Vauva tulossa ja mies ei kosi

Oisit pitänyt haaras kiinni ku kerran ei lasta ennen avioliittoa. Sillä siitä oisit selvinnyt.

Perhe on perhe jo ilman lasta ja naimisiinmenoakin. Turha instituutio.

Jos lapsi tulee ilman yhteistä päätöstä, sitten pitää tehdä päätös. Mutta en suosittelisi hätäistä avioliittoa itkuisen ja/tai manipuloivan naisen takia. Se on kylmä sopimus, josta ei niin vain pääse eroon.

Abortti hoituu kädenkäänteessä, se ei ole enää mikään tabu. Kakaroilla kiristäminen on lapsellista.

Meillä oltiin 9 vuotta yhdessä ennen kuin tulin raskaaksi. Mies oli toki kosinut vitsillä suunnilleen joka vuosipäivä, mutta ei oltu menty naimisiin kuin vasta pari vuotta lapsen syntymän jälkeen vähän semmosesta "no ois kiva jos oltais kaikki samannimisiä" ajatuksesta.

Ainoo mikä jäi ittee mietityttämään oli lapsen sairaalanimi :D eli äidin sukunimi + sukupuoli. Päätettiin kuitenkin, että otetaan lapselle isän sukunimi ja mietitään myöhemmin jos haluan liittyä "virallisesti" miehen sukuun niin voin ottaa miehen sukunimen halutessa. Toki tukeva ja suht pitkä parisuhde takana niin ei oo sellasta stressiä, ettenkö kelpais tai ollut epäillystä parisuhteen kariutumisesta myöhemmin.

Millään lailla tuo ei tuu ilmi että on "oh no! avioliiton ulkopuolinen lapsi!" Ellei siitä joku tampio sukulainen tee juttua myöhemmin, että isosisarukset on "oikeita" ja esikoinen "äpärä".

Ja nuo avioliiton edut on aika vähäisiä paperilla, ainoo mikä realisoitu oli, ettei miehen erikseen tarvinnut isyyttään tunnustaa uuden lapsen syntyessä. Mutta olihan se kiva mennä naimisiin kun ei ollut kiirettä ja sai tehdä asiat omalla tavalla. Raskaana ollessa naimisiin meno ei ois ollut itsestäkään kivaa - oot joko turvonnut tai pahoinvoiva tai ihan vaan raihnainen :D

 

Meillä meni niin päin että vaimo kosi ja sanoi että ei voida tehdä lasta yhdessä ennen kuin olemme naimisissa. Niinpä menimme naimisiin ja pian saimmekin lapsen.

Mies ei halua kanssasi naimisiin mutta ei saa sitä sanottua. Tiedän kokemuksesta. Olin itse samassa tilanteessa, että tein lapsen nuorena tuollaisen jahkaajan kanssa, joka ei tehnyt mitään naimisiin menon eteen, ja erohan siitä lopulta tuli. Seuraavan tyttöystävänsä kanssa meni naimisiin melkein heti.

Yhteinen lapsi on paljon sitovampi sitoumus kuin talo tai häät. Talon voi myydä, avioliitto voi päättyä, mutta yhteinen lapsi on kuitenkin olemassa. Avioliitto päättyy kuitenkin aina, joko eroon tai puolison kuolemaan. 

Hieman väärä peruste naimisiin menemiselle on se, että olisi hyvät bileet. Niitä bileitä voi pitää ilman papin aamenta tai tuomarin vahvistusta. 

Leskeneläke on myös aika mitätön kimmoke naimisiin menemiselle, koska sitäkään ei koko loppuelämää makseta. Alkuosaa vain muutama kuukausi ja toista osaa voi hakea sen jälkeen, mutta jos menetkin sitten uusiin naimisiin, niin sekin loppuu. Tulee kiire etsiä alle 50-vuotiaana uusi puoliso ja pysyä ensin 5 vuotta naimisissa tai hankkia senkin kanssa lapsi, jotta alkaa taas uudet leskeneläkkeet mahdollistua. Aika halvalla menee, jos pelkät leskeneläkkeen kiillot silmissä menee naimisiin. 

