Mä jouduin lapsena aina kesäisin leireille. En tykännyt yhtään, niin omia lapsia en oo leireille laittanut.

Kesäsiirtolassa oli mahdollisuus veneretkeihin ja kalastamaan. Ihan parasta. Aikuiset opettivat hyviä onkimis-niksejä.

Nuo kesäleirit eivät ole työssäkäyville, kun usein siellä ollaan vain jotain 10-14, 9-15. Lapaen pitää ainakin itse osata kulkea kotoaja kotiin.

Fudis-, uinti-, golf- ja partioleiri. 

Siinä meidän muksujen tän kesän ohjelmaa kuukausi per nassikka. Hyvin viihtyvät, kun kaikissa on myös tuttuja kavereita.

Kuskaamiset osalle leireistä sovittu vuorovedoin kavereiden vanhempien kanssa, niin onnistuu helposti. Pari leiriä on tuossa melko lähellä ja pääsevät kulkemaan fillareilla.

Ihan parastahan nuo on. Mukavaa tekemistä muksuille ja lounaatkin siellä. 

Mä tykkäsin käydä ala-asteella. Kävin joka vuosi, kunnes sitten tuli se vuosi, kun olin vikaa kertaa... Silloin oli aivan kamala johtajaleirillä ja se kielsi kaiken kivan. Keskiviikkoisin omaiset pääsi moikkaamaan kello 18-20, tehtiin ohjelmaa yms. Isovanhemmat tuli mua kattoo ja lähdin niiden mukana pois. Tehtiin vielä äidiltä salaa, että jäin mummolaan, eikä kerrottu äidille. Saihan se asian jossain vaiheessa tietää ja suuttu niin pirusti. En saanut enää hakea leirille seuraavana vuonna, joka oliski ollut viimeinen.

Omille lapsille kateltiin leirejä, mutta touhu oli mennyt jotenkin ihan mälsäksi... Koulujen leireille oli turha hakea, kun budjettirajat paukku. Harrasteleireille eivät halunneet.

Tai niillä alkuloman leireillä olivat, jotka järjestettiin koululla päiväsaikaan.

Vierailija kirjoitti:

Nuo kesäleirit eivät ole työssäkäyville, kun usein siellä ollaan vain jotain 10-14, 9-15. Lapaen pitää ainakin itse osata kulkea kotoaja kotiin.

Kai koululainen sen verran osaa kulkea.. Onko niitä edes nuoremmille.

Joo, ja en tykännyt. Olin ujo ja introvertti, ikävöin helposti, ja leiri oli ahdas asuntola vähän ankealla, virikkeettömällä alueella. Leiriläisiä oli useampi kymmentä, ja ikähaarukka todella iso, tyyliin 7-12 v, mikä varmaan vaikeutti päiväohjelman kohderyhmän määrittämistä. Tämän takia ohjelmaa ei sitten juuri ollutkaan, vaan lähes ainoa tekeminen siellä oli muihin tutustuminen, missä en ollut hyvä. Viikon se kesti, ja taisin viettää suurimman osan ajasta huoneessani Pottereita lukien, iltaisin itkeskelin ikävää, eikä ohjaajina toimineet teinit oikein osanneet lohduttaa. Olin muistaakseni kahdeksan tai yhdeksän.

Idea leirille menoon oli siis äidiltäni, joka itse vietti lapsena joka kesä pari viikkoa leirillä ja nautti täysin rinnoin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nuo kesäleirit eivät ole työssäkäyville, kun usein siellä ollaan vain jotain 10-14, 9-15. Lapaen pitää ainakin itse osata kulkea kotoaja kotiin.

Kai koululainen sen verran osaa kulkea.. Onko niitä edes nuoremmille.

Ei nykymammulit päästä alle 12-vuotiasta kotipihan ulkopuolelle ilman täysi-ikäisen seuraa. Joten hyvä, jos osataan kulkea sisältä autolle.

En käynyt kesäleirillä. Hakemukseni hylättiin joka vuosi. Leiripaikan saanti oli vaikeaa 1980-luvulla. Kesäleirejä tarjottiin ilmaiseksi (seurakunta, kaupunki, muut tahot) ja useimmat lapset halusivat päästä leireille. Jotkut vanhemmat myös painostivat lapsia hakemaan leiripaikkoja, vaikka lapsi itse ei halunnutkaan joutua "kesäsiirtolaan" pariksi viikoksi. Yksittäisten leirien pituus vaihteli kolmesta päivästä kymmeneen päivään. Työssäkäyvä vanhempi saattoi siis ulkoistaa lapsensa leirille useamman kerran samana kesänä, jos hakemukset menivät läpi. 

Itse tein 6 hakemusta ja sain 6 hylkäystä. Perusteluita ei kerrottu, mutta arvasin kyllä miksi hylsyjä ropisee. Isäni oli opettaja. Minä en siis tarvitse leiripaikkaa, koska minulla on TEORIASSA isä kotona aina koulun loma-aikoina. Arvaa oliko? 😅

Isä viihtyi kesäisin uimarannalla, kaupungilla, kirjastossa, illanvietossa omien kavereidensa kanssa (saunomassa, grillaamassa), virittämässä autoja, ajelemassa huvikseen pitkin kaupunkia, hengailemassa kesämökillä tai matkoilla. Pitkästä lomasta täytyy ottaa kaikki ilo irti! Jaksaa taas syksyllä opettaa muiden ihmisten lapsia. Omien lasten kasvatus oli ulkoistettu vaimolle, jolla on kokopäivätyö ja lyhyet lomat. 

