä kolme kerrosta? Miten ihmeessä parivuotias voisi päätyä parvekkeen kautta katolle? Ei oikein mitenkään. Ainoa järkevä vaihtoehto on katolle johtava ovi, joka oli auki. Jos sitä ei ole, tutkisin tapahtumat lapsen hyvinvoinnin ja turvan kannalta hyvin tarkkaan.
No totta hitossa tutkitaan :D Ei tällaisia tapauksia jätetä selvittämättä. Sen voi ihan järjellä päätellä. Tutkimukset vaan eivät valmistu ihan hetkessä eikä niistä raportoida av:lle.
Silloin ei varmaan kannata antaa lehdistölle lausuntoa, että "arvoitukseksi jää" miten lapsi katolle päätyi vaan todeta, että lapsen päätymistä katolle selvitellään. Eikö niin?
Toki kannattaa. Sillä saadaan uteliaat urkkijat paremmin aisoihin kuin lausunnolla, että asian selvittely on vielä kesken. Jos sanottaisin, että asiaa vielä selvitellään, urkkijat pyrkisivät saamaan kaikki yksityiskohdat tietoonsa, jotta voisivat repostella niillä pitkin palstoja. "Jää arvoitukseksi" tukki urkkijoiden suut ja antaa työrauhan tutkinnalle. Toki on mahdollista, että tapaus jää perusteellisista tutkimuksista huolimatta arvoitukseksi. Maailmassa sattuu paljon asioita, joille ei koskaan saada tarkkaa selitystä.
minusta nimenomaan päinvastoin. Jos sanotaan noin "jää arvoitukseksi", se kuulostaa ikään kuin asia tiedettäisiin jo, mutta se halutaan salata eikä viitsitä kovin tarkasti tutkia. Jos taas sanotaan, että asiaa tutkitaan, se kertoo ihan normaalista toimintatavasta eikä tarvitse sen kummemmin miettiä, onko joku nyt tässä pimittämässä jotain tietoa. Joku selityshän tuolle asialle on, joten on hassua sanoa, että se olisi nyt jokin arvoitus, jos asiaa kuitenkin vielä tutkitaan. "Ei vielä tiedetä" on eri asia kuin "jää arvoitukseksi". Ensimmäinen antaa minulle lukijana "rauhan", että asia etenee niin kuin sen kuuluukin edetä. Jälkimmäisestä herää kysymys, miksi ihmeessä tämä jäisi arvoitukseksi. Tiedetäänkö jo, että syytä ei löydetä (eli ei tutkita)?
No, sinulle ei kuitenkaan tulla raportoimaan, vaikka jotain tiedettäisiinkin, joten koeta nyt vain kestää.
Kyllä kestän varsin hyvin, kiitos huolenpidostasi. (Sinäkin olet tässä ketjussa keskustelemassa, joten ilmeisesti olet tämän lehtijutun lukenut ja asia sinuakin on jossain määrin kiinnostanut. Turha siis vetää mitään uteliaisuuskortteja tähän.) Ihmettelen vain, miten kenellekään tulee mieleen käyttää tuollaista ilmaisua yksinkertaisessa lyhyessä uutisessa, kun kyse on päivänselvästi normaalilla tavalla käsiteltävästä tilanteesta eikä mistään vuosikymmeniä puhuttaneesta mysteeristä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö siltä lapselta voi kysyä miten se sinne joutui?
Et ilmeisesti koskaan ole tavannut parivuotiasta, kun kuvittelet, että sellainen osaa vastata tuohon kysymykseen aukottomasti. Moni ei osaa 2-vuotiaana vielä edes muodostaa pidempiä lauseita.
Kyllä ihan itsellänikin on parivuotias lapsi. Ei välttämättä osaisi tarkasti kertoa, mitä on tapahtunut, mutta ehkä lapsen sanomisista jotain voisi päätellä. Tiedän ettei kaikki kaksivuotiaat puhu. Toiset taas puhuu hyvinkin sujuvasti pitkiäkin lauseita, esimerkiksi omani. Me ei tiedetä osaako tämä katolla ollut lapsi puhua, voi vaikka osatakin.
No ei se sinun 2-vuotiaasikaan niin poikkeavan lahjakas ole, että osaisi kuvailla, miten lähti kotoaan ja kiipesi katolle. Älä edes kuvittele, että uskomme sellaista. Vaikka lapsi osaisi puhua kuinka sujuvasti, ei hän tuossa iässä osaa vielä kertoa menneistä tapahtumista tarkasti.
No osaisi varmasti vastata kysymyksiin esim. Oliko ovi auki. Nousitko portaita. Kantoiko setä katolle tms.
Ei osaisi.
t. lastensuojelussa työskennellyt
Ei pidä paikkaansa. Meidän perhe ei ole ollut tekemisissä lastensuojelun kanssa, mutta lapseni puhui 2-vuotiaana jo kokonaisia lauseita. Hän olisi osannut selittää tapahtuneen aikuiselle. Jotkut oppivat varhain puhumaan.
Miten voit tietää, kuinka lapsesi toimisi lastensuojelun kanssa, jos teillä ei siitä ole kokemusta? Aivan, et mitenkään. Puhetaito ei liity tähän asiaan mitenkään.
Kyse ei ollut siitä miten lapseni toimisi lastensuojelun kanssa. Kyse oli siitä, että oman elämänkokemukseni perusteella kyseenalaistin lastensuojelussa työskennelleen perustelemattoman väitteen siitä että 2-vuotias ei kategorisesti kykene kertomaan miten hän on joutunut katolle. En ajatellut, että lapsen pitäisi kyetä kertomaan tapahtunut tuntemattomalle aikuiselke. Kuvittelin että kysymys on siitä kykeneekö 2-vuotias ylipäätään kertomaan mitä tapahtui. Ajattelin, että hän jossain sopivassa, rauhallisessa hetkessä kertoisi omalle vanhemmalleen miten päätyi katolle. En tajunnut, että kyse oli siitä, että lapsen olisi saman tien kyettävä kertomaan tapahtunut ihan kelle tahansa tuntemattomalle aikuiselle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö siltä lapselta voi kysyä miten se sinne joutui?
Et ilmeisesti koskaan ole tavannut parivuotiasta, kun kuvittelet, että sellainen osaa vastata tuohon kysymykseen aukottomasti. Moni ei osaa 2-vuotiaana vielä edes muodostaa pidempiä lauseita.
Kyllä ihan itsellänikin on parivuotias lapsi. Ei välttämättä osaisi tarkasti kertoa, mitä on tapahtunut, mutta ehkä lapsen sanomisista jotain voisi päätellä. Tiedän ettei kaikki kaksivuotiaat puhu. Toiset taas puhuu hyvinkin sujuvasti pitkiäkin lauseita, esimerkiksi omani. Me ei tiedetä osaako tämä katolla ollut lapsi puhua, voi vaikka osatakin.
No ei se sinun 2-vuotiaasikaan niin poikkeavan lahjakas ole, että osaisi kuvailla, miten lähti kotoaan ja kiipesi katolle. Älä edes kuvittele, että uskomme sellaista. Vaikka lapsi osaisi puhua kuinka sujuvasti, ei hän tuossa iässä osaa vielä kertoa menneistä tapahtumista tarkasti.
No osaisi varmasti vastata kysymyksiin esim. Oliko ovi auki. Nousitko portaita. Kantoiko setä katolle tms.
Ei osaisi.
t. lastensuojelussa työskennellyt
Ei pidä paikkaansa. Meidän perhe ei ole ollut tekemisissä lastensuojelun kanssa, mutta lapseni puhui 2-vuotiaana jo kokonaisia lauseita. Hän olisi osannut selittää tapahtuneen aikuiselle. Jotkut oppivat varhain puhumaan.
