Mä jouduin lapsena aina kesäisin leireille. En tykännyt yhtään, niin omia lapsia en oo leireille laittanut.

Vuonna 1889 järjestettiin Suomessa ensimmäinen lasten kesäsiirtola "kivulloisille turkulaisille kansakoululaisille".  Malli tuli kuulemma Ruotsista, mutta varsinkin Venäjällä siirtolat oli suosittuja, mitä olen ex-neuvostoliittolaiselta työkaveriltani kuullut.

      Kesäsiirtola – Wikipedia https://share.google/4jEplFYYXSmiiFxo4

Vierailija kirjoitti:

Onneksi en koskaan joutunut lapsena keskitysleirille, kävin rippikoulunkin päiväkouluna kun olin koulussa vihattu, syrjitty ja halveksittu, niin eipä kiinnostanut leireily vihamielisessä seurassa.

Sama täällä. En lähtenyt kuuntelemaan sitä landolan rämpytystä riparinuotiolle. Syrjitty kanssa. ja todellakin porukka oli vihamielistä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä pelkäsin ja vihasin kesäsiirtoloita, olin hiljainen lapsi ja pidin taiteesta ja lukemisesta, en raivopäisestä lapsilaumasta ja kiukkuisista ohjaajista.  Minun oli pakko olla kaikki kesät kesäsiirtolassa vuodet 1974- 1981 eli 4- 11- vuotiaana. Maalle mummolaan minä en "mahtunut". Pelkkää kiusaamista ja yksinoloa koko kesäsiirtola, ainakin minulle. 

  Omat lapseni pääsivät - koska he itse halusivat - maksullisille ratsastus-, urheilu- ja taideleireille. Niissä oltiin 1000€:lla 5 päivää, eikä ilmaiseksi koko kuukausi putkeen, kuten Suomen köyhäin kesäsiirtoloissa aikoinaan. 

Missään "Suomen köyhäin kesäsiirtoloissa" ei ole koskaan oltu "kuukautta putkeen". Ikinä. Mutta kiva toki että lapsesi pääsivät maksullisille "1000:lla eurolla 5 päivää". Voi Jeesus. 

Suomen kesäsiirtolat- wikipediasta löysin sekunnissa:

 "1960-luvulla kesäsiirtoloita alettiin kritisoida. Yli sadan lapsen ryhmät heikensivät viihtyvyyttä, henkilökuntaa oli liian vähän. Alle kouluikäisten kesäsiirtoloista haluttiin luopua, ja isompienkin lasten jopa pari kuukautta kestäneiden siirtolajaksojen kestoa haluttiin lyhentää."

Vierailija kirjoitti:

Sama täällä! Vanhemmat pakottivat leirille kun väittivät että minulla olisi tullut ainoana lapsena aika pitkäksi. 14-vuotiaasta asti he pakottivat hakemaan kesätöitä samasta syystä. Nyt aikuisena ärsyttää, että lapsuuden ihanille kesille piti tunkea kaikkea toimintaa ja kesätöitä ja jäin paitsi sellaisista mukavan letkeistä kesistä ilman suunnitelmia.

Omat lapseni saavat itse valita menevätkö leireille, kun siihen ikään kasvavat.

Minäkin olisin halunnut olla rauhassa kotona ja käydä maauimalassa tai rannalla kavereiden kanssa. Tai ihan vaan lueskella kotona. Olin kauhean kateellinen niille kavereille, joita vanhemmat eivät inhonneet, ja jotka saivat olla kotona kaupungissa kesälomalla. 

Sen ymmärrän, kun minut lähetettiin 5-7- vuotiaana kesäsiirtolaan koko kesäksi, vanhemmat kun olivat koko ajan töissä. Mutta sitä en tajua, miksi en päässyt mummolaan maalle, kuten samanikäiset serkut. Ja miksi minä, rauhallinen ja hiljainen lapsi häiritsin niin paljon, että jouduin kesäsiirtolaan 12- vuotiaaksi asti, joka halvatun kesä. 

Vierailija kirjoitti:

Jos ei ole joskus tykännyt jostakin , vanhempana tekee karhunpalveluksen lapsilleen, jos omien mieltymystensä perusteella kieltää lasten oman kokemuksen.

Sisarellani on negatiivinen asenne koulutukseen ja kulttuuriin (kunnon persuasenne), tehokkaasti on asenne uponnut jälkeläisiin. Jokainen koulupudokas, vaikea työllistää ja muitakin ongelmia.

Leirille lähtö ja siellä pärjääminen on osa itsenäistymistä ja itsetunnon rakentamista. Ei niitä peräkammarin poikia ja incellejä ole kukaan patistanut mukavuusalueen ulkopuolelle vaan päinvastoin.

