Oudoimmat muistosi omalta kouluajalta?

Opettaja otti minut silmätikuksi ja kerrankin retuutti korvasta.

Hyvä kaverini oli paikallisen pankinjohtajan tytär ja ilmoitti seuraavana päivänä luokassa, että oli kertonut asiasta kotonaan ja vanhemmat olivat sanoneet, että se oli laitonta.

Tästä opettaja pelästyi ja alkoi selitellä jotain. Sen jälkeen oli imelän ystävällinen ja yritti mielistellä minua.

Pankinjohtajan sana tehosi.

Olin ongelmaluokassa, jossa oli lisäkseni ehkä viisi "normaalia" oppilasta ja muut olivat enemmän tai vähemmän sekaisin. Jos joku häirikkö hölmöili, sai useimmiten koko luokka rangaistuksen.

Kaiken huippu oli kuitenkin ysin keväällä, kun rehtori tuli jonkun hölmöilyn jälkeen huutamaan meille kurkku suorana kesken matikantunnin. Haukkui meidät epäonnistuneiksi ja käski sitten niitä, jotka olivat hakemassa lukioon, nostamaan kätensä ylös. Minä ja kaksi muuta kilttiä ja hiljaista oppilasta viittasi. Reksi alkoi karjua meille, että me vasta pulassa olimme, sillä emme varmasti pääsisi mihinkään lukioon eikä meistä tule elämässä yhtään mitään. Sitten hän kielsi KOKO LUOKALTA pääsyn ysiluokan kevätjuhlaan. Myöhemmin tämä onneksi peruttiin ja pääsimme sinne sittenkin.

Inhosin yläasteaikaa juurikin siksi, että koko porukka joutui aina kärsimään typerysten sekoiluista.

Siihen aikaan uusi oppilas nousi seisomaan ja esitteli itsensä ja mistä tullut jne. Kiva oli luokan kuullen ja tietäen että hetkessä juoru leviää vähintään koko läänin kokoiseksi kertoa, että tulin lastenpsykiatrisen osaston erityiskoulusta- siis pöpilästä noin kansankielellä. Kiitos tahdikas ope!

En tiedä onko outo. Ehkä enemmän opettajien typeryyttä.

Olin yläasteella. Yläaste ja ala-aste olivat vierekkäin, mutta matkaa näiden välillä tuli ehkä 300-400 m. Kotitalousluokat olivat ala-asteen päädyssä.

Aamutunnit oli kotitaloutta ja sen jälkeen piti siirtyä yläaste rakennukseen. Monta kertaa kotitaloustunnit saattoivat hieman venyä (muutamia minuutteja), kotitalousopettaja oli tiukka, eikä päästänyt pois, ennen kuin kaikki hommat oli tehty. Välitunti oli 10 minuuttia. Todella usein myöhästyimme max 10 minuuttia toisen koulun tunneista. Englannin opettaja oli ainakin tosi tiukka ja joka kerta oli tosi äkäinen, kun tulimme tunnille myöhässä. 

Muistan miten lapsena ihmettelin opettajien typeryyttä, kun molemmissa päissä olivat tosi tiukkoja, eivätkä ymmärtäneet, vaikka koetimme selittää asiaa. Muistan kuinka juoksimme aina tuota väliä. Etenkin talvella se oli aikamoista. Aina hävetti se tunnille meneminen myöhässä, vaikka olimme vaan totelleet kiltisti sitä toista opettajaa siellä toisella koululla. Typerää. 

Oltiin seiskalla ja oli kuvistunti. Vuosi 2009. Kuvauksen ope oli huonosti suomea puhuva nainen jolla ei ollut rintaliivejä ja oli pukeutunut paitaan jossa oli avara kaula-aukko. Rinnat näkyivät hyvin kun opettaja nojasi jonkun pulpettiin. Jotenki jäi ällö olo.

Menin ala-asteelle 80 luvulla. Pikkukylän koulu jossa noin 50 oppilasta. Suurin osa oppilaista vanhoillislestadiolaisia. VL olivat opettajan suosiossa, ja kakkosena tuli tavallisten perheiden pojat. Minä "vääräuskoinen" tyttö olin alinta kastia. Isäni kuului vieläpä väärään puolueeseen suurimman osan mielestä...

Muutama esimerkki:

- osasin lukea, kirjoittaa ja laskea mutta jouduin silti tavaamaan muiden kanssa aakkosia...

- olin aina syypää riitoihin, sellaisiinkin joita ei ollut edes tapahtunut tai joita en ollut nähnytkään

- jos olin jossain hyvä tai jopa paras, sen täytyi olla opettajan mielestä virhe

- missään ei kannustettu eikä kehuttu

- kerran vanhoillislestadiolainen opettaja ei antanut matematiikan tehtävästä pisteitä koska olin kuulemma arvannut vastauksen- kyseessä oli hankala päättelykykyä vaativa lisätehtävä

90- luvulla yläasteella olin myös alinta kastia koska en harrastanut etäisyyksien takia mitään kallista ja aikaa vievää. Ystävyyssuhteita oli myös vaikea saada.