Se, että lapsi osaa puhua kokonaisia lauseita, ei tarkoita että hän osaisi tuollaisessa tilanteessa kuvailla tarkasti tapahtumia ennen katolle joutumista. Voit todistaa tämän pyytämällä lastasi kuvailemaan, mitä teitte tänään aamulla. Mitä söitte aamupalaksi? Mitä äiti puhui? jne. Huomaat hyvin äkkiä, ettei se sujuvasti puhuva lapsesi muista niitä asioita. Siihen kun lisätään, että tällainen kattotapaus on lapselle varmasti hyvin pelottava kokemus, muisti on vielä tavallistakin heikompaa. Et voi sanoa tuollaista kokematta, että lapsesi olisi osannut selittää tapahtumat. Ethän voi kokematta tuollaista tietää, miten lapsesi toimii tavallisesta arjesta poikkeavissa tilanteissa. Et voi tietää edes sitä, miten itse toimisit.
En tietenkään voi tietää ja tämä kielellisesti varhain kehittynyt lapseni on jo 18-vuotias eli en voi testata. Ihan hyviä pointteja sinulla, jos ne perustuvat tietämykseesi kehityspsykologiasta jne. Pitää myös ymmärtää se, että lasten kehityksessä on suuria eroja. Jos keskimäärin 2-vuotiaan muisti toimii tietyllä tapaa, voi ikäryhmästä löytyä yksilöitä, joiden aivojen kehitys on jo pidemmällä, vaikka keskimääräisen 3-vuotiaan tasolla. Älykkyyserot näkyvät jo hyvin varhain.
Juu juu ja voihan lapsi hyvin oppia lentämään, joten miksi emme olettaisi, että hän on lennähtänyt tuonne katolle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö tätä tutkita mitenkään? Jää arvoitukseksi... Huh! Kyllä ihmiset on idi*tteja. Näköjään mitä vain voi tehdä ja selvitä ilman vastuuta. Ensinnäkin jos katolle johtaa vain tikkaat, miten ihmeessä kaksivuotias kiipeää tikkaita, joiden askelväli keskimääräisissä kerrostalon tikkaissa on puoli metriä? Ja vielä kolme kerrosta? Miten ihmeessä parivuotias voisi päätyä parvekkeen kautta katolle? Ei oikein mitenkään. Ainoa järkevä vaihtoehto on katolle johtava ovi, joka oli auki. Jos sitä ei ole, tutkisin tapahtumat lapsen hyvinvoinnin ja turvan kannalta hyvin tarkkaan.
No totta hitossa tutkitaan :D Ei tällaisia tapauksia jätetä selvittämättä. Sen voi ihan järjellä päätellä. Tutkimukset vaan eivät valmistu ihan hetkessä eikä niistä raportoida av:lle.
Silloin ei varmaan kannata antaa lehdistölle lausuntoa, että "arvoitukseksi jää" miten lapsi katolle päätyi vaan todeta, että lapsen päätymistä katolle selvitellään. Eikö niin?
Toki kannattaa. Sillä saadaan uteliaat urkkijat paremmin aisoihin kuin lausunnolla, että asian selvittely on vielä kesken. Jos sanottaisin, että asiaa vielä selvitellään, urkkijat pyrkisivät saamaan kaikki yksityiskohdat tietoonsa, jotta voisivat repostella niillä pitkin palstoja. "Jää arvoitukseksi" tukki urkkijoiden suut ja antaa työrauhan tutkinnalle. Toki on mahdollista, että tapaus jää perusteellisista tutkimuksista huolimatta arvoitukseksi. Maailmassa sattuu paljon asioita, joille ei koskaan saada tarkkaa selitystä.
minusta nimenomaan päinvastoin. Jos sanotaan noin "jää arvoitukseksi", se kuulostaa ikään kuin asia tiedettäisiin jo, mutta se halutaan salata eikä viitsitä kovin tarkasti tutkia. Jos taas sanotaan, että asiaa tutkitaan, se kertoo ihan normaalista toimintatavasta eikä tarvitse sen kummemmin miettiä, onko joku nyt tässä pimittämässä jotain tietoa. Joku selityshän tuolle asialle on, joten on hassua sanoa, että se olisi nyt jokin arvoitus, jos asiaa kuitenkin vielä tutkitaan. "Ei vielä tiedetä" on eri asia kuin "jää arvoitukseksi". Ensimmäinen antaa minulle lukijana "rauhan", että asia etenee niin kuin sen kuuluukin edetä. Jälkimmäisestä herää kysymys, miksi ihmeessä tämä jäisi arvoitukseksi. Tiedetäänkö jo, että syytä ei löydetä (eli ei tutkita)?
No, sinulle ei kuitenkaan tulla raportoimaan, vaikka jotain tiedettäisiinkin, joten koeta nyt vain kestää.
Kyllä kestän varsin hyvin, kiitos huolenpidostasi. (Sinäkin olet tässä ketjussa keskustelemassa, joten ilmeisesti olet tämän lehtijutun lukenut ja asia sinuakin on jossain määrin kiinnostanut. Turha siis vetää mitään uteliaisuuskortteja tähän.) Ihmettelen vain, miten kenellekään tulee mieleen käyttää tuollaista ilmaisua yksinkertaisessa lyhyessä uutisessa, kun kyse on päivänselvästi normaalilla tavalla käsiteltävästä tilanteesta eikä mistään vuosikymmeniä puhuttaneesta mysteeristä.
Pelastuslaitos voi kommentoida asiaa vain heidän osaltaan. Lapsi pelastettiin katolta ja heille jäi mysteeriksi, miten lapsi on katolle joutunut. Ei kuulu heidän tehtäviin sitä edes tarkemmin selvittää, vaan sitä hoitaa muut viranomaiset. Missään ei edes sanottu, ettei asiaa tutkittaisi. Sehän on päivänselvää, että tutkitaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö siltä lapselta voi kysyä miten se sinne joutui?
Et ilmeisesti koskaan ole tavannut parivuotiasta, kun kuvittelet, että sellainen osaa vastata tuohon kysymykseen aukottomasti. Moni ei osaa 2-vuotiaana vielä edes muodostaa pidempiä lauseita.
Kyllä ihan itsellänikin on parivuotias lapsi. Ei välttämättä osaisi tarkasti kertoa, mitä on tapahtunut, mutta ehkä lapsen sanomisista jotain voisi päätellä. Tiedän ettei kaikki kaksivuotiaat puhu. Toiset taas puhuu hyvinkin sujuvasti pitkiäkin lauseita, esimerkiksi omani. Me ei tiedetä osaako tämä katolla ollut lapsi puhua, voi vaikka osatakin.
No ei se sinun 2-vuotiaasikaan niin poikkeavan lahjakas ole, että osaisi kuvailla, miten lähti kotoaan ja kiipesi katolle. Älä edes kuvittele, että uskomme sellaista. Vaikka lapsi osaisi puhua kuinka sujuvasti, ei hän tuossa iässä osaa vielä kertoa menneistä tapahtumista tarkasti.
No osaisi varmasti vastata kysymyksiin esim. Oliko ovi auki. Nousitko portaita. Kantoiko setä katolle tms.
Ei osaisi.
t. lastensuojelussa työskennellyt
Ei pidä paikkaansa. Meidän perhe ei ole ollut tekemisissä lastensuojelun kanssa, mutta lapseni puhui 2-vuotiaana jo kokonaisia lauseita. Hän olisi osannut selittää tapahtuneen aikuiselle. Jotkut oppivat varhain puhumaan.
Hyvä! Olet lisäkseni ensimmäinen jonka lapsi osaa puhua, ilmeisesti.
Osaan minäkin puhua, mutta niin vaan en kyennyt traumaattisen kokemuksen jälkeen kertomaan, mitä todella tapahtui. En, vaikka olin silloin jo 16-vuotias. Katsos kun muisti ei ole suoraan verrannollinen puhetaitoon. 2-vuotias on niin pieni, että voi pelästyessä mennä jopa ihan mykäksi.
Voi mennä tai voi olla menemättä. Ei kuitenkaan voi kategorisesti sanoa, että 2-vuotias ei pysty kertomaan mitä on tapahtunut. Työskenteleminen lastensuojelussa ei anna riittävää asiantuntemusta tällaiselle väitteelle.