Puhut pashaa. Minä synnyin hiljaisena lukutoukkana, asperger-dg löytyy myös. Menin ladtenseimeen 3kk:n ikäisenä, siitä tarhaan 3-vuotiaana, kouluun 6-vuotiaana, lukioon 15-vuotiaana, kaikki kesälomat vietin kesäsiirtoloissa yksinäni valtavassa lapsijoukossa 4- 12- vuotiaana. 

 Minusta tuli koulupudokas, ahdistunut erakko. Vasta aikuisena rakensin itsetuntoni uudelleen vapaaehtoisliikunnan, eräilyn, kalastuksen ym. harrastusten avulla, ja sain ystäviä. Minunlaiselleni ne "reippaat kesäleirit ja niiden karaiseva vaikutus" oli taannuttava, traumaattinen kokemus. 

Vierailija kirjoitti:

En pidä keltaisesta väristä enkä maksalaatikosta, joten lapsenikaan eivät niistä voi pitää.

Et tunne pmia lapsias

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En pidä keltaisesta väristä enkä maksalaatikosta, joten lapsenikaan eivät niistä voi pitää.

Et tunne pmia lapsias

Viesti karkasi... Siis:

Et tunne omia lapsiasi? 

Vierailija kirjoitti:

olet siis sitä mieltä ap et on ok kieltää omia lapsia menemästä leirillle, kun sä et oo tykännyt? mie sain omani maaniteltua rippileirille vormsiin tuskan ja työn kanssa, ja sitten ihastui porukkaan ja leiriin ja muutenkin nautti olivatpa tirauttaneet itkunkin. ja aina oon antanut muksun mennä sinne tänne ja tuonne:) huoh.... jos minä en tykkää jostain se ei tarkoita että lapseni ei tykkäis ja toisinpäin. ja sosialistumista tuo myöskin on. On onneksi ilo olla nuoren äiti joka osaa sanoa mielipiteensä ja menee ja ystävystyy ja puhuu myös sujuvasti englantia. lisäksi päätin että niin kauan kun se minusta on kiinni niin lapseni pääsee sinne minne minä en päässyt , ja nyt ollaankin sit reissattu milloin missäkin ympäri maailmaa tyttären kavereita tapaamassa, viimeksi oltiin Puolassa. 

Hölömö. Minä juttelen lapsilleni ja kuuntelen heitä, lisäksi seuraan heitä ryhmätoiminnassa. Jos on sivistynyt vanhempi ja katsoo avoimin silmin, huomaa kyllä, sopeutuuko oma lapsi isoon lapsiryhmään ja leirikuriin - vai ei. Vein esikoisen ensin päiväleirille, NMKY:n, ja hain illalla kotiin. Kuuntelin tarkkaan, mitä lapsi puhui. Hän oli viihtynyt hyvin, joten seuraavaksi hänet ilmoitettiin sitten koko viikon leirille. Toinen lapseni kärsi ja vetäytyi päiväkerhossaan, ja meni ihan lukkoon kun isänsä mainitsikin jonkun yötäpäivää-leirin. Tätä lasta emme pakota yhtään millekään leirille. 

Suositan pelisilmää lasten kanssa - että haluaa aidosti hyvää lapselle. Ei mitään lapsen "maanittelua tuskan kanssa, kaikkien täytyy sosiaalistua!" 

Vierailija kirjoitti:

Suomessa voitaisiin nykyään järjestää läskileirejä läskeille lapsille.

Wau! Siinäpä ihka aito leiriohjaajan persoonallisuus menneiltä vuosikymmeniltä. Ainakin mitä tulee kesäsiirtoloihin, joista vielä x-sukupolvi sai kär... nauttia.

Vierailija kirjoitti:

Kävin ja tykkäsin. Partioleirejä, ratsastusleirejä, jumppaleiri. Odotin niitä aina ihan innoissani ja hauskaa oli!

Usein kesäisin olin kaverin mökillä pitkiä aikoja. Hänen vanhempansa tykkäsivät, koska viihdytin heidän lastaan (kun oltiin parhaat kaverit) ja heillä oli siinä omaa vapaa-aikaa olla aikuisten kesken. Rakentelimme majoja, leikkihevosille talleja, esteratoja, nikkaroimme linnunpönttöjä, kävimme ongella, soudimme tutkimaan uusia paikkoja, uimme, saunoimme, keräsimme mustikoita ja leivoimme niistä piirakkaa herkkuhimoissamme.

Löysimme jonkun matkan päästä järven toiselta puolelta ravitallin, jossa saimme käydä hoitamassa ja ratsastamassakin. (Oli ihan asiallinen tallinpitäjä) Ei meillä tietenkään ollut kypärää eikä satulaa. Uitimme hevosia. Pääsimme raveihinkin mukaan. Matkustimme tietysti hevoskuljetusvaunussa hevosten kanssa.