- liikunnan opettaja ei antanut cooper tuloksista ja aktiivisesta osallistumisesta huolimatta hyvää numeroa koska en kilpaurheillut (no ei ollut mahdollisuuksia saada kyytiäkään niihin)

Muistan koko peruskoulun vaan pakkopullana.

Vasta aikuisena tajusin olleeni oikeastaan aika älykäs- opiskelin huvikseni pari akateemista tutkintoa.

Jos olisin saanut ohjausta ja kehuja, olisin saattanut mennä lukioon ja kulkemut suoraan maaliin- nyt menin mutkien kautta

Meillä oli ylä-asteella todella kaheli opo. Laverteli opettajille mitä oppilaat oli puhunut opettajista yms. Olin kerran kirjoittanut koelomakkeeseen jotain vastaukseksi mikä ei mahtunut annettuun tilaan. Opon juttusille ja se raivos "tiedätkö että tämä on virallinen paperi! Tästä voidaan nostaa syyte!"

Kaiken lisäksi se oli ihan kahelin näköinenkin.

Mulla oli tosi outo ala-asteen opettaja. Olin 2-luokalla. Oli kuvaamataitoa ja meidän piti maalata luminen maisema vesiväreillä. Minä halusin piirtää ekaks kuuset lyijykynällä ja sitten vasta maalata niiden päälle. Opettaja ei pitänyt siitä, että lyijykynän jäjjet näkyivät läpi. Jouduin jälki-istuntoon(!). Minun piti maalata uusi maisema ilman lyijykynää. Ihmettelin jo pikkulapsena, miksi ei saanut näkyä lyijykynän jälkeä. Pelkäisn aina sitä naista ja inhotti mennä kouluun. 

Vierailija kirjoitti:

Juu, tuo kantelu oli joskus sellainen pahe, mitä halveksittiin kovasti. Oli häpeällistä kannella. Kunnon lapsi ei kannellut. Tämä tarkoitti siis esim. sitä, että jos kiusaajat hakkasivat sinut pihalla, niin ei ollut suotavaa mennä siitä kantelemaan.

Lapsi on aika yksin kun pitäis päättää että kannellako vai ei. Turpiin ottaminen tai kiusatuksi tuleminen on toki asia josta on syytä ilmoitella. Samoin jos heikompia kiusataan eikö ne uskalla kannella. Toisaalta muistan omasta lapsuudesta että meidän luokalla oli tyttö josta ei tykätty kun hän kanteli siitä että pojat olivat rikkoneet jotain koukun sääntöä. Opekin suhtautui vähän vältellen ja seuraavalla kerralla vähän sanoikin että kantelu ei ole pop.

40 vuotta (!) myöhemmin työelämässä sama juttu. Yksi pitkään ollut työntekijä sai kenkää kun kävi työajalla asioilla ja kerran jopa kirjasi ylityöksi.... kaikkihan sen näki kun jonoteltiinnulos jabkäytettiin samaa kellokorttivehjettä. Ei siitä pidetty mutta ajateltiin että omalla riskiĺänsä huijaa ja kaipa hänen työmääränsä riittävät näinkin ettei kukaan epäillyt. Lopukta yksi meni kielimään. No huijari lähti saman tien, mutta eipä jatkunut sen kantelijankaan määräaikaisuus. Kaikki inhosivat sitä, mukaan lukien pomo.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juu, tuo kantelu oli joskus sellainen pahe, mitä halveksittiin kovasti. Oli häpeällistä kannella. Kunnon lapsi ei kannellut. Tämä tarkoitti siis esim. sitä, että jos kiusaajat hakkasivat sinut pihalla, niin ei ollut suotavaa mennä siitä kantelemaan.

Lapsi on aika yksin kun pitäis päättää että kannellako vai ei. Turpiin ottaminen tai kiusatuksi tuleminen on toki asia josta on syytä ilmoitella. Samoin jos heikompia kiusataan eikö ne uskalla kannella. Toisaalta muistan omasta lapsuudesta että meidän luokalla oli tyttö josta ei tykätty kun hän kanteli siitä että pojat olivat rikkoneet jotain koukun sääntöä. Opekin suhtautui vähän vältellen ja seuraavalla kerralla vähän sanoikin että kantelu ei ole pop.

