Mä jouduin lapsena aina kesäisin leireille. En tykännyt yhtään, niin omia lapsia en oo leireille laittanut.

Olin kesäleirillä Herralassa vuosina 79 - 83. Siellä oli eräs poika, joka vaikutti siltä kuin hänet olisi aina väkipakolla laitettu sinne ja poika ei olisi itse halunnut lähteä kesäleirille. Itkun kanssa nousi bussiin Lotilan koulun pihasta, ja koko leiri vaikutti olevan hänelle tuskaa. Kerran oli päivä, jolloin lasten vanhemmat kävivät vierailulla siellä leirillä. Itkevällä pojalla oli hirveä koti-ikävä, joten voi sitä parkua, kun vanhemmat lähtivät pois. Sellaisella vaalealla, vihreänsävyisellä Volvolla tuon pojan vanhemmat lähtivät, ja poika jäi pihaan itkeä pillittämään. 

Minkälaiset vanhemmat pistävät lapsensa väkisin kesäleirille, vaikka lapsi ei selvästikään halua leirille? Onko se niin minä minä, että oman lapsen mielipidettä ei kuunnella, eikä välitetä yhtään? Vähän outoa, että kun lapsi selvästikään ei halua lähteä kesäleirille, niin ei muuta kuin lapsi laitetaan kesäleirille vaan, koska minä haluan. Minä olen vanhempi ja minä määrään, mistä lapsi tykkää ja mistä ei. 

Minä taas tykkäsin kesäleiristä. Olipahan vaihtelua siihen alituiseen kotikulmilla pyörimiseen. Itse vielä halusin lähteä sinne Herralaan, kun keväällä valittiin paikka, minne kesäleirille. Mestassa oli jotain, mistä tykkäsin. Pihaleikit, tikkakisat, kuvasuunnistus, touhut ja ohjelmat, sauna, ruokailu, iltapalat ym. Muun muassa nämä ovat jääneet mieleen, joita yhä muistan näiden vuosikymmenten jälkeen. Hauskaahan siellä oli, jos asenne oli oikeanlainen.

Olen ollut leireillä ja tykännyt. Aina on nukuttu huoneissa eikä missään teltassa. Viluisena kersana (ja aikuisena) en olisi mukulana teltassa nukkunut. Kun en oikein nytkään nuku kunnolla vaikka nykyään telttailenkin.

SIllä oli tietysti merkitystä että aina oli kavereita ja tekemistä. Ei tarvinnut olla mitenkään ulkopuolinen.

Mä kyllä halusin itse joka kesä ratsastusleirille ja vanhemmat maksoi niistä ison summan. Eivät saaneet edes lapsivapaata, koska muut sisarukset, 3kpl, jäivät kotiin.

Vierailija kirjoitti:

Omat lapseni kävivät pari kertaa seurakunnan kesäleirillä, joka kesti vain joitain päiviä, eli ei mitään viikon leiriä. Sain sen käsityksen, että lapset tykkäsivät, sillä leirillä oli niitä saman kylän lapsia vain, eikä se ollut kaukana kotoa, eli vanhemmat pystyivät käymään ja viemään vaikka vähän karkkia. 

Meillä sama. Me vanhemmat ajoimme sinne ja veimme vähän naposteltavaa. Saman kylän tenavien kanssa muksut viihtyivät hyvin.

Olin partioleireillä ja riparin kävin päiväleirinä. Ja oli meillä viikon pituinen leirikoulu maalla. Tykkäsin. 

Vierailija kirjoitti:

Onhan vanhempien tehtävä myös yrittää tehdä lapsestaan sosiaalisia ja saattaa heitä tekemisiin vertaistensa kanssa, jos lapsi ei itse hakeudu. 

Itse olen introvertti enkä olisi lapsena mennyt sen paremmin uimakouluun kuin rippileirillekään, jos ne ihan omassa päätösvallassani olisi olleet. Ymmärrän kuitenkin vanhempien tarkoituksen tuossa taustalla kun lapsia näihin ilmoitellaan. 

Sama,mutta introverttina leirit muiden kaksijalkaisten kanssa oli mulle helv ettiä jo ihan eskarilaisesta saakka ja kun tätä muutaman vuoden jankkasin, luojan kiitos niille väkisin vieminen lopetettiin. Mieluummin olin yksin kotona kuin hiljaa nököttämässä yksin jossain muiden leiriläisten sosiaalisoiden ilakoimista ympärillä kuuluen.

