Mä jouduin lapsena aina kesäisin leireille. En tykännyt yhtään, niin omia lapsia en oo leireille laittanut.

Äitini laittoi minut kerran kesäleirille, se kyllä kesti vain viikon. Mutta olin varmaan liian vanha eli 13, siellä oli useimmat 11-12 eikä oikein synkannut.

Se kerta riitti. Ei muuten saanut kahvia lainkaan, teetä vain. Join vain koska oli kylmää ja sateista ja jotain lämmintä halusi kumminkin. Teltat oli ihan kosteita ja maa mutainen.

Tylsää oli, joten se jäi siihen yhteen kertaan, eikä sitä enää semmoisille kaivannutkaan kun teininä oli jo muita mielenkiinnon kohteita.

Leiristä jäi siis ikävät muistot, vaikka ymmärrän kyllä että hyvää äitini tarkoitti. En usko, että se maksoi mitään. Sain kyllä leiriä silmällä pitäen uudet farkut ja hupparin.

Itse olisin halunnut, mutta en ikinä päässyt. Köyhä perheemme ei muutenkaan matkaillut missään, eikä ollut omaa mökkiä. Kesäisin pääsin välillä mummolaan sekä tädin kanssa kotimaan reissuun, mistä tykkäsin tosi paljon. Suurimmaksi osaksi vietin kesäni kotona vanhempien kanssa, sillä kavereita ei juuri ollut. Rippileiri oli ensimmäinen leirini ja siitä on jäänyt mukavat muistot. Olen nyt 26 eli tästä ei älyttömän pitkä aika ole.

Tykkäsin olla tosi paljon lapsena leireillä. Kotona oli tylsää kun kaverit oli siellä leireillä ja mökeillä. Äiti oli kotona etten sen vuoksi joutunut. Ainoa, että ikinä en omaani päästäisi helluntaiseurakunnan leirille missä olin muutamana kerran.  4h, ratsastusleirit, kaupungin ja seurakunnan leirit oli kivoja. Mutta hellareiden aikuiset ihmiset oli niin kuin humalassa ja hokivat harhojansa.  Oma lapseni on myös ollut leireillä. Tänä vuonna meinaa olla ongelmana ettei löydä ketään kaveria sopvalle leirille.

Olin lapsena leireillä, tykkäsin. Varsinkin partio- ja ratsastusleirit oli odotettuja tapahtumia! Omat lapset ei ole vielä siinä iässä, mutta varmasti laitan vuoden päästä esikoisen jollekin päiväleirille kun ei enää voi olla päiväkodissa. Tylsäähän sille tulisi muuten, kun vanhemmat on kuitenkin töissä. Ei tuommoinen 7-8v ole vielä niin itseohjautuva että viihtyisi päivät pitkät omiaan puuhaillen, kyllä se jotain ohjelmaa tarvitsee (muutakin kuin tv:n tuijotus). Muutama päivä menee, mutta ei montaa viikkoa. Yön yli leireille sitten kun haluaa.

Koko kylän kersat oli aina seurakunnan leirillä, mikä pidettiin isossa vanhassa kyläkoulussa. Nukuttiin jumppasalin lattialla makuupusseissa vierivieressä. Päivisin pelattiin ja askarreltiin. Olihan se ihan kiva hoitopaikka mutta olin kyllä mieluimmin sukulaisten luona maalla kesälapsena.

Mä en tykännyt leireistä yhtään. Kesäleiriltä karkasin heti ekana iltana. Poliisit ja kyläväki etsi minua kuulemma monta tuntia metsästä. Olin kävellyt meidän mökille jonne oli 10 kilometrin matka. Ei tarvinnut mennä toista kertaa leirille ;) .

Olisit laittanut vahingon kiertämään. Mitä sinä niin sitä oma lapsi. Lapsi seuraa äidin jalanjälkiä.

En ole ollut edes rippileirillä. Menin päivärippikouluun, jota piti vanhoillislestadiolainen kirkkoherra, joka kuuntelutti meillä jonkun vanhoillislestadiolaisten kuoron virsilaulukasetteja ja arvosteli kanttorin liian kevyitä musiikkivalintoja. (Pekka Simojokea yms.)

Samana kesänä toinen puoli luokasta oli ei-lestadiolaisen papin vetämällä rippileirillä, jonne ei saanut viedä omia kännyköitä, kirjoja, radiota eikä muutakaan, mikä olisi vienyt huomion pois uskonasioista. Oli ollut jonkinlainen aivopesuleiri, jossa luokan priimuskin oli mennyt keskellä yötä pitkin metsiä ahdistuneena miettimässä, onko nyt uskossa vai ei...