40 vuotta (!) myöhemmin työelämässä sama juttu. Yksi pitkään ollut työntekijä sai kenkää kun kävi työajalla asioilla ja kerran jopa kirjasi ylityöksi.... kaikkihan sen näki kun jonoteltiinnulos jabkäytettiin samaa kellokorttivehjettä. Ei siitä pidetty mutta ajateltiin että omalla riskiĺänsä huijaa ja kaipa hänen työmääränsä riittävät näinkin ettei kukaan epäillyt. Lopukta yksi meni kielimään. No huijari lähti saman tien, mutta eipä jatkunut sen kantelijankaan määräaikaisuus. Kaikki inhosivat sitä, mukaan lukien pomo.

Outoa tuo, ajattelisi olevan kiitollinen, ettei joudu maksamaan huijarille ylimääräistä.. :/ IIhmiset ovat jänniä.

90-luvun alussa, yläasteikäisenä poikana, tulin liikuntasalista poikien pukuhuoneeseen. Jostain syystä yksin. Paitsi että miespuolinen liikunnanopettaja ilmestyi siihen jostain ja pyysi näyttämään jalkapohjat. Näytin, ja tämä kysyi että onkos pesty. En kyllä vieläkään ymmärrä, mikä ne nyt sitten niin olisi likaannuttanut, että ihan tarkistaa piti.

Miettinyt, että onko tässä ollut mieltymystä poikiin ja samalla jalkafetissi.

Toinen oli, kun saman koulun toinen opettaja hermostui kun joku oli kiinnostunut Aku Ankan taskukirjastaan enemmän kuin tämän iäkkäämmän miesopettajan puheesta. Pyysi tuomaan kirjan hänelle, ja pienille kappaleille meni.

Osasin lukea, kun menin ekalle luokalle. Opettaja kuitenkin pakotti minut tavaamaan. Se ei onnistunut, koska aloin aina vahingossa lukemaan. Hän siirsi minut yksin luokan peränurkkaan istumaan ja pois lupasi päästää vasta kun tavaisin.

Kerroin tästä kotona ja naapuri tiesi kertoa, että opettajan omalla tyttärellä oli oppimisvaikeuksia.

Siirryin 8-luokalle toiseen kouluun. Siellä moni kysyi oliko minulla ollut seiskalla toisessa koulussa se "kastepäivä" (en muista miten sitä seiskojen päivää kutsutaan). Minulla oli ollut se päivä joten sanoin sanoin sen. Toisaalta olisin valehdellut jos ei olisi ollut, koska inhosin niitä päiviä. He olisivat siis pistäneet minut uutena oppilaana seiskojen kanssa sinne jos en olisi "kastetta" jo saanut. Menimme silti katsomaan ohjelmaa sinne saliin. Seiskat joutuvat tekemään siellä kaikkea ikävää. Parhaiten mieleen jäi se kun hämärässä salissa oli eräs kilpailu. Siinä tytöt makasivat lattialla karkkeja kehonsa päällä eri kohdissa. Yksi karkki oli sijoitettu sopivasti rintojen päälle. Toki vaatteet päällä, mutta kuitenkin. Pojat etsivät muistaakseni pääosin suullaan niitä karkkeja silmät sidottuna. En ihan muista saiko edes käsillä etsiä. Itse olin ihan kauhuissani, kun mietin jos olisin joutunut mukaan. Monet tytöt häpeissään ja pojat myös. Tosin eräs ikävä tyttö oikein näytti olevan innoissani tilanteesta ja ohjaili poikaa nappaamaan sen karkin rinnoiltaan. Tuo kaikki jäi kyllä mieleen ja mietin todella miten tuo kaikki voi olla ok. Miksi tuollainen meni läpi ja koko koulu vaan katseli tuota opettajia myöten. Tämä 2000-luvun lopussa.

Kielten opettaja aikuislukiossa. Siellä sai uusia kokeen vaikka olisi saanut 10- numeroksi ja parempi numero tulee voimaan eikä näistä lasketa mitään keskiarvoja. Sain kokeesta 8 ja uusin kokeen. Uusi koe oli potenssiin 10 kertaa vaikeampi kuin ensimmäinen ja sain siitä numeroksi 4. Kurssiarvosanaksi sain muistaakseni 5 tai 6 ja kun tiedustelin syytä tähän niin ope sanoi, että hänen on pakko ottaa tämä huonompi numero huomioon, koska sinulla olisi ollut mahdollisuus olla näyttämättä ettet hallitse asiaa. Myöhemmin minulla diagnosoitiin dissosiaatiohäiriö ja tämä koenumeroiden erotus (vaikka uusintakoe oli tuhannesti vaikeampi) sai selityksenä sillä, että olin tekemässä kokeet eri persoonissa noilla kerroilla.