Vierailija kirjoitti:

Minä en ikinä ollut kesäisin leireillä enkä edes talvisin päiväkodissa. Minusta kasvoi introvertti ja kömpelö. En sitten tiedä olisiko auttanut jos olisin ollut toisten lasten keskuudessa ihan pienenä mutta luulen kyllä että olisi.

Introverttius ja ekstroverttius on synnynnäinen persoonallisuudenpiirre, jota ei voi muuttaa. Introverttius ei siis ole huono ominaisuus eikä ekstroverttius hyvä, ne vain ovat. 

Kävin leireillä ja rakastin sitä lapsena. Se oli joka vuosi koka kesälomassa kaikkein parasta. Tykkään olla ulkona, tykkään uusista kavereista, nuotiolla istumisesta, saunomisesta ja uimisesta. Kotoa oli niin pitkä matka lähimmälle uimarannalle, että harvoin pääsin uimaan, mutta leireillä ainakin keskikesällä pääsi joka päivä. Kaikkein parhaita oli minun mielestä leirit, joissa nukuttiin makuupusseissa teltassa. Se oli minusta niin jännää, koska meillä äiti ei olisi ikimaailmassa yöpynyt teltassa. Ei joka kesä löytynyt sopivaa telttaleiriä, mutta tykkäsin kyllä niistäkin, jotka oli leirikeskuksessa ja yöpyminen mökeissä. Sen sijaan kerran noin 12-13 v. olin musiikkileirillå, jossa yöpyminen koululla, ja se ei oikein ollut minun juttu. Tuli enemmän koulufiilis kuin leirifiilis.

Minulla on 3 lasta. Kaksi vanhinta on ollut partiossa noin ikävuodet 7-12. Siellä on paljon leirejä. Tykkäsivät kovasti nimenomaan leireistä ja päiväretkistä. Meidän nuorimmainen täytti juuri 9 vuotta. Hän ei ole ikinä ollut leirillä. On liian ujo menemään yksin ilman kaveria, eikä ole ketään kaveria, joka suostuisi lähtemään leireille.

Meidän kävivät päiväleireillä. Tykkäsivät ja oli samalla heillä tekemistä kun me oltiin töissä. 

Rippileirillä opin kännäämään ja tuli panot monelta.

Toki olen ollut leireillä. Tyttöleirillä (srk) kävin useampanakin vuonna. Kerran olin ratsastusleirillä, jossa yövyttiin sellaisissa ihanissa aitoissa ja päivät puuhasteltiin ponien kanssa, käytiin maastossakin retkillä. Se on ollut varmaankin yksi kouluiän kohokohtia minun elämässä. Meillä oli melko köyhää, isä kävi töissä ja äiti oli selän takia työkyvyttömyyseläkeläinen. Sinne ratsastusleirillekin sain jonkin stipendin, joka kattoi osan maksusta, ei siihen muuten olisi ollut varaa. 

Omat lapset ovat joitakin kertoja olleet leireillä ja ovat viihtyneet kyllä. Meillä on ollut myös sama juttu, että ei riitä rahat ostella leirejä, jos maksaa monta sataa euroa. Toisaalta perheenä käydään joka vuosi jollakin matkalla. Viime kesänä Kreikassa ja tänä kesänä mennään viikoksi lappiin. Koen niin, että minäkin kaipaan lomamatkaa. Jos ostettaisiin vain lapsille leirejä, perheen yhteisestä lomamatkasta pitäisi säästää. Minulle ei ihan riitä Ruotsin risteily, vaan jokin pidempi reissu on parempi, jolloin oikeasti ehtii päästä irti arjesta.

En ollu kuin rippileirillä. Tyttö on halunnut ratsastusleirille ja päässyt. Minuun ei vanhemmat halunneet käyttää rahaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä en ikinä ollut kesäisin leireillä enkä edes talvisin päiväkodissa. Minusta kasvoi introvertti ja kömpelö. En sitten tiedä olisiko auttanut jos olisin ollut toisten lasten keskuudessa ihan pienenä mutta luulen kyllä että olisi.