Ja kaikkea tätä ihan keskenämme. Joskus kaverin mummo oli ainoana aikuisena meidän kanssamme, eikä hänen tarvinnut muuta kuin vahtia että muistamme syödä välillä.

Tämmöistä 70-80-luvulla.

Minusta nykyvanhemmat ottavat liikaa stressiä siitä, että pitäisi koko ajan olla lasten kanssa ja järjestää ohjelmaa.

Meillä oli koko lapsuuteni oma merenrantahuvila ja aitta ym. piharakennuksia saaressa (ja on edelleen). Vanhempani inhosivat kakaroita, joten en päässyt sinne juuri koskaan, enkä ikinä olisi saanut tuoda kaveria mökille. Jotenkin he saivat puhuttua minut aina varattomien perheiden lasten kesäsiirtolaan. Vihasin sitä, hyvin harvoina kesinä sopeuduin ja sain edes yhden kaverin kuukauden aikana. Onneksi nyt aikuisena saa karauttaa mökille koska haluaa. Omaa lastani en kyydittäisi mihinkään siirtolaan. Ehkä johonkin pallopeli- leirille, mutta ei sinnekään pakottamalla. 

Vierailija kirjoitti:

Pelotti aina, mutta onneksi menin. Siellä sai ruokaa, olla turvallisten aikuisten kanssa ja nukkua yöllä. Kotona ei asiat näin ollut.

Meillä oli juoppo isä, mutta hän ei ikinä ollut kotona humalassa. Vanhempani ovat sivistyneitä ja hyvätapaisia ihmisiä. Samaa ei voinut sanoa kaupungin kesäsiirtoloiden 1970- luvun häiriintyneistä lapsista, he olivat pelottavia. Kerran 5-vuotiaana kesäsiirtolassa yksi kamala isompi poika löi minua (tyttöä) nyrkillä nenään. Valvojia ei kiinnostanut. Yksi valvoja tuli ärsyyntyneenä pyyhkimään rätillä verta nenästäni, hakkaajapojalle ei sanottu mitään.

 Nämä siirtoloissa hyvinviihtynert kovanaamat ovat varmaan tänä päivänä joko linnavenkuloita tai juoppoja, tai molempia.

Ison perheen toiseksi vanhin kirjoitti:

Joka kesä oli mentävä. Jälkeenpäin ajateltuna ihan kivaa. Jotkut nynnyt itkivät.

Sinä olit siis niitä kunnallisen kesäsiirtolan väkivaltaisia lapsia, jotka kävivät koulunsa tarkkiksella. 

Asuin lastenkodissa lapsena 13 vuotiaana ja ne pakotti minut kesällä leirille 2 viikoksi. En tykännyt siitä joten haastoin kunnan oikeuteen  ja voitin jutun ja sain 2600 euroa korvauksia. Minä halusin pelata jalkapalloa kesällä ja lastenkodin henkilökunta ei siitä tykännytkään.

Kävin leireillä yhden kaverin mukana. Ei mulla oikeastaan liity niihin mitään sellaista erityisen positiivista tunnetta. Urheilurippikoulu oli kiva kun pääsi testaamaan kaikkia lajeja purjehduksesta jousiammuntaan. Mutta noista lapsuuden leireistä nyt ei ole oikein mitään muistikuvaa muuta kuin jokin avanto uinti. Ei tosin tullut mitään hirveää traumaakaan joka olisi jäänyt kaihertamaan. Sopii varmaan sellaisille, jotka haluaa paljon kavereita. Omat lapseni eivät ole noilla leireillä olleet. Eivätkä ole niitä kaivanneet. En itsekkään olisi muuten mennyt  kuin kaverin mukana kun hän ehdotti. Tosin aika oli silloin 90 luvulla vielä parempi kun me osattiin käyttäytyä siellä leirillä. Oltiin vielä tottelevaisia me 80 luvulla syntyneet. Mitään isompaa ei ainakaan niillä leireillä käynyt joissa itse olin mukana.

Minulle siirtola oli painajainen, koska olin arka, pelästynyt lapsi, eivätkä äiti tai isä yrittäneetkään saada ketään tuttua/ kaveria tai serkkua leirille mukaan. Yksin sitten istuin jossain metsässä murehtimassa päivät pitkät, muut lapset juoksivat välillä ohi huutaen ja kirkuen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pelotti aina, mutta onneksi menin. Siellä sai ruokaa, olla turvallisten aikuisten kanssa ja nukkua yöllä. Kotona ei asiat näin ollut.