No ei tarvitse kovin montaa 2-vuotiasta olla tavannut, kun pystyy tietämään, millä tasolla heidän muistinsa on. Lisäksi kun vähän käyttää omia aivojaan, pystyy päättelemään asioita. En itse työskentele lastensuojelussa, mutta kiinnostaisi kuulla perustelu sille, että lastensuojelussa työskenteleminen ei anna riittävää asiantuntemusta. Minun käsittääkseni se on nimenomaan lastensuojelu, joka tulee paikalle erilaisiin hätätilanteisiin, joissa on mukana lapsia. Jos sattuu olemaan sellaisissa tehtävissä, en ainakaan itse keksi parempaa asiantuntijaa kertomaan, miten minkäkin ikäisen lapsen voi odottaa toimivan hätätilanteessa ja miten ei. Kerro toki, kuka sinun mielestäsi tietää asian paremmin. Sinä itse ei ole nyt vaihtoehto.
Väitän, että minäkin käytän omia aivojani.
Toisekseen sanoisin, että vastaus tähän löytynee kehityspsykologiaan perehtyneeltä asiantuntemukselta. Muuten menee mutuiluksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö siltä lapselta voi kysyä miten se sinne joutui?
Et ilmeisesti koskaan ole tavannut parivuotiasta, kun kuvittelet, että sellainen osaa vastata tuohon kysymykseen aukottomasti. Moni ei osaa 2-vuotiaana vielä edes muodostaa pidempiä lauseita.
Kyllä ihan itsellänikin on parivuotias lapsi. Ei välttämättä osaisi tarkasti kertoa, mitä on tapahtunut, mutta ehkä lapsen sanomisista jotain voisi päätellä. Tiedän ettei kaikki kaksivuotiaat puhu. Toiset taas puhuu hyvinkin sujuvasti pitkiäkin lauseita, esimerkiksi omani. Me ei tiedetä osaako tämä katolla ollut lapsi puhua, voi vaikka osatakin.
No ei se sinun 2-vuotiaasikaan niin poikkeavan lahjakas ole, että osaisi kuvailla, miten lähti kotoaan ja kiipesi katolle. Älä edes kuvittele, että uskomme sellaista. Vaikka lapsi osaisi puhua kuinka sujuvasti, ei hän tuossa iässä osaa vielä kertoa menneistä tapahtumista tarkasti.
No osaisi varmasti vastata kysymyksiin esim. Oliko ovi auki. Nousitko portaita. Kantoiko setä katolle tms.
Ei osaisi.
t. lastensuojelussa työskennellyt
Ei pidä paikkaansa. Meidän perhe ei ole ollut tekemisissä lastensuojelun kanssa, mutta lapseni puhui 2-vuotiaana jo kokonaisia lauseita. Hän olisi osannut selittää tapahtuneen aikuiselle. Jotkut oppivat varhain puhumaan.
Se, että lapsi osaa puhua kokonaisia lauseita, ei tarkoita että hän osaisi tuollaisessa tilanteessa kuvailla tarkasti tapahtumia ennen katolle joutumista. Voit todistaa tämän pyytämällä lastasi kuvailemaan, mitä teitte tänään aamulla. Mitä söitte aamupalaksi? Mitä äiti puhui? jne. Huomaat hyvin äkkiä, ettei se sujuvasti puhuva lapsesi muista niitä asioita. Siihen kun lisätään, että tällainen kattotapaus on lapselle varmasti hyvin pelottava kokemus, muisti on vielä tavallistakin heikompaa. Et voi sanoa tuollaista kokematta, että lapsesi olisi osannut selittää tapahtumat. Ethän voi kokematta tuollaista tietää, miten lapsesi toimii tavallisesta arjesta poikkeavissa tilanteissa. Et voi tietää edes sitä, miten itse toimisit.
En tietenkään voi tietää ja tämä kielellisesti varhain kehittynyt lapseni on jo 18-vuotias eli en voi testata. Ihan hyviä pointteja sinulla, jos ne perustuvat tietämykseesi kehityspsykologiasta jne. Pitää myös ymmärtää se, että lasten kehityksessä on suuria eroja. Jos keskimäärin 2-vuotiaan muisti toimii tietyllä tapaa, voi ikäryhmästä löytyä yksilöitä, joiden aivojen kehitys on jo pidemmällä, vaikka keskimääräisen 3-vuotiaan tasolla. Älykkyyserot näkyvät jo hyvin varhain.
Älykkyys ei liity mitenkään siihen, kuinka lapsi toimii pelottavassa tilanteessa, joka poikkeaa hänen normaalista arjestaan. Ei tarvitse olla minkäänlaista tietämystä kehityspsykologiasta tai aivojen kehityksestä tämän ymmärtääkseen. Se, että sinun lapsesi on superälykäs (jota kyllä epäilen, kun sinun juttujasi lukee), ei kerro mitään siitä, miten hän toimisi tuollaisessa poikkeustilanteessa. Maailman älykkäin ihminenkään ei välttämättä kriisitilanteessa toimi älyään vastaavalla tasolla. Suosittelen googlaaman esimerkiksi shokkireaktion niin saatat ymmärtää paremmin.
Meillä 2-vuotias puhuu kyllä ihan sujuvasti pitkiä lauseita ja ihan koko tämän 2-vuotisiän aikana. Ja siis ihan taukoamatta. Se, että pitääkö kaikki puhutut asiat paikkaansa onkin eri asia. Myös menneet tapahtumat ovat hänen puheissaan tapahtunut "eilen", vaikka siitä olisi kolme viikkoa aikaa. Eli ei ihan aukottomasti koko totuutta saa selville, vaikka lapsi puhua pälättääkin erittäin sujuvasti. Ja kaikki 2-vuotiaathan eivät vielä puhu kunnolla. Kovin yksilöllistä eikä mikään kilpailun aihe tämäkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itselläni on tuon ikäinen lapsi ja en ymmärrä. Ensinnäkin, missä vanhemmat. Toiseksi miten?? Kerrostalon tikkaat ovat ylhäällä ja vaaralliset, lähinnä aikuiselle mitoitettu. Tai sitten turvallisuus ei ole talossa kunnossa. Jos katolle vie jokin ovi rappukäytävästä, on sekin huonosti toteutettu ja pitäisi olla useamman lukitun oven takana pääsy katolle. En ymmärrä.
Mä ihmettelin kans, kun meidän pihoilla kolmivuotiaat oli itsekseen pihalla. Vanhemmat luotti. Kaikki heidän lapsensa olivat sen ikäisinä yksin pihalla.
Meidän ei. En olis uskaltanut jättää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö siltä lapselta voi kysyä miten se sinne joutui?
Et ilmeisesti koskaan ole tavannut parivuotiasta, kun kuvittelet, että sellainen osaa vastata tuohon kysymykseen aukottomasti. Moni ei osaa 2-vuotiaana vielä edes muodostaa pidempiä lauseita.
Kyllä ihan itsellänikin on parivuotias lapsi. Ei välttämättä osaisi tarkasti kertoa, mitä on tapahtunut, mutta ehkä lapsen sanomisista jotain voisi päätellä. Tiedän ettei kaikki kaksivuotiaat puhu. Toiset taas puhuu hyvinkin sujuvasti pitkiäkin lauseita, esimerkiksi omani. Me ei tiedetä osaako tämä katolla ollut lapsi puhua, voi vaikka osatakin.
No ei se sinun 2-vuotiaasikaan niin poikkeavan lahjakas ole, että osaisi kuvailla, miten lähti kotoaan ja kiipesi katolle. Älä edes kuvittele, että uskomme sellaista. Vaikka lapsi osaisi puhua kuinka sujuvasti, ei hän tuossa iässä osaa vielä kertoa menneistä tapahtumista tarkasti.
No osaisi varmasti vastata kysymyksiin esim. Oliko ovi auki. Nousitko portaita. Kantoiko setä katolle tms.
Ei osaisi.
t. lastensuojelussa työskennellyt
Ei pidä paikkaansa. Meidän perhe ei ole ollut tekemisissä lastensuojelun kanssa, mutta lapseni puhui 2-vuotiaana jo kokonaisia lauseita. Hän olisi osannut selittää tapahtuneen aikuiselle. Jotkut oppivat varhain puhumaan.
