Mä jouduin lapsena aina kesäisin leireille. En tykännyt yhtään, niin omia lapsia en oo leireille laittanut.

Kerran olin leirillä. Oli ihan kauheaa. Nukuttiin teltassa ja oltiin hyttysten syötävänä.

Monena kesän alkuna minua kiusattiin lähettämällä leirille tai isovanhempien mökille.

Leirillä oli ihan kauheaa kun ei saanut olla lämpimissä sisätiloissa hyttysiltä suojassa kahteen viikkoon ja piti yrittää pitää hauskaa tuntemattomien lasten kanssa. Isovanhempien mökillä loppui tekeminen kesken nopeasti ja siellä meren saarella oli aina kylmä. Ruuaksi vain ahvenia tai makkaraa  Lähinnä saunominen oli kivaa. Hyttysiä sielläkin pirusti. 

Lopulta pistin sellaisen taistelun pystyyn että sain jäädä siitä eteenpäin alkukesäksi kotiin vaikka vanhemmat olivat vielä töissä. Oli aivan ihanaa. Nukuin paljon ja söin rauhassa aamiaista. Oltiin ulkona muiden kaupunkiin jääneiden kavereiden kanssa. Käytiin rannassa ja seikkailtiin Lapsuuden parhaat muistot. Ei hyttysiä.

Vierailija kirjoitti:

Kävin leireillä, harvoin tykkäsin. Omat lapset käy päiväleireillä ja tykkää älyttömästi. Päiväleiri on maailman paras leirikeksintö. Mielekästä tekemistä ja ruokailut työpäivien ajan, mutta ei yöpymisiä eikä koti-ikävää.

70-luvulla rippikoulu oli torstai-iltaisin 1,5 tuntia seurakuntatalolla ja Jumalanpalvelus pyhäisin, vähän päälle tunti. Lopuksi konfirmaatio ja ehtoollinen. Alkoi syyskuulta ja päättyi marras-joulukuun vaihteessa.

Meillä lapset olleet futisleireillä ja partioleireillä monia kertoja ja tykkäävät näistä. Ovat nukkuneet teltoissa ja laaduissa. Ovat odotettuja tapahtumia, kun saavat siellä kavereiden kanssa touhuta. Ilman vanhempia joutuvat myös ottamaan vähän vastuuta ja huolehtimaan tavaroistaan, vaikka siellä aikuisia mukana onkin. Oikea varustus vain mukaan niin mukava touhuta vaikka sataisi tai on kuuma.

Rippileiri tulossa ja tässä mietitään millaisia vaatteita mukaan. Ulkoilevat paljon ja sadetta luvattu. Ohjeissa pyydetty varautumaan ja ottamaan jokaiselle ilmalle vaatetta. Kuoritakki ja sadetta pitävät housut varmaan matkaan ja merinopaita mikä käy viileällä sekä lämpimällä ilmalla. 

Olin ala-asteikäisenä varmaan joka kesä 1-3 viikon leirillä satojen kilometrien päässä kotoa. Esim partioleirejä. Viihdyin hyvin ja niistä jäi monenlaisia kokemuksia ja muistoja. 

Omat lapset ovat olleet lyhyillä päiväleireillä, jotka kestäneet 2-6 tuntia päivässä muutamana päivänä tai viikon ajan lähellä kotia. Yön yli leireille eivät halunneet lähteä enkä tiedä vieläkö sellaisia järjestetään.

Leireiltä lapsi saa mukavia muistoja kokemuksia. Jos yhtään lapsi kiinnostunut niin ehdottomasti kannattaa päästää. Ainakin meillä koulusta ovat saaneet leiriesitteitä. Ja monella tulee harrastuksen myötä mahdollisuus leireihin.

Minä pelkäsin ja vihasin kesäsiirtoloita, olin hiljainen lapsi ja pidin taiteesta ja lukemisesta, en raivopäisestä lapsilaumasta ja kiukkuisista ohjaajista.  Minun oli pakko olla kaikki kesät kesäsiirtolassa vuodet 1974- 1981 eli 4- 11- vuotiaana. Maalle mummolaan minä en "mahtunut". Pelkkää kiusaamista ja yksinoloa koko kesäsiirtola, ainakin minulle. 