Muutenkin aikuislukiossa oli tosi outo meno: varsinkin kielten opettajat jäivät jankkaamaan jonkun kohdalla, vaikka selvästi näki ettei tämä aikuisoppilas osannut vastata kysymykseen ja eräskin sijainen päätti, että kun luokka ei osannut riittävän hyvin vastata hänen kysymyksiinsä, niin kukaan ei poistu luokasta tunnin loputtua ennenkuin hän saa oikeat vastaukset. Muissakin aineissa jotkut opettajat nöyryyttivät ja simputtivat. Aikuinen katsoo näitä asioita eri näkökulmasta kuin nuoret, joten millaistahan meno oli päivälukiossa ja miten tämä vaikutti oppilaisiin. Tämä 90-luvulla tapahtunutta.

Yläasteella pyysin luokanvalvojalta apua, koska minua kiusattiin koulussa. Ope sanoi, että selvitä itse asia, koska jos hän siihen puuttuu, niin minulle nauretaan. Vielä uhkaili jälki-istunnolla, kun menin myöhässä tunneille, tähän oli syynä, että tuntien alussa ennen opettajan tuloa minua kiusattiin. Aikanaan sitten selvisi ettei tämä opettaja itsekään ollut mallikasvattaja omille lapsilleen.

En ole varma oliko tämä täällä jo, mutta yksi koulun pahimmista kiusaajista työnsi minut kiviportaat alas ja löin pääni. Tilanteen nähnyt opettaja alkoi karjua _minulle_ kuinka olin kaatunut väärässä asennossa, ja päästi tämän pojan tilanteesta ilman rangaistusta.

Vierailija kirjoitti:

90-luvun alussa, yläasteikäisenä poikana, tulin liikuntasalista poikien pukuhuoneeseen. Jostain syystä yksin. Paitsi että miespuolinen liikunnanopettaja ilmestyi siihen jostain ja pyysi näyttämään jalkapohjat. Näytin, ja tämä kysyi että onkos pesty. En kyllä vieläkään ymmärrä, mikä ne nyt sitten niin olisi likaannuttanut, että ihan tarkistaa piti.

Miettinyt, että onko tässä ollut mieltymystä poikiin ja samalla jalkafetissi.

Toinen oli, kun saman koulun toinen opettaja hermostui kun joku oli kiinnostunut Aku Ankan taskukirjastaan enemmän kuin tämän iäkkäämmän miesopettajan puheesta. Pyysi tuomaan kirjan hänelle, ja pienille kappaleille meni.

Ope saattoi olla huolissaan syylien leviämisestä. Ainakin meillä ala-asteella opettaja vahti, että jalat tulee pestyksi ettei ihan kaikki jalkapöpöt leviä jos ei ollut sisäkenkiä jalassa.

Asuin aiemmin Saksassa vuoden isän työn takia. Olin 9-10v. Yksi poika sylkäisi jostain syystä housuilleen. Opettaja alkoi huutaa, näin vapaana suomennoksena "Jos et tuon enempää arvosta vaatteitasi, et tarvitse niitä" ja repi väkisin tämän pojan päällyshousut pois. Poika joutui olemaan loppupäivän kalsareillaan.

Vierailija kirjoitti:

80-luku ja 90-luvun alku. Musiikinopettajamies ja luokanopettajamies hakkasivat usein puisia karttakeppejä palasiksi pulpetteihin tai omaan pöytäänsä, tehostivat puhetta sillä ja välillä huutoa. Toisilla opettajilla ilme oli kuin sitruunaa maistaneella. 

Ah, samaa vuosikymmentä ja olinkin jo unohtanut kuinka ne karttakepin palaset lenteli :D

Samainen opettaja nosti riehujat paidasta seinälle. Oli kyllä kunnioitettu ja asiallinen mies. Kaipaisin samaa nykyajoille.

Oma outo muistoni on 90 luvulta yläasteelta kun meillä oli sievä liikunnan opettaja. Pojat makoilivat lattioilla, että näkisivät opettajan lyhyen hameen alle ja tämä tarkoituksella poikien yli käpötteli ja hihitteli. Mietin jo silloin aika kummalliseksi, mutta nyt aikuisena aika paljon ällöttää.

7-luokalla miesopettajalla oli tapana "treenauttaa" tyttöjä kesken tuntien. Tämä tarkoitti sitä, että hän heitteli kumeja ja kyniä lattialle ja käski tyttöjä vuoronperään nostamaan ne takaisin hänen pöydälleen. Huomasimme kyllä, että hän halusi vaan tiirailla tyttöjen takapuolia kun kumartelimme. Varsinkin yksi muodokkaampi tyttö joutui lähes joka tunti poimimaan jotakin. Sitten hän tajusi poimia tavarat kyykistyen, eli opettaja ei pystynyt kyyläämään hänen takapuoltaan. tästä syystä opettaja heitti tätä tyttöä nitojalla päähän ja huusi "pyllistä kunnolla". En ymmärrä miksi opettaja ei koskaan joutunut vastuuseen tästä.