Mä jouduin lapsena aina kesäisin leireille. En tykännyt yhtään, niin omia lapsia en oo leireille laittanut.

Kävin leireillä ja tykkäsin, odotin niitä innoissani.

Jouduin myös ja inhosin.

Vanhwmmat haluavat "omaa aikaa" niin he tunkevat lapsensa leireihin.

Eri asia jos tykkää mennä.

En halunnut mennä eikä onneksi pakotettu.

Kävin enkä viihtynyt. Oma lapsi saa mennä jos haluaa,en lähde painostamaan.

Kävin ja ne oli parasta. Varsinkin ratsastusleiri yhtenä kesänä. Tykkäsin myöa askartelu- ja jalkapalloleiristä. Omat lapset tulevat myös menemään kun ovat sen ikäisiä.

En, olin vanhempien maatilalla töissä. Tykkäsin.

Vierailija kirjoitti:

Jouduin myös ja inhosin.

Vanhwmmat haluavat "omaa aikaa" niin he tunkevat lapsensa leireihin.

Eri asia jos tykkää mennä.

Omaa aikaa? Me oltiin leirillä kun vanhemmat oli töissä.. oon naiivisti aatellu että sitä varten kaikki siellä on.

En kyllä viihtynyt partiossa. Kannattaa aina lapsen mukaan mennä jos tykkää niin sitten..

Ainoa oli rippileiri ja siihenkin vähän painostettiin, kun annettiin ymmärtää, että sinne päivärippikouluun menee vaan ne vähän tyhmemmät tyypit...

Olin ja tykkäsin. Kuvisleiri, ratsastusleiri ja partioleiri. Ei mulle edes valehdeltu, että vanhemmat oli töissä. 😂

Kävin leireillä, harvoin tykkäsin. Omat lapset käy päiväleireillä ja tykkää älyttömästi. Päiväleiri on maailman paras leirikeksintö. Mielekästä tekemistä ja ruokailut työpäivien ajan, mutta ei yöpymisiä eikä koti-ikävää.

Omassa lapsuudessa halusimme leireille ja siellä oli kivaa. Itse niihin hakeuduimme eikä vanhemmat sitä tehneet.

Omat lapseni kävivät pari kertaa seurakunnan kesäleirillä, joka kesti vain joitain päiviä, eli ei mitään viikon leiriä. Sain sen käsityksen, että lapset tykkäsivät, sillä leirillä oli niitä saman kylän lapsia vain, eikä se ollut kaukana kotoa, eli vanhemmat pystyivät käymään ja viemään vaikka vähän karkkia. 

Onhan vanhempien tehtävä myös yrittää tehdä lapsestaan sosiaalisia ja saattaa heitä tekemisiin vertaistensa kanssa, jos lapsi ei itse hakeudu. 

Itse olen introvertti enkä olisi lapsena mennyt sen paremmin uimakouluun kuin rippileirillekään, jos ne ihan omassa päätösvallassani olisi olleet. Ymmärrän kuitenkin vanhempien tarkoituksen tuossa taustalla kun lapsia näihin ilmoitellaan. 

Minä en ikinä ollut kesäisin leireillä enkä edes talvisin päiväkodissa. Minusta kasvoi introvertti ja kömpelö. En sitten tiedä olisiko auttanut jos olisin ollut toisten lasten keskuudessa ihan pienenä mutta luulen kyllä että olisi.

Jouduin kesäsiirtolaan 1989 joka onneksi oli ensimmäinen ja viimeinen kerta 😐

Mä menin joka kesä viikon pituiselle kesäleirille. Sain kyllä valita, meenkö vai en. Siellä oli aina tosi hauskaa. Uusia kavereita, luontoa, telttailua, uintia, kaikenlaisia kilpailuja jne. Jos mun lapsi haluaa, niin sekin saa mennä kesäleirille. Ne oli kivoja muistoja.

En onneksi joutunut, perheessämme ei edes puhuttu moisista.

Lapsen täytyy saada olla kotona perheen kanssa, rauhassa ja vapaana. Koulussa on ihan tarpeeksi määrämuotoista olemista. Eri asia on tietysti, jos lapsi itse haluaa mennä leirille. Jotkut lapsethan tykkäävät käydä koulussakin.

Muistan kun ala-asteen ensimmäisen luokan kevätjuhlien todistustenjaon yhteydessä opettaja alkoi puhua kesäsiirtolaan lähtemisestä (80-luvulla kesäleirejä sanottiin siirtoloiksi), lähtöaikatauluista ja linja-autokuljetuksista yms., ja pelästyin kauheasti, koska luulin sen koskevan minuakin ja etten pääsekään kotiin. Onneksi niin ei ollut. 

Kerran olin seurakunnan parin päivän leirillä, tai siltäkin kyllä halusin kotiin keskenkaiken. Onneksi äiti tuli hakemaan. Sittemmin olin yhden harrastuksen piirissä leireillä, viikonloppuja ja kesällä joskus useammankin päivän. Rippileirille en päässyt, piti käydä tylsä päiväkoulu kesän alussa. Omat lapseni olivat jonkun kerran partioleirillä, kai he pitivät, kun halusivat mennä. 

Meillä lapsi oli päiväleirillä. Vanhemmat töissä.