Introverttius ja ekstroverttius on synnynnäinen persoonallisuudenpiirre, jota ei voi muuttaa. Introverttius ei siis ole huono ominaisuus eikä ekstroverttius hyvä, ne vain ovat. 

Noinhan se on. Olen itse enemmän introvertti kuin ekstrovertti. Viihdyn yksin puuhastellen. Lueskelen kirjoja, kävelen luonnossa, hoidan kukkia. Viihdyin silti kesäleireillä lapsena. Minusta siellä juuri sai olla sellainen kuin on. Olin hiljainen, ja aina sain olla juuri sellainen kuin olin, mutta toisaalta minua ei ärsytä toisten seura. Jos olisin kokenut ongelmaksi sen, että joku toinen on oikein sosiaalinen ja puhelias, sitten olisi voinut syntyä ongelma. Leireillä oli myös hyvää ruokaa. Olen jossain määrin aina ollut hyvin kiinnostunut ruuasta, tarkka makuaisti ja kyky nauttia makuyhdistelmistå. Leireillä pääsi usein tekemään itsekin ruokaa, esim. paistettiin lettuja tai tikkupullia nuotiolla tai ihan oikeaa pääruokaa. Se oli hauskaa. Siksipä opiskelin kokiksi peruskoulun jälkeen.

Olis ollu kamalaa jos olisin jonnekin leirille joutunu. Jälkeenkin päin ajateltuna. 

Leireillä oli aina jotain isosis tai harjoittelijoita jotka käyttäty kuin keskitysleirivartijat. Sitten leiriläisten joukossa oli aina joku kingityyppi ja kävi ihan fyysisestikin kiinni.

Rippikoululeiri oli taas kamala kun en olis edes halunnut käydä rippikoulua. Joka aamu oli lipunnosto ja laulettiin tyyliin joukkosi eessä ihana on kuolla. Yksi ilta oli sellanen että vanhemmat oli kutsuttu. Mun vanhemmat ei tullut. Perusteluna oli ettei niitä hihhulijuttuja kestä kukaan. Mun piti kuitenkin kestää!!!!

Kun täysi-ikäistyttyäni erosin kirkosta siitä tuli hirveä sota. Vanhempani olivat sellaisia "mitä muutkin aattelee".

Sekin kuulema ärsytti kun menin yliopistoon. Minusta ei tullut "kunnon työmiestä".

Vierailija kirjoitti:

Jouduin myös ja inhosin.

Vanhwmmat haluavat "omaa aikaa" niin he tunkevat lapsensa leireihin.

Eri asia jos tykkää mennä.

Halusivatkohan omaa aikaa vai olivatko molemmat töissä ja sinut piti laittaa leirille, koska muuten olisit ollut yksin päivät pitkät?

Olin lapsena leireillä. Oli mukavaa kun oli muitakin lapsia eikä tarvinnut vaan kotona istua katsomassa kun äiti raivosiivosi ja joi kaljaa.

Rippileiri oli ainoa ja inhosin joka hetkeä. Kapinoin kovasti vastaan mutta sinne laitettiin, koska niin oli aina ennenkin tehty..sai minut inhoamaan uskontoa entistäkin enemmän. 

Mä jouduin lapsena joka kesä pellolle töihin. Silloin päätin, etten ainakaan jää maalle asumaan. Hirveää raatamista liian vähäisillä voimilla ja aikuisena sitten on saanut kärsiä kulumista, kivuista ja säryistä.

Ei toivoakaan päästä mihinkään leirille, uimakouluun tai harrastuksiin. Eipä silti, lyhyelle rippileirille pääsin, mutta se oli kyllä kaikkea muuta kuin kiva kokemus. 

Vierailija kirjoitti:

Onhan vanhempien tehtävä myös yrittää tehdä lapsestaan sosiaalisia ja saattaa heitä tekemisiin vertaistensa kanssa, jos lapsi ei itse hakeudu. 

Itse olen introvertti enkä olisi lapsena mennyt sen paremmin uimakouluun kuin rippileirillekään, jos ne ihan omassa päätösvallassani olisi olleet. Ymmärrän kuitenkin vanhempien tarkoituksen tuossa taustalla kun lapsia näihin ilmoitellaan. 

Minä en ymmärrä. Lapsikin saa olla introvertti. Kauhea ajatus olla jossain leirillä jossa yhteismajoitus eikä mitään yksityisyyttä.