Mä jouduin lapsena aina kesäisin leireille. En tykännyt yhtään, niin omia lapsia en oo leireille laittanut.

Ainoat leirit, joista todella tykkäsin, olivat 4H:n järjestämiä.

Ainoat leirit, joista todella tykkäsin, olivat 4H:n järjestämiä.

Valtakunnallinen kesäleiri Nurmeksessa 1980 - luvun taitteessa oli ikimuistoinen! Kävimme mm. Bombatalossa, ja leirillä oli erilaisia askartelu- ja käsityöpisteitä. Eräänä iltana oli disco jossa esiintyjänä oli paikallinen bändi.

Yhtenä iltana meidän viiden samalta paikkakunnalta kotoisin olevien telttaan tuli mukava nuorimies. Pelasimme yhdessä korttia pitkän aikaa, kunnes hänen tyttöystävänsä alkoi kaipailemaan varsin vihaisin äänenpainoin.

Kesällä en käynyt leireillä. Meillä sai itse valita meneekö vai ei. Enemmän oltiin mummolassa ja mökillä. Syksyllä sen sijaan muistan olleeni ainakin syyslomalla leirillä ja viikonloppuleireillä kun siellä oli kaikki kaveritkin. Mutta yleensä tulin kipeäksi kun ne leirikeskuksen mökit oli homeessa. 

Onneksi en koskaan joutunut lapsena keskitysleirille, kävin rippikoulunkin päiväkouluna kun olin koulussa vihattu, syrjitty ja halveksittu, niin eipä kiinnostanut leireily vihamielisessä seurassa.

Kysyin lapseltani haluaako mennä leirille, ei halunnut! 

minä olin 80-luvulla kaikilla leireillä, kavereilla ihan missä vaan sukulaisilla mieluummin kuin kotona (katsomassa, kuuntelemassa ja kokemassa vanhempien juopottelua, kiroilua ja selkään antamista)

Jokakeisäinen ratsastusleiri oli lapsuudessa vuoden kohokohta. Myös rippileiristä pidin aikanaan. Tää aloitushan on jo vanha, mutta siitä ei käy ilmi jätetäänkö lapset lähettämättä leirille äidin traumojen vuoksi. Jos lapsilta ei edes kysytä haluavatko he leirille, he saattavat kokea jäävänsä paitsi jostain hauskasta ja ikimuistoisesta. Kyllä lapsikin sen todennäköisesti aistii lähetetäänkö hänet leirille "pois jaloista" vai kokemaan jotain arvokasta.

Vierailija kirjoitti:

Onneksi en koskaan joutunut lapsena keskitysleirille, kävin rippikoulunkin päiväkouluna kun olin koulussa vihattu, syrjitty ja halveksittu, niin eipä kiinnostanut leireily vihamielisessä seurassa.

Minä jouduin hiljaisena ja kiusattuna lapsena aina siirtolaan kesäksi, 70-luvulla kuukaudeksi kerrallaan. Siellä oli pelottavaa ja yksinäistä. Omaa lastani en ikinä pakottaisi tuollaiseen, tosin kesäsiirtoloita ei Suomessa enää olekaan.  Joskus lasten kesäsiirtolassa oli mukavaakin, tykkäsin nuotioilloista torstaisin Ulapan viikkoleirillä 1979- 81 (vkl:t sai olla kotona). Ja silloin oli mukavaa, kun kiltti keittäjä antoi minulle joka päivä keittiön takaovesta vitamiinia ja herkkuja, kun olin niin laiha. Pahinta oli kun kauheat tytöt huusivat ja herättivät öisin, ja pakottivat tekemään tehtäviä: siirtelemään, varastelemaan ja piilottamaan muiden tavaroita. Kerran livahdin kiusaajia karkuun valvojien huoneeseen, 3 tai 4 aikuista istui pöydän ääressä. Avasin oven pyytääkseni apua, valvojat ärjyivät heti: "Mene pois siitä!" eivätkä edes nousseet ylös tuoleiltaan. Suljin oven ja jatkoin valvomista ja kiusaajien palvelemista. Hyvä juttu että kesäsiirtolat lopetettiin, niillä pidettiin suomalaisia lapsia yli sata vuotta, noin v.1880 - 1990.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä pelkäsin ja vihasin kesäsiirtoloita, olin hiljainen lapsi ja pidin taiteesta ja lukemisesta, en raivopäisestä lapsilaumasta ja kiukkuisista ohjaajista.  Minun oli pakko olla kaikki kesät kesäsiirtolassa vuodet 1974- 1981 eli 4- 11- vuotiaana. Maalle mummolaan minä en "mahtunut". Pelkkää kiusaamista ja yksinoloa koko kesäsiirtola, ainakin minulle. 