Miten voit tietää, kuinka lapsesi toimisi lastensuojelun kanssa, jos teillä ei siitä ole kokemusta? Aivan, et mitenkään. Puhetaito ei liity tähän asiaan mitenkään.
Kyse ei ollut siitä miten lapseni toimisi lastensuojelun kanssa. Kyse oli siitä, että oman elämänkokemukseni perusteella kyseenalaistin lastensuojelussa työskennelleen perustelemattoman väitteen siitä että 2-vuotias ei kategorisesti kykene kertomaan miten hän on joutunut katolle. En ajatellut, että lapsen pitäisi kyetä kertomaan tapahtunut tuntemattomalle aikuiselke. Kuvittelin että kysymys on siitä kykeneekö 2-vuotias ylipäätään kertomaan mitä tapahtui. Ajattelin, että hän jossain sopivassa, rauhallisessa hetkessä kertoisi omalle vanhemmalleen miten päätyi katolle. En tajunnut, että kyse oli siitä, että lapsen olisi saman tien kyettävä kertomaan tapahtunut ihan kelle tahansa tuntemattomalle aikuiselle.
Kyseessä on eilisiltainen tapahtuma, joka on uutisoitu reilun tunnin kuluttua tapauksesta. uutisessa on haastateltu pelastuslaitoksen henkilökuntaa. Ketjussa kysyttiin "miksi lapselta ei kysytty mitään". Mikä tässä on mielestäsi sellainen asia, ettet millään pystynyt ymmärtämään, että kyseessä on juuri tuollainen tilanne eikä rauhallinen juttutuokio vanhemman kanssa jälkeenpäin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö tätä tutkita mitenkään? Jää arvoitukseksi... Huh! Kyllä ihmiset on idi*tteja. Näköjään mitä vain voi tehdä ja selvitä ilman vastuuta. Ensinnäkin jos katolle johtaa vain tikkaat, miten ihmeessä kaksivuotias kiipeää tikkaita, joiden askelväli keskimääräisissä kerrostalon tikkaissa on puoli metriä? Ja vielä kolme kerrosta? Miten ihmeessä parivuotias voisi päätyä parvekkeen kautta katolle? Ei oikein mitenkään. Ainoa järkevä vaihtoehto on katolle johtava ovi, joka oli auki. Jos sitä ei ole, tutkisin tapahtumat lapsen hyvinvoinnin ja turvan kannalta hyvin tarkkaan.
No totta hitossa tutkitaan :D Ei tällaisia tapauksia jätetä selvittämättä. Sen voi ihan järjellä päätellä. Tutkimukset vaan eivät valmistu ihan hetkessä eikä niistä raportoida av:lle.
Silloin ei varmaan kannata antaa lehdistölle lausuntoa, että "arvoitukseksi jää" miten lapsi katolle päätyi vaan todeta, että lapsen päätymistä katolle selvitellään. Eikö niin?
Toki kannattaa. Sillä saadaan uteliaat urkkijat paremmin aisoihin kuin lausunnolla, että asian selvittely on vielä kesken. Jos sanottaisin, että asiaa vielä selvitellään, urkkijat pyrkisivät saamaan kaikki yksityiskohdat tietoonsa, jotta voisivat repostella niillä pitkin palstoja. "Jää arvoitukseksi" tukki urkkijoiden suut ja antaa työrauhan tutkinnalle. Toki on mahdollista, että tapaus jää perusteellisista tutkimuksista huolimatta arvoitukseksi. Maailmassa sattuu paljon asioita, joille ei koskaan saada tarkkaa selitystä.
minusta nimenomaan päinvastoin. Jos sanotaan noin "jää arvoitukseksi", se kuulostaa ikään kuin asia tiedettäisiin jo, mutta se halutaan salata eikä viitsitä kovin tarkasti tutkia. Jos taas sanotaan, että asiaa tutkitaan, se kertoo ihan normaalista toimintatavasta eikä tarvitse sen kummemmin miettiä, onko joku nyt tässä pimittämässä jotain tietoa. Joku selityshän tuolle asialle on, joten on hassua sanoa, että se olisi nyt jokin arvoitus, jos asiaa kuitenkin vielä tutkitaan. "Ei vielä tiedetä" on eri asia kuin "jää arvoitukseksi". Ensimmäinen antaa minulle lukijana "rauhan", että asia etenee niin kuin sen kuuluukin edetä. Jälkimmäisestä herää kysymys, miksi ihmeessä tämä jäisi arvoitukseksi. Tiedetäänkö jo, että syytä ei löydetä (eli ei tutkita)?
No, sinulle ei kuitenkaan tulla raportoimaan, vaikka jotain tiedettäisiinkin, joten koeta nyt vain kestää.
Kyllä kestän varsin hyvin, kiitos huolenpidostasi. (Sinäkin olet tässä ketjussa keskustelemassa, joten ilmeisesti olet tämän lehtijutun lukenut ja asia sinuakin on jossain määrin kiinnostanut. Turha siis vetää mitään uteliaisuuskortteja tähän.) Ihmettelen vain, miten kenellekään tulee mieleen käyttää tuollaista ilmaisua yksinkertaisessa lyhyessä uutisessa, kun kyse on päivänselvästi normaalilla tavalla käsiteltävästä tilanteesta eikä mistään vuosikymmeniä puhuttaneesta mysteeristä.
Tuskinpa kommentoija on sen kummemmin sanavalintojaan analysoinut ennen lausunnon antamista. Lähinnä kuulostaa lausunnolta jonka oikea merkitys on "älä kysele tyhmiä ja anna minun hoitaa työni".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö siltä lapselta voi kysyä miten se sinne joutui?
Et ilmeisesti koskaan ole tavannut parivuotiasta, kun kuvittelet, että sellainen osaa vastata tuohon kysymykseen aukottomasti. Moni ei osaa 2-vuotiaana vielä edes muodostaa pidempiä lauseita.
Kyllä ihan itsellänikin on parivuotias lapsi. Ei välttämättä osaisi tarkasti kertoa, mitä on tapahtunut, mutta ehkä lapsen sanomisista jotain voisi päätellä. Tiedän ettei kaikki kaksivuotiaat puhu. Toiset taas puhuu hyvinkin sujuvasti pitkiäkin lauseita, esimerkiksi omani. Me ei tiedetä osaako tämä katolla ollut lapsi puhua, voi vaikka osatakin.
No ei se sinun 2-vuotiaasikaan niin poikkeavan lahjakas ole, että osaisi kuvailla, miten lähti kotoaan ja kiipesi katolle. Älä edes kuvittele, että uskomme sellaista. Vaikka lapsi osaisi puhua kuinka sujuvasti, ei hän tuossa iässä osaa vielä kertoa menneistä tapahtumista tarkasti.
No osaisi varmasti vastata kysymyksiin esim. Oliko ovi auki. Nousitko portaita. Kantoiko setä katolle tms.
Ei osaisi.
t. lastensuojelussa työskennellyt
Ei pidä paikkaansa. Meidän perhe ei ole ollut tekemisissä lastensuojelun kanssa, mutta lapseni puhui 2-vuotiaana jo kokonaisia lauseita. Hän olisi osannut selittää tapahtuneen aikuiselle. Jotkut oppivat varhain puhumaan.
Miten voit tietää, kuinka lapsesi toimisi lastensuojelun kanssa, jos teillä ei siitä ole kokemusta? Aivan, et mitenkään. Puhetaito ei liity tähän asiaan mitenkään.
Kyse ei ollut siitä miten lapseni toimisi lastensuojelun kanssa. Kyse oli siitä, että oman elämänkokemukseni perusteella kyseenalaistin lastensuojelussa työskennelleen perustelemattoman väitteen siitä että 2-vuotias ei kategorisesti kykene kertomaan miten hän on joutunut katolle. En ajatellut, että lapsen pitäisi kyetä kertomaan tapahtunut tuntemattomalle aikuiselke. Kuvittelin että kysymys on siitä kykeneekö 2-vuotias ylipäätään kertomaan mitä tapahtui. Ajattelin, että hän jossain sopivassa, rauhallisessa hetkessä kertoisi omalle vanhemmalleen miten päätyi katolle. En tajunnut, että kyse oli siitä, että lapsen olisi saman tien kyettävä kertomaan tapahtunut ihan kelle tahansa tuntemattomalle aikuiselle.
