Rehellisesti, seurustelisitko itsesi kanssa?
Jos vastaan tulisi melkein täysi kopiosi (luonteeltaan ja mielenkiinnoiltaan yms), mutta vastakkaista sukupuolta, niin voisitko seurustella hänen kanssaan? Jos oletetaan, että ulkonäkö olisi miellyttävä.
Minä en voisi. Kaksi tällaista jääräpäätä olisi huono yhdistelmä.
Kommentit (689)
Joo ja itse asiassa seurustelenkin hyvin saman tyylisen ihmisen kanssa. 😅
En helkkarissa. Kaksi blondia yhdessä on jo tuhoisa yhdistelmä. ;)
Voisin, ihan hyvin. Tosin pidän miehissä rauhallisuudesta, enkä koe olevani itse sellainen. Ehkä katselen liian erilaisia miehiä, koska en löydä kumppania
Harrastan säännöllisesti seksiä itseni kanssa. Välillä käyn myön antoisia keskusteluita itseni kanssa. Seurustelenko siis nyt jo?
Joo koska normaalit ihmiset eivät tällaisesta hullusta kiinnostu niin saisin juttuseuraa kun juttelisimme typeristä jutuistamme ja nauraisimme niille. 2 hullulla on kivempaa kuin hullulla ja terveellä.
En! Menisi hermot heti xd Onneksi poikaystäväni jaksaa minua.
En seurustelisi, en ole hullu enkä homo.
En varmaan. Olen epäluuloinen, en luota ja perässäni saa juosta,koska en oikeastaan halua parisuhdetta.
No en voisi, olen ihan täysi m*lkku. :D
En todellakaan. Pidän hillityistä, rauhallisista ja vakaista ihmisistä.
Olen aika lailla mieskopioni kanssa naimisissa. Valitettavasti. On siis paljon hauskuutta ja hellyyttä, mutta kaksi räjähdysherkkää on todella haastava yhdistelmä. Jos oltaisiin lapseton pari niin olisi vain oma ongelma, mutta lasten kannalta on kurjaa että molemmat vanhemmat on tällaisia.
En olisi kehittynyt näin paljon ihmisenä, jos olisin aina itseni kaltaisten ihmisten kanssa, joten ehkä voisin seurustella, mutta en haluaisi. Minullakin on enemmän annettavaa itsestäni jollekin, joka ei jo valmiiksi tiedä kaikkea samaa ja koe kaikkea samalla tavalla.
Vierailija kirjoitti:
Harrastan säännöllisesti seksiä itseni kanssa. Välillä käyn myön antoisia keskusteluita itseni kanssa. Seurustelenko siis nyt jo?
Minusta tuntuu samalta. Parasta seksiä minulla on itseni kanssa. Olen alkanut huomioimaan itseäni ja hemmottelemaan itseäni. Ja olemaan itseni paras ystävä. Ehkä minulla on niin paskoja ihmissuhteita ja avioliitto, että olen alkanut arvostamaan itseäni ja tekemistäni, panostamistani aivan eri tavalla.
En sillä haluan miehen kanssa seurustella.
En ole ikinä vastakkaisesta sukupuolesta kiinnostunut.
En tykkää naisista, mutta muuten voisin. N33
Seurustelisin. Kyllä kelpaisi huolehtivainen, intohimoinen, keskustelutaitoinen, kuunteleva kumppani, jolla ei ole menneisyydestä taakkaa. Yhteensä meillä olisi neljä lasta, mutta toisaalta jos vanhemmuus olisi toisellakin yhtä kunnossa, niin ehkä selvittäisiin siitäkin kuviosta. Arvot ja kasvatusperiaatteethan meillä kävisi hyvin yksiin. Ulkonäkökin viehättäisi varmaan ihan riittävästi. Hoikka, kauniit hiukset, perusnätit kasvot, kiva hymy ja iloinen olemus. Tietysti tässä ajatusleikissä tähän olisi pakko lisätä maskuliiniset elementit, näin heteronaisen näkökulmasta. Meidän elämä olisi takuulla upeaa. Arki, koti, lapset hoidettaisiin huolella ja tasapuolisesti ja vapaalla tehtäisiin villejä, mielenkiintoisia, elämyksellisiä asioita.
Kyllä, ehdottomasti! Olen kokeillut vastakohtia, useampaakin ja eri tavalla vastakohtia, ja eihän siitä mitään tullut. Toinen haluaa mennä ja tehdä koko ajan, toinen haluaa mieluummin olla kotona rauhassa. Toinen haluaa ostaa talon ja asettua aloilleen, toinen haluaa elää vapaana vaihtamaan paikkakuntaa niin halutessaan. Toinen haluaa työn säännöllisillä tuloilla, vaikka työ olisikin paskaa, toinen haluaa mukavan työn ja huonomman palkan. Toinen haluaa lähteä baariin, toinen ei käytä alkoholia. Toinen haluaa taidemuseoon, toinen ei harrasta taidetta. Toinen haluaa lomamatkalle rannalle löhöämään, toinen haluaa kaupunkilomalle. Toinen haluaa olla pihi, toinen käyttää rahaa. Toinen haluaa sukuloida, toinen ei ole tekemisssä sukunsa kanssa.
Jos löytyisi samanlainen tyyppi, joka pitäisi minusta, olisin iloinen!