Suutu ja kivahda, että minkäslainen mies hän oikein on kun ei saa toimeksi vihille viemistä. Lapsi tulossa! Kyllä pitää jotain ruveta tapahtumaan! Heti huomenna asian kanssa liikkeelle. Muuten sävy kovenee.

Näin on alkanut moni avioliitto. Jälkeenpäin mies kiittää reippaudesta ja viisaasta näkemyksestä tulevaisuuteen.

"Mennäänkö naimisiin vai tehdäänkö abortti?"

Ainut järkevä teko sinun tilanteessa on abortti ja ero, sitten teette yhdessä lapsen kun löydät miehen joka oikeasti rakastaa sinua ja haluaa itsekkin sitoutua

Vierailija kirjoitti:

Sanot suoraan etta lapselle tulee sitten sinun sukunimesi.

se on yh:na ihan hyvä ratkaisu

naimisiinmenossa on miehelle niin huonot ehdot, että ihmettelen miksi kukaan mies nykyään suostuu avioliittoon naisen painostuksesta.

Vierailija kirjoitti:

Miksi pitää mennä naimisiin? Lapsi saa sinun sukunimesi - kummallisen usein miehet eivät tätä muuten edes hoksaa - ja sinä 100% huoltajuuden, jos mies ei tajua tunnustaa isyyttään.

Joo lapsi saa aina syntyessään äidin sukunimen oli naimisissa tai ei ja lisäksi nykyään isyys tunnustetaan jo neuvolassa raskausaikana ei lastenvalvojalla lapsen syntymän jlk. Ja jollei tunnusta niin sitten siitä menee SOS toimistoon tietoa

Meillä nykyinen vaimo vonkasi tuota, lopulta vastasin että kai pitäis mennä. Oli varannut sitten ajan maistraattiin...

Itse en ikinä halua naimisiin, mutta ei se tarkoita sitä, ettenkö haluaisi loppuelämän kestävää parisuhdetta.

En ostaisi asuntoa enkä hankkiutuisi raskaaksi ennen avioliittoa.

Jos haluaa naimisiin niin kannattaa pttaa alusta pitäen se linjaus että ei tee mitään asuntokauppoja eikä lapsia ennen avioliittoa. Jos toinen osapuoli ei halua niin ei ole oikea henkilö kumppaniksi.

Täällä joku sanoo, että lapsi on isompi sitoumus ja yhteenliittävä asia kuin avioliitto, talo jne. Tämä ei itseasiassa ole totta. Harvoimpa lapset esim avioeroja pelastavat. Kahden ihmisen välinen aito rakkaus ja tunneside pitäisi tulla ennen lasten tekoa ja siitä luonnollisena jatkeena avioliitto- ennen lapsia, jos molemmat sitä toivovat tai sen jälkeen mutta  lapset eivät ole tunnesiteen luojia, ylläpitäjiä tai pelastajia. Puhun kokemuksesta. Jos tunnesidettä ei ole, ei ole parisuhdetta. Jos on lapset, se ei tarkoita, että on hyvä parisuhde tai rakkautta. Kaikki tiedämme, kuinka helposti lapsia tulee. On siis ihan turha yrittää myöskään sitoa miehiä lasten teolla.

Vierailija kirjoitti:

Yhteinen talo on jo eli olet liikekumppani hänelle. Miksi sotkea avioliitolla asuntoyhtymää?

Taloudellisessa mielessä vain moni asia on edelleen helpompaa jos on naimisissa, ainakin jos jompikumpi yllättäen ns. potkaisee tyhjää. Yhteinen lapsi hieman yksinkertaistaa asioita.

Miten tuleva avioehto ?vai onko ollut edes puhetta?

Jos ei,niin siinä syy.

Vierailija kirjoitti:

Jätä se sika.

OT, sorry. Kuka törttö kirjoittaa lähes jokaiseen ketjuun tämän: "Jätä se sika". ??????????