Kyseessä on eilisiltainen tapahtuma, joka on uutisoitu reilun tunnin kuluttua tapauksesta. uutisessa on haastateltu pelastuslaitoksen henkilökuntaa. Ketjussa kysyttiin "miksi lapselta ei kysytty mitään". Mikä tässä on mielestäsi sellainen asia, ettet millään pystynyt ymmärtämään, että kyseessä on juuri tuollainen tilanne eikä rauhallinen juttutuokio vanhemman kanssa jälkeenpäin?
En kommentoinut alkuperäistä uutista, vaan lastensuojelussa työskennelleenä esiintyneen kommentoijan väitettä siitä, että 2-vuotias ei kykene kertomaan miten hän on päässyt katolle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö siltä lapselta voi kysyä miten se sinne joutui?
Et ilmeisesti koskaan ole tavannut parivuotiasta, kun kuvittelet, että sellainen osaa vastata tuohon kysymykseen aukottomasti. Moni ei osaa 2-vuotiaana vielä edes muodostaa pidempiä lauseita.
Kyllä ihan itsellänikin on parivuotias lapsi. Ei välttämättä osaisi tarkasti kertoa, mitä on tapahtunut, mutta ehkä lapsen sanomisista jotain voisi päätellä. Tiedän ettei kaikki kaksivuotiaat puhu. Toiset taas puhuu hyvinkin sujuvasti pitkiäkin lauseita, esimerkiksi omani. Me ei tiedetä osaako tämä katolla ollut lapsi puhua, voi vaikka osatakin.
No ei se sinun 2-vuotiaasikaan niin poikkeavan lahjakas ole, että osaisi kuvailla, miten lähti kotoaan ja kiipesi katolle. Älä edes kuvittele, että uskomme sellaista. Vaikka lapsi osaisi puhua kuinka sujuvasti, ei hän tuossa iässä osaa vielä kertoa menneistä tapahtumista tarkasti.
No osaisi varmasti vastata kysymyksiin esim. Oliko ovi auki. Nousitko portaita. Kantoiko setä katolle tms.
Ei osaisi.
t. lastensuojelussa työskennellyt
Ei pidä paikkaansa. Meidän perhe ei ole ollut tekemisissä lastensuojelun kanssa, mutta lapseni puhui 2-vuotiaana jo kokonaisia lauseita. Hän olisi osannut selittää tapahtuneen aikuiselle. Jotkut oppivat varhain puhumaan.
Hyvä! Olet lisäkseni ensimmäinen jonka lapsi osaa puhua, ilmeisesti.
Osaan minäkin puhua, mutta niin vaan en kyennyt traumaattisen kokemuksen jälkeen kertomaan, mitä todella tapahtui. En, vaikka olin silloin jo 16-vuotias. Katsos kun muisti ei ole suoraan verrannollinen puhetaitoon. 2-vuotias on niin pieni, että voi pelästyessä mennä jopa ihan mykäksi.
Voi mennä tai voi olla menemättä. Ei kuitenkaan voi kategorisesti sanoa, että 2-vuotias ei pysty kertomaan mitä on tapahtunut. Työskenteleminen lastensuojelussa ei anna riittävää asiantuntemusta tällaiselle väitteelle.
No ei tarvitse kovin montaa 2-vuotiasta olla tavannut, kun pystyy tietämään, millä tasolla heidän muistinsa on. Lisäksi kun vähän käyttää omia aivojaan, pystyy päättelemään asioita. En itse työskentele lastensuojelussa, mutta kiinnostaisi kuulla perustelu sille, että lastensuojelussa työskenteleminen ei anna riittävää asiantuntemusta. Minun käsittääkseni se on nimenomaan lastensuojelu, joka tulee paikalle erilaisiin hätätilanteisiin, joissa on mukana lapsia. Jos sattuu olemaan sellaisissa tehtävissä, en ainakaan itse keksi parempaa asiantuntijaa kertomaan, miten minkäkin ikäisen lapsen voi odottaa toimivan hätätilanteessa ja miten ei. Kerro toki, kuka sinun mielestäsi tietää asian paremmin. Sinä itse ei ole nyt vaihtoehto.
Väitän, että minäkin käytän omia aivojani.
Toisekseen sanoisin, että vastaus tähän löytynee kehityspsykologiaan perehtyneeltä asiantuntemukselta. Muuten menee mutuiluksi.
Olet väärässä. Kehityspsykologialla ei ole mitään tekemistä tämän asian kanssa. Vai onko sinun lapsellesi normaalia arkipäivää istuskella 2-vuotiaana katolla ilman valvontaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö siltä lapselta voi kysyä miten se sinne joutui?
Et ilmeisesti koskaan ole tavannut parivuotiasta, kun kuvittelet, että sellainen osaa vastata tuohon kysymykseen aukottomasti. Moni ei osaa 2-vuotiaana vielä edes muodostaa pidempiä lauseita.
Kyllä ihan itsellänikin on parivuotias lapsi. Ei välttämättä osaisi tarkasti kertoa, mitä on tapahtunut, mutta ehkä lapsen sanomisista jotain voisi päätellä. Tiedän ettei kaikki kaksivuotiaat puhu. Toiset taas puhuu hyvinkin sujuvasti pitkiäkin lauseita, esimerkiksi omani. Me ei tiedetä osaako tämä katolla ollut lapsi puhua, voi vaikka osatakin.
No ei se sinun 2-vuotiaasikaan niin poikkeavan lahjakas ole, että osaisi kuvailla, miten lähti kotoaan ja kiipesi katolle. Älä edes kuvittele, että uskomme sellaista. Vaikka lapsi osaisi puhua kuinka sujuvasti, ei hän tuossa iässä osaa vielä kertoa menneistä tapahtumista tarkasti.
No osaisi varmasti vastata kysymyksiin esim. Oliko ovi auki. Nousitko portaita. Kantoiko setä katolle tms.
Ei osaisi.
t. lastensuojelussa työskennellyt
Ei pidä paikkaansa. Meidän perhe ei ole ollut tekemisissä lastensuojelun kanssa, mutta lapseni puhui 2-vuotiaana jo kokonaisia lauseita. Hän olisi osannut selittää tapahtuneen aikuiselle. Jotkut oppivat varhain puhumaan.
Joo, osa kaksivuotiaista puhuu sujuvasti ja osa ei yhtään. Mutta niistäkään jotka puhuvat sujuvasti, ei etenkään joku ulkopuolinen voi mitenkään pystyä luotettavasti tietämään, onko kerrottu tarina totta, mielikuvitusta, väärinymmärrystä vai jotain lapsen sumeaa logiikkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö siltä lapselta voi kysyä miten se sinne joutui?
Et ilmeisesti koskaan ole tavannut parivuotiasta, kun kuvittelet, että sellainen osaa vastata tuohon kysymykseen aukottomasti. Moni ei osaa 2-vuotiaana vielä edes muodostaa pidempiä lauseita.
Kyllä ihan itsellänikin on parivuotias lapsi. Ei välttämättä osaisi tarkasti kertoa, mitä on tapahtunut, mutta ehkä lapsen sanomisista jotain voisi päätellä. Tiedän ettei kaikki kaksivuotiaat puhu. Toiset taas puhuu hyvinkin sujuvasti pitkiäkin lauseita, esimerkiksi omani. Me ei tiedetä osaako tämä katolla ollut lapsi puhua, voi vaikka osatakin.
No ei se sinun 2-vuotiaasikaan niin poikkeavan lahjakas ole, että osaisi kuvailla, miten lähti kotoaan ja kiipesi katolle. Älä edes kuvittele, että uskomme sellaista. Vaikka lapsi osaisi puhua kuinka sujuvasti, ei hän tuossa iässä osaa vielä kertoa menneistä tapahtumista tarkasti.