  Omat lapseni pääsivät - koska he itse halusivat - maksullisille ratsastus-, urheilu- ja taideleireille. Niissä oltiin 1000€:lla 5 päivää, eikä ilmaiseksi koko kuukausi putkeen, kuten Suomen köyhäin kesäsiirtoloissa aikoinaan. 

Joo olivat yön yli leirejä. Omat lapset ovat käyneet päiväleireillä.

Minä kävin aluksi tyttöleireillä. Oltiin teltoissa ennen kun sinne rakennettiin aitat. Rippileiri samassa paikassa myöhemmin. Tykkäsin.

Vierailija kirjoitti:

Olin ja vihasin leirejä, huonoa ruokaa, näkkileipää ja teetä, hyttysiä, teltassa nukkumista, lomalla muka ollaan, mutta mennään aikataulun mukaan, nyt uimaan jäätävään veteen kun veteen tottuu eikun metsään rämpimään, iltanuotio kun savut silmissä ja letut maassa lauletaan jotain kansanlaulua.

Lapseni saivat valita ja nauttivat olostaan leireillä, nyt 4v lapsenlapsi kyselee, miksi et mummi tule telttaan nukkumaan, kuulepa lapsenlapseni se on saatanasta herätä nihkeästä teltasta lokkien rääkynään.

Ollaan selvästikin oltu samalla leirillä lapsena.

Vierailija kirjoitti:

Meillä lapset haluaa leirille kerran kesässä. Hauskaa tekemistä, uusia kavereita, jänniä muistoja telttayöpymisistä ym..

Kyllä kesäleirit on mukavia pääsääntöisesti. Järjestettyä toimintaa lapsille ja samanikäisiä kavereita. 

Ihana nukkua teltassa ulkona luonnon rauhassa.

Lapsille kokemuksia eikä elämä helppoa aina.Hyvä osata tehdä nuotio,lämmittää saunaa ja vettä selvitä ilman kaikkia mukavuuksia.

Vierailija kirjoitti:

Minä pelkäsin ja vihasin kesäsiirtoloita, olin hiljainen lapsi ja pidin taiteesta ja lukemisesta, en raivopäisestä lapsilaumasta ja kiukkuisista ohjaajista.  Minun oli pakko olla kaikki kesät kesäsiirtolassa vuodet 1974- 1981 eli 4- 11- vuotiaana. Maalle mummolaan minä en "mahtunut". Pelkkää kiusaamista ja yksinoloa koko kesäsiirtola, ainakin minulle. 

  Omat lapseni pääsivät - koska he itse halusivat - maksullisille ratsastus-, urheilu- ja taideleireille. Niissä oltiin 1000€:lla 5 päivää, eikä ilmaiseksi koko kuukausi putkeen, kuten Suomen köyhäin kesäsiirtoloissa aikoinaan. 

Missään "Suomen köyhäin kesäsiirtoloissa" ei ole koskaan oltu "kuukautta putkeen". Ikinä. Mutta kiva toki että lapsesi pääsivät maksullisille "1000:lla eurolla 5 päivää". Voi Jeesus. 

Vierailija kirjoitti:

 

Ihana nukkua teltassa ulkona luonnon rauhassa.

Lapsille kokemuksia eikä elämä helppoa aina.Hyvä osata tehdä nuotio,lämmittää saunaa ja vettä selvitä ilman kaikkia mukavuuksia.

Kyllä. Nykyihminen on niin vieraantumassa luonnosta kaikkine älyhärpäkkeineen. Lapset yleensä luonnostaan viihtyvät hyvin metsässä ja luonnossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä pelkäsin ja vihasin kesäsiirtoloita, olin hiljainen lapsi ja pidin taiteesta ja lukemisesta, en raivopäisestä lapsilaumasta ja kiukkuisista ohjaajista.  Minun oli pakko olla kaikki kesät kesäsiirtolassa vuodet 1974- 1981 eli 4- 11- vuotiaana. Maalle mummolaan minä en "mahtunut". Pelkkää kiusaamista ja yksinoloa koko kesäsiirtola, ainakin minulle. 

  Omat lapseni pääsivät - koska he itse halusivat - maksullisille ratsastus-, urheilu- ja taideleireille. Niissä oltiin 1000€:lla 5 päivää, eikä ilmaiseksi koko kuukausi putkeen, kuten Suomen köyhäin kesäsiirtoloissa aikoinaan. 

