Mä jouduin lapsena aina kesäisin leireille. En tykännyt yhtään, niin omia lapsia en oo leireille laittanut.

Minä olisin mielelläni mennyt leireille mutta kaksi kertaa vain pääsin päiväleirille. Kadehdin niitä jotka sai olla yötkin siellä mutta ehkä mun vanhemmilla ei ollut varaa. Tai sitten niillä oli traumoja niinkuin ap:llä...

Kävin ala-asteen ensimmäiset luokat kesäleirillä, pituus kaksi viikkoa. Äitini oli yksinhuoltaja, joten oli pakko mennä. Lisäksi siihen mahdolliset partioleirit päälle. Näistä jäi ihan hyviä muistoja, uitiin paljon.

Mutta sitten nelos- ja vitosluokan kesät vietin päivisin ”ryytimaalla” eli hoidin pientä kasvimaata. En tykännyt yhtään, hyi! Joka aamu piti herätä aikaisin, että ehti puoli yhdeksän bussiin.

Omat lapset menevät päiväleirille ainakin ala-asteen ensimmäiset kesät.

Halusin monena kesänä höyryleirille (sen sisältö kuulosti kivalta), mutta en koskaan päässyt. En kyllä muista että kukaan kavereistakaan ois ollut millään leirillä kesälomilla. Joskus oltiin hiihtolomalla urheiluleirillä, mut muuten rippileiri on varmaan ainoa jolla käytiin. 

Vierailija kirjoitti:

Ainoa oli rippileiri ja siihenkin vähän painostettiin, kun annettiin ymmärtää, että sinne päivärippikouluun menee vaan ne vähän tyhmemmät tyypit...

Ripari oli itelle kyllä surkein kokemus elämästä. Omaan kyllä vaikutti se, että yhtään kaveria ei osunut samaan paikkaan ja muutenkin se oli kuin koulua kesällä. 9-17 istuttiin luokkahuoneessa ja tuntina oli koko ajan uskonto. Muulla ajalla päntättiin niitä typeriä rukouksia ja isosilla oli tunnin verran illasta jotain ohjelmaa.

Kesäsiirtolaan jouduin kerran, päiväleirille. Menin tasan kerran ja lymyilin yksinäni enkä tehnyt mitään. Meillä toinen lapsi ei halua mennä mihinkään enkä todella pakota, toinen haluaa kokeilla kaikkea ja onkin kolmella eri leirillä tänä kesänä ihan innoissaan.

Olin kerran ja ilmoitin heti etten toiste mene. Oli aivan kammottavaa. Omat lapset saavat mennä jos haluavat mutta en todellakaan painosta.

Vierailija kirjoitti:

En olisi halunnut mennä ja onneksi ei tarvinnut. Ihmisiä on erilaisia ja uskon, että nuo mieltymykset on näkyvissä pienestä asti. En tykkää olla missään "kylässä" tai kaverin kanssa yön yli, haluan aina illaksi ja yöksi omaan rauhaan. Eri asia tietysti jos yöpyy lomalla hotellissa, silloin sitä omaa rauhaa on siellä. Olen äärimmäisen introvertti, mutta ihan tavallinen työssäkäyvä perheenäiti minusta tuli. Hyvä kun sain olla oma itseni aina. Isänikin on hyvin introvertti luonne ja ymmärtää minua täysin.

Juuri näin. Toiset lapset tykkää leireistä, toiset ei. Pääasia ettei ketään pakoteta.

Kävin sellaisilla leireillä, joihin halusin mennä, ei ollut pakko. Sama omilla lapsilla. Saavat mennä jos haluavat. Vähän tiukkaa tekee maksaa esim. ratsastusleirejä, kun ovat niin kallita. Mutta haluan antaa lapsille sen kokemuksen, joten joka vuosi on rahat saatu kasaan. Ja kyllä sitä ratsastusleiriä odotetaankin. Toinen lapsi on nyt 14 vuotta ja ratsastusleiri on koko kesän odotetuin juttu. Toinen lapsi ei tänä kesänä halunnut millekään leirille.

Olin itse monella leirillä ja tykkäsin. Koskaan ei pakotettu. Omakin lapsi on ollut nuorempana ja tykkäsi, en painostanut kun sitten totesi ettei halua enää. Leirikoulussa oli ja kuulemma kivaa. Välillä olin töissä leirin aikana, välillä en. Samoin oli lapsuudessa että vanhemmat töissä tai vapaalla, ehdimme me silti lomailla yhdessä riittävästi. Ajattelen että omia kokemuksia ei kannata siirtää eteenpäin jos itse ei tykännyt, mahdollisuus on hyvä saada kokeilla. Ei voi tietää miten oma lapsi suhtautuu ellei edes koita.