No osaisi varmasti vastata kysymyksiin esim. Oliko ovi auki. Nousitko portaita. Kantoiko setä katolle tms.
Ei osaisi.
t. lastensuojelussa työskennellyt
Ei pidä paikkaansa. Meidän perhe ei ole ollut tekemisissä lastensuojelun kanssa, mutta lapseni puhui 2-vuotiaana jo kokonaisia lauseita. Hän olisi osannut selittää tapahtuneen aikuiselle. Jotkut oppivat varhain puhumaan.
Se, että lapsi osaa puhua kokonaisia lauseita, ei tarkoita että hän osaisi tuollaisessa tilanteessa kuvailla tarkasti tapahtumia ennen katolle joutumista. Voit todistaa tämän pyytämällä lastasi kuvailemaan, mitä teitte tänään aamulla. Mitä söitte aamupalaksi? Mitä äiti puhui? jne. Huomaat hyvin äkkiä, ettei se sujuvasti puhuva lapsesi muista niitä asioita. Siihen kun lisätään, että tällainen kattotapaus on lapselle varmasti hyvin pelottava kokemus, muisti on vielä tavallistakin heikompaa. Et voi sanoa tuollaista kokematta, että lapsesi olisi osannut selittää tapahtumat. Ethän voi kokematta tuollaista tietää, miten lapsesi toimii tavallisesta arjesta poikkeavissa tilanteissa. Et voi tietää edes sitä, miten itse toimisit.
En tietenkään voi tietää ja tämä kielellisesti varhain kehittynyt lapseni on jo 18-vuotias eli en voi testata. Ihan hyviä pointteja sinulla, jos ne perustuvat tietämykseesi kehityspsykologiasta jne. Pitää myös ymmärtää se, että lasten kehityksessä on suuria eroja. Jos keskimäärin 2-vuotiaan muisti toimii tietyllä tapaa, voi ikäryhmästä löytyä yksilöitä, joiden aivojen kehitys on jo pidemmällä, vaikka keskimääräisen 3-vuotiaan tasolla. Älykkyyserot näkyvät jo hyvin varhain.
Älykkyys ei liity mitenkään siihen, kuinka lapsi toimii pelottavassa tilanteessa, joka poikkeaa hänen normaalista arjestaan. Ei tarvitse olla minkäänlaista tietämystä kehityspsykologiasta tai aivojen kehityksestä tämän ymmärtääkseen. Se, että sinun lapsesi on superälykäs (jota kyllä epäilen, kun sinun juttujasi lukee), ei kerro mitään siitä, miten hän toimisi tuollaisessa poikkeustilanteessa. Maailman älykkäin ihminenkään ei välttämättä kriisitilanteessa toimi älyään vastaavalla tasolla. Suosittelen googlaaman esimerkiksi shokkireaktion niin saatat ymmärtää paremmin.
Ihmettelen tarvettasi kirjoittaa minulle ilkeään sävyyn. Jään miettimään miksi minun kommenttini menevät tunteisiisi. Haluatko kertoa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö tätä tutkita mitenkään? Jää arvoitukseksi... Huh! Kyllä ihmiset on idi*tteja. Näköjään mitä vain voi tehdä ja selvitä ilman vastuuta. Ensinnäkin jos katolle johtaa vain tikkaat, miten ihmeessä kaksivuotias kiipeää tikkaita, joiden askelväli keskimääräisissä kerrostalon tikkaissa on puoli metriä? Ja vielä kolme kerrosta? Miten ihmeessä parivuotias voisi päätyä parvekkeen kautta katolle? Ei oikein mitenkään. Ainoa järkevä vaihtoehto on katolle johtava ovi, joka oli auki. Jos sitä ei ole, tutkisin tapahtumat lapsen hyvinvoinnin ja turvan kannalta hyvin tarkkaan.
No totta hitossa tutkitaan :D Ei tällaisia tapauksia jätetä selvittämättä. Sen voi ihan järjellä päätellä. Tutkimukset vaan eivät valmistu ihan hetkessä eikä niistä raportoida av:lle.
Silloin ei varmaan kannata antaa lehdistölle lausuntoa, että "arvoitukseksi jää" miten lapsi katolle päätyi vaan todeta, että lapsen päätymistä katolle selvitellään. Eikö niin?
Toki kannattaa. Sillä saadaan uteliaat urkkijat paremmin aisoihin kuin lausunnolla, että asian selvittely on vielä kesken. Jos sanottaisin, että asiaa vielä selvitellään, urkkijat pyrkisivät saamaan kaikki yksityiskohdat tietoonsa, jotta voisivat repostella niillä pitkin palstoja. "Jää arvoitukseksi" tukki urkkijoiden suut ja antaa työrauhan tutkinnalle. Toki on mahdollista, että tapaus jää perusteellisista tutkimuksista huolimatta arvoitukseksi. Maailmassa sattuu paljon asioita, joille ei koskaan saada tarkkaa selitystä.
minusta nimenomaan päinvastoin. Jos sanotaan noin "jää arvoitukseksi", se kuulostaa ikään kuin asia tiedettäisiin jo, mutta se halutaan salata eikä viitsitä kovin tarkasti tutkia. Jos taas sanotaan, että asiaa tutkitaan, se kertoo ihan normaalista toimintatavasta eikä tarvitse sen kummemmin miettiä, onko joku nyt tässä pimittämässä jotain tietoa. Joku selityshän tuolle asialle on, joten on hassua sanoa, että se olisi nyt jokin arvoitus, jos asiaa kuitenkin vielä tutkitaan. "Ei vielä tiedetä" on eri asia kuin "jää arvoitukseksi". Ensimmäinen antaa minulle lukijana "rauhan", että asia etenee niin kuin sen kuuluukin edetä. Jälkimmäisestä herää kysymys, miksi ihmeessä tämä jäisi arvoitukseksi. Tiedetäänkö jo, että syytä ei löydetä (eli ei tutkita)?
No, sinulle ei kuitenkaan tulla raportoimaan, vaikka jotain tiedettäisiinkin, joten koeta nyt vain kestää.
Kyllä kestän varsin hyvin, kiitos huolenpidostasi. (Sinäkin olet tässä ketjussa keskustelemassa, joten ilmeisesti olet tämän lehtijutun lukenut ja asia sinuakin on jossain määrin kiinnostanut. Turha siis vetää mitään uteliaisuuskortteja tähän.) Ihmettelen vain, miten kenellekään tulee mieleen käyttää tuollaista ilmaisua yksinkertaisessa lyhyessä uutisessa, kun kyse on päivänselvästi normaalilla tavalla käsiteltävästä tilanteesta eikä mistään vuosikymmeniä puhuttaneesta mysteeristä.
Pelastuslaitos voi kommentoida asiaa vain heidän osaltaan. Lapsi pelastettiin katolta ja heille jäi mysteeriksi, miten lapsi on katolle joutunut. Ei kuulu heidän tehtäviin sitä edes tarkemmin selvittää, vaan sitä hoitaa muut viranomaiset. Missään ei edes sanottu, ettei asiaa tutkittaisi. Sehän on päivänselvää, että tutkitaan.
Edelleen sanon, että ilmaisut "ei ole tiedossa" ja "jää arvoitukseksi" ovat merkitykseltään toisistaan melko kaukana. Vaikka pelastuslaitos ei sitä selvittäisikään, eihän asia mitenkään jää arvoitukseksi kun joku sen joka tapauksessa selvittää. en tarkoita pelastuslaitokselta saatua kommenttia vaan sitä, miksi se on kirjoitettu noin tuohon uutiseen ja ihan ingressissäkin puhutaan mysteeristä. Jos et ymmärrä, mikä ero näillä on, en voi nyt oikein mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö siltä lapselta voi kysyä miten se sinne joutui?
Et ilmeisesti koskaan ole tavannut parivuotiasta, kun kuvittelet, että sellainen osaa vastata tuohon kysymykseen aukottomasti. Moni ei osaa 2-vuotiaana vielä edes muodostaa pidempiä lauseita.