Leiripaikkaa ei siis minulle herunut, mutta isä dumppasi minut usein isovanhempien luokse maaseudulle. Paljon parempaa kuin mikään leiri. Sain nukkua ja syödä milloin huvitti eikä tarvinnut yöpyä samassa huoneessa vieraiden lasten kanssa. Kesäleirillä minua kiinnosti vain se seikkailu eli uudet maisemat ja irtiotto arjesta äidin kanssa. Äiti on uratykki, ei viihdy lasten kanssa. Ehkä hän kuvitteli, että opettajamies olisi hyvä ehdokas lasten isäksi? Eipä ollut. 🤣

1960 luvulla kävin leireillä ja oli kivaa. Telttamajoitus, uintia.  Vessana on riuku metsässä.

Olen ollut vaan rippileirillä samoin lapseni. Harrastusjuttuja ovat käyneet kotoa päin kesälomalla.

Varmaan kamalaa jos lapsi joutuu väkisin leirille pois jaloista vanhempien loman aikana. Lapsi tuntee itsensä ylimääräiseksi ja liiaksi.

Harrastin partiota niin menin niille partioleirille tosin ihan vapaaehtoisesti eli kukaan ei pakottanut

Ratsastusleirille vaadin pääsyä monena vuonna, eivät halunneet maksaa. Sitten voitin sellaisen jossain Hecoshullun (lehti) kilpailussa. Voi sitä onnea! En kysynyt, mitä vanhempani tekivät kun olin poissa.

Kävin myös palokuntanuorten leirillä, jollain urheiluleirillä, jossa sai kokeilla eri lajeja, ja jollain muulla nuorten leirillä. Näissä kaikissa oli telttamajoitus, joka teki asiasta vieläkin jännempää.

Olisipa aikuisillekin tuollaisia!

Vierailija kirjoitti:

Ratsastusleirille vaadin pääsyä monena vuonna, eivät halunneet maksaa. Sitten voitin sellaisen jossain Hecoshullun (lehti) kilpailussa. Voi sitä onnea! En kysynyt, mitä vanhempani tekivät kun olin poissa.

Kävin myös palokuntanuorten leirillä, jollain urheiluleirillä, jossa sai kokeilla eri lajeja, ja jollain muulla nuorten leirillä. Näissä kaikissa oli telttamajoitus, joka teki asiasta vieläkin jännempää.

 

Olisipa aikuisillekin tuollaisia!

Ratsastusleirejä (sennuleirit) kyllä on aikuisille. Mahtavia ovat

Meillä oli pieni kämppä ja kotona kolme paljon nuorempaa sisarusta. Oli mukavaa päästä taaperoarjesta tuulettumaan kymppileirille ja harrasteleireille, ja myöhemmin riparille kavereiden kanssa, kotielämä kun oli luonnollisesti hyvin pikkulapsitahtista. 

Kesäleirillä oli kivaa. Kävin kesinä 1979-1983 leirillä Herralassa. Ensin viikko, sitten viikonlopuksi kotiin ja viikoksi takaisin leirille. Sitten se oli ohi. 

Kerran siellä oli poika, joka oli pistetty väkisin kesäleirille. Äitiä sillä oli heti ikävä ja itki hirveästi sen leirin ajan. Kerran oli päivä, kun lasten vanhemmat saivat tulla leirille katsomaan ja olemaan lastensa kanssa. Kun vanhemmat tekivät lähtöä, tämä poika sai hirveän parku kohtauksen, kun olisi halunnut lähteä kotiin kesken leirin. Sellainen vaaleanvihreä Volvo oli sillä pojan isällä. 

Tykkäsin. 

Seurakunnan leirillä oltiin broidin kanssa joka kesä.

Siellä ei lyöty. Sai ruokaa.

Pelkäsin, kun vanhemmat tuli hakeen kotiin.

Siitä se kauheus jatkui.

En koskaan ollut missään leireillä, vanhemmat ei pakottaneet ja en olisi halunnut mihinkään leirille mennäkkään.

Me tehtiin eka lapsi ollessamme työleirillä appivanhempien kesämökillä.

Väliyönä muna ja pillu kohtas toisensa suotuisasti.

Ei v***** mitä p****a oli olla leireillä. Ehkä ois jossain voinut olla kivaa, mutta ne leirit joille jouduin eivät olleet kovinkaan kivoja. Piti herätä aikaisin, aina satoi (siltä se tuntui) ja oli kauhea määrä tuntemattomia lapsia joiden kanssa seurustelu ei ois voinut vähempää kiinnostaa. Ne oli outoja ja haisi pahalle. Koko päivä kauheasti ohjelmaa ja aktiviteettia - kiitos vaan suoritin koko vuoden juuri koulua ja pakkososiaalisuutta, saisiko ees nukkua aamusta ja levätä hetken ihan itsekseen omassa rauhassa? Leirimajat oli vanhoja, kylmiä ja haisevia. Meidän piti pitää jotain ihmeellisiä puristavia hihnoja jotta tiettiin mihin ryhmään kuulutaan. Ja hyttysiä s*****na siellä keskellä metsää.