Onneksi en lapsena joutunut niille keskitysleireille... siis kesäleireille, vaan sain nauttia kerrankin kotona olosta. On se kumma että heti kun pääsee lomalle, niin pitäisi lähteä pois kotoa eikä saisi edes lomalla viettää aikaa kotona!

En päässyt leireille. Harmitti kovasti kun muut luokassa muistelivat syksyllä leirikokemuksia. Päiväleirillä omat lapset ovat olleet. Minusta lapsi saa itse päättää onko sellaiseen valmis.

Olin ja tykkäsin tosi paljon. Molemmat lapseni ovat olleet leireillä. Toinen vaan kerraan, koska ei tykännyt. Toinen taas menee leirille joka kesä, koska tykkää niin paljon. Käy myös partiossa. Kannattaa antaa mahdollisuus koittaa niin tietää tykkääkö.

En tykännyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jouduin myös ja inhosin.

Vanhwmmat haluavat "omaa aikaa" niin he tunkevat lapsensa leireihin.

Eri asia jos tykkää mennä.

Omaa aikaa? Me oltiin leirillä kun vanhemmat oli töissä.. oon naiivisti aatellu että sitä varten kaikki siellä on.

Kyllä minä kokisin sen ja koenkin omaksi ajaksi, kun olen töissä ja lapset menevät esimerkiksi mummolaan viikoksi. Onhan siinä illat aikaa itselle ihan eri tavalla. Hassu ajatus tuokin, ettei se olisi omaa aikaa.

Kyllä meilläkin kuitenkin suurin syy mummolaan menossa on se, että lapset sinne haluavat.

Kuulostaa hyvältä ratkaisulta. En halunnut lapsena leireille, aikuiset laittoivat koulusta ja kotoa. Sen sijaan oli kiva mennä kaverille, koska kaveri asui maaseudulla tai oikeastaan kaksikin. Myös serkut.

Mietipä miten hirveä aloitus kauan odotetulle kesälomalle: heti maanantaiaamuna on oltava klo 8.00 jossain hevonkuusessa vieraiden lasten ja aikuisen kanssa. Jos olet joutunut liikuntaleirille, pelaat, uit, juokset jne 8 tuntia kunnes pääset kotiin. Ja sama taas seuraavana päivänä. Ja seuraavana ja sitä seuraavana. Ai miten niin ei kuulosta kivalta ja rentouttavalta?

Olin leireillä ja ihan viihdyin kyllä. Varsinkin ratsastus- ja partioleirejä oikein odotin. Ja joskus oltiin semmoisella käsityöaiheisella päiväleirillä, oli super hauskaa opetella esim kutomaan kangaspuilla! Ja juu, yleensä vanhemmat oli sen aikaa töissä. Harva pystyy järjestämään mitään 10 viikon kesälomaa, joten pakkohan siinä on jotain keksiä. Minun lapsuudessani tosin mummo tuli viikoiksi meille hoitamaan ja toiseen mummolaan meidät lähetettiin myös, mutta nykyvanhemmilla ei useinkaan ole sitä vaihtoehtoa.

Omat lapset ei ole vielä siinä iässä, mutta lasten isovanhemmat tulee olemaan vielä töissä kun lapset menee kouluun, eivät voi siis juurikaan auttaa.

Minäkään en tykännyt, ei myöskään mun mies.

Lapset ovat käyneet päiväleireillä. Rippileiri oli ainut yöleiri lapsilla. Poika ei tykännyt, sanoi että tosi tylsää. Olisi kuulemma riittänyt 2 pv ja viikko piti olla.

Kävin leireillä ja aina oli kaverit mukana. Hyviä muistoja jäi. Tykkäsin aina mennä. Aion myös omat lapset laittaa, jos saa sumplittua kaverin/kavereita mukaan.

Vierailija kirjoitti:

Mietipä miten hirveä aloitus kauan odotetulle kesälomalle: heti maanantaiaamuna on oltava klo 8.00 jossain hevonkuusessa vieraiden lasten ja aikuisen kanssa. Jos olet joutunut liikuntaleirille, pelaat, uit, juokset jne 8 tuntia kunnes pääset kotiin. Ja sama taas seuraavana päivänä. Ja seuraavana ja sitä seuraavana. Ai miten niin ei kuulosta kivalta ja rentouttavalta?

Suurin osa lapsista tykkää juoksemisesta ja uimisesta ja on se ainakin parempi kuin istua kotona nenä kiinni kännykässä/telkkarissa se 8 tuntia. Ne vanhemmat on joka tapauksessa töissä päivät, eivätkä jouda keksiä lapsille ohjelmaa tai kuskata mihinkään huvituksiin.