Lue keskustelun säännöt.
Auttakaa minua ymmärtämään, miksi minua seuraa vuodesta toiseen haave itsemurhasta, jonka toteuttaisin?
14.08.2026 |
En ole masentunut enää ja voin hyvin mutta silti kuoleman toiveita on, ei kuitenkaan niin usein kuin aiemmin.
Haaveilen usein sellaisesta hetkestä, että menen mökille. Siellä on järvi, laituri ja sauna. Siellä on raikas vähän viileähkö sää, loppukesää tai alkusyksyä. Saan tuntea tuulen ja ilman raikkauden, hengittää sitä. Sauna on päällä, minulla on alkoholia (olen raitis oikeasti), tupakkaa (en polta) ja paljon kaikkea ruokaa mistä pidän. Nautin kaikesta mitä siellä on, kuuntelen musiikkia, rakastan olla luonnossa ja itsekseni. Annan elää itseni vapaana pari päivää ja sitten tapan itseni sinne.
Tämä haave on ollut minulla jo pitkään. En kuitenkaan aio toteuttaa sitä. Mistä tällainen oikein tulee tai siis onko teillä muillakin tällaisia mietteitä ulos pääsystä?
Kommentit (13)
Mistä tuo voisi heijastua riippuu miten olet henkisesti suuntautunut. Jos uskot menneisiin elämiin, tuo voi olla joku heijastuma sieltä. Sinulle on käynyt noin edellisessä elämässäsi.
Voi liittyä johon menneisyyden elämäntilanteeseen, olet nähnyt/kuullut jollekin käyneen noin tai sitten olet vain kuvitellut että tuo voisi olla hyvä tapa lähteä.
Jos uskot pahoihin henkiin tai ilmiöihin, niin silloin tuo voi olla niiden ilmentymää.
Voi liittyä myös jonkinlaiseen kuoleman kaipuuseen. Joskus vanhemmille ihmisille tulee tätä. Silloin tuntuu että elämällä ei ole enää mitään annettavaa. Tämä on siis tunne ihmisen päässä, ei todellisuus.
Kuitenkin niin kauan kun et oikeasti ole aikeissa toteuttaa tuota, kaikki on hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen käynyt pitkän matkan ja olen tosi uupunut. Tämä on tosi pitkäaikainen juttu ollut ja tuntuu, ettei tämä elämän kehittymisprojekti ole koskaan valmis vaan aina tulee lisää, omasta halustakin. Sitten sitä onkin vain jossain sisimmissään todella kyllästynyt ja väsynyt elämään. Ei vain jaksaisi. Haluaisi vain lähteä "kotiin". Sitten kuitenkin tietää ettei vielä ole aika. Ap
Treenaa. Elämälle tulee jotain tarkotusta ja opit minäpystyvyyttä ja saat samalla hyvää oloa.
Aiheuttaako kyseinen haave esimerkiksi ahdistusta ja kuinka paljon tuo haaveilu pyörii mielessäsi ja kuluttaako se voimavarojasi siitäkin huolimatta ettet koe olevasi masentunut tms?
Ajattele, pääsisit näkemään, onko kuolemanjälkeistä elämää. Loppuu verojen maksaminenkin. Eikö houkutakin kummasti?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen käynyt pitkän matkan ja olen tosi uupunut. Tämä on tosi pitkäaikainen juttu ollut ja tuntuu, ettei tämä elämän kehittymisprojekti ole koskaan valmis vaan aina tulee lisää, omasta halustakin. Sitten sitä onkin vain jossain sisimmissään todella kyllästynyt ja väsynyt elämään. Ei vain jaksaisi. Haluaisi vain lähteä "kotiin". Sitten kuitenkin tietää ettei vielä ole aika. Ap
Onko ruokavaliosi kunnossa, jaksatko fyysisesti, onko sinulla ystäviä, joita tapaat säännöllisesti? Tuo voi olla kehon keino kertoa että pidä paremmin huolta itsestäsi.
Vierailija kirjoitti:
Olen käynyt pitkän matkan ja olen tosi uupunut. Tämä on tosi pitkäaikainen juttu ollut ja tuntuu, ettei tämä elämän kehittymisprojekti ole koskaan valmis vaan aina tulee lisää, omasta halustakin. Sitten sitä onkin vain jossain sisimmissään todella kyllästynyt ja väsynyt elämään. Ei vain jaksaisi. Haluaisi vain lähteä "kotiin". Sitten kuitenkin tietää ettei vielä ole aika. Ap
Jos olet oikeasti ap, niin tuo vaikuttaa juurikin masennukselta. Kyse voi olla myös muustakin joka muistuttaa masennusta.
Onko sinulla ollut OCD oireilua?
Se voi oireilla pelkästään pakkoajatuksista, eikä ne pakkooireet yms aina liity mihinkään käsien pesuihin tai muihin stereotypioihin.
Kyseinen sairaus tunnetaan täällä suomessa todella huonosti ja oireilua voi olla joskus sellaisillakin joilla ei kyseistä sairautta ole.
Itselläni tuli joskus aina yhtäkkiä sellainen ajatus päähän että "hyppää nyt sen kaiteen yli", juokse tuon lähestyvän auton alle" jne. En kuitenkaan halunnut kuolla ja minua nuo ajatukset ahdistivat. Itseäni auttoi se kun sain puhua näistä ajatuksistani ammattilaiselle ilman että se aiheutti minkäänlaisia toimenpiteitä tai ajatusteni tuomitsemista. Kyseinen sairaus ei tosin "parantunut" mutta nuo kuolemaan tai vammautumiseen johtavia ajatuksia ei enää tullut.
