Rehellisesti, seurustelisitko itsesi kanssa?
Jos vastaan tulisi melkein täysi kopiosi (luonteeltaan ja mielenkiinnoiltaan yms), mutta vastakkaista sukupuolta, niin voisitko seurustella hänen kanssaan? Jos oletetaan, että ulkonäkö olisi miellyttävä.
Minä en voisi. Kaksi tällaista jääräpäätä olisi huono yhdistelmä.
Kommentit (675)
En ikinä. Nyt 57-vuotiaana olen ymmärtänyt miten introventti ihminen oikeasti olen. Tarvitsen omaa tilaa, paljon. Lisäksi olen liian kiltti ja alistunut kahdessa avioliitossa niin psyykkiseen kuin fyysiseen väkivaltaan. Olen tehnyt päätöksiä vain huomioiden muut ja unohtanut itseni kokonaan. Nyt olen rohkeampi enkä alistu enää ja saanut itsevarmuutta lisää. Sitä ei moni mies sulata.
Totta maar. Olen rehellinen, lojaali, älykäs, hauska, syvällinen, keskustelutaitoinen, huomioonottava, kiltti ja empaattinen. En ole löytänyt miestä, joka vastaisi jokseenkin itseäni. Vain sellaisia, jotka yrittävät lyödä minut maanrakoon.
Olen useinkin harjoittanut seksiä itseni kanssa. Silloin tosin olen monesti ajatellut jotakuta toista, olenko siis ollut ajatusten tasolla itselleni uskoton?
Jos olisin nainen, niin kyllä. Koska olen halukas monipuoliseen seksiin. Meillä olisi todella upea seksielämä.
M39
Vierailija kirjoitti:
En usko koska mulla on yks paha vika, joka olisi seurustelukumppanilla raivostuttava.
Olen järkyttävän laiska ja mukavuudenhaluinen. En halua sellaista miestä.
Heh he. Silloin kun olen työelämässä eli viimeksi viime vuoden lopulla, näyttelen motivoitunutta ja ahkeraa. Vaikka oikeasti olen laiska eikä voisi vähempää kiinnostaa. Mutta haluan tienata rahaa säästöön ja joku on tarvinnut työntekijöitä. Näin työttömänä puuhailen autojen ja erilaisten koneiden kanssa. Mökillä on mukava käydä viettämässä aikaa silloin tällöin. Paljon menee aikaa luonnossa, metsillä samoillessa ja hiihdellessä. Tunnen monia kaltaisiani, töistä vaan suoriudutaan rahan takia. Puolisoni on ahkera, laittaa hyvää ruokaa ja pitää kodin siistinä eli hän ei liene laiska, tai voi ollakin mutta tekee oman osansa. Siivoan ja laitan ruokaa kyllä itsekin koska pidän hyvästä ruuasta ja se on mukavaa.
En missään nimessä, jos siis tietäisin kaikki ominaisuudet hyvissä ajoin. Olen ihan nätti ja hyvin säilynyt, mutta olen myös melko hankala luonne, introvertti, alakuloisuuteen taipuvainen, helposti stressaantuva, lievästi add-oireinen jne.
En voisi. Tarvitsen tasapainotusta. Ylipäätään en usko että mies voisi olla samanlainen, koska se millainen olen vaihtelee suuresti kierron mukaan eikä miehillä ole tällaista.
kyllä, itsenäinen ja omavarainen ja luonne ei ihan kiltimmästä päästä ts ei hyväksikäytettävä.
En missään tapauksessa, olen liian rauhaton, mieluimmin olisin yksin.
Ajattelin ensin vastata että en, mutta hetken mietittykin vastaan kyllä, koska kaikki tarvitsevat rakkautta ja hyväksymisen kokemusta sekä empatiaa. Noissa olen erinomainen.
Ei siitä tulisi mitään. Olen itse niin etäinen ja omaa aikaa kaipaava, että voisin kuvitella ensitapaamisen menevän ihan kivasti ja sitten kumpikaan ei ottaisi toiseen enää mitään yhteyttä, kun ei muista tai ehdi. Jos törmättäisiin sattumalta, niin vaihdettaisiin kuulumiset ja puhuttaisiin siitä miten meidän pitää ehdottomasti käydä vaikka kahvilla ja varmaan tarkoitettaisiinkin sitä, mutta ei saatais ikinä aikaiseksi sovittua mitään konkreettista.
Toisaalta kyllä, koska neuroosit synkkaa. Ei tarvitsisi enää närkästyä siitä jos on kengät väärin eteisessä tms.
Toisaalta taas olen niin ruma, että v*tuttaa jo tarpeeksi katsoa peiliin saati että joutuisi heräämään tän läskinaaman vierestä joka aamu.
Unelmoin välillä, että tapaisin itseni. Meillä olisi varmasti ihan ensiluokkaista sisäpiirin läppää, tykättäisiin samoista kirjoista eikä tarvitsisi vängätä siitä, että mihin lähdetään lomalle. Eli ehdottomasti kyllä ja juu.
Vierailija kirjoitti:
Toisaalta kyllä, koska neuroosit synkkaa. Ei tarvitsisi enää närkästyä siitä jos on kengät väärin eteisessä tms.
Toisaalta taas olen niin ruma, että v*tuttaa jo tarpeeksi katsoa peiliin saati että joutuisi heräämään tän läskinaaman vierestä joka aamu.
Älkää ihmiset puhuko itsestänne noin rumasti. Tervettä itsensä rakastamista ja arvostamista pitää opetella. Treenata kuin lihasta.
En kehtaisi, ainakaan julkisesti mennä kailottamaan. Tuskin kukaan täysipäinen haluaa joka asiasssa dikotomiaa. Siis 100 % lojaalia kumppania, joka ei varmasti jätä, petä, hakkaa tai muutoin kohtele kaltoin. Mutta haluaa kinastella, väitellä ja riidellä asioista missä ja milloin vain, paino on toki sanalla asioista. Olen myös tympääntynyt omiin asumiskäsityksiini. Koti on, ei välillä vaan lähes jatkuvasti, kuin juoku suunnittelutoimisto. Läppäreitä, näyttöjä, mappeja, kaapeleita, kuulokkeita ym. Lisäksi olisin ehkä kiinnostunut miksi seurustelukumppani ei käy töissä, mutta ei nosta mitään yhteiskunnan tukiakaan. Olen siis erittäin ristiriitainen mies.
En. On niin helvetin tylsä ja itsekäs tyyppi, oikea mätämuna! Hyi hemmetti!
minua mukavampaa täysin epäluotettavaa ei taida löytyä,pelkän hauskuuden ja eloisuuden nauttijana olisin tosi huono valinta.sorry minä,ei jatkoon
Mä en kattelis päivääkään.