  Omat lapseni pääsivät - koska he itse halusivat - maksullisille ratsastus-, urheilu- ja taideleireille. Niissä oltiin 1000€:lla 5 päivää, eikä ilmaiseksi koko kuukausi putkeen, kuten Suomen köyhäin kesäsiirtoloissa aikoinaan. 

Missään "Suomen köyhäin kesäsiirtoloissa" ei ole koskaan oltu "kuukautta putkeen". Ikinä. Mutta kiva toki että lapsesi pääsivät maksullisille "1000:lla eurolla 5 päivää". Voi Jeesus. 

Miksi suutahdit? Höhlää. Jos viitsit tarkistaa asioita, huomaat että kyllä: kesäsiirtoloissa oltiin jopa kuukausi yhteenmenoon vielä 1970- luvulla.  Oletko itse leiriohjaaja? Sitten ymmärrän kiukun, koska kaikki eivät siedä kritiikkiä...

!960-1970-lukujen vaihteessa länsirannikolla yksinhuoltajan lapsena pääsin muistaakseni Folkhälsan-puljan kesäleirille. Oli iso talo rannan lähellä, kaksi osastoa, tytöt ja pojat, ja leirin kesto 2 viikkoa.  Mahdollisesti meitä leiriläisiä oli suusruusluokkaa noin 30 lasta. Ohjattua leikkiä päivät pitkät ja täys ylöspito. Ei ollut syytä valittaa. Enää en muista oliko kyseessä 2 vai 3 kesää. Jäi sellainen mielikuva että toiminta jouduttiin lopettamaan paloturvallisuussyistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nuo kesäleirit eivät ole työssäkäyville, kun usein siellä ollaan vain jotain 10-14, 9-15. Lapaen pitää ainakin itse osata kulkea kotoaja kotiin.

Kai koululainen sen verran osaa kulkea.. Onko niitä edes nuoremmille.

Täällä puhutaan nyt kahdesta eri asiasta: vanhanajan kesäsiirtoloista joissa oli jo jotain 5-vuotiaita kuukauden kerrallaan, jopa 3 kuukautta kesäkauden aikana. Sitten on nykyajan kesäleirejä, joissa on jokin teema, ja jotka maksavat vanhemmille. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nuo kesäleirit eivät ole työssäkäyville, kun usein siellä ollaan vain jotain 10-14, 9-15. Lapaen pitää ainakin itse osata kulkea kotoaja kotiin.

Kai koululainen sen verran osaa kulkea.. Onko niitä edes nuoremmille.

Täällä puhutaan nyt kahdesta eri asiasta: vanhanajan kesäsiirtoloista joissa oli jo jotain 5-vuotiaita kuukauden kerrallaan, jopa 3 kuukautta kesäkauden aikana. Sitten on nykyajan kesäleirejä, joissa on jokin teema, ja jotka maksavat vanhemmille. 

Nykyajan kesäleireissä ollaan joko toimistoaika, 08-16 tai 4- 5 vrk viikossa. Ja yövytään usein omissa teltoissa.

Kesäsiirtoloissa käytettiin vanhoja hienoja huviloita, joiden salit oli muutettu ruokasaliksi, ja makuusaleiksi, joissa parvisängyt. 

Osa leireistä oli kivoja ja osa ei niinkään. Olin 12-vuotiaana seurakunnan ma-pe kestävällä leirillä, jossa nukuttiin teltoissa. Minulle ei käynyt telttakaveria ja nukuin yksin omassa teltassani, muutenkaan en löytänyt yhtään kaveria leiriltä. Oli aika ankeaa. Näin jälkeenpäin ajatellen aikuiset olisivat voineet yrittää yhdistää leiriläisiä vähän aktiivisemmin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nuo kesäleirit eivät ole työssäkäyville, kun usein siellä ollaan vain jotain 10-14, 9-15. Lapaen pitää ainakin itse osata kulkea kotoaja kotiin.