Pakkoajatukset voivat oireilla aika monin tavoin.
Monille mielenterveysongelmille on kuitenkin yhteistä turvattomuuden tunne, eikä sekään ole aina tietoinen tunne.
Terveydestä kannattaa kuitenkin pitää huolta, koska monet puutostilat aiheuttaa kaikenlaisia oireilua ja ne saattavat jäädä huomaamatta labroista huolimatta koska viitearvot on asetettu joissakin liian mataliksi/korkeikdi jolloin puutostilasi tms jää helposti huomaamatta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen käynyt pitkän matkan ja olen tosi uupunut. Tämä on tosi pitkäaikainen juttu ollut ja tuntuu, ettei tämä elämän kehittymisprojekti ole koskaan valmis vaan aina tulee lisää, omasta halustakin. Sitten sitä onkin vain jossain sisimmissään todella kyllästynyt ja väsynyt elämään. Ei vain jaksaisi. Haluaisi vain lähteä "kotiin". Sitten kuitenkin tietää ettei vielä ole aika. Ap
Onko ruokavaliosi kunnossa, jaksatko fyysisesti, onko sinulla ystäviä, joita tapaat säännöllisesti? Tuo voi olla kehon keino kertoa että pidä paremmin huolta itsestäsi.
Liikun aika paljon. Noin 100 000 askelta viikossa tulee keskimäärin. Tykkään erityisesti luonnossa liikkua tai ulkona kävellä. Minun on vietettävä aikaa itsekseni koska uuvun ihmisistä ja töissä olen sosiaalinen kyllä sekä voin olla oma itseni. Pidän itsestäni ja elämä on ihmeellistä usein. Olen kuitenkin sisimissäni todella uupunut. Sitä on vaikea selittää. Pääosin syön terveellistä ravitsevaa ruokaa, välillä herkuttelen. Kehoni on vahva mutta mieli-keho yhteys on jotenkin pielessä. Voisin sanoa olevani melkoisen epävakainen ja on todella vaikeita asioita ollutkin ettei sinänsä ihme että en ole ihan kunnossa mutta joskus tällainen on raskasta kun hermosto, mieli ja keho on niin yli-ja alivireinen vuoron perään. Ap
Tämä kuulostaa vähän minun kirjoittamaltani: päättäisin päiväni pienellä erämaajärvellä, paikassa, jossa olen ollut kaikkein onnellisin. Katselisin sumuiselle järvelle ja kuuntelisin läheisellä suolla lähtöä tekeviä kurkia. Martainen maa tuoksuisi havuilta ja happamalta, lähestyvältä roudalta. Lukisin lempikirjani viimeisen kerran ja lähtisin.
Minulla on kylläkin keskivaikea masennus, joten ehkä se vaikuttaa asiaan. Haluaisin kuolla, koska paranin syömishäiriöstä, ja painoni nousi normaaliin ja pikkuisen ylikin. Ironista, että paranin vain elääkseni elämää, jota en enää halua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Liian alhaiset rauta-arvot voi olla syynä. Jotenkin sain sellaisen käsityksen että olet "nepsy" mutta ei ole nepsyillekään normaalia olla jatkuvasti uuvuksissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen käynyt pitkän matkan ja olen tosi uupunut. Tämä on tosi pitkäaikainen juttu ollut ja tuntuu, ettei tämä elämän kehittymisprojekti ole koskaan valmis vaan aina tulee lisää, omasta halustakin. Sitten sitä onkin vain jossain sisimmissään todella kyllästynyt ja väsynyt elämään. Ei vain jaksaisi. Haluaisi vain lähteä "kotiin". Sitten kuitenkin tietää ettei vielä ole aika. Ap
Onko ruokavaliosi kunnossa, jaksatko fyysisesti, onko sinulla ystäviä, joita tapaat säännöllisesti? Tuo voi olla kehon keino kertoa että pidä paremmin huolta itsestäsi.
Liikun aika paljon. Noin 100 000 askelta viikossa tulee keskimäärin. Tykkään erityisesti luonnossa liikkua tai ulkona kävellä. Minun on vietettävä aikaa itsekseni koska uuvun ihmisistä ja töissä olen sosiaalinen kyllä sekä voin olla oma itseni. Pidän itsestäni ja elämä on ihmeellistä usein. Olen kuitenkin sisimissäni todella uupunut. Sitä on vaikea selittää. Pääosin syön terveellistä ravitsevaa ruokaa, välillä herkuttelen. Kehoni on vahva mutta mieli-keho yhteys on jotenkin pielessä. Voisin sanoa olevani melkoisen epävakainen ja on todella vaikeita asioita ollutkin ettei sinänsä ihme että en ole ihan kunnossa mutta joskus tällainen on raskasta kun hermosto, mieli ja keho on niin yli-ja alivireinen vuoron perään. Ap
Kuulostat ihmiseltä, jonka kanssa haluaisin keskustella. Kirjoitat taitavasti ja analyyttisesti, ja ajatuksesi ovat paikoin kuin omiani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikki kuolee joskus, mitä sitä kiirehtimään.
Sano näin: mene pois Jeesuksen nimessä, sinä paha!
Tuo auttoi ystävääni.