Kyllä ihan itsellänikin on parivuotias lapsi. Ei välttämättä osaisi tarkasti kertoa, mitä on tapahtunut, mutta ehkä lapsen sanomisista jotain voisi päätellä. Tiedän ettei kaikki kaksivuotiaat puhu. Toiset taas puhuu hyvinkin sujuvasti pitkiäkin lauseita, esimerkiksi omani. Me ei tiedetä osaako tämä katolla ollut lapsi puhua, voi vaikka osatakin.
No ei se sinun 2-vuotiaasikaan niin poikkeavan lahjakas ole, että osaisi kuvailla, miten lähti kotoaan ja kiipesi katolle. Älä edes kuvittele, että uskomme sellaista. Vaikka lapsi osaisi puhua kuinka sujuvasti, ei hän tuossa iässä osaa vielä kertoa menneistä tapahtumista tarkasti.
No osaisi varmasti vastata kysymyksiin esim. Oliko ovi auki. Nousitko portaita. Kantoiko setä katolle tms.
Ei osaisi.
t. lastensuojelussa työskennellyt
Ei pidä paikkaansa. Meidän perhe ei ole ollut tekemisissä lastensuojelun kanssa, mutta lapseni puhui 2-vuotiaana jo kokonaisia lauseita. Hän olisi osannut selittää tapahtuneen aikuiselle. Jotkut oppivat varhain puhumaan.
Hyvä! Olet lisäkseni ensimmäinen jonka lapsi osaa puhua, ilmeisesti.
Osaan minäkin puhua, mutta niin vaan en kyennyt traumaattisen kokemuksen jälkeen kertomaan, mitä todella tapahtui. En, vaikka olin silloin jo 16-vuotias. Katsos kun muisti ei ole suoraan verrannollinen puhetaitoon. 2-vuotias on niin pieni, että voi pelästyessä mennä jopa ihan mykäksi.
Voi mennä tai voi olla menemättä. Ei kuitenkaan voi kategorisesti sanoa, että 2-vuotias ei pysty kertomaan mitä on tapahtunut. Työskenteleminen lastensuojelussa ei anna riittävää asiantuntemusta tällaiselle väitteelle.
No ei tarvitse kovin montaa 2-vuotiasta olla tavannut, kun pystyy tietämään, millä tasolla heidän muistinsa on. Lisäksi kun vähän käyttää omia aivojaan, pystyy päättelemään asioita. En itse työskentele lastensuojelussa, mutta kiinnostaisi kuulla perustelu sille, että lastensuojelussa työskenteleminen ei anna riittävää asiantuntemusta. Minun käsittääkseni se on nimenomaan lastensuojelu, joka tulee paikalle erilaisiin hätätilanteisiin, joissa on mukana lapsia. Jos sattuu olemaan sellaisissa tehtävissä, en ainakaan itse keksi parempaa asiantuntijaa kertomaan, miten minkäkin ikäisen lapsen voi odottaa toimivan hätätilanteessa ja miten ei. Kerro toki, kuka sinun mielestäsi tietää asian paremmin. Sinä itse ei ole nyt vaihtoehto.
Väitän, että minäkin käytän omia aivojani.
Toisekseen sanoisin, että vastaus tähän löytynee kehityspsykologiaan perehtyneeltä asiantuntemukselta. Muuten menee mutuiluksi.
Varmasti käytätkin. Ikävä kyllä niillä ei näytä kapasiteetti ymmärtävän, että kehityspsykologi ei ole se henkilö, joka kohtaa pelottaviin ja traumaattisiin tilanteisiin joutuneita lapsia. Se on ihan eri juttu kuin lapsen kehityksen seuraaminen turvallisissa olosuhteissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö siltä lapselta voi kysyä miten se sinne joutui?
Et ilmeisesti koskaan ole tavannut parivuotiasta, kun kuvittelet, että sellainen osaa vastata tuohon kysymykseen aukottomasti. Moni ei osaa 2-vuotiaana vielä edes muodostaa pidempiä lauseita.
Kyllä ihan itsellänikin on parivuotias lapsi. Ei välttämättä osaisi tarkasti kertoa, mitä on tapahtunut, mutta ehkä lapsen sanomisista jotain voisi päätellä. Tiedän ettei kaikki kaksivuotiaat puhu. Toiset taas puhuu hyvinkin sujuvasti pitkiäkin lauseita, esimerkiksi omani. Me ei tiedetä osaako tämä katolla ollut lapsi puhua, voi vaikka osatakin.
No ei se sinun 2-vuotiaasikaan niin poikkeavan lahjakas ole, että osaisi kuvailla, miten lähti kotoaan ja kiipesi katolle. Älä edes kuvittele, että uskomme sellaista. Vaikka lapsi osaisi puhua kuinka sujuvasti, ei hän tuossa iässä osaa vielä kertoa menneistä tapahtumista tarkasti.
No osaisi varmasti vastata kysymyksiin esim. Oliko ovi auki. Nousitko portaita. Kantoiko setä katolle tms.
Ei osaisi.
t. lastensuojelussa työskennellyt
Ei pidä paikkaansa. Meidän perhe ei ole ollut tekemisissä lastensuojelun kanssa, mutta lapseni puhui 2-vuotiaana jo kokonaisia lauseita. Hän olisi osannut selittää tapahtuneen aikuiselle. Jotkut oppivat varhain puhumaan.
Hyvä! Olet lisäkseni ensimmäinen jonka lapsi osaa puhua, ilmeisesti.
Osaan minäkin puhua, mutta niin vaan en kyennyt traumaattisen kokemuksen jälkeen kertomaan, mitä todella tapahtui. En, vaikka olin silloin jo 16-vuotias. Katsos kun muisti ei ole suoraan verrannollinen puhetaitoon. 2-vuotias on niin pieni, että voi pelästyessä mennä jopa ihan mykäksi.
Voi mennä tai voi olla menemättä. Ei kuitenkaan voi kategorisesti sanoa, että 2-vuotias ei pysty kertomaan mitä on tapahtunut. Työskenteleminen lastensuojelussa ei anna riittävää asiantuntemusta tällaiselle väitteelle.
No ei tarvitse kovin montaa 2-vuotiasta olla tavannut, kun pystyy tietämään, millä tasolla heidän muistinsa on. Lisäksi kun vähän käyttää omia aivojaan, pystyy päättelemään asioita. En itse työskentele lastensuojelussa, mutta kiinnostaisi kuulla perustelu sille, että lastensuojelussa työskenteleminen ei anna riittävää asiantuntemusta. Minun käsittääkseni se on nimenomaan lastensuojelu, joka tulee paikalle erilaisiin hätätilanteisiin, joissa on mukana lapsia. Jos sattuu olemaan sellaisissa tehtävissä, en ainakaan itse keksi parempaa asiantuntijaa kertomaan, miten minkäkin ikäisen lapsen voi odottaa toimivan hätätilanteessa ja miten ei. Kerro toki, kuka sinun mielestäsi tietää asian paremmin. Sinä itse ei ole nyt vaihtoehto.
Väitän, että minäkin käytän omia aivojani.
Toisekseen sanoisin, että vastaus tähän löytynee kehityspsykologiaan perehtyneeltä asiantuntemukselta. Muuten menee mutuiluksi.Olet väärässä. Kehityspsykologialla ei ole mitään tekemistä tämän asian kanssa. Vai onko sinun lapsellesi normaalia arkipäivää istuskella 2-vuotiaana katolla ilman valvontaa?
Mene keskustelussa hiukan taaksepäin ja lue ajatuksella mitä olen kirjoittanut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö siltä lapselta voi kysyä miten se sinne joutui?
Et ilmeisesti koskaan ole tavannut parivuotiasta, kun kuvittelet, että sellainen osaa vastata tuohon kysymykseen aukottomasti. Moni ei osaa 2-vuotiaana vielä edes muodostaa pidempiä lauseita.