Missään "Suomen köyhäin kesäsiirtoloissa" ei ole koskaan oltu "kuukautta putkeen". Ikinä. Mutta kiva toki että lapsesi pääsivät maksullisille "1000:lla eurolla 5 päivää". Voi Jeesus. 

Kyllä niihin sosiaalisilla perusteilla pistettiin pitkiksi ajoiksi vaikeista kotioloista (päihteet, varattomuus, väkivalta tms.) tulevia lapsia. Yksi luokkakaveri oli siellä aina koko kesäloman. Kertoi, että kiusattiin ja aikuiset siellä ei piitanneet, mutta ruokaa oli, mitä ei aina kotona ollut. Ehkä muut lapset ei tienneet, kun itse olivat vain lyhyen ajan. Kaikkea joutuu lapsetkin kestämään. Onneksi tuossa edellä asiasta kertoneen ja hänen lastensa asiat on hyvin.

Ikinä en ollut noissa kesäsiirtoloissa. Sinne meni monet pakon edessä. 

Olin lapsena ja kivat muistot. Omia lapsia en laittanut, unohdin koko jutun. !  Tai oli yksi vuosittain orkesterileirillä

Mä olin 90-luvulla seurakunnan leireillä.

Outoa, etten vieläkään osaa sanoa, tykkäsinkö olla niillä. Oli hyvää ruokaa ja kivoja hetkiä, mutta kaiken yllä outo haikeus ja huoli. Ehkä se oli sitä, että jouduin kotona ottamaan paljon vastuuta mielenterveysongelmista kärsivästä äidistäni. Olin sellainen pikkuäiti. Ehkä en vain pystynyt rentoutumaan, ja heittäytymään huolettomaan leirielämään.

Kävin rippileirin, jonka oikeaksi nimeksi olisi paremmin sopinut "urheilu- ja simputusleiri".

Kirkkoherra teki hyvin selväksi kuinka "laiskaa ja huonokuntoista porukkaa" olimme, kun kritisoimme jatkuvaa urheilurääkkiä. Siihen kuului mm. vaatimaton, yhteensä 26 kilometrin kävely, kirkkoon. 

Vältin öisen järvenympärikävelyn, kun kerroin leirin lankapuhelimella äidille tilanteesta leirillä: Että meitä vain moitittiin kirkkoherran toimesta joka asiassa. Äiti ja isä tulivat hakemaan minut kotiin (muka isän enon 50 - vuotissyntymäpäiville), ja isäni ihmetteli paikan päällä isoon ääneen: "Vai semmoinen kiusaamisleiri tämä onkin...!"

Kun palasin kotoani taksisin leirikeskukseen, siellä oli tosi väsynyttä ja tympääntyneen näköistä porukkaa. Ohjelmassa olisi ollut taas urheilua, mutta porukka kieltäytyi siitä yksissä tuumin. "Istukaa vaan siellä sitten laiskottelemassa ja kapinoimassa!", huusi kirkkoherra raivoa äänessään.

Hän otti erään pojan kahdenkeskiseen puhutteluun, ja oli haukkunut pojan alkoholiongelmaiset vanhemmat. Kun kuulimme siitä, suurin osa porukastamme nousi kapinaan. Kieltäydyimme tekemästä yhtään mitään.

Kapinaa kesti puoli päivää. Sen päätteeksi solmittiin kirkkoherran kanssa "laiha" sopu, eikä meitä enää pakotettu raskaisiin ja ylipitkiin liikuntasuorituksiin.

Ripille pääsy oli itselleni ja monelle muullekin pelkkä farssi, joka piti vaan tehdä kun se oli tapana.

Vanhempiemme oli kuitenkin loppujen lopuksi vaikea uskoa kaikkea mitä me itsekukin kerroimme kodeissamme rippileirin tapahtumista - olihan kirkkoherra tunnettu "kansanpappi" joka oli ystävällinen ja mukava kaikille, ja aiheutti jopa paheksuntaa joissain piireissä juttelemalla kylämme alkoholistien ja muiden syrjäytyneidenkun kanssa - ja hiihtämällä keväthangilla pelkät shortsit jalassa.

Olimme kuulemma "laiskin ja pahin rippukouluporukka" mikä hänellä oli koskaan ollut!