Rehellisesti, seurustelisitko itsesi kanssa?
Jos vastaan tulisi melkein täysi kopiosi (luonteeltaan ja mielenkiinnoiltaan yms), mutta vastakkaista sukupuolta, niin voisitko seurustella hänen kanssaan? Jos oletetaan, että ulkonäkö olisi miellyttävä.
Minä en voisi. Kaksi tällaista jääräpäätä olisi huono yhdistelmä.
Kommentit (675)
En voisi.
Olen itsekin hyvin jääräpäinen, lisäksi välillä huolestuvaa sorttia. Mieheni (joka osaa myös olla jäärä mutta eri asioista) ei lähde huoliini mukaan eikä murehdi maailman menoa. Tämä kombo toimii, itseni kanssa tulisin hulluksi.
Vierailija kirjoitti:
En. On niin helvetin tylsä ja itsekäs tyyppi, oikea mätämuna! Hyi hemmetti!
No etkä ole. Kiitos sinun sain hyvät naurut sitten kahteen viikkoon, joten ainakin huumorintajuinen ja sarkastinen olet. Kiitän aidosti. <3 Terveisin kaksi viikkoa itkenyt ihmisraunio.
Vierailija kirjoitti:
En voisi. En pidä itsestäni 😒
Miksi et pidä itsestäsi? Kaikissa meissä on aina jotain hyvää myös sinussa.
En tietenkään. Olen mies, joten miehen kanssa seurustelu olisi homoa.
Hienosti on taas osattu lukea aloitus.
Never! Miellyttävän ulkonäön perusteella ei uskoisi, että luonne on todella toksinen.
Vastakkaisen sukupuolen kanssa,kyllä.
En.
Olen laiska ja mukavuudenhalunen kotona. Töissä sitten painan töitä niska limassa.
Pidän myös seksistä, tämä tietty vois olla hyvä. BDSM leikeistä, leluista.
Katselen mielelläni pornoa.
Naamastani näkee mitä ajattelen, varmasti useasti norsun vitu lla.
54 v nainen.
Tässä tilanteessa en: masennusta ollut pitkään, jaksan lähinnä vain työt ja aivan välttämättömimmät arjen asiat, painoakin tullut reilusti. Jos olisin ns oma itseni, niin olisin han ok kumppani: 110 prosenttisen luotettava, yleensä hyvällä tuulella ja kiinnostunut monista asioista, en nipota pienistä ym.
En. En ole kaunis, en ollut kaunis edes nuorena. En ole koskaan halunnut lapsia, olen omapäinen, itsekäs, laiskahko ja inhoan kotitöitä. Suutun helposti ja olen pitkävihainen. En kahta kertaa itseeni vilkaisisi.
Se olisi menoa ensi treffeistä alkaen, nopeasti alttarille :))
En. Minun kaksoisolento olisi varmasti hyvä ystävä, mutta kumppanina olo olisi stressaavaa koska oltaisiin koko ajan huolestuneita, pelätään toisen suuttumista, ja todennäköisesti siksi emme koskaan kehtaisi sanoa asioita suoraan kun yrittäisimme vain miellyttää. Ongelmatilanteessa tekisimme molemmat hätäisiä päätöksiä tai menisimme lukkoon. :(
Tämä minun oikea puolisoni, on sopiva vastakohta omalle höhhelöinnille.
Omaakin syytä paljon , seurustelen nykyään unissani. Sentään edes näin.
En tiedä. Olen ruma. En tiedä seurustelisinko itseni näköisen kanssa. Eikä luonnekaan ole kehuttava.
No en todellakaan. Mun pitää aina saada olla oikeassa ja olen kilpailunhaluinen, nämä ominaisuudet on yksi lapsistani perinyt täydellisesti. Sanomattakin selvää, että väittely hänen kanssaan lähtee aika herkästi. Pojassanikin on vaikea väliin sietää tuo samankaltaisuus, puolisossa se olisi mahdotonta.
Vois olla mielenkiintoinen kokemus. Joko kaikki sujuisi kuin unelma, tai vaihtoehtoisesti kyllästyisimme toisiimme hyvin pian. Toisaalta olen elänyt itseni kanssa jo vuosikymmeniä enkä ole vielä kyllästynyt itseeni. Mutta tulisiko siitä jonkinlainen sisarusfiilis eli täydellinen hylkyreaktio, jolle ei voisi mitään, vaikka tietäisi ettei olla sukua. Tahtoisin tietää, joten todellakin tahtoisin tämän kokemuksen, jos sellaisen jotenkin voisi järjestää.
En koska en ole homo.