Mä jouduin lapsena aina kesäisin leireille. En tykännyt yhtään, niin omia lapsia en oo leireille laittanut.

Kerran olin leirillä. Oli ihan kauheaa. Nukuttiin teltassa ja oltiin hyttysten syötävänä.

Monena kesän alkuna minua kiusattiin lähettämällä leirille tai isovanhempien mökille.

Leirillä oli ihan kauheaa kun ei saanut olla lämpimissä sisätiloissa hyttysiltä suojassa kahteen viikkoon ja piti yrittää pitää hauskaa tuntemattomien lasten kanssa. Isovanhempien mökillä loppui tekeminen kesken nopeasti ja siellä meren saarella oli aina kylmä. Ruuaksi vain ahvenia tai makkaraa  Lähinnä saunominen oli kivaa. Hyttysiä sielläkin pirusti. 

Lopulta pistin sellaisen taistelun pystyyn että sain jäädä siitä eteenpäin alkukesäksi kotiin vaikka vanhemmat olivat vielä töissä. Oli aivan ihanaa. Nukuin paljon ja söin rauhassa aamiaista. Oltiin ulkona muiden kaupunkiin jääneiden kavereiden kanssa. Käytiin rannassa ja seikkailtiin Lapsuuden parhaat muistot. Ei hyttysiä.

Vierailija kirjoitti:

Kävin leireillä, harvoin tykkäsin. Omat lapset käy päiväleireillä ja tykkää älyttömästi. Päiväleiri on maailman paras leirikeksintö. Mielekästä tekemistä ja ruokailut työpäivien ajan, mutta ei yöpymisiä eikä koti-ikävää.

70-luvulla rippikoulu oli torstai-iltaisin 1,5 tuntia seurakuntatalolla ja Jumalanpalvelus pyhäisin, vähän päälle tunti. Lopuksi konfirmaatio ja ehtoollinen. Alkoi syyskuulta ja päättyi marras-joulukuun vaihteessa.