Meillä oli juoppo isä, mutta hän ei ikinä ollut kotona humalassa. Vanhempani ovat sivistyneitä ja hyvätapaisia ihmisiä. Samaa ei voinut sanoa kaupungin kesäsiirtoloiden 1970- luvun häiriintyneistä lapsista, he olivat pelottavia. Kerran 5-vuotiaana kesäsiirtolassa yksi kamala isompi poika löi minua (tyttöä) nyrkillä nenään. Valvojia ei kiinnostanut. Yksi valvoja tuli ärsyyntyneenä pyyhkimään rätillä verta nenästäni, hakkaajapojalle ei sanottu mitään.

 Nämä siirtoloissa hyvinviihtynert kovanaamat ovat varmaan tänä päivänä joko linnavenkuloita tai juoppoja, tai molempia.

"Tuo lapsesi nauttimaan ulkoilmasta, muiden lasten seurasta, pitämään kesäkivaa turvallisten aikuisten seurassa." my ass 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pelotti aina, mutta onneksi menin. Siellä sai ruokaa, olla turvallisten aikuisten kanssa ja nukkua yöllä. Kotona ei asiat näin ollut.

Meillä oli juoppo isä, mutta hän ei ikinä ollut kotona humalassa. Vanhempani ovat sivistyneitä ja hyvätapaisia ihmisiä. Samaa ei voinut sanoa kaupungin kesäsiirtoloiden 1970- luvun häiriintyneistä lapsista, he olivat pelottavia. Kerran 5-vuotiaana kesäsiirtolassa yksi kamala isompi poika löi minua (tyttöä) nyrkillä nenään. Valvojia ei kiinnostanut. Yksi valvoja tuli ärsyyntyneenä pyyhkimään rätillä verta nenästäni, hakkaajapojalle ei sanottu mitään.

 Nämä siirtoloissa hyvinviihtynert kovanaamat ovat varmaan tänä päivänä joko linnavenkuloita tai juoppoja, tai molempia.

"Tuo lapsesi nauttimaan ulkoilmasta, muiden lasten seurasta, pitämään kesäkivaa turvallisten aikuisten seurassa." my ass 

Mullakin 70-luvulla oli käsitys, että tylyt vanhemmat lähetti lapsen tai lapset "pois" kesäksi. Kadehdin niitä, jotka pääsivät äidin tai isän kanssa yhdessä puistoon tai rannalle kun vanhempi tuli töistä. Olin kotonani kuin kylässä, ei ikinä saanut tuoda kavereita. Ja koko kesäloman, lähes 10 viikkoa viruin kesäsiirtoloissa. 

Vierailija kirjoitti:

En, olin vanhempien maatilalla töissä. Tykkäsin.

Niin olin minäkin. En tykännyt jatkuvasta raadannasta kesällä, vaan odotin aina koulun alkua. Silloinkin piti tehdä töitä, mutta pääsi sentään päiväksi pois, sai kunnon ruokaa ja sai nähdä kavereita. Ja ennen kaikkea pidin melkein kaikkien aineiden opiskelusta ja olin niissä hyvä. Ei sitä tosin kotona arvostettu.

En halunnut leireille, mutta olisin halunnut välillä tehdä päivällä jotain muuta kuin raataa. Nyt krski-ikäisenä kehossa tuntuu liian raskas työnteko jo alle kouluikäisenä.

Omia lapsiani en ole leirille paistanut, koska eivät halunneet paitsi rippileirille lähtivät ihan mielellään.

Mä kävin lapsena ja nuorena paljon leireillä - omasta tahdostani. Useampi musiikkileiri, parikymmentä ratsastusleiriä (osa vkl-leirejä), muutama 4H-leiri. Sit oli ripari ja naperona pyhäkoululeiri sekä alakoulussa muutama kesäsiirtolaviikko päiväleirinä.

Ratsastusleireistä jäi parhaat muistot ja kaverit. Pyhäkoululeirillä isompi tyttö kiusasi ja ohjaajat ei puuttuneet kunnolla. Lähdin kesken pois. Riparia odotin kovasti, mutta ei jäänyt kaksiset muistot siitä.

Hyvin paljon riippuu leiriporukasta ja ohjaajista leirin henki ja onnistuminen.

No nyt kun luin noita kesäsiirtolakokemuksia, olen iloinen siitä, että en päässyt/joutunut mihinkään leirille tai kesäsiirtolaan rippilririä lukuunottamatta. Pellolla raataminen oli sittenkin parempi vaihtoehto, illalla saattoi sentään mennä uimaan kaverin kanssa, jos jaksoi sen 10 km matkan rannalle polkea ja sieltä vielä takaisin. Yöllä pystyi lukemaan kirjaa ja sunnuntaina oli vähemmän töitä. Ennen kaikkea sai sen vähäisen vapaa-ajan olla rauhassa.