Kyllä ihan itsellänikin on parivuotias lapsi. Ei välttämättä osaisi tarkasti kertoa, mitä on tapahtunut, mutta ehkä lapsen sanomisista jotain voisi päätellä. Tiedän ettei kaikki kaksivuotiaat puhu. Toiset taas puhuu hyvinkin sujuvasti pitkiäkin lauseita, esimerkiksi omani. Me ei tiedetä osaako tämä katolla ollut lapsi puhua, voi vaikka osatakin.
No ei se sinun 2-vuotiaasikaan niin poikkeavan lahjakas ole, että osaisi kuvailla, miten lähti kotoaan ja kiipesi katolle. Älä edes kuvittele, että uskomme sellaista. Vaikka lapsi osaisi puhua kuinka sujuvasti, ei hän tuossa iässä osaa vielä kertoa menneistä tapahtumista tarkasti.
No osaisi varmasti vastata kysymyksiin esim. Oliko ovi auki. Nousitko portaita. Kantoiko setä katolle tms.
Ei osaisi.
t. lastensuojelussa työskennellyt
Ei pidä paikkaansa. Meidän perhe ei ole ollut tekemisissä lastensuojelun kanssa, mutta lapseni puhui 2-vuotiaana jo kokonaisia lauseita. Hän olisi osannut selittää tapahtuneen aikuiselle. Jotkut oppivat varhain puhumaan.
Se, että lapsi osaa puhua kokonaisia lauseita, ei tarkoita että hän osaisi tuollaisessa tilanteessa kuvailla tarkasti tapahtumia ennen katolle joutumista. Voit todistaa tämän pyytämällä lastasi kuvailemaan, mitä teitte tänään aamulla. Mitä söitte aamupalaksi? Mitä äiti puhui? jne. Huomaat hyvin äkkiä, ettei se sujuvasti puhuva lapsesi muista niitä asioita. Siihen kun lisätään, että tällainen kattotapaus on lapselle varmasti hyvin pelottava kokemus, muisti on vielä tavallistakin heikompaa. Et voi sanoa tuollaista kokematta, että lapsesi olisi osannut selittää tapahtumat. Ethän voi kokematta tuollaista tietää, miten lapsesi toimii tavallisesta arjesta poikkeavissa tilanteissa. Et voi tietää edes sitä, miten itse toimisit.
En tietenkään voi tietää ja tämä kielellisesti varhain kehittynyt lapseni on jo 18-vuotias eli en voi testata. Ihan hyviä pointteja sinulla, jos ne perustuvat tietämykseesi kehityspsykologiasta jne. Pitää myös ymmärtää se, että lasten kehityksessä on suuria eroja. Jos keskimäärin 2-vuotiaan muisti toimii tietyllä tapaa, voi ikäryhmästä löytyä yksilöitä, joiden aivojen kehitys on jo pidemmällä, vaikka keskimääräisen 3-vuotiaan tasolla. Älykkyyserot näkyvät jo hyvin varhain.
Älykkyys ei liity mitenkään siihen, kuinka lapsi toimii pelottavassa tilanteessa, joka poikkeaa hänen normaalista arjestaan. Ei tarvitse olla minkäänlaista tietämystä kehityspsykologiasta tai aivojen kehityksestä tämän ymmärtääkseen. Se, että sinun lapsesi on superälykäs (jota kyllä epäilen, kun sinun juttujasi lukee), ei kerro mitään siitä, miten hän toimisi tuollaisessa poikkeustilanteessa. Maailman älykkäin ihminenkään ei välttämättä kriisitilanteessa toimi älyään vastaavalla tasolla. Suosittelen googlaaman esimerkiksi shokkireaktion niin saatat ymmärtää paremmin.
Ihmettelen tarvettasi kirjoittaa minulle ilkeään sävyyn. Jään miettimään miksi minun kommenttini menevät tunteisiisi. Haluatko kertoa?
En ole kovin hyvä sietämään jankkausta, jolla ei ole mitään todellisuuspohjaa. Myönnän, että suluissa oleva kommentti oli ilkeä ja pahoittelen sitä. Muilta osin kommenttini ei ollut ilkeilyä, vaan sinun väärien käsitystesi oikaisemista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö siltä lapselta voi kysyä miten se sinne joutui?
Et ilmeisesti koskaan ole tavannut parivuotiasta, kun kuvittelet, että sellainen osaa vastata tuohon kysymykseen aukottomasti. Moni ei osaa 2-vuotiaana vielä edes muodostaa pidempiä lauseita.
Kyllä ihan itsellänikin on parivuotias lapsi. Ei välttämättä osaisi tarkasti kertoa, mitä on tapahtunut, mutta ehkä lapsen sanomisista jotain voisi päätellä. Tiedän ettei kaikki kaksivuotiaat puhu. Toiset taas puhuu hyvinkin sujuvasti pitkiäkin lauseita, esimerkiksi omani. Me ei tiedetä osaako tämä katolla ollut lapsi puhua, voi vaikka osatakin.
No ei se sinun 2-vuotiaasikaan niin poikkeavan lahjakas ole, että osaisi kuvailla, miten lähti kotoaan ja kiipesi katolle. Älä edes kuvittele, että uskomme sellaista. Vaikka lapsi osaisi puhua kuinka sujuvasti, ei hän tuossa iässä osaa vielä kertoa menneistä tapahtumista tarkasti.
No osaisi varmasti vastata kysymyksiin esim. Oliko ovi auki. Nousitko portaita. Kantoiko setä katolle tms.
Ei osaisi.
t. lastensuojelussa työskennellyt
Ei pidä paikkaansa. Meidän perhe ei ole ollut tekemisissä lastensuojelun kanssa, mutta lapseni puhui 2-vuotiaana jo kokonaisia lauseita. Hän olisi osannut selittää tapahtuneen aikuiselle. Jotkut oppivat varhain puhumaan.
Miten voit tietää, kuinka lapsesi toimisi lastensuojelun kanssa, jos teillä ei siitä ole kokemusta? Aivan, et mitenkään. Puhetaito ei liity tähän asiaan mitenkään.
Kyse ei ollut siitä miten lapseni toimisi lastensuojelun kanssa. Kyse oli siitä, että oman elämänkokemukseni perusteella kyseenalaistin lastensuojelussa työskennelleen perustelemattoman väitteen siitä että 2-vuotias ei kategorisesti kykene kertomaan miten hän on joutunut katolle. En ajatellut, että lapsen pitäisi kyetä kertomaan tapahtunut tuntemattomalle aikuiselke. Kuvittelin että kysymys on siitä kykeneekö 2-vuotias ylipäätään kertomaan mitä tapahtui. Ajattelin, että hän jossain sopivassa, rauhallisessa hetkessä kertoisi omalle vanhemmalleen miten päätyi katolle. En tajunnut, että kyse oli siitä, että lapsen olisi saman tien kyettävä kertomaan tapahtunut ihan kelle tahansa tuntemattomalle aikuiselle.
Kyseessä on eilisiltainen tapahtuma, joka on uutisoitu reilun tunnin kuluttua tapauksesta. uutisessa on haastateltu pelastuslaitoksen henkilökuntaa. Ketjussa kysyttiin "miksi lapselta ei kysytty mitään". Mikä tässä on mielestäsi sellainen asia, ettet millään pystynyt ymmärtämään, että kyseessä on juuri tuollainen tilanne eikä rauhallinen juttutuokio vanhemman kanssa jälkeenpäin?
En kommentoinut alkuperäistä uutista, vaan lastensuojelussa työskennelleenä esiintyneen kommentoijan väitettä siitä, että 2-vuotias ei kykene kertomaan miten hän on päässyt katolle.
Tämän lainausketjun ensimmäinen kommentti "eikö siltä lapselta voi kysyä". Siihenhän tässä on koko ajan vastattu ja kommentoitu, että miksi siltä lapselta ei nyt tässä vaiheessa ihan "voitu" noin vain kysyä.
Alue: Aihe vapaa
Varsinkaan kun ne verbaalisesti ja sosiaalisesti lahjakkaat taaperotkin toimivat poikkeustilanteissa erilailla kuin normaalissa arjessa.
t. toinen eri