Kai koululainen sen verran osaa kulkea.. Onko niitä edes nuoremmille.

Täällä puhutaan nyt kahdesta eri asiasta: vanhanajan kesäsiirtoloista joissa oli jo jotain 5-vuotiaita kuukauden kerrallaan, jopa 3 kuukautta kesäkauden aikana. Sitten on nykyajan kesäleirejä, joissa on jokin teema, ja jotka maksavat vanhemmille. 

Nykyajan kesäleireissä ollaan joko toimistoaika, 08-16 tai 4- 5 vrk viikossa. Ja yövytään usein omissa teltoissa.

Kesäsiirtoloissa käytettiin vanhoja hienoja huviloita, joiden salit oli muutettu ruokasaliksi, ja makuusaleiksi, joissa parvisängyt. 

Siinä huvilassa käytiin syömässä kello 08, 12 ja 16, sekä nukuttiin 21- 07. (iltapala syötiin ulkona nurmikolla klo 19, ellei ollut nuotioilta). Muulloin sisälle oli pääsykielto & kaikki ovet lukossa.

Lapsilla oli myös työaika 09-11. Haravoitiin, kuorittiin perunoita, kannettiin halkoja ja poimittiin mustikoita. Työnteko porukalla oli yllättävän hauskaa, paitsi marjanpoiminta oli lapsista tylsää ja kamalaa. 

Vierailija kirjoitti:

Osa leireistä oli kivoja ja osa ei niinkään. Olin 12-vuotiaana seurakunnan ma-pe kestävällä leirillä, jossa nukuttiin teltoissa. Minulle ei käynyt telttakaveria ja nukuin yksin omassa teltassani, muutenkaan en löytänyt yhtään kaveria leiriltä. Oli aika ankeaa. Näin jälkeenpäin ajatellen aikuiset olisivat voineet yrittää yhdistää leiriläisiä vähän aktiivisemmin. 

Kääk, ihan kuin minun kynästäni. Olin myös seurakunnan leirillä 12-vuotiaana viisi päivää, v.1982. Kunstenniemessä lounais-Suomessa. Se oli tyttöleiri, meillä oli patjat tai kerrossängyt 2 kerroksisessa hienossa hirsihuvilassa.  Ikävä kyllä lähdin tälle "tyttöleirille" rohkeasti yksin, olisi pitänyt houkutella kaveri mukaan! Olin koko ajan yksinäni, isommat tytöt huutelivat ja pilkkasivat, ja etenkin leiriohjaajan ilkeä poika, n.7-vuotias kavereineen häiriköi ja latisti tyttöleirin tunnelmaa.

Äitini kertoi aikanaan kauhutarinoita 1940- luvun kesäsiirtoloista. Herää kysymys, miksi hän lähetti minut sinne niin innokkaasti heti kun vain sai lähettää? Vanhempien eron jälkeen minut ja veli lähetettiin niihin pirun siirtoloihin joka kesä, vaikka meillä oli oma kesämökkikin. 

Pojat kyllä pitää laittaa leirille ettei sitten armeijasta tulla samantien kotia ilmeisen ihmispelon vuoksi.

Tykkäsin palokunta- ja ratsastusleireistä.

Vierailija kirjoitti:

Pojat kyllä pitää laittaa leirille ettei sitten armeijasta tulla samantien kotia ilmeisen ihmispelon vuoksi.

Auktoriteettivastaisuus ja/ tai huono ryhmähenki kasarmilla ovat armeijan keskeyttämisen syitä. Kyllä peruskoulussa sosiaalistetaan nuoria ihan tarpeeksi: pakollinen isossa joukossa oleilu 5 -8 tuntia päivässä. 

Vierailija kirjoitti:

Jouduin myös ja inhosin.

Vanhwmmat haluavat "omaa aikaa" niin he tunkevat lapsensa leireihin.

Eri asia jos tykkää mennä.

Kävin kerran seurakunnan leirillä. Vettä satoi kaatamalla ja kaikki oli teltassa märkänä. Pyysin soittamaan vanhemmille, että nyt tulen yksin kotiin junalla.  Se järjestyi. Sen jälkeen näitä v  tutus leirejä oli enää laivastossa Hilan metsässä Upinniemessä alokkaana.