En ole leiri-ihmisiä.

Kävin paljon leireillä, mutta vain yhden järjestäjän leireistä tykkäsin. Niille aion lapsenikin laittaa

Jos ei ole joskus tykännyt jostakin , vanhempana tekee karhunpalveluksen lapsilleen, jos omien mieltymystensä perusteella kieltää lasten oman kokemuksen.

Sisarellani on negatiivinen asenne koulutukseen ja kulttuuriin (kunnon persuasenne), tehokkaasti on asenne uponnut jälkeläisiin. Jokainen koulupudokas, vaikea työllistää ja muitakin ongelmia.

Leirille lähtö ja siellä pärjääminen on osa itsenäistymistä ja itsetunnon rakentamista. Ei niitä peräkammarin poikia ja incellejä ole kukaan patistanut mukavuusalueen ulkopuolelle vaan päinvastoin.

Vierailija kirjoitti:

Minä en ikinä ollut kesäisin leireillä enkä edes talvisin päiväkodissa. Minusta kasvoi introvertti ja kömpelö. En sitten tiedä olisiko auttanut jos olisin ollut toisten lasten keskuudessa ihan pienenä mutta luulen kyllä että olisi.

Kirjoitat ihan kuin et olisi koskaan muita lapsia nähnyt. Etkö käynyt koulussa? Olet ollut aika onnellinen introvertti ja kömpelö, jos sinua ei noista ominaisuuksista kiusattu. Jos olisit ollut kiusattu lapsi, ei sinulla olisi ollut kivaa leirillä etkä olisi siellä sosiaalistunut vaan ahdistunut.

Lapsuudessani monta kymmentä vuotta sitten naapuripariskunta laittoi kakarat kesälomallaan leirille ja lähtivät itse ulkomaan matkalle. Leirit jonne lapset laitettiin eivät olleet mitään kivoja maksullisia harrasteleirejä vaan jotain maksuttomia leirejä kuten kesäsiirtola tai vaikka helluntalaisten järjestämä lasten kesäleiri vaikka eivät helluntalaisia itse olleetkaan.

Kokoomusperheen lapsena minut pantiin kerran keskustanuorten leirille. Opin siellä kiroilemaan, polttamaan tupakkaa, juomaan viinaa ja vehtaamaan poikien kanssa.

Omat lapseni eivät ole olleet muulla kuin Prometheus-leirillä, mutta en tiedä mitä he siellä oppivat.

Ymmärrän, jos vanhemmat töissä ja lapsi laitetaan leirille. Mutta sitä en ymmärrä, jos vanhemmat lomailevat ilman lasta laittaen hänet leirille! 

Älkää ihmiset lisääntykö, jos ette halua elää elämäänne niiden lasten kanssa.

Oi, mä kävin lapsena hiihtoleirillä hiihtolomalla ja parina kesänä tennis/tanssileirillä. Halusin näille itse. Kesän leirillä sovittiin uusien kavereiden kanssa, että tullaan seuraavana kesänä uudelleen ja näin tehtiin. Kaikki leirit olivat ihan tosi kivoja ja tykkäsin todella paljon. Ihani muistoja on kaikista leireistä jäänyt.

Oma lapseni on ollut lajileireillä useampana kesänä ja on tykännyt todella paljon. On saanut vuosien mittaan useita kavereita ympäri Suomea, joiden kanssa näkee ja pitää yhteyttä muutenkin. 

En itse käyny leireillä mutta laitoin esikoisen niille, kun ajattelin sen olevan tervehenkistä kesänviettoa...vasta myöhemmin sain kuullu, ettei hän viihtynyt niillä ollenkaan :(

En pidä keltaisesta väristä enkä maksalaatikosta, joten lapsenikaan eivät niistä voi pitää.

Ei, maatöissä. Turrnipseja harventamassa,heinäpellolla tms. Omia lapsia en siten rankaissut. Tekivät mieleisiään asioita.

Vaikuttaa siltä, että  toisinajattelijat ovat kaikki kohta perskokkareiden uudelleenkoulutusleirillä...ellemme kaasutettavina... ja tuhkamme kärrätään eliitin porkkanapenkkeihin... joita uudelleenkoulutettavat orjina hoitavat. Työlauluna jääkärimarssi.

En ollut, enkä halunnut. Kiitos